Syväanalyysi True Blood

True Blood on yhdysvaltalainen tv-sarja, jossa on elementtejä useista genreistä, kuten draamasta, fantasiasta, kauhusta, mysteeristä ja toisinaan jopa musta komedia näkyy sarjan maailmassa ja dialogissa ja kerronnassa. Pääosin se on kuitenkin fantasia-sarja, joka perustuu Carlaine Harris nimisen kirjailijan Sookie Stackhouse nimiseen kirjasarjaan joka tunnetaan myös nimellä The Southern Vampire Mysteries. Kirjoja julkaistiin alunperin pääsarjassa 13 romaanimuotoista kirjaa, joista ilmeisemmin kaikki on käännetty myös suomeksi. En kuitenkaan nyt mene niin syvästi kirjasarjan maailman analysoimiseen, vaan keskityn puhtaasti tv-sarjaan ja sen historiaan ja teemoihin.

True Blood tv-sarjan on luonut sarjan tuottanut Alan Ball, joka parhaiten tunnetaan Mullan Alla sarjastaan, jossa on samanhenkinen visuaalinen tunnistettava tyyli kuin True Bloodissa. Sarja keskittyy Bon Temps nimiseen Louisianassa sijaitsevaan kaupunkiin, jossa erityisesti vampyyrit ja ihmiset elävät rinnakkaiselämää. Sarjan edetessä muitakin fantasiaolentoja aina ihmissusista noitiin esiintyy osana sarjan universumia. Kaiken keskiössä ovat kuitenkin pääosin vampyyrit, jotka ovat näkyvästi ilmaisseet olemassaolonsa ihmisille, toisin kuin monet muut fantasiaolennot. Koska näin on kuitenkin tapahtunut, on vampyyreille kehitetty V nimistä synteettistä tekoverta, jolla he voivat ruokkia itseään tappamatta tai vahingoittamatta ihmisiä.

Sarjan tarina käynnistyy varsinaisesti, kun Bill Compton niminen vampyyri astuu tarjoilija Sookie Stackhousen ja tämän ystäväpiirin ylläpitämään ravintolaan. Toisin kuin monissa vitseissä, aloitus johtaa moniin dramaattisiin käänteisiin. Sookie itsekään ei ole mikään tavallinen tyttö, vaan osaa selittämättömästä syystä lukea ajatuksia, ja juuri tämä johtaakin hänet viehättymään Billin mysteereihin ja maailmaan, josta hän ei voi tietää pelkästään lukemalla mielen.

Sarja keskittyy ihmissuhde draaman lisäksi rikoksiin ja mysteereihin joita esitellään lähes joka kaudella, vastaten aina yhteen kysymykseen, mutta samalla avataan suunta toiselle mysteerille, joka ratkeaa vähän myöhemmin.

Sarjan pääosissa toimivat Anna Paquin, Stephen Moyer, Sam Trammell, Alexander Skarsgård, Ryan Kwanten ja Rutina Wesley. Sarjaa tehtiin yhteensä 7 tuotantokautta, jotka kattavat yhteensä 80 jaksoa. Sarja alkoi vuonna 20008 ja päättyi vuonna 2014.

Alunoerin sarja syntyi kun Alan Ball osti sattumalta kirjakaupasta Sokiie Stackhouse kirjasarjan ensimmäisen osan, jonka hän poimi hauskan takakansitekstin vuoksi. Takakansi vihjasi lauseella "Ehkä vampyyri poikaystävänä ei olekaan hyvä idea" camp-henkisyyttä ja huumoria, joka tietysti nauratti Ballia, joka oli tuolloin etuajassa hammaslääkäristä. Lueskellessaan ostaamansa kirjaa hammaslääkärin aulassa, Ball huomasi nopeasti kirjan imuvoiman, ja päätti ottaa yhteyttä kirjasarjan kirjoittajaan, Charlaine Harrisiin aikeenaan tehdä sopimus tv-sarjasta. Aikomus kuitenkin lykkääntyi, kun selvisi että oikeudet oli jo toisen yhtiön käsissä joka suunnitteli kirjoista elokuvaa. Elokuvaa ei kuitenkaan tehty, ja Ball sai ostettua filmausoikeudet. Ballilla oli sopimus HBO:n kanssa, joka kestäisi vielä seuraavat kaksi vuotta, joten Ball päätyi tuottamaan sarjaa heille nimellä True Blood. Hän myös käsikirjoitti ja ohjasi sarjan pilotin. Vaikka alkuperäistä pilottijaksoa ei esitettykään sellaisenaan televisiossa, se riitti perusteeksi HBO:lle tilata sarjan ensimmäinen tuotantokausi, joka oli sekä kriitikko- että katsojamenestys.

Vaikka pinnallisella tarkastelulla True Blood vaikuttaakin pelkältä ihmisen ja vampyyrin rakkaustarinalta hiukan Twilight kirjojen ja elokuvien tyyliin, on sarjassa kuitenkin syvempiäkin teemoja, joissa keskitytään pääosin oikean elämän vähemmistöihin liittyviin allegorioihin. Vampyyrit esitetään sarjassa oikeuksiaan puolustavina seksuaali- ja rudullisiin vähemmistöinä. Kirjasarjan kirjoittanut Harris myös on yhtynyt tähän näkökulmaan ja ilmaissut itsekin kirjoillaan hakeneensa juurikin tätä. Esimerkiksi jo sarjan intron pyöriessä erottuu roinan keskeltä kyltti jossa lukee ”God hates Fangs” (Jumala vihaa torahampaisia.) jolla viitataan selkeästi ”jumala vihaa homoja” kampanjan iskulauseeseen. Vampyyrit myös puhuvat arkusta tulemisesta aivan samalla tavalla kuin kaapista tulemisesta homoseksuaalien kulttuurissa. Sarjan luonut Alan Ball on antanut hiukan myöten tälle allegorialle, mutta ilmaissut myös että vertailuihin ei kannata takertua liikaa, sillä sarjahan ei esitä vampyyreitä vähemmistönä aina hyvässä valossa.

Mutta sarja ei jumitu vain tähän yhteen keskeiseen teemaan, vaan sen ympärille rakennetaan teini-ikäisen vampyyrin murrosiän ja kapinan teema, joka näkyy erityisesti Jessica nimisen teini-ikäisen Billin tyttären kautta. Mutta tämä samainen kapinallisuuden teema näkyy myös aikuisempien vampyyrien kautta, varsinkin voimakkaasti seksuaalisen sarjan luonteen vuoksi.

Sookien veljen kautta nähdään jo melko alkuvaiheessa riippuvuuteen liittyviä teemoja, tämän sekä addiktoiduttua synteettiseen vereen että myöskin tullessa uskoon. Vasta kun hän kuitenkin löytää niinkutsutun oman tiensä, hän huomaa päässeensä todella yli niinsanotuista ”aineista”. Tämmöinen on hyvinkin yleistä huume- ja alkoholiriippuvuus kuvioissa, joissa aine vaihdetaan uskotoihin tai muihin korvikkeisiin, ennen kuin lopulta päästään yli itse ongelmasta.

Vallan, voiman ja jopa fanaattisuuden turmelevat vaikutukset ilmenevät sarjassa niin ihmisten kuin vampyyrien kautta sarjan edetessä kohti finaalia. Vampyyrien hierarkinen maailma ei esitä vampyyreitä tosiaan myöskään aina kunniallisessa valossa, ja etenkin Lilith juonikuviossa esiin tulee fanaattisia ja hengellisiä piirteitä vampyyrien aiemmin sarjassa lähes järjelliseen historiantulkintaan ja filosofiaan nähden. Sarjassa ei ole tapana esittää yhtäkään sen laajoista hahmoista mustavalkoisesti, vaan jokaisesta hahmosta näytetään myös heidän rujoimmat, mutta myös kauniimmat puolet.

Luonnollisesti vampyyri-fiktiossa oleellista on toki myös vampyyreiden suhde historiaan. Aivan jo Veren Vangit kirjassa ja elokuvassa on vampyyrit esitelty hahmoina, jotka ovat olleet lähestulkoon ihmiskunnan ja maailman synnyn alusta asti paikalla, todistamassa näitä historiallisia tapahtumia. Tätä teemaa hyödynnetään ehdottomasti myös True Blood sarjan maailman rakennuspalikkana, sillä onhan se välttämätön osa vampyyri-kuvastoa heidän ollessaan niinsanottuja ikuisen elämän kirottuja olentoja

Myöhemmillä kausilla erityisesti esitetään myös sukupuolitauteihin liittyviä teemoja, sillä vampyyrit uhkaavat hetken päätyä sukupuuton partaalle uuden viruksen vuoksi, jonka voi toki yhdistää homoseksuaalien keskuudessa kulkeneeseen aids/H.I.V. - kokonaisuuteen, mutta myös samaisten sukupuolitautien ensimmäiseen tulemiseen 1970-luvun tienoilla.

Sodat ja erilaiset muut konfliktit ovat usein läsnä sarjan poliittisessa maailmassa, ja yksi sarjan hahmoista on jopa traumatisoitunut sodasta. Sota esitetään konflktina tottakai jo itsessään usein ihmissusien kautta, mutta myös vampyyrien ja ihmisten ryhmien valtataisteluiden kautta.

Mitä tulee sarjan romanttiseen puoleen, Billin ja Sookien romanssiin, ja toki Sookien muihin ihmissuhteisiin ja romansseihin, vastaa sarja myös suhteellisen tyydyttävästi omalla tavallaan kysymykseen rakkauden todellisesta luonteesta. Sarjan edetessä selviää etteivät kaikki sen hahmot olekaan miltä päällepäin näyttävät, mikä toki asettaa kysymyksen aiheelliseksi, että kuka näistä on sitten sopiva kumppani niin Sookielle kuin yleensäkin tyydyttävään rakkaussuhteeseen. Sarjan lopun twisti ei siis tässä mielessä tule täysin puuntakaa.

Kokonaisuudessaan True Blood on monitasoinen fantasia-sarja vampyyreistä, jossa ei pelätä oikein koskaan kertoa lähes minkälaista tarinaa tahansa, vailla narratiivia, vaan asiat esitetään juuri kuten ne on sopivan aitoa esittää. Sarjan keskiössä oleva true blood aineen, synteettisen veren nimi viittaa jo itsessään todelliseen vereen, mutta tuo ajatus näkyy jossain määrin kaikissa sarjan teemoissa muutenkin. Ilman verta me kaikki kuihdumme, ja muutumme alkukantaisiksi hengestään taisteleviksi olennoiksi olimme sitten ihmisiä tai vampyyreitä tai mitä tahansa.Sarjan lopullinen sanoma tai teema on juurikin sen nimessä.