Peter Sandersonin Marvel Saga Marvel Saga on hyvä tapa aloittaa Marvelin sarjakuvien lukeminen, olit sitten aikuinen tai teini. Mutta siinä missä teini voi kokea sen välttämättömäksi pakkopullaksi pysyäkseen perässä Marvelin maailmassa, on se aikuiselle matka Marvelin mytologiaan. Kuin lukisi historiankirjaa jossa pääosassa eivät olekaan perinteisesti tutut historianhenkilöt, vaan supersankarit. Warren Ellis: Planetary Ärsyttääkö se mitem supersankareiden maailma tuntuu jatkuvasti vain toimivan toiminnan ja väkivallan varassa? Planetary on tästä poikkeus. Planetary on kuin X-Files supersankareilla. Nuorempiin se ei välttämättä uppoa, mutta vanhemmat lukijat löytävät siitä semmoista sense of wonderia niin kuin X-Filesissa tai Twilight Zonessa. Marv Wolfman: Crisis on Infinite Earths Jos Golden Age ja Silver Age aikakausien supersankari tarinoille olisi jokin lopetus, niin se olisi ehdottomasti tämä. Eeppistä menoa jossa jopa itse avaruus kääntyy sivuun Raamatun Mooseksen tar

Bendisin Spider-Men 2 Tämän sarjakuvan ensimmäinen osa ei ollut mikään klassikko, mutta olihan se kuitenkin ihan kiva. Mustan Spider-Manin ja alkuperäisen Spider-Manin kohtaaminen oli tarpeeksi suosittu veto poikimaan jatko-osan. Miles Moralesin hahmon ongelma on, että hän on yhä vain minulle musta Spider-Man, ja siinä koko tämän persoona. Hahmo jääkin pahasti alkuperäisen Spider.Manin varjoon tässäkin. Hahmojen yhteinen dynamiikka toimii kuitenkin juuri ja juuri. Kiinnostavampi hahmo on kuitenkin Miles Moralesin rikollinen versio Maa-616:lta. Koko tarina tuo hyvin vahvasti mieleen 80-luvun suomalaiset Spider-Man lehdet joissa Kingpin ei ollut vain armoton mafiapomo, vaan hänellä oli kiinnostava ja surullinen taustatarina koskien hänen vaimoaan. Tässä nimittäin palataan tähän Kingpiniin hetkeksi. Se on ilahduttavaa. Tarina on siis ehdottomasti ensimmäistä osaa parempi Jeff Lemiren Teen Titans Earth One Tämän teoksen ongelma oli, että se ei lunastanut lupaustaan mikä luki nimessä.

Syväanalyysi sarjassa käyn läpi elokuvia, jotka ansaitsevat syvemmän tarkastelun ja joista harvemmin osataan etsiä syvempiä merkityksiä. Näin ekaksi käsittelen kaikki Rocky elokuvat. Rocky 1 on hieno klassinen tuhkimotarina köyhästä miehestä, joka haaveilee rikkauksista ja nyrkkeilyn mestaruudesta. Mikä tekee tarinasta hienomman, on mielestäni Apollon ja Rockyn vastakkaiset persoonat. Siinä missä Rocky on nöyrä ja hyväsydäminen nuori mies, on Apollo ylpeä ja omahyväinen. Ja juuri tämän takia Apollo häviää Rockylle. Kun Apollo saapuu areenalle, hän ei suhtaudu Rockyyn ollenkaan vakvastiotettavana vastustajana ennen kuin on liian myöhäistä. Sanoma siis on klassinen ylpeys käy lankeemuksen edellä. Valitettavasti Rocky 2 ei tuo mitään erityisen uutta tähän tarinaan. Mutta Rocky 3 sen sijaan tuo. Vaikka ensimmäiset 2 elokuvaa Apollo esitetäänkin pahiksena, kolmas elokuva osoittaa, että Apollo on oikeastaan ihan ok tyyppi, kaiken sen ylimielisyytensä takana. Rocky joutuu itse nöyrtymään,

Black Panther Todella pitkästyttävä supersankarielokuva. Myös äärimmäisen korni. Kaikki mahdollisuudet omaperäiseen elokuvaan on heitetty hukkaan, ja Black Panther on hahmona todella tylsä. Edes mitään järin syvempää on hankala löytää elokuvasta. Tuntuu että se on tehty vain jotta mustat näyttelijät pääsisivät lomalle Afrikkaan. Maisemat ovat toki kauniita. Mutta ei Twilightin tasolle yltäviä. Ja Twilightissa ainoa miellyttävä puoli oli juurikin todella kauniit maisemat. Tämä on elokuva jonka olisi helposti voinut jättää väliin. En aio katsoa jatko-osaa. En ymmärrä miten kukaan saisi tästä elokuvasta mitään irti. Se ei ole edes tarpeeksi huono ollakseen hauska. Batman: Gotham by Gaslight Jo ensimmäisessä tekstissäni tulin arvostelleekseni kaikki siihen mennessä ilmestyneet DC:n animaatioelokuvat, joten jatketaan perinnettä...Gotham by Gaslight on hieno 1800-luvulle sijoittuva  dekkari. Oikeastaan esimerkillinen Batman dekkari. Elokuvan pahis yllättää aivan varmasti kaikki. Tietys