Pahimmat supersankarikliseet

Tässä siis kaikkien aikojen ärsyttävimmät supersankari kliseet, jotka takuuvarmasti saavat minut heittämään lehden seinään. Kaikki kliseet eivät ole toki aina silmiinpistäviä, mutta ne ovat siitäkin huolimatta varjostavia ja vaikuttavat usein supersankarisarjakuvien genreen.

Pakolliset syntytarina viittaukset 

Tämä on kaikkein ärsyttävimmillään Spider-Manissä ja Batmanissä. Joka kerta, kun Batmanin hahmoa yritetään viedä syvemmälle, niin tietenkin se on pakko sijoittaa Waynen vanhempien kuolin iltaan. Riivatussa Ritarissa Batman muisteli lapsuuttaan, kun äiti luki hänelle Liisa Ihmemaassa kirjaa, ja nyt hän ei pysty tuota lukemaan, koska hänen äitinsä luki tuota iltaa ennen kuin vanhemmat kuolivat. 

Fortunate Sonissa taas kerrotaan, että Batman ei kuuntele rock musiikkia, koska hän kuunteli rock-musiikkia ennen vanhempiensa kuolemaa. 

Spider-Manissä on sama kaava. Kerran Spider-man jopa kirjaimellisesti unohti tämän KAIKKEIN KESKEISIMMÄN elementin hahmossaan, ja syyn, miksi hän on Spider-Man. Täh?!

"Sinun täytyy olla vain parempi supersankari"

Tämä on hiukan harvinaisempi, mutta tosiaan:

Myös supersankarit tarvitsevat angstatessaan auktoriteetin joka nostaa heidät ylös. Ja mikäpä olisi parempi auktoriteetti kuin toinen supersankari? Tämä klisee on varmaan lähtöisin Hämähäkkimies sarjakuvista, sillä juuri niissä tämä muodostui tavaksi kun Liekki alkuaikoina puhui siitä miten ei pitäisi luovuttaa, jonka vuoksi Hämähäkkimies päätti lähteä uusintamatsiin Tohtori Mustekalaa vastaan. 

Nykyään kun supersankari tekee virheen johon liittyy jonkun kuolema ongelma ratkaistaan siten, että Kapteeni Amerikka tulee paikalle sanomaan "Hei! Piristy nyt! Sinun täytyy vain olla parempi supersankari jatkossa!". 

Aha. Näinkö se asia sitten ratkeaa? Et viittisi Kapu vähän tarkentaa? Sama juttu oli Teräsmies tarinassa Grounded.

"Kaikki läheiseni ovat kuolleet minun takia!"

Tarvitseeko tätä edes selittää? Luulisi tämän olevan vain Hämiksen ilmiö, mutta samaa angstaa myös Batman, yksi Vihreistä Lyhdyistä, Daredevil...se alkaa käydä rasittavaksi. Kaikkea tätä vielä tukee selitys miksi supersankarilla on salainen henkilöllisyys: "En voi riskeerata sitä että läheiseni vahingoittuvat!" mitkä läheiset? Juurihan sanoit että ne ovat kuolleet!

Kai te nyt varmasti tiedätte mikä minun status quo on?

Joka kerta kun uusi käänne tapahtuu hahmon elämässä, niin eikös se tietenkin tarkoita pakollista crossoveria kaikkien kanssa, ja jokaisessa kerrataan aina se status quo. Ihan kuin lukijaa oikeastaan kiinnostaisi hittoakaan. Tai sitten puhutaan kryptisesti ja viitaten. Se on kyllä toki ihan uteliaisuutta herättävää. Mutta minusta crossoverit voisi hoitaa paremmin.

Se en ollut minä, vaan olin Parallaxin hallinnassa!

Kun sankari käyttäytyy kuin pahis niin hyvin yleinen selitys on, että hän on ollut jonkun pahiksen hallinnassa tuona aikana. Brubaker teki tästä oikein pakollisen. Aivopesu hattu on varmaan yleisin idea nykyään lyhyissäkin tarinoissa. Miksi hahmo ei voi käyttäytyä kuin idiootti muuten vaan? Eikö supersankarit tee oikeita virheitä? Kyllä se kuulostaisi uskottavammalta kuin ajatus siitä, että Hämis on syyllinen aivan kaikkeen maailmassa, vain koska teki aikoinaan yhden virheen.

"Hän oli meistä kaikkein parhain"

Joka kerta, kun vietetään supersankarin hautajaisia on hänen kollegansa haudalla paasaamassa siitä, kuinka hyvä tyyppi tämä oli, ja pahimmillaan he jopa sanovat kirjaimellisesti aina tuon lauseen. Kuka jaksaa ottaa sitä enää edes vakavasti? 

Siis vaikka supersankari kuolemat olisivatkin pysyviä, niin tuo menee jo ihan naurettavaksi! Jos edes kerrankin käsiteltäisiin niitä asioita, jotka jäi sanomatta ja kuinka sitä ei osannut arvostaa kyseistä kolleega ja jopa ystävää, niin olisihan tuossa vähän tuntua, että nyt mennään vähän syvemmälle.

"Minä, isäsi olen kokoajan ollut syyllinen kaikkeen"

Toisinaan meininki supersankari sarjakuvissa on kuin dekkarissa.

Okei. Kokeillaanpas: Juuri kun sankari muistelee, kuinka surullista on, että hänen partnerinsa kuoli, niin eikös silloin paikalle pamahda naamiopäinen uusi rikollinen, ja kas kummaa, pitäisi arvata että kuka se on? 

Okei, onhan tässä semmoista klassisen draaman tuntua, ja siksi se on kiinnostavaa. Mutta voisivat nyt edes kerran yllättää, sanomatta sanaakaan siitä partnerista ennen kuin se paljastaa henkilöllisyytensä. Muuten tuo menee jopa Star Warsia arvattavammaksi.

Superpahis, joka on saanut voimansa samasta lähteestä

Tämä esiintyy lähinnä elokuvissa. Enkä nyt tarkoita vain supervoimia. Pääpahis on aina se kolikon kääntöpuoli mitä tulee supersankariin. Pahimmillaan he ovat jopa joskus olleet ystäviä, mutta sitten pahis on "kääntynyt pimeyden puolelle" tai traumatisoitunut koska hänen vaimonsa on tapettu. 

Matka pimeän puolelle samasta aloituspisteestä on toki kiehtovaa, mutta ei sitä koskaan ole hoidettu kunnolla. Ja on muutenkin klisee että hahmo joutuu kohtaamaan oman pimeän puolensa inkarnaation. Kuulostaa ideanakin ihan videopeliltä.

Only in America!

Aina kun suuri ja merkittävä superkatastrooffi tapahtuu, niin se tapahtuu vain ja ainoastaan Amerikassa, ja todennäköisesti suurkaupungissa. Ja muilla mailla ei ole siihen osaa eikä arpaa, eikä näinkään suuri tapahtuma näy heidän medioissaan. 

Sen vielä ymmärrän että New Yorkin kadulla ei kukaan erityisemmin enää hämmenny, vaikka Hulk hyppäisi kaupungin läpi. Mutta kun tulee vaikka Galactus kyseeseen, niin luulisi että muuallakin maailmassa noteerattaisiin. 

Tietysti helppo ratkaisu onkin sijoittaa hahmot epämääräisemmin avaruuteen, jossa tämmöiset globaalit kriisit on helpompi hoitaa muutenkin. Mutta herää kyllä kysymys, että miksi jokaisella supersankarilla täytyy olla oma amerikkalainen kaupunkinsa? Mikseivät he kaikki voi toimia samassa? Miksi he eivät voi toimia kansainvälisesti? Miksi universumia ei viedä niin pitkälle kuin mahdollista?

Kuolleet tai muuten lähes olemattomat vanhemmat

Vanhemmat ovat aina joko valmiiksi kuolleita, tai sitten niiden rooli on hyvin tarpeeton kuriositeetti. Olisi kiva kerrankin nähdä supersankari, jonka vanhemmat ovat keskeisessä roolisa hänen elämässään.

Pakollinen supervahva joka tiimissä

X-Menillä näitä on aina Kolossista ties mihin, Ihmenelosilla Möykky, Kostajilla Hulk jne. Useimmiten näillä on vielä Möykyn tapaan jotenkin kiviseen ulkomuotoon liittyvä voima. Hahmoja jotka ajattelevat lihaksilla, eivät aivoilla.

Galaksien välinen oikeudenkäynti

Oikeusdraama toimii. Okei. Avaruudessa tapahtuva oikeusdraama taas on jotain eeppistä. Mutta kun jokainen avaruudessa työskentelevä supersankari on ollut vähintää yhdessä oikeudenkäynnissä, menee se jo hieman naurettavaksi. Lisäksi se on kumma, että tämä oikeus päättää aina laittaa supersankarin oikeuteen "kaikista rikoksistaan". Ja heitä ei siis ole missään vaiheessa aiemmin häirinnyt hänen toimintansa niin että puuttuisivat siihen?

Yksikään superpahis ei saa koskaan kuolemantuomiota

Oli tilanne mikä hyvänsä, näin ei käy. Lisäksi kaikkein pahin on se, että he pääsevät pakenemaan vankilasta vähän turhankin helposti. Ja ne jotka eivät ole vankilassa, ovat joko kuolleet tai paenneet paikalta huomaamatta. Ai että kukaan ei huomaa, että kadulla hengaa superpahis jota kaikki metsästävät? Ja minkähän ihmeen takia he aina tekevät rikoksensa New Yorkissa? Sankarit eivät tapa. Se on nähty jo moneen kertaan.

Kun supersankarit kohtaavat toisensa ensi kertaa, he aina tappelevat

Miksi tämä on edes mitenkään välttämätöntä? Ei ketään kiinnosta kumpi voittaisi, vaan että mikä heidän suhde toisiinsa on!

Evil Overlord listan kaikki kohdat

http://www.eviloverlord.com/lists/overlord.html

Superpahikset eivät ikinä opi.

Kaikki supersankarit haluavat eroon supervoimistaan

Niin. Mikä juttu tämäkin on? Eikö voisi olla kerrankin edes yhtä supersankaria, joka aidosti nauttii voimistaan, ei halua niiden katoavan ja niin edelleen? Kuinka vaikeaa on olla nauttimatta siitä että on supersankari?

Hallitus ja poliisit ovat aina supersankareita vastaan

Sisällissodasta tuskin tarvitsee jankata? Tämä ilmiö esiintyy myös ihan Batmanin uran alkuajoilla siinä missä Teräsmiehenkin. Moderni ja kyynisempi kerronta on ihan jees, mutta modernius alkaa pikkuhiljaa kadota siitä. Enkä sitäpaitsi aio enää lukea yhtäkään Hämis tarinaa, jossa hallitus, Kostajat tai poliisit ovat häntä vastaan.

Tämä on toki realistista, mutta koska se on niin yleistä, se on myös valtava klisee jolla ei ole edes kovin suuria vaikutuksia supersankarin elämään.