50 sarjakuvaa aikuisille
Peter Sandersonin Marvel Saga
Marvel Saga on hyvä tapa aloittaa Marvelin sarjakuvien lukeminen, olit sitten aikuinen tai teini. Mutta siinä missä teini voi kokea sen välttämättömäksi pakkopullaksi pysyäkseen perässä Marvelin maailmassa, on se aikuiselle matka Marvelin mytologiaan. Kuin lukisi historiankirjaa jossa pääosassa eivät olekaan perinteisesti tutut historianhenkilöt, vaan supersankarit.
Warren Ellis: Planetary
Ärsyttääkö se mitem supersankareiden maailma tuntuu jatkuvasti vain toimivan toiminnan ja väkivallan varassa? Planetary on tästä poikkeus. Planetary on kuin X-Files supersankareilla. Nuorempiin se ei välttämättä uppoa, mutta vanhemmat lukijat löytävät siitä semmoista sense of wonderia niin kuin X-Filesissa tai Twilight Zonessa.
Marv Wolfman: Crisis on Infinite Earths
Jos Golden Age ja Silver Age aikakausien supersankari tarinoille olisi jokin lopetus, niin se olisi ehdottomasti tämä. Eeppistä menoa jossa jopa itse avaruus kääntyy sivuun Raamatun Mooseksen tarinan punaisen meren lailla. Sankareiden kohtalot kietoutuvat yhdeksi suureksi spektaakkeliksi. Ketään ei säästetä kun DC:n uusi aikakausi koittaa.
Mark Waid / Brian Augustyn: Justice League of America: Year One
Justice Leaguen hienoimpia syntytarinoita. Tapa jolla hahmoja käsitellään on suorastaan lumoava! Ehdottomasti kypsempi kuin Geoff Johnsin Justice League. Samalla se on nostalgiatrippi 60-luvun Justice League sarjakuvien pariin. Sen voi myös nähdä jonkinlaisena etko-osana Kingdom Come sarjakuvalle.
Garth Ennis: The Punisher
Tämä sarjakuvajuoksu ei turhaan ole kielletty lapsilta. Jos tuntuu että sarjakuvat ovat pelkkää pehmoilua, eikä veret edes lennä, niin tämä muuttaa aika varmasti asenteesi. Paras The Punisher juoksu koskaan. Se oli niin hyvä, että sen pohjalta tehtiin jopa elokuva. Jos siis pidit The Punisher elokuvasta vuodelta 2004, niin pidät melko varmasti tästäkin.
Neil Gaiman: The Books of Magic
DC Universumin versio Harry Potterista vie mukanaan hyvin nopeasti taikuuden maailman valoisiin ja pimeimpiin kolkkiin.
John Cleese / Kim Johnson: Superman: True Brit
Pidätkö Monty Pythonista? No sitten pidät varmaan Monty Python henkisestä Teräsmiehestä.
J. Michael Straczynski: Supreme Power
Marvelin suorastaan shokeeraava tulkinta DC:n hahmoista.
Jeph Loeb: Hämähäkkimies: Sininen
Kuin kuuntelisi blues kappaletta Hämähäkkimiehestä. Todella kypsä ja voimakas ja herkkä näkemys Hämähäkkimiehen hahmosta ja seikkailuista. Tarina jota ei kuvaa kuin yksi väri, ja se on sininen.
Denny O’Neil and Denys Cowan’s The Question
Brutaalia ja filosofista ei kai voi yhdistää? O'Neilin film-noir henkisessä The Question tulkinnassa tämä on enemmän kuin mahdollista. Sarjakuva on paikoin väkivaltainen kuin mikä, mutta Questionin yhteiskuntakriittiset ajatelmat tuovat sarjakuvaan outoa kypsyyttä.
Walter Simonsonin Thor
Paras Thor juoksu koskaan. Ja itse en edes eritysesti pidä Thorin hahmosta. Ja silti tämä upposi.
Denny O’Neil and Neal Adams’ Green Lantern (co-starring Green Arrow)
Jälleen O'Neil näyttää kuinka kirjoitetaan kypsää supersankari sarjakuvaa. Yhteikuntakriittinen sarjakuva, jossa myös paljon shokeeraavia hetkiä. Mihinkään raakuuksiin ei kuitenkaan lähdetä. O'Neil osaa pitää tyylitajua yllä.
John Byrne’s Fantastic Four
Byrnen Ihmeneloset ovat kuin runoutta. Niiden jokainen numero suorastaan rimmaa toistensa kanssa. Todista kuinka Näkymättömästä tytöstä kasvaa Näkymätön nainen. Hulktar todistaa asemansa Ihmenelosten historiassa. Liekki puuhaa suorastaan saippuamaisissa tunnelmissa. Byrnen juoksu Ihmenelosissa käy vertailussa jopa Stan Leen myyttiselle juoksulle.
Chris Claremont, John Byrne and Terry Austin’s X-Men
Claremont käytännössä loi X-Menit jotka tunnemme tänä päivänä. Kaikkein klassisimmat X-Men tarinat ovat tässä. Näe kuinka Jean Grey muuttuu kiltistä tytöstä hiljalleen hirviöksi joka tuhoaa koko tiimin.
Brad Meltzer: Identity Crisis
DC:n supersankarit eivät ole aina kilttejä toisilleen. Todista tarina jossa Batman ajautuu suorastaan vainoharhoihin asti tajuttuaan totuuden Justice Leaguen tavasta hoitaa ongelmat. Karmiva trilleri jossa hahmot jopa kuolevat.
Brian Azzarello: Lex Luthor: Man of Steel
Teräsmiehen arkkivihollinen on aina vaikuttanut suorastaan kusipäiseltä hahmolta. Mutta tässä tarinassa kaiken takaa löytyykin traaginen hahmo.
Grant Morrison’s Animal Man
Morrisonin Animal Man on samaan aikaan jotain villiä ja uutta, mutta myös jotain perinteistä.
Grant Morrison: All-stars Superman
Kun seuraavan kerran harkitsen matkata divariin ostamaan vanhoja Teräsmies lehtiä, tee poikkeus, ja hanki mielummin käsiisi Morrisonin All-Stars Superman. Sen voi helposti kuvitella noiden hienona oodina. Tämän täydellisempää lopetusta Teräsmiehen saagalle ei yksinkertaisesti ole. Jopa Alan Moore jää kakkoseksi.
Mark Waid: Kingdom Come
Siinä missä Mark Waidin JLA: Year One oli alku DC Universumille, tämä on ehdottomasti helppo nähdä sen saman universumin loppuna. Klassikko josta on sanottu jo paljon.
Mark Millar: Kick-Ass
Epäilyttääkö supersankarit? Tuntuuko ajatus supersankareista epätodelliselta? Kick-Ass:issä kerrotaan kuinka kävisi jos teinipoika yhtenä päivänä päättäisi OIKEASTI ryhtyä supersankariksi. Millarin shokeeraavaa ja nihilistinen, mutta realistinen mestariteos pistää uusiksi kaikki kuvitelmamme Teräsmiehen hymyilevien kasvojen alla tapahtuvasta paremmasta huomisesta.
Alan Moore: Watchmen
Klassikko. Tarina jossa supersankarit eivät pelasta päivää vain mätkimällä pahista pataan, vaan jotain todellista täytyy tehdä. Mutta miten se onnistuu kun supersankarit ovat todella pahasti hukassa?
Frank Miller: Yön Ritari
Syystäkin parhaimpana Batman tarinana pidetty. Tarina joka toimii sekä parhaimpana lopetuksena Batmanin saagalle että myöskin mullistaa käsityksesi Batmanistä. Sarjakuva joka olisi hyvin voinut inspiroida Rocky Balboa elokuvan.
Kurt Busiek: Marvels
Nostalginen matka Marvelin historiaan aivan uudesta perspektiivistä, tavallisen ihmisen silmin.
Brian Azarello: The Joker
Batmanin Jokerin soolotarina, jossa Jokerin puuhia tarkastellaan tavallisen miehen näkökulmasta. Jokerin palkkalistoilla on rankkaa, eikä se matka sovi herkkähermoisille. Ehdottomasti niitä harvoja tarinoita joissa Jokeri tuntuu uhkaavalta pahikselta.
Alan Moore: V niin kuin Verikosto
Klassikko. Alan Mooren ehdottomasti parhaimpia sarjakuvia. Jos olet nähnyt elokuvan, niin suosittelen siitäkin huolimatta lukemaan sarjakuvan. Erot ovat minimaaliset, mutta tarinan kieli on niin rikasta, että on pakko lukea sekä englanniksi että suomeksi.
Mark Millar: The Ultimates 1-2
Maailma pitäisi pelastaa, mutta supersankarit ovat jälleen kerran pahemman kerran hukassa. Yksi on vaimonhakkaaja, toisen kaikki arvot ovat 40-luvulla, kolmas on pervo, kaksi harrastaa insestiä keskenään...ei mikään voittajan paketti. Äärimmilleen viedyn inhimilliset supersankarit. Ehdottomasti samaa hengenheimolaista jatkumoa sarjakuvan historiassa Watchmenin kanssa.
Batman: Mustaa ja valkoista
Batman antologiasarja jossa erilaiset tekijät eri puolilta sarjakuva-alaa kirjoittavat ja piirtävät 10 sivuisia Batman tulkintojaan. Jokainen tulkinta on villi ja omaperäinen ja liikkuu erilaisissa maastoissa. Batmanin hahmon voi nähdä niin monella tavalla.
Scott Snyderin Batman
Snyderin Batman tulkinta on ehkä yksi historian parhaimmista Batman tulkinnoista. Jokeri on uhkaavampi kuin koskaan koko Batmanin historiassa. Mutta sen lisäksi Snyder osaa pitää otteessaan kaikissa Batmanin kolmessa kerrontatavassa: Kauhussa, dekkarissa ja supersankarimaisissa tarinoissa.
Denny O’Neil and Neal Adams’ Batman
O'Neil on jälleen elementissään. Toinen parhaimmista Batman juoksuista. Juoksu joka antoi tilaa niin Frank Millerille, kuin muillekin modernin Batmanin kirjoittajille. O'Neilin katsotaan pelastaneen Batmanin aikaan jolloin Batman oli kaukana synkästä.
Neil Gaiman’s Sandman
Sandmanin tapa yhdistellä unta ja myyttejä on jotain mitä ei kukaan ole vielä pystynyt ylittämään. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjakuvajuoksuista.
Will Eisner’s The Spirit
The Spiritin surrealistinen maailma vetoaa varmasti aikuisiin.
Jim Shooterin Salatut Sodat
Marvel Sagan jälkeen on hyvä ottaa seuraavaksi lukuseen tämä 12 lukuinen järkäle, jossa on mukana kaikki Marvelin tuohon aikaan tunnetuimmat supersankarit. Taistelu joka venyy lopulta sodaksi jossa päätetään kenelle kuuluu jumalten mahti.
Jeph Loeb: Batman: Pitkä pyhäinpäivä
Loebin tyyli on kuin kuin katsoisi vuodenaikojen vierivän ohitse. Tämä sarjakuva inspiroi Nolanin Batman elokuvat, mutta on ehdottomasti tuotakin monitasoisempi. Eikä vähiten siksi, että Loebin Batman maailma on yhteensopiva O'Neilin Batmanin kanssa.
Tom Taylor: Injustice: God among us
Kaikki alkaa siitä kun Teräsmies yhtenä päivänä menettää hermonsa superrikollisten puuhiin. Alkaa järjettömän pitkä poliittinen sotku joka jakaa DC:n supersankarit kahtia. Vaikka tämä sarjakuva perustuukin videopeliin, se yllättää kypsällä otteellaan. Ei missään nimessä pelkkä lisenssisarjakuva.
Jeph Loeb: Teräsmies: Neljä vuodenaikaa
Kuten aiemmin sanoin, Loebin tyyli on kuin katsoisi vuodenaikojen vierivän ohitse. Tässä tapauksessa jopa kirjaimellisesti.
Frank Miller: Ronin
Samurai sci-fi eeposten äiti.
Mike Richardsonin The Mask
Yksi ainoa koristenaamio saa aivan uskomatonta tuhoa aikaan. Alkuteos johon Jim Carreyn elokuva perustuu. Mutta tämä ei ole mikään räävitön Carrey elokuva, vaan raaka sarjakuva miehestä joka kyllästyy siihen että häntä potkitaan jatkuvasti päähän.
Shotaro Ishinomorin Zelda -A Link to the past
Kaunis poikamainen seikkailu hieman Taru Sormusten herran tyyliin. Tämän luettuani itse innostuin pelaamaan Zelda pelejä. Sarjakuva josta voi nauttia niin lapset kuin aikuiset.
Frank Millerin Hard Boiled
Mitäs jos jonakin päivänä saisit tietää, että kaikki onkin harhaa, ja että oletkin oikeasti robotti? Tähän kysymykseen paneudutaan Hard Boiledissa, jonka maailma on muutenkin vinksallaan.
Charles Burnsin Musta aukko
Hieno 70-lukuun sijoittuva draamasarjakuva aidsista.
Chester Brownin Ed - Iloinen klovni
Pissakakkahuumorista tajunnanvirrallista taidetta.
Daniel Clowesin Wilson
Ajaton mestariteos hukassa olevasta miehestä, joka etsii sekä paikkaansa maailmassa että tarkoitusta elämälleen. Siinä matkan varrella hän tulee vain loukanneeksi lukuisten ihmisten tunteita. Wilsonin hahmoon on hyvin helppo samaistua.
Jeff Lemiren Sweet Tooth
Dystopia jollaista et takuulla ole ennen nähnyt.
Garth Ennisin Preacher
Vampyyri, palkkatappaja ja pappi matkaavat läpi Amerikan etsien kirjaimellisesti Jumalaa. Siinä samalla he suututtavat koko Amerikan. Ehdoton klassikko, joka ei säästä ketään tai mitään herjoiltaan.
Matzin ja Luc Jacamonin Tappaja
Ehdoton klassikko jossa syvennytään palkkatappajan mielenmaisemiin.
Art Spiegelmanin Maus
Omaelämänkerrallinen sarjakuva joka kertoo juutalaisten elämästä toisen maailmansodan aikaan.
Marc-Antoine Mathieun Jumala itse
Eräänä päivänä Jumala vain yhtäkkiä päättää ilmoittautua väestönrekisteriin, ja aiheuttaa valtavan farssin.
Naoki Urasawan 20th Century Boys
Manga joka muuttaa käsityksesi japanilaisesta sarjakuvasta.
Apostolos Doksiadis ja Khristos H. Logicomix: Nerouden ja hulluuden rajalla
Matematiikkaa, filosofiaa ja logiikkaa maallikoille.
Marko Raassina: Kalevala
Kalevala väännettynä rautalangasta.
Marvel Saga on hyvä tapa aloittaa Marvelin sarjakuvien lukeminen, olit sitten aikuinen tai teini. Mutta siinä missä teini voi kokea sen välttämättömäksi pakkopullaksi pysyäkseen perässä Marvelin maailmassa, on se aikuiselle matka Marvelin mytologiaan. Kuin lukisi historiankirjaa jossa pääosassa eivät olekaan perinteisesti tutut historianhenkilöt, vaan supersankarit.
Warren Ellis: Planetary
Ärsyttääkö se mitem supersankareiden maailma tuntuu jatkuvasti vain toimivan toiminnan ja väkivallan varassa? Planetary on tästä poikkeus. Planetary on kuin X-Files supersankareilla. Nuorempiin se ei välttämättä uppoa, mutta vanhemmat lukijat löytävät siitä semmoista sense of wonderia niin kuin X-Filesissa tai Twilight Zonessa.
Marv Wolfman: Crisis on Infinite Earths
Jos Golden Age ja Silver Age aikakausien supersankari tarinoille olisi jokin lopetus, niin se olisi ehdottomasti tämä. Eeppistä menoa jossa jopa itse avaruus kääntyy sivuun Raamatun Mooseksen tarinan punaisen meren lailla. Sankareiden kohtalot kietoutuvat yhdeksi suureksi spektaakkeliksi. Ketään ei säästetä kun DC:n uusi aikakausi koittaa.
Mark Waid / Brian Augustyn: Justice League of America: Year One
Justice Leaguen hienoimpia syntytarinoita. Tapa jolla hahmoja käsitellään on suorastaan lumoava! Ehdottomasti kypsempi kuin Geoff Johnsin Justice League. Samalla se on nostalgiatrippi 60-luvun Justice League sarjakuvien pariin. Sen voi myös nähdä jonkinlaisena etko-osana Kingdom Come sarjakuvalle.
Garth Ennis: The Punisher
Tämä sarjakuvajuoksu ei turhaan ole kielletty lapsilta. Jos tuntuu että sarjakuvat ovat pelkkää pehmoilua, eikä veret edes lennä, niin tämä muuttaa aika varmasti asenteesi. Paras The Punisher juoksu koskaan. Se oli niin hyvä, että sen pohjalta tehtiin jopa elokuva. Jos siis pidit The Punisher elokuvasta vuodelta 2004, niin pidät melko varmasti tästäkin.
Neil Gaiman: The Books of Magic
DC Universumin versio Harry Potterista vie mukanaan hyvin nopeasti taikuuden maailman valoisiin ja pimeimpiin kolkkiin.
John Cleese / Kim Johnson: Superman: True Brit
Pidätkö Monty Pythonista? No sitten pidät varmaan Monty Python henkisestä Teräsmiehestä.
J. Michael Straczynski: Supreme Power
Marvelin suorastaan shokeeraava tulkinta DC:n hahmoista.
Jeph Loeb: Hämähäkkimies: Sininen
Kuin kuuntelisi blues kappaletta Hämähäkkimiehestä. Todella kypsä ja voimakas ja herkkä näkemys Hämähäkkimiehen hahmosta ja seikkailuista. Tarina jota ei kuvaa kuin yksi väri, ja se on sininen.
Denny O’Neil and Denys Cowan’s The Question
Brutaalia ja filosofista ei kai voi yhdistää? O'Neilin film-noir henkisessä The Question tulkinnassa tämä on enemmän kuin mahdollista. Sarjakuva on paikoin väkivaltainen kuin mikä, mutta Questionin yhteiskuntakriittiset ajatelmat tuovat sarjakuvaan outoa kypsyyttä.
Walter Simonsonin Thor
Paras Thor juoksu koskaan. Ja itse en edes eritysesti pidä Thorin hahmosta. Ja silti tämä upposi.
Denny O’Neil and Neal Adams’ Green Lantern (co-starring Green Arrow)
Jälleen O'Neil näyttää kuinka kirjoitetaan kypsää supersankari sarjakuvaa. Yhteikuntakriittinen sarjakuva, jossa myös paljon shokeeraavia hetkiä. Mihinkään raakuuksiin ei kuitenkaan lähdetä. O'Neil osaa pitää tyylitajua yllä.
John Byrne’s Fantastic Four
Byrnen Ihmeneloset ovat kuin runoutta. Niiden jokainen numero suorastaan rimmaa toistensa kanssa. Todista kuinka Näkymättömästä tytöstä kasvaa Näkymätön nainen. Hulktar todistaa asemansa Ihmenelosten historiassa. Liekki puuhaa suorastaan saippuamaisissa tunnelmissa. Byrnen juoksu Ihmenelosissa käy vertailussa jopa Stan Leen myyttiselle juoksulle.
Chris Claremont, John Byrne and Terry Austin’s X-Men
Claremont käytännössä loi X-Menit jotka tunnemme tänä päivänä. Kaikkein klassisimmat X-Men tarinat ovat tässä. Näe kuinka Jean Grey muuttuu kiltistä tytöstä hiljalleen hirviöksi joka tuhoaa koko tiimin.
Brad Meltzer: Identity Crisis
DC:n supersankarit eivät ole aina kilttejä toisilleen. Todista tarina jossa Batman ajautuu suorastaan vainoharhoihin asti tajuttuaan totuuden Justice Leaguen tavasta hoitaa ongelmat. Karmiva trilleri jossa hahmot jopa kuolevat.
Brian Azzarello: Lex Luthor: Man of Steel
Teräsmiehen arkkivihollinen on aina vaikuttanut suorastaan kusipäiseltä hahmolta. Mutta tässä tarinassa kaiken takaa löytyykin traaginen hahmo.
Grant Morrison’s Animal Man
Morrisonin Animal Man on samaan aikaan jotain villiä ja uutta, mutta myös jotain perinteistä.
Grant Morrison: All-stars Superman
Kun seuraavan kerran harkitsen matkata divariin ostamaan vanhoja Teräsmies lehtiä, tee poikkeus, ja hanki mielummin käsiisi Morrisonin All-Stars Superman. Sen voi helposti kuvitella noiden hienona oodina. Tämän täydellisempää lopetusta Teräsmiehen saagalle ei yksinkertaisesti ole. Jopa Alan Moore jää kakkoseksi.
Mark Waid: Kingdom Come
Siinä missä Mark Waidin JLA: Year One oli alku DC Universumille, tämä on ehdottomasti helppo nähdä sen saman universumin loppuna. Klassikko josta on sanottu jo paljon.
Mark Millar: Kick-Ass
Epäilyttääkö supersankarit? Tuntuuko ajatus supersankareista epätodelliselta? Kick-Ass:issä kerrotaan kuinka kävisi jos teinipoika yhtenä päivänä päättäisi OIKEASTI ryhtyä supersankariksi. Millarin shokeeraavaa ja nihilistinen, mutta realistinen mestariteos pistää uusiksi kaikki kuvitelmamme Teräsmiehen hymyilevien kasvojen alla tapahtuvasta paremmasta huomisesta.
Alan Moore: Watchmen
Klassikko. Tarina jossa supersankarit eivät pelasta päivää vain mätkimällä pahista pataan, vaan jotain todellista täytyy tehdä. Mutta miten se onnistuu kun supersankarit ovat todella pahasti hukassa?
Frank Miller: Yön Ritari
Syystäkin parhaimpana Batman tarinana pidetty. Tarina joka toimii sekä parhaimpana lopetuksena Batmanin saagalle että myöskin mullistaa käsityksesi Batmanistä. Sarjakuva joka olisi hyvin voinut inspiroida Rocky Balboa elokuvan.
Kurt Busiek: Marvels
Nostalginen matka Marvelin historiaan aivan uudesta perspektiivistä, tavallisen ihmisen silmin.
Brian Azarello: The Joker
Batmanin Jokerin soolotarina, jossa Jokerin puuhia tarkastellaan tavallisen miehen näkökulmasta. Jokerin palkkalistoilla on rankkaa, eikä se matka sovi herkkähermoisille. Ehdottomasti niitä harvoja tarinoita joissa Jokeri tuntuu uhkaavalta pahikselta.
Alan Moore: V niin kuin Verikosto
Klassikko. Alan Mooren ehdottomasti parhaimpia sarjakuvia. Jos olet nähnyt elokuvan, niin suosittelen siitäkin huolimatta lukemaan sarjakuvan. Erot ovat minimaaliset, mutta tarinan kieli on niin rikasta, että on pakko lukea sekä englanniksi että suomeksi.
Mark Millar: The Ultimates 1-2
Maailma pitäisi pelastaa, mutta supersankarit ovat jälleen kerran pahemman kerran hukassa. Yksi on vaimonhakkaaja, toisen kaikki arvot ovat 40-luvulla, kolmas on pervo, kaksi harrastaa insestiä keskenään...ei mikään voittajan paketti. Äärimmilleen viedyn inhimilliset supersankarit. Ehdottomasti samaa hengenheimolaista jatkumoa sarjakuvan historiassa Watchmenin kanssa.
Batman: Mustaa ja valkoista
Batman antologiasarja jossa erilaiset tekijät eri puolilta sarjakuva-alaa kirjoittavat ja piirtävät 10 sivuisia Batman tulkintojaan. Jokainen tulkinta on villi ja omaperäinen ja liikkuu erilaisissa maastoissa. Batmanin hahmon voi nähdä niin monella tavalla.
Scott Snyderin Batman
Snyderin Batman tulkinta on ehkä yksi historian parhaimmista Batman tulkinnoista. Jokeri on uhkaavampi kuin koskaan koko Batmanin historiassa. Mutta sen lisäksi Snyder osaa pitää otteessaan kaikissa Batmanin kolmessa kerrontatavassa: Kauhussa, dekkarissa ja supersankarimaisissa tarinoissa.
Denny O’Neil and Neal Adams’ Batman
O'Neil on jälleen elementissään. Toinen parhaimmista Batman juoksuista. Juoksu joka antoi tilaa niin Frank Millerille, kuin muillekin modernin Batmanin kirjoittajille. O'Neilin katsotaan pelastaneen Batmanin aikaan jolloin Batman oli kaukana synkästä.
Neil Gaiman’s Sandman
Sandmanin tapa yhdistellä unta ja myyttejä on jotain mitä ei kukaan ole vielä pystynyt ylittämään. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjakuvajuoksuista.
Will Eisner’s The Spirit
The Spiritin surrealistinen maailma vetoaa varmasti aikuisiin.
Jim Shooterin Salatut Sodat
Marvel Sagan jälkeen on hyvä ottaa seuraavaksi lukuseen tämä 12 lukuinen järkäle, jossa on mukana kaikki Marvelin tuohon aikaan tunnetuimmat supersankarit. Taistelu joka venyy lopulta sodaksi jossa päätetään kenelle kuuluu jumalten mahti.
Jeph Loeb: Batman: Pitkä pyhäinpäivä
Loebin tyyli on kuin kuin katsoisi vuodenaikojen vierivän ohitse. Tämä sarjakuva inspiroi Nolanin Batman elokuvat, mutta on ehdottomasti tuotakin monitasoisempi. Eikä vähiten siksi, että Loebin Batman maailma on yhteensopiva O'Neilin Batmanin kanssa.
Tom Taylor: Injustice: God among us
Kaikki alkaa siitä kun Teräsmies yhtenä päivänä menettää hermonsa superrikollisten puuhiin. Alkaa järjettömän pitkä poliittinen sotku joka jakaa DC:n supersankarit kahtia. Vaikka tämä sarjakuva perustuukin videopeliin, se yllättää kypsällä otteellaan. Ei missään nimessä pelkkä lisenssisarjakuva.
Jeph Loeb: Teräsmies: Neljä vuodenaikaa
Kuten aiemmin sanoin, Loebin tyyli on kuin katsoisi vuodenaikojen vierivän ohitse. Tässä tapauksessa jopa kirjaimellisesti.
Frank Miller: Ronin
Samurai sci-fi eeposten äiti.
Mike Richardsonin The Mask
Yksi ainoa koristenaamio saa aivan uskomatonta tuhoa aikaan. Alkuteos johon Jim Carreyn elokuva perustuu. Mutta tämä ei ole mikään räävitön Carrey elokuva, vaan raaka sarjakuva miehestä joka kyllästyy siihen että häntä potkitaan jatkuvasti päähän.
Shotaro Ishinomorin Zelda -A Link to the past
Kaunis poikamainen seikkailu hieman Taru Sormusten herran tyyliin. Tämän luettuani itse innostuin pelaamaan Zelda pelejä. Sarjakuva josta voi nauttia niin lapset kuin aikuiset.
Frank Millerin Hard Boiled
Mitäs jos jonakin päivänä saisit tietää, että kaikki onkin harhaa, ja että oletkin oikeasti robotti? Tähän kysymykseen paneudutaan Hard Boiledissa, jonka maailma on muutenkin vinksallaan.
Charles Burnsin Musta aukko
Hieno 70-lukuun sijoittuva draamasarjakuva aidsista.
Chester Brownin Ed - Iloinen klovni
Pissakakkahuumorista tajunnanvirrallista taidetta.
Daniel Clowesin Wilson
Ajaton mestariteos hukassa olevasta miehestä, joka etsii sekä paikkaansa maailmassa että tarkoitusta elämälleen. Siinä matkan varrella hän tulee vain loukanneeksi lukuisten ihmisten tunteita. Wilsonin hahmoon on hyvin helppo samaistua.
Jeff Lemiren Sweet Tooth
Dystopia jollaista et takuulla ole ennen nähnyt.
Garth Ennisin Preacher
Vampyyri, palkkatappaja ja pappi matkaavat läpi Amerikan etsien kirjaimellisesti Jumalaa. Siinä samalla he suututtavat koko Amerikan. Ehdoton klassikko, joka ei säästä ketään tai mitään herjoiltaan.
Matzin ja Luc Jacamonin Tappaja
Ehdoton klassikko jossa syvennytään palkkatappajan mielenmaisemiin.
Art Spiegelmanin Maus
Omaelämänkerrallinen sarjakuva joka kertoo juutalaisten elämästä toisen maailmansodan aikaan.
Marc-Antoine Mathieun Jumala itse
Eräänä päivänä Jumala vain yhtäkkiä päättää ilmoittautua väestönrekisteriin, ja aiheuttaa valtavan farssin.
Naoki Urasawan 20th Century Boys
Manga joka muuttaa käsityksesi japanilaisesta sarjakuvasta.
Apostolos Doksiadis ja Khristos H. Logicomix: Nerouden ja hulluuden rajalla
Matematiikkaa, filosofiaa ja logiikkaa maallikoille.
Marko Raassina: Kalevala
Kalevala väännettynä rautalangasta.
Kommentit
Lähetä kommentti