Empress. Book one / writer Mark Millar ; penciler Stuart Immonen Tämä oli ehkä kovinta Millaria pitkään aikaan. Hieno avaruussaaga sarjakuva, joka vetää vertoja jopa Star Trekille ja haastaa jopa Star Warsin. Joskus yksinkertaisuus kannattaa. Bostonin kuristaja / directed by Richard Fleischer Bostonin kuristaja on ehkä pitkästyttävimpiä sarjamurhaajista kertovia elokuvia koskaan. Huomaa että se on sarjassaan ihan ensimmäisiä. Tämä on niitä klassikoita joihin pätee tuo että klassikko on synonyymi tylsälle. Richard Fleischer on toki hyvä ohjaaja, mutta hänen Disney tuotantonsa on parempaa. Lost highway / directed by David Lynch Ensimmäinen tarina on mielenkiintoinen ja täynnä mysteeriä. Valitettavasti heti toisessa tarinassa kokonaisuus lässähti. Lynch on selkeästi parempi pieninä annoksina. Esimerkiksi vaikka lyhytelokuvina. Hän on myös äärimmäisen huono lopettamaan juttunsa vetämättä taiteellisuuttaan överiksi. Soundtrack oli kovinta ikinä! Bringing down the house : elämä

Jack Nicholson Nicholsonia parempaa näyttelijää psykopaatin rooliin on vaikea löytää. Kauhu on juuri se osaaminen minkä vuoksi Nicholson ansaitsee olla tällä listalla. Hän on silti osoittanut osaamisensa myös komedioissa, mutta myös draaman puolella. Draamassa hän on se erakoitunut vanha mies jota ei saa häiritä.  CV: Anger Management, Mars hyökkää!, Elämä on ihanaa!, The Shinnings - Hohto, Yksi lensi yli käenpesän ja Pieni kauhukauppa. Robert De Niro De Niro on näyttelijä joka tunnetaan parhaiten mafia-elokuvista. Hän on kuitenkin kasvo joka muuntaituu yllättävänkin moneen. Jopa itse paholaisen rooliin. Oma suosikkini hänen elokuvistaan on Frankensteinin hirviön tulkinta ja modernisointi. Komediassa miehellä on huonot ja hyvät hetkensä. Se on oikeastaan enempi maku kysymys kuin mielipide kysymys. CV: Taksikuski, Kuin raivo härkä, Angel heart, Mafiaveljet, Heräämisiä, Mary Shelleyn Frankenstein, Terapian tarpeessa, Perhe on painajainen, Showtime, Hain tarina, Hide a

Jokaisella sarjakuvaharrastajalla on Aku Ankka tausta. Suurinosa on jopa aloittanut harrastuksensa Aku Ankasta. Tässä taustoitan vähän omaa taustaani. Muistajaa että jokaisella meistä se tausta on erilainen. Tämän ei ole siis tarkoitus olla mikään absoluuttinen totuus Aku Ankasta. Vain miten itse koen lehden. Kun minä olin lapsi, niin kuten monissa muissakin perheissä, myös meillä tilattiin Aku Ankkaa. Tai ainakin hetken tilattiin. Olen lukenut vanhempia Aku Ankka lehtiä, mutta silti ajoitan Aku Ankan parhaimman ajanjakson vuosiin 1997 - 2000, jolloin meidän kotiimme tuli Aku Ankka. Tuohon ajanjaksoon minulla liittyy paljon nostalgiaa. Don Rosan jatkiksia odotin aina innolla, ja Barksin tarinat olivat usein myös rautaa. Aku Ankan peruskirjoittajiin kuului Vicar, ja monet hänen tarinoistaan ovatkin pieniä klassikoita. Parhaiten on jäänyt mieleen Millenium crossover kokonaisuus ja sen maailmanlopun hengen tunnelma. Uusi vuosituhat oli juuri tulossa, ja Y2K pelko oli ilmassa

Walt Disney. Nimi jonka jokainen tuntee, ja josta jokaisella on jokin mielipide. Niin myös minulla. En aio tässä blogissa käydä läpi sen suuremmin Walt Disneyn yhtiön historiaa. Sen on tehnyt jo aika pirun osaavasti Jari Lehtinen teoksessaan Animaation historia, joka kuuluisi olla jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen hyllyssä. Opus on nimittäin aivan perkeleen hyvä. Ostakaa. Sen sijaan ajattelin kirjoittaa vähän Walt Disneyn ja sen tytäryhtiöiden tuotannosta ja siitä mitä niistä ihan aikuisten oikeasti kannattaa katsoa. Jos epäonnistun tehtävässäni, niin voin sentään suositella toisenlaisia mielipiteitä Nostalgia Criticiltä hänen Disneycember ohjelmassaan. Aloitetaan ilmeisestä, eli Disney klassikoista. Joku saattaa nyt pahoittaa mielensä heti ailkuun, mutta en ole koskaan erityisesti pitänyt Lumikista. Minusta se on, vaikkakin historiallisesti arvokas elokuva, joka on kestänyt hyvin aikaa, tylsintä Disney tuotantoa. Kun minä olin lapsi, minulle Disney oli suuri seikkailu. Tode