Supersankareiden aloitusopas kattoi aikamoisen yleissivistysoppaan. Sen myötä tulin itsekin miettineeksi niitä omia henkilökohtaisia suosikkejani. Kirjoitin joskus nuorena vihaisena miehenä 6 vuotta sitten top 24 kaikkien aikojen parasta sarjakuvaa listan. ( http://michaelriddle.sarjakuvablogit.com/page/2 ) (Löydät listan selaamalla alas linkkiä) Nyt on tullut aika päivittää tuo lista ajantasalle. Sen jälkeen on ilmestynyt useita uusia sarjakuvia. Enkä osannut arvostaa kaikkia niitä vanhojakaan tarpeeksi ja muutenkin. Listalta jää puuttumaan moni sarjakuva. Säästän ne sitten seuraavaan kertaan...eli 6 vuotta tästä hetkestä myöhemmin...heh heh. Vitsit sikseen ja lista kehiin. 30.  J. Michael Straczynski: Supreme Power Kaksi volumea. Myös yhteen koottuna. Suomeksi tuli puolet. Marvelin vahvasti väkivaltainen k-18  versio DC:n hahmoista. 29. Jeph Loeb: Pitkä pyhäinpäivä Sarjakuva joka inspiroi Nolanin Batmaniä ja muutti koko Batmanin saaga...

Tässä siis kaikkien aikojen ärsyttävimmät supersankari kliseet, jotka takuuvarmasti saavat minut heittämään lehden seinään. Kaikki kliseet eivät ole toki aina silmiinpistäviä, mutta ne ovat siitäkin huolimatta varjostavia ja vaikuttavat usein supersankarisarjakuvien genreen. Pakolliset syntytarina viittaukset  Tämä on kaikkein ärsyttävimmillään Spider-Manissä ja Batmanissä. Joka kerta, kun Batmanin hahmoa yritetään viedä syvemmälle, niin tietenkin se on pakko sijoittaa Waynen vanhempien kuolin iltaan. Riivatussa Ritarissa Batman muisteli lapsuuttaan, kun äiti luki hänelle Liisa Ihmemaassa kirjaa, ja nyt hän ei pysty tuota lukemaan, koska hänen äitinsä luki tuota iltaa ennen kuin vanhemmat kuolivat.  Fortunate Sonissa taas kerrotaan, että Batman ei kuuntele rock musiikkia, koska hän kuunteli rock-musiikkia ennen vanhempiensa kuolemaa.  Spider-Manissä on sama kaava. Kerran Spider-man jopa kirjaimellisesti unohti tämän KAIKKEIN KESKEISIMMÄN elementin hahmossaan, ja s...