Parasta Smallvillessä TOP 10

Smallville tv-sarja oli paikoitellen hirveää sillisalaattia, mutta sillä on paljon hyviäkin oivalluksia. Erityisesti itseäni kiehtoi sen lähes kristillinen tematiikka ja visuaalisuus. Mutta katsotaanpas mitä sarjasta jäi käteen pidemmällä tähtäimellä...

10. Pete Rossin hahmo kerrankin uskottava.

Kaikkien niiden vuosien aikana jolloin Pete Ross on ollut sarjakuvissa, hänen ainoa varsinainen roolinsa on ollut olla "se ainoa joka tietää Teräsmiehen henkilöllisyyden". Smallville rakensi hahmolle elävämmän roolin Clark Kentin lapsuudessa johon kuului salaisuuden tietämisen lisäksi myös rooli eräänlaisena Clarkin nuoruuden Jimmy Olsenin vastineena. Lisäksi salaisuus paljastui kerrankin luonnollisella tavalla. Ja modernilla tavalla jossa Pete pelkäsi Clarkia tämän erilaisuuden vuoksi. Hahmosta tehtiin myös inhimillinen, eikä vain "kiltti naapurin poika".

9. Chloe Sullivanin hahmo mukaan Teräsmies mythokseen.

Chloe oli varsinaisesti ainoa Smallvilleä varten keksitty pysyvä hahmo. Nokkela nainen josta saa revittyä vielä paljon kiinnostavaa myös sarjakuvissa. Oli myös hyvä ratkaisu kytkeä hänet sekä Jimmy Olseniin että Lois Laneen.

8. Voimien ilmestyminen yksi kerrallaan per kausi.

Tässä tekijät käyttivät jopa luovuutta ja jokainen jakso jossa Clark sai uuden voiman oli kauden kiinnostavimpia. Milloin hän oli sokea kuullakseen paremmin, näki haluamattaan tyttöjen vaatteiden läpi, ampui silmistään tulta kiihottuessaan jne. Aina hauskoja jaksoja.

7. Alicia Bakerin tarina.

Alicia Baker on jäänyt minulla henkilökohtaisesti parhaiten mieleen. Se oli siis häiriintynyt tyttö joka osasi teleportata ja alkoi seurustella Clarkin kanssa. Ensin jouduttuaan pöpilään hahmo kuitenkin teki parannuksen ja voitti Clarkin rakkauden, lopulta kuollen.

6. Christopher Reevesin ja muiden cameot.

Reeves ojensi soihdun Clarkille, Dean Cain oli kuolematon joka osasi parantaa kryptoniittivoimaiset, Helen Slater Terästytön äitinä, Teri Hatcher Lois Lanen äitinä...kaikki nämä cameot saivat tuntemaan että aiemmilla Teräsmies filmatisoinneilla oli sittenkin jokin rooli hommassa.

5. Hawkman.

Hahmo oli ehkä kaikkein lähimpänä sarjakuvavastinettaan, ja se oli minusta hyvä ratkaisu. Näyttelijä hoiti hommansa hyvin ja hahmo oli todella sarjan kiinnostavimpia elementtejä vaikka joku voisi sanoakin pukua naurettavaksi.

4. Punainen kryptoniitti. /Kryptoniitin suurempi merkitys Teräsmies mythoksessa.

Sarjakuvissa kryptoniittejä ei vain jotenkin oltu osattu tehdä oikein vaan ne olivat hyvin sekavia. Smallville esitteli punaisen kryptoniitin tekemällä siitä yhden sarjan pysyvistä elementeistä. Kryptoniitit mahdollistivat Clark Kentin toisten puolten näyttämisen. Punainen kryptoniitti paljasti Clark Kentin todellisen, estottoman minän joka teki juuri niin kuin halusi. Sarjan edetessä punainen kryptoniitti-minä alkoi muistuttumaan yhä enemmän normaalia Clark Kenttiä mikä oli myös hyvä ratkaisu.

3. Brainiac, James Marsters.

Pelkästään ajatus siitä että Buffy Vampyyrintappajassa vampyyri Spikea esittänyt James Marsters sanoo Brainiacin hahmossa että vampyyrejä ei ole. Mutta myös ehdottomasti miehen näyttelijänlahjat ja pahiksen toimivuus.

2. Lionel Luthorin parannus, ja ajatus että Lex Luthorilla oli isä joka oli hahmo ja Lex Luthor.

Lionel Luthor on kova jätkä. Hän on entinen rikollinen, sairastanut vaarallisen sairauden, ollut sokeana, joutunut leikkaamaan hiuksensa ja istunut vankilassa. Ja loppujen lopuksi hän kuitenkin tekee parannuksen siinä missä poikansa Lex käy synkkiä polkuja joissa hän milloin seisoo valkoinen puku päällä maailman romahtaessa hänen ympärillään hänen pahuudestaan tai käydessään keskustelua oman hyvän minänsä kanssa. Luthorit ovat se joka piti sarjan elossa. Luthoreihin liitetty visuaalisuus oli myös huikeaa.

1. Terence Tramp (Kenraali Zod) Jor-Elin roolissa.

"Now Kal-El, you reborn!"

Jor-Elin ensimmäinen pitkä hahmon esittelevä tarinakaari joka alkoi toisella tuotantokaudella ja päättyi 5. tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa, on sarjan kaikkien aikojen paras tarinakokonaisuus, ja yhtä sen jaksoista ei turhaan palkittu. Jor-El ei ole pelkkä laimea poikansa kopio, vaan mies joka ei kahda keinoja opettaakseen pojalleen tärkeän opetuksen elämästä. Lisäksi jäbän ääni on suorastaan hypnoottinen!