Syväanalyysi Pokemon

Satoshi Tajiri, Pokemonin luoja, kertoo manga muotoisessa elämäkerrassaan melko tarkasti Pokemonin syntyyn liittyvän dramaattisen usean vuoden taisteluun johtaneen luomisprosessin. Tajiri aloitti alunperin kolikkopelaajana joka eteni nopeasti oman pelilehden tekijäksi. Suomessa näitä pelilehtien osia on huomaamattomamme julkaistu Nintendo-lehdessä. Kaikki oppaat joita lehdissä esiteltiin pelien voittamiseksi, ovat Tajirin perustaman Game Freak nimisen kustantamon alunperin julkaisemia. Ne pn piirtänyt pääosin Ken Sugimori, joka myös myöhemmin laati Pokemon pelejä varten lukuisia jopa satoja niihin liitttyviä kuvituksia. Tajirin Game Freak päätti myös ajanmittaa alkaa työstää itse videopelejä. Pokemonin lisäksi heidän tunnetuimpiin luomuksiinsa kuuluu hyvin tetrismäinen Yoshi peli NES konsolille. Peli on nykyään ikonisuudessaan pieni klassikko, ja se oli Super Mario peleistä tutunYoshin ensimmäisiä omia videopelejä.

Vaikka voisimme mennä kuinka tarkkaan Pokemon pelien syntytarinaan, joka sisältää monta diletanttista sankaritarinaa, niin keskeisintä kuitenkin Pokemonin synnyn kannalta oli metodi jolla Tajiri loi pelejä. Tajiri nimittäin pelaajana oli kiinnittänyt huomiota, että jokaisessa videopelissä, riippumatta kehityksestä, oli yhteisenä tekijänä verbi eli jokin tekemiseen liittyvä toiminto. Avaruusammuskelu peleissä verbi oli ammuskelu, Mario peleissä hyppiminen, Pac-Manissä syöminen ja niin edelleen. Tajiri muisti lapsena keränneensä hyönteisiä kapseleihin ja seikkailleensa luonnossa päätyen erilaisiin hämmästyttävin pieniin seikkailuihin. Tajiri tajusi, että kerääminen voisi jonakin päivänä olla verbi jota hän voisi käyttää omassa pelissään. Vuosia myöhemmin Tajiri huomasi pelien kehittyneen pisteeseen, jossa Game boy käsikonsoli keksittiin ja linkkikaapeli sen mukana. Tajiri näki sielunsa silmin vision hyönteisistä ja muista eläimistä ja olennoista kulkevan linkkikaapelin kautta, kun lapset vaihtavat näitä. Loppu oli vallankumouksen historiaa. Pokemonin perusidea oli syntynyt.

Pokemon pelejä on tehty lukemattomia. Ne voi kuitenkin jakaa yhdeksään erilaiseen ryhmään, joita kutsutaan sukupolviksi. Jokainen Pokemon pelien sukupolvi kattaa ainakin kaksi pääpeliä, ja yhden vaihtoehtoisen pelin. Tämän lisäksi on erilaisia rinnkkaispelejä, joilla on hiukan vähemmän tekoa pääpelien pelisarjan kanssa. Myöhemmin pelisarjan edetessä pääpelien rinnalla on alkanut ilmestyä myös uusintaversioita aiemmista pelisarjan sukupolvista.

Suurin ero pohjimmiltaan yhden sukupolven pääpelien välillä on Pokemon rodut jotka niissä esiintyy. Tämä on siksi, että pokemon rotujen edustajien vaihtaminen onnistuisi pelien välillä. Pääpelisarjan pääasiallinen idea on kerätä kaikki sukupolven Pokemon rotujen edustajat. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven kahdessa pelissä on yhteensä 151 Pokemonia, mutta molemmat pelit mahdollistavat vain noin 130 Pokemonin keräämisen nappaamalla tai muutoin pelin sisällä. Kerääminen on selitetty pelisarjan sisäisessä logiikassa siten, että jokaisessa pelissä professori määrää päähenkilön keräämään tietoa pokemoneista pokedex nimiseen wikipediaa tai tietosanakirjaa muistuttavaan laitteeseen.

Jotta tämä olisi mahdollista, tulee pokemonit pyydystää pokepalloihin taistelun jälkeen. Tämmöinen Pokemon otteluksi kutsuttu taistelu muistuttaa säännöiltään pääosin kivi-sakset-paperi peliä, jossa mainitun kolmen esineen sijaan käytetään apuna erilaisia tyyppejä. Tyyppien kirjo laajenee joka sukupolvella. Mutta esimerkiksi tuli häviää vedelle, vesi häviää sähkölle ja niin edelleen. Jokaisella näistä tyypeistä on siis oma heikkoutensa. Pelin edetessä kuitenkin tyypit eivät ole ainoa joka vaikuttaa siihen kuka voittaa ottelun.

Pokemonit kykenevät jokainen oppimaan ison joukon yksilöllisiä ja jaettuja kykyjä. Esimerkiksi pokachu joka on sähkö tyypin pokemon, kykenee oppiman ukkosisku nimisen kyvyn, jota käytettäessä vastustajaan joka on vesi tyyppiä tämä menettää hp nimistä energiaa palkissa.

Yksi isku ei välttämättä tainnuta heti vastustajaa, vaan pelaaja joutuu käyttämään monimutkaisempiakin strategioita heikkoakin tyyppiä vastaan. Kun Pokemon voittaa ottelun, hän saa kokemuspisteitä. Kun oikea määrä kokemuspisteitä on täynnä, tämä etenee seuraavalle tasolle. Periaatteessa mitä suurempi tasoinen pokemon on, sitä voimakkaammat hänen iskunsakin on. Jotkut pokemonit myös kehittyvät uuteen muotoon saadessaan oikean määrän tasoja. Jotkut pokemoneista voi kehittää pokemonin tyyppinsä mukaisella kivellä toiseen muotoon. Jotkut pokemonit kehittyvät vain tämmöisillä kivillä. Kehittynyt pokemon voi uudessa mudoossaan oppia joitakin uusia iskuja, joita aiemmassa muodossaan tämän olisi mahdoton oppia.

Kuten jo pelkästään tästä pikaisesta vilkaisusta pokemon maailman otteluiden perusteisiin voi huomata, on Pokemon pelien maailma ja kulttuuri hyvin rikasta. Pääpelit sijoittuvat Pokemon maailma nimiseen paikkaan, jossa on erilaisia alueita, jotka ottavat vaikutteita oikean maailman alueista, mutta tuo maailma on kuvitteellinen ja eroaa meidän maailmastamme. On helppo kuvitella että Pokemonut, jotka ainakin päämuodoltaan ovat kuin meidän maailmamme lemmikit, eläimet ja myyttiset olennot, joilla vain sattuu olemaan eirtyisiä kykyjä, ovat vaikuttaneet tuon maailman kulttuuriin, tieteeseen, hallintoon ja kaikkeen mahdolliseen. Jokainen sukupolvi pyrkii avaamaan siis käytännössä katsoen ihmisten luoman järjestäytyneen yhteiskunnan suhdetta pokemoneihin.

Tämä tapahtuu niin, että kaiken keräämisen ja otteluiden keskellä jokaisella sukupolvella on usein lisäksi yksi isompi pääjuoni, josta muodostuu pelien teema. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven pelit keskittyävät tieteen suhtautumiseen pokemoneihin. Pelien aikana meille paljastuu että Pokemon maailmassa muinaisten pokemonien fossiilit on mahdollista elvyttää eläviksi pokemoneiksi.

Tieto on tärkeä, sillä Pokemon maailman historian ensimmäisen pokemonin, Mewin fossiilia kloonatessa tiedemiehet tulivat kehittäneeksi uuden keinotekoisen Pokemonin, Mewtwo:n joka on Mewin ohella kaikkien aikojen voimakkain Pokemon. Luonnollisesti pelien mafian vastine, Rakettiryhmä, haluaa saada tämän Pokemonin itselleen, tienatakseen rahaa ja hallitakseen maaimaa. Rakettiryhmän pomo Giovanni on jopa rahoittanut Mewtwo.n luomisen. Mewtwo kuitenkin pakeni voimiaan käyttäen sekä tiedemiehiltä että Rakettiryhmältä, ja tämän nykyinen olinpaikka on tuntematon. Rakettiryhmä ei ole tästä huolimatta luovuttanut, ja tavoittelee yhä Mewtwo:ta ja tämän hallintaa. Pelaajan tehtävä onkin pysäyttää Rakettiryhmä kaikkien muiden kummallisten sivutehtävien ohella.

Pelin edetessä pelaaja saa selville että pokemonit tulivat alunperin mahdollisesti tieteen näkökulmasta avaruudesta. Tähänkin alkuperään palataan myöhemmässä neljännessä sukupolvessa, jossa vastataan tarkemmin pokemonien alkuperään ja siihen että kuka tai mikä pokemonit on luonut.

Toinen sukupolvi vuorostaan keskittyy Pokemon maailman kulttuuriin hieman syvemmin. Pokemon maailmassa esitellään jo ensimmäisellä sukupolvella idea legendaarisista pokemoneista. Legendaariset pokemonit ovat pelisarjan voimakkaampiin kuuluvia pokemoneja.

Niitä on yleensä ottaen olemassa vain yksi kunkin rodun edustajaa per peli, eli napatessaan sellaisen on suositeltvaa miettiä tämä hyvin tarkkaan strategisesti, sillä legendaarisen pyörtyessä sitä ei ole mahdollista yrittää nappaa uudellen, ellei ole tallentanut peliä oikeassa kohdassa. Toinen sukupolvi syventää hieman legendaaristen pokemonien historiaa ja taustoja. Selviää, että pokemon maailmassa näitä legendaarisia pokemoneja on jopa palvottu jumalten lailla mahdollisesti muinaisina aikoina. Uudessa sukupolvessa Rakettiryhmä on jo voitettu, ja he ovat valla johtajaa, mutta uusi sukupolvi pyrkii palauttamaan Rakettiryhmän vanhaan kukoistukseensa. Rakettiryhmä pyrkiikin kulttuuriin vaikuttamalla radion kautta uuteen valtaannousuun. Kulttuurin sotkeminen konkretisoituu Rakettiryhmän yrittäessä napata harvinaisen hohtavan pokemonin, punaisen Gyaradosin. Giovanni voi olla kadonnut maanalle, mutta hänen perintönsä elää myös hänen poikansa kautta joka esitellään heti pelin alkumetreillä. Kulttuuria esitellään monin tavoin alkaen aina kansallispuistoista farmeihin ja niin edelleen. Toinen sukupolvi on ilmiselvää jatkumoa ensimmäiselle, ja se onkin viimeinen sukupolvi jossa pelisarjan luoja, Satoshi Tajiri, oli johtamassa projektia.

Kolmas sukupolvi on luonto teemainen. Pelistä riippuen sukupolvi esittelee kaksi aktivistiryhmää, jotka toimivat tällä kertaa pääjuonen pahiksina. Team Aqua pyrkii aiheuttamaan legendaarisen pokemonin avulla vedenpaisumuksen joka tuhoaa ihmiset, jotka kohtelevat pokemoneja kaltain. Team Magma vuorostaan pyrkii täyttämään maailmaan tulella ja laavalla, jolla on jokseenkin sama vaikutus ihmisiin. Kuten arvatavaa, jokin ei onnistu niinkuin pitää, ja pelaajan tehtävä on pelastaa jälleen koko Pokemon maailma. Pelit ovat hyvin luontopainotteisia muutenkin, sillä niiden alueet ovat täynnä metsiä ja rantoja ja vesiä. Toisin kuin Rakettiryhmän tapauksessa, ei tällä kertaa pahisten aikeet ole niin yksiselitteisesti pahoja. Sama koskee toki myös viidennen sukupolven pääjuonta ja teemaa, johon kuuluu ihmisen ja pokemonien välinen tasa-arvoisuus suhde. Tällä kertaa pahikset aikovat vapauttaa pokemonit ihmisiltä. Myös teollisuuden vaikutus pokemon maailmaan esitellään kyseisen sukupolven aikana. Vastaavasti seitsemäs sukupolvi keskittyy urheilu tematiikkaan pokemon maailmassa.

Kuten voi huomata, on pelisarjan pelit ja niiden maailma hyvin monimuotoisia. Pohjimmiltaan pelien pääidea onkin päähenkilön kannalta itsensä etsminen. Tarina alkaa aina kun pelihahmo on täyttänyt 10 vuotta, ja vaikka pokedexin kokoaminen on hänen ”työnsä” sitä voi verrata vaikka työharjoitteluun tai nuoruuden kesätöihin, joissa vielä etsitään omaa varsinaista kutsumusta. Joistakin päähenkilöistä tulee salipäälliköitä, pokemon kouluttajia, lainvartijoita....mahdollisuudet Pokemon maailmassa ovat rajattomat. Tavallaan tuo 10 vuotiaana aloitettu matka muistuttaa siis myös pojan miehuuskokeena, johon tyttökin voi osallistua. Tämän kokeen aikana he päättävät oman ammattinsa, tulevaisuutensa ja kutsumuksensa.

Lähes jokaisella sukupolvella on esitelty myös uusia rinnakkaispelejä, joista useimmat ovat toki myös rahastusta. Pelejä löytyy laidasta laitaan ja osa on kehittynyt jopa omaksi pelisarjakseen. Näihin pelisarjoihin kuuluu Pokemon aiheinen flipperi (Pokemon Pinball), Pokemon pelikortteihin keskittyvä videopeli (Pokemon Tradin Card Game), Pokemonien valokuvaamiseen keskittyvä Pokemon Snap, Pokemon otteluihin keskittyvä Pokemon Stadium, Pokemoneihin itseensä keskittyvä Pokemon Mystery Dungeon, interaktiiviseen oikeanmaailman liikkumiseen keskittyvä mobiilipeli Pokemon Go ja Pokemonien pelastamiseen keskittyvä Pokemon Ranger. Tämän lisäksi on julkaistu erilaisia kokeiluja joissa on käytetty hyväksi Pokemonia lähinnä markkinoinnissa tai muutoin sivuuhaaramaisesti. Lisäksi Pokemon hahmot esiintyvät Super Smash Bros pelisarjassa.

Nykyisin Pokemon rotuja on yli 1000 ja pelisarja on kehittynyt 2022 vuoteen mennessä paljon alkupään kaksiulotteisista mustavalkoisista peleistä. Nykyisin pelit ovat jo kolmiulotteisiakin ja värillisiä. Suurin ero on toki enempi grafiikassa, sillä pelien perusidea on yhä sama.

Pelien lisäksi Pokemon ilmiölle keskeistä on mangat ja animet. Ne ovat auttaneet rakentamaan sitä kuvaa mikä meillä on Pokemonista ja sen maailmasta. Manga sarjoja Pokemonista on useampia, mutta pääosin kolme ensimmäistä ovat pelien logiikan tavoin se juttu.

Aivan ensimmäinen iso Pokemon aiheinen manga sarja on yli 40 pokkaria jatkunut Pokemon Pocket Monsters joka ottaa pääosin komediallisen suunnan Pokemonin omituiseen maailmaan. Kuten pelitkin, manga alkaa valintatilanteesta, jossa päähenkilö Red joutuu valitsemaan Bulbasaurin, Squirtlen ja Charmanderin väliltä. Ainoa vaan että Red saapuu Professori Oakin labraan myöhässä jonka vuoksi kaikki mainitut kolme pokemonia on viety. Monen mutkan kautta Red päätyy saamaan Pokemon partnerikseen Clefairyn, joka käyttäytyy hyvin oudosti jopa Clefairyn tapoihin nähden. Tämä Kosaku Anakubon kirjoittama ihka ensimmäinen Pokemon manga sarja jatkui 23 vuotta pokkari muodossa, esitellen Pokemon sukupolvien alueita, säilyttäen kuitenkin saman päähenkilön kaikkien sukupolvien ajan, toisin kuin peleissä. Nykyisin mangaa julkaistaan yhä, mutta online muodossa digitaalisena. Sillä oli etenkin alkupäässä iso vaikutus myös Pokemon anime-sarjaan joka myös vei tarinaa eri suuntaan kuin peleissä. Alunperinhan Pikachun sijaan Clefairyn piti olla myös animessa Pokemon kokonaisuuden maskotti. Pocket Monsters manga kurkistaa tässä mielessä vaihtoehtoiseen todellisuuteen jossa näin olisi ollut.

Hidenori Kusakan kirjoittama ja luotsaama Pokemon Adventures manga sarja taas vuorostaan lähestyy Pokemonin konseptia aivan päinvastaisella otteella kuin Pocket Monsters manga. Se on huomattavasti vakavempi, ja uskollisempi pelisarjalle, mutta myös huomattavasti kyynisempi verrattuna jopa peleihin.

Esimerkiksi Mewtwo esitellään mangassa massatuhoaseisiin verrattavana uhkana ja Pokemon maailmassa vallitsee laaja korruptio, jonka takana on Rakettiryhmä ja sen johtaja Giovanni. Korruptio ulottuu jopa salipäälliköihin ja osaan eliittinelikosta. Redin tehtävä ei ole siis pelkästään kerätä pokedex täyteen, vaan myös pysäyttää tämä kaikkialle ulottuva salaliitto. Vaikka kyynisyydessään manga eroaakin peleisstä, Satoshi Tajiri, Pokemonin luoja, on sanonut että Pokemon Adventures on manga-versioista kaikkein lähimpänä hänen omaa visioitaan pelien maailmasta, joka antaa tietysti tilaa tämmöisille kyynisemmillekin tulkinnoille. Kusakan työparina ja piirtäjänä toimineen Mato nimisen piirtäjän lähdettyä sairastumisen vuoksi pois mangan parista, sarja eteni yhä kauemmas alkuperäisten pelien maailmasta ainakin osittain. Ensimmäiset neljä pokkaria jotka käsittävät suurimman osan ensimmäisestä sukupolvesta, ovat ne kaikkein luovimmat ja mielenkiintoisimmat. Myöhemmät osat tuntuvat lähinnä pakkopullalta. Sarjaa on julkaistu kuitenkin yli 60 pokkaria kattaen kaikki ilmestyneiden pelien sukupolvet ja se todennäköisesti jatkuu edelleen.

Myös kolmas Pokemon manga, Toshihiro Onon kirjoittama ja piirtämä Pokemon: The Electric Tale of Pikachu vie Pokemon konseptia hieman toiseen suuntaan mangassaan. Tämä ainoastaan 4 pokkaria pitkä manga-sarja on siitä poikkeava, että se on tavallaan pelien ja animen välimuoto. Se ottaa vaikutteita animesta, ja käyttää jopa sen jaksojen käsikirjoituksia apunaan tarinoissaan, mutta muokkaa niitä usein aivan toisenlaiseen suuntaan.

Antologiamaisessa sarjakuvaromaanissa pääosassa on animen tapaan Ash Ketchum, joka tosin joiltakin osin poikkeaa animen vastineesta. Misty ja Brock eivät poikkea, mutta Mistyn ja Ashin väliseen mahdolliseen tulevaan romanssiin annetaan viitteitä monesti. Ash on jo iässä jossa tytöt kiinnostavat, mutta Mistyn kaltainen siisti poikatyttö aiheuttaa hänessä vielä hämmennystä. Joiltakin osin manga joutui myös sensuurin kouriin joiden Japanin ja Amerikan kulttuurierojen vuoksi. Tästä huolimatta tämän Pokemon mangan ensimmäinen koskaan julkaistu englanninkielinen käännösnumero myi käsittämättömät yli 1 miljoonaa kopiota ja rikkoi jopa aiemman amerikkalaisen lehtisarjakuvan yksittäisten numeroiden ennätyksen. Ei siis mikään ihme, että näitä neljää pokkaria on hyvin vaikea löytää kohtuullisella hinnalla, sillä niidenkin painosmäärät olivat pieniä. Kannattavuuskin on hieman siinä siinä, sillä vaikka manga-sarjalla on hetkensä, se ei vedä vertoja Pocket Monstersin ja Adventures manga-sarjojen luovuudelle.

Tavallaan voisi sanoa että siinä missä Pocket Monsters ja Pokemon Adventures toimii eräänlaisina vastineina Red ja Blue peleille, toimii Electric tale of Pikachu vastineena Yellow pelille, joka on lähempänä animen joitakin loogisuuksia.

Näiden lisäksi oman maininntansa ansaitsee Satomi Nakamuran kirjoittama ja piirtämä Pokemon Zensho, joka noudattaa sataprosenttisen uskollisesti alkuperäisiä ensimmäisen sukupolven pelejä juoneltaan. Se on koottu yhteen pokkariin. Useimmille alkupään sukupolvien peleille on tehty tämmöisiä pääasiallisesti uskollisia yhden tai kahden pokkarin pituisia kokonaisuuksia. Ne ovat ihan kelpo luettavaa, mutta eivät Pocket Monsters ja Adventures sarjojen tapaan yhtä luovia. Ne vain seuraavat pelien juonia ilman sen kummempia tulkintoja. Tekijät tässä sarjassa vaihtelevat ja mitään kaanonia ei ole. Ne ovat vähän sama kuin lukisi puhdasta lisenssi-adaptaatio sarjakuvaa, mutta tavallista parempaa sellaista. Uusia näkökulmia ne eivät Pokemoniin tarjoa. Samaan tapaan myös Pokemon Mystery Dungeon peleistä on tehty manga-sovitukset.

Varsinaiseen luovuuden kuriositeettilaariin kuuluu sen sijaan kaksi merkittävää muuta Pokemon aiheista manga-sarjaa. Niistä ensimmäinen on Yumi Tsukirinon kirjoittama ja kuvittama Magical Journey Pokemon, joka on tytöille suunnattu Pokemon manga joka on koottu kymmenelle pokkarille. Manga ei perustu suorasti mihinkään peliin, vaan kulkee omia polkujaan. Siinä Hazel niminen tyttö lupautuu auttamaan professori isoisäänsä Pokemon tiedon keräämisessä pokedexiin vastineeksi lemmenjuomasta jota hän tarvitsee poikaa varten. Sarjassa pokemonit puhuvat ja heillä on omat identiteettinsä. Sarjassa on ihan sympaattinen meininki, ja onhan se hyvin kirjoitettu, ja selkeästi kirjoittaja on kiinnostunut aiheesta, mutta moni poika saattaa huomata ettei kuulu tämän lievästi sokerinmakuisen mangan ystäviin. Tämä ongelma ainakin itselläni oli. Olen lukenut kyllä aiemminkin työtöille suunnattua mangaa, mutta tuo käsite on niin laaja. Osa taipuu sokerimössöön ja osa taas herkkään vakavuuteen, ja olen ehkä enempi jäkimmäisen ystävä.

Toinen maininnan arvoinen kuriositeettilaarin Pokemon manga on taas täysin päinvastaiseen suuntaan menevä Jin Kusuden kirjoittama ja Mitsuhisa Tamuran kuvittama Pokemon Reburst, jota ei ole edes virallisesti käännetty englanniksi. Ainoat saatavilla olevat käännökset ovat fanikäännöksiä vaikka Japanissa sarjaa on ilmestynyt 8 pokkaria. Sarjassa ihmiset kykenevät muuttumaan Pokemoneiksi, ja manga muistuttaa Dragonball tai Naruto konseptien kaltaista pojille suunnattua mangaa. Ensimmäiset luvut alkavat ihan kiinnosttavasti, ja niissä on mielenkiintoinen mysteeri ja tuoreuden tuntu. Toivottavasti tämä joskus saadaan myös virallisesti englanniksi.

Tässä kohtaa lienee aiheellista mainita, että näöistä mainituista manga-sarjoista ainoastaan Pokemon Adventures mangaa on käännetty alkupäästä vähän matkaa suomeksi. Painosmäärä ja huono markkinointi tekivät siitä tahattomasti kuitenkin keräilyharvinaisuuden muiden kielisten versioiden ohella. Suosion heikko syy saattoi myös olla ajoituksessa, sillä vasta muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt Pokemon Go peli nosti Pokemonin uudelle sukupolvelle relevantiksi ilmiöksi, joka olisi saattanut nostaa myös käännöksen lukijakuntaa. Nyt se jäi pahasti ajassa sekä jälkeen että myöskin liian aikaiseen eli niinsanotusti välikäteen. Ne ovat silti ehdottomasti hankkimisen arvoisia pokkareita. Niiden pitäisi kattaa koko ensimmäinen sukupolvi tarinassa.

Pokemon animea on vuorostaan tehty yli 1300 jaksoa. Sarja alkaa Ashin saadessa tutussa valintatilanteessa pikachun omaksi pokemonikseen. Ashin tavoite on tulla kaikkien aikojen suurimmaksi Pokemon mestariksi. Pokemon mestarin titteliä ei määritellä sen tarkemmin, mutta siihen ei mitä ilmeisemmin kuulu kaikkien pokemonien kerääminen, ja pokedexkin on sarjassa lähinnä tiedontarjoaja. Anime poikkeaa hyvin paljon peleistä tässä suhteessa. Pokemon mestarin määritelmäkin lopulta selviää, ja Ash päätyy uudelle tehtävälle sarjan päätösjaksossa. Pokemon mestari on ilmeisemmin ihminen joka on voittanut kaikki vastustajansa arvokkaasti.

Monesti Ash ei edes ottele vastustajiaan vastaan, vaan ratkoo ongelmat sydämellään ja kunnollisuudellaan. Vaikka Ash siis tavoittelee konkreettista mestaruutta Pokemon liigassa, hän haluaa tehdä sen oikein, eikä siedä epäoikeudenmukaisuuksia. Yleisin teema sarjassa onkin tilanne, jossa Ash joutuu voittamaan nappaamansa Pokemonin luottamuksen ja uskollisuuden.

Näistä selkein esimerkki on Charmanderin pitkä tarina, jota seurataan lähes sarjan alkutaipaleelta asti, kunnes tämä kehittyy Charizardiksi. Kun Ash kohtaa Charmanderin ensimmäistä kertaa, hänenn edellinen kouluttajansa on tylysti hylännyt tämän kivelle vesisateeseen. Charmanderin tulessa oleva häntä on sitä poikkeuksellinen, että kun se sammuu, myös Charmander kuolee. Uskollinen charmander on kivellä odottamassa, vaikka Ash huomaa tämän kouluttajan olevan täysi ääliö.

Ash saa osoitetuksi että kouluttaja on pahansuopa, ja charmander antaa Ashille mahdollisuuden, vaikka on kokkenut juuri kovia edellisen kouluttajan kouluttamana. Mutta tarina ei pääty tähän. Myöhemmin charmander kehittyy charmeleoniksi, ja lopulta charizardiksi, ja tottelee yhä vähemmän Ashiä. Charmanderin saamat traumat puhkeavat viimein esille kun siitä tulee iso ja vahva ja pelottava, eli juuri sellainen kuin edellinen kouluttaja hänestä halusi. Kestää jopa 2 tuotantokautta, ennen kuin lopulta Ash saa Charizardin luottamuksen voitettua, pelastettuaan tämän monesti ja heidän koettua yhdessä hyviä ja huonoja hetkiä. Myöhemmällä kolmannella kaudella Charizard joutuu lähtemään, koska haluaa kehittyä vahvemmaski ja tehdä vaikutuksen tyttö Charizardiin. Ash kunnioittaa tätä, ja jättää charizardin laumaan vuorille uuden kouluttajan koulutettavaksi.

Mutta kun Pokemon 3 elokuvassa on Ash putoamassa rotkoon taistellessaan Enteitä vastaan, saapuu juhlallisesti juuri tuo uskollinen Charizard pelastamaan Ashin pinteestä nähtyään tv:stä että Ash on pulassa. Jälleennäkeminen on ikimuistoinen sekä Ashille että sarjan faneille jotka ovat alusta asti seuranneet näiden taivalta.

Juuri tämmöiset tarinat ovat Pokemon sarjan sydän. Samaa tarinaa toki varioidaan usein eri tavoin, mutta perusidea, eli tarina uskollisuudesta, luottamuksesta ja ihmisten ja pokemonien suhteesta on tämän sarjan sydän. Siksi kun Ashin matka tuleekin päätökseen, on ymmärrettävää, että Ashin taipale on vasta alussa. Tullakseen todelliseksi Pokemon mestariksi, hänen tulla olla ystävä kaikkien pokemonien kanssa.

Ystävyys teema ei rajoitu kuitenkaan pelkästään pokemoneihin, sillä kuten pelisarjan päähenkilöt, myös Ash kohtaa matkoillaan monia hyvin erilaisia ihmisiä, joilla usein on erilaisia tavoitteita. Siinä missä peleissä kyse on itsensä etsimisestä, on anime-sarjassa kyse toisten tavoitteiden kunnioittamisesta ja ystävyyssuhteiden muodostamisesta. Ash itse tavoittelee pokemon mestaruutta, mutta hänen matkakumppaneillaan on hyvin erilaiset tavoitteet. Pisimmät matkakumppanit Ashillä ovat olleet Brock ja Misty, jotka peleissä tunnetaan salipäälliköinä. He tarjoavat usein Ashille viisauden jota hän ei itse aina heti huomaa. Brock tavoittelee uraa Pokemon kasvattajana, ja Misty taas väittää kulkevansa Ashin mukana koska tämä hajoitti hänen pyöränsä pelastaessaan pikachua aivan ensimmäisessä jaksossa. Myöhemmin Misty kuitenkin kiintyy Ashiin, ja he taitavat salaa pitää toisistaan huolimatta erimielisyyksistään. Yhdessä he kohtaavatkin todella kummallista erilaista väkeä joilla myös on erilaisia tavoitteita Pokemon maailmassa. Lisäksi kolmikon kokoonpano vaihtuu ja laajenee matkan aikana.

Koska Pokemon animessa sivuhahmoja on tolkuton määrä, on niiden tarinoiden laajentamiseksi aloitettu pääsarjan rinnalle Pokemon Chronicles niminen sarja, jossa myös kaikki erikoisjaksot on Amerikassa alunperin esitetty tv-esityksessä. Valitettavasti sarja kesti vain 22 jakson verran englanninkielisissä maissa, eli yhden tuotantokauden. Suomessa sarjaa ei ole esitetty missään muodossa, vaikka pääsarjan kaikki jaksot onkin esitetty ja sarja paljastaa joitakin pieniä kaanonin kannalta oleellisia hahmokehityksiä. Mitään aivan mahdotonta ei menetä vaikka sen jättääkin kokonaisuudesta pois, mutta jaksot ovat enimmäkseen niin hyviä että sen katsominen on sittenkin tässä mielessä lähes välttämätöntä. Sarja sijoittuu suurinpiirtein viidennen tuotantokauden jälkeiselle ajalle.

Yhteensä pääsarjassa tuotantokausia on siis 28, joista ensimmäiset 25 seuraavat Ashin taivalta, ja loput kolme seuraavat uuden sukupolven seikkailuja. Ashin on tosin luvattu vielä palaavan sarjaan. Tämän lisäksi pääsarjaan kuuluu yhteensä 20 koko pitkää elokuvaa, 3 vaihtoehtoiseen aikalinjaan sijoittuvaa elokuvaa ja 1 remake-elokuva. On myös epäselvää miten Detective Pikachu niminen live-action elokuva suhtautuu pääsarjan kaanoniin, sillä vaikka elokuvassa viitataan Mewtwo:ta koskeviin tapahtumiin, sillä voidaan yhtä hyvin viitata alkuperäisiin peleihin. Se perustuu Detective Pikachu nimiseen tuoreeseen pelisarjaan. Sen voi toki katsoa irrallaan muusta jatkumostakin.

Elokuvat keskittyvät pääosin legendaarisiin pokemoneihin, joita ei normaalisti itse pääsarjassa näytetäkään kuin vain poikkeustapauksissa. Usein nämä ovat näiden ensiesiintymisiä ja ovat keskeinen osa elokuvien juonta, vaikka juoni saattaa poiketa paljonkin pelien tavoista käyttää kyseisiä pokemoneja.

Usein elokuvat voi jakaa pieniin ryhmiin sukupolven tai muun tarinallisen keinon avulla. Ensimmäiset kolme elokuvaa esimerkiksi muodostavat ensimmäisen Pokemon huuman ajanjakson trilogian. Tällöin Pokemon herätti kriittistä palautetta medialta, vanhemmilta ja muulta järjestäytyneeltä yhteiskunnalta. Nämä elokuvat pyrkivät metatasolla myös vastaamaan pääsarjan ja pelien saamaan kritiikkiin.

Ensimmäinen elokuva ottaa kantaa ilmiön väkivaltaiseen luonteeseen. Pokemon on alusta asti esitetty eräänlaisena kukkotappelun tehostetumpana muotona, ja eläimiin kohdistuva väkivalta on oikeassa maailmassamme useimmissa valtioissa ihan syystä laitonta. Vaikka ensimmäinen elokuva mainostaa itseään Mew:in ja Mewtwo:n ultimaattisena kohtaamisena, on elokuvan päätöksessä sanoma, joka pyrkii kommentoimaan väkivallan vastaisesti. Toki elokuvaa on kritisoitu siitä, että se ei esitä väkivallan seurauksia järin tyydyttävästi suhteessa realismiin, sillä päähenkilö Ash joka lopussa uhrautuu estääkseen kahden riitapukarin tappelun, palaa henkiin kyynelten avulla lähes samantien. Käänne on sekä naivi että hölmö ja hyvin disneymäinen, mutta sanoma on toki ajatustasolla ihan ok. Kerronta on kyseisen elokuvan varsinainen ongelma.

Toinen elokuva pyrkii ottamaan kantaa keräilyyn harrastuksena, joka on yleisesti suosittua Pokemonin yhteydessä. Hullu keräilijä yrittää vangita kolme legendaarista Pokemonia väkivalloin kokoelmiinsa, tajuamatta ollenkaan sen seurauksia luonnolle. Nyt sanioma on jo hieman paremmin esitetty, mutta tuotakin on kritisoitu sen monimutkaiseksi muuttuvasta luonteesta. Tarpeeton lisä on esmerkiksi tehdä Ashistä valittu Jeesus figuuri, jonka on selvitettävä koko sotku ja tuotava luonnon tasapaino takaisin. Triviana kerrottakoon, että elokuvassa esiintyvä Lugia Pokemon jäi luojansa viimeiseksi ja tuo ikuistettiin osin tämänkin vuoksi itse pelisarjaan, vaikka elokuvan piti esitellä se ainoastaan osana elokuvaa. Keräilyn seuraukset ovat myös kritiikin kohde elokuvassa.

Kolmas elokuva lähestyy Pokemon ilmiön aiheuttamaa hämmennystä löytäen sen juuri oikean syyllisen, ikävä kyllä, sille, miksi Pokemonin kaltaiset ilmiöt usein räjähtävät lapsiperheissä käsiin. Elokuvassa pieni pilallehemmoteltu tyttö, jonka vanhemmat ovat kadonneet, saa uudelta isäfiguuriltaan Enteiltä ja Unownilta suunnattomat kosmiset voimavarat. Kaikki mitä tyttö pyytää uusilta vanhemmiltaan, hän myöskin saa. Jos tyttö haluaa kristallilinnan, hän saa sen. Jos tyttö haluaa kaapata Ashin äidistä uuden äidin, hän saa sen. Lopun voinette vain arvata. Eli jos jäi jostain syystä vielä epäselväksi, niin ikävä kyllä syyllinen Pokemon ilmiön menestykselle ovat vanhemmat, jotka eivät osaa sanoa lapsilleen ei. Vastaus kysymykseen on brutaali mutta hyvin esitetty. Yhdenkään vanhemman ei ole pakko toteuttaa jokaista lapsen toivetta. Elokuva on kaikin tavoin mestariteos, ja sisältää niin metatasolla kuin visuaalisella tasolla silmänkarkkia katsojalle.

Neljännestä elokuvasta alkaen Pokemon elokuvat keskittyvät pääosin Pokemon maailman tarustoon ilman sen kummempaa metakommentaariota. Neljäs elokuva esimerkiksi kertoo hieman Professori Oakin taustoista. Elokuvassa esitellään myös aikamatkailun konsepti Pokemon maailmassa ensimmäistä kertaa. Aikamatkailu Pokemon maailmassa tapahtuu Harry Potter kirjoistakin tutulla saappaanpyöritys paradoksi logiikalla, jossa tapahtumat ovat jo tapahtuneet aikasilmukassa.

Viides elokuva keskittyy kolmannen sukupolven Pokemoneihin Latiokseen ja Latiakseen. Elokuva on melko pitkästyttävä. Se saattaa olla helposti huonoimpia elokuvia ja asiaa ei yhtään auta se että erinäisistä sopimus syistä elokuvien dubbaus tiimi Suomessa oli eri kuin ensimmäiset 4 elokuvaa ja suurinosa animaatiosarjasta. Dubbaus jäi mitä ilmeisemmin pysyvästi tälle tasolle joka on äärimmäisen heikko verrattuna aiempaan. Englanniksi dubatuissa versioissa on yhä samat ääninäyttelijät ja dubbaus tiimi muutenkin ja koska ne kuulostavat melkolailla samalta kuin alkuperäinen suomenkielinen dubbaus jota selvästi Suomessa käytettiin mallina niin suositus onkin jatkaa elokuvia katselua englanniksi dubattuna.

Kuudes ja seitsemäs elokuva jatkavat kolmannen sukupolven legendaaristen Pokemonien juonikuvioilla. Kumpikaan elokuva ei ole järin kiinnostava. Kahdeksas elokuva on melkoisen tärkeä Pokemon elokuvien lorea ajatellen, sillä siinä vihdoin paljastetaan, että mihin Mew ensimmäisen elokuvan jälkeen lähti. Mewtwo:n kohtalo vuorostaan paljastettiin Mewtwo:n paluu nimisessä tv-elokuvassa, joka Suomessa ilmestyi ainakin vhs-muodossa Pokemon 3 elokuvan aikoihin. Nämä kaksi elokuvaa avaavat paljon hahmojen kohtaloita, mutta pidemmässä kaaressa ne eivät vie niiden tarinaa paljonkaan eteenpäin. Mewtwo:n paluu elokuvassa Giovanni nähdään ensimmäistä kertaa koko pitkän elokuvan ajan pahiksena, mikä on toki mielenkiintoista. Samalla selviää miten hänen kävi Mewtwo pakkomielteensä kanssa. Yhdeksäs elokuva lienee kaikista elokuvista lähinnä pelisarjaa, sillä se noudattaa melko uskollisesti kolmannen sukupolven pelien pääjuonta koskien Team Magmaa ja Team Aquaa. Se myös esittelee pokemonrangerit osaksi Pokemon animen lorea.

Aikamatkustukseen palataan neljännellä sukupolvella alkavassa trilogiassa johon kuuluu Darkrai Nousee, Girantina ja Taivassoturi sekä Arceus ja Elämän jalokivi elokuvat. Kyseisessä trilogiassa paljastuu myös että Pokemon maailmaan kuuluu myös multiversumi ja meidän maailmamme ja muut Pokemon versiot ovat jossain sen kolkissa. Pokemon maailma kuitenkin koostuu pääosin kahdesta maailmasta käänteisestä maailmasta ja Pokemon maailmasta. Näiden yhteentörmäykset luovat usein uusia maailmoja. Tai ainakin suurinpiirtein näin elokuvat voi tulkita. Trilogia on yksi elokuvasarjan kohokohdista mutta ilman tietoa Pokemon maailman historiasta ja maailmasta se tuskin avautuu tavalliselle katsojalle.

Järjestyksessään jo kolmastoista Pokemon elokuva taas jatkaa perinnettä palata aiempien elokuvien juonikuvioihin ja sukupolviin ja yhdistää niiden konsepteja uudempiin konsepteihin. Toisella sukuplvella esitellyt Entei, Raikou ja Suicune palaavat elokuvassa antamaan selkää heistä luoduilla illuusioilla. Tämä on myös kyseisen kolmikon ensimmäinen niinsanottu oikea ja ehjä esiintyminen, sillä Pokemon 3 elokuvan Entei oli Unownin luoma illuusio tai vastaava. Elokuvassa myös neljännen elokuvan Celebi palaa ja elokuvassa tavoitellaankin aikamatkustuksen avulla valtaa. Jälleen sekava kokonaisuus joka avautuu vain Pokemon faneille.

Viidennen sukupolven kaikki elokuvat ovat melko yhdentekeviä kokonaisuuden kannalta. Viidennen sukupolven aloittaa kiinnostava kuriositeetti, kun neljästoista ja viidestoista elokuva ovatkin sama elokuva, mutta eri versioina. Tämä johtuu pelisarjan traditiosta jossa samasta pääpelien sukupolven pelistä on aina kaksi versiota. Vastaavasti Pokemon Black and White elokuviakin on kaksi versiota, ja katsoja voi itse valita kumman katsoo. Niissä on vain hyvin pieniä juonellisia eroja, sillä keskeisin ero on pokemonit jotka elokuvassa esiintyvät keskeisessä roolissa. Ihan hauska idea, mutta elokuvasarjan kannalta on merkityksetöntä kumman version elokuvista katsoo kun kumpaankaan ei viitata myöhemmissä lopuissa 5 elokuvassa liittyen viidenteen sukupolveen. Viimeiset elokuvat toistavat samaa tuttua kaavaa legendaaristen pokemonien parissa ilman mitään uutuuden viehätystä.

Pokemon elokuva numero 20 aloittaa kokonaan uuden aikalinjan Pokemon anime elokuvissa. Elokuva alkaa muutoin samalla tavalla kuin anime-sarjakin, mutta Ash päättääkin pikachun kera lähteä metsästämään Ho-Oh pokemonia saatuaan tämän höyhenen ensimmäisen pokemon jakson loppuun liityvissä tapahtumissa. Tämä johtaa erinäisiin muihinkin sivuvaikutuksiin Ashin matkalla, joita seurataan myös kaksi seuraavaa elokuvaa.

Ensimmäinen elokuva on tämän uuden elokuvasarjan parhaimpia elokuvia, koska siinä vastataan moniin Pokemon animea koskeviin tärkeisiin kysymyksiin, kuten että miksi pikachu ei suostu menemään pokepalloonsa. Vastaus on todella sympaattinen, ja saa kyyneleen valumaan jopa karskeimmassakin miehessä. Elokuvan ensi-illasta teatterissa löytyy Youtube video juuri tästä kohtauksesta. Mitään tarkempia juonipaljastuksia tästä Pokemon historian tärkeimmästä hetkestä en kerro. Se on koettava itse.

Nämä kolme elokuvaa ovat siis Pokemon – I choose you, Pokemon: The Power of Us ja Pokemon: Secrets of the Jungle. Kahden viimeksimaitun välissä ilmestyi myös uusintaversio ihan ensimmäisestä Pokemon eloikuvasta, joka ei eroa millään kiinnostavalla tavalla edukseen alkuperäisestä. Sen voi suosiolla jättääkin juuri siksi kokonaan väliin. Elokuva tunnetaan erotuksen vuoksi nimellä Pokemon: Mewtwo Strikes Back: Evolution.

Perinteisen Pokemon anime-sarjan ja -elokuvien lisäksi on kaksi muutakin Pokemon aiheista anime kokonaisuutta joilla ei ole kummallakaan mitään tekoa Ashin seikkailujen kanssa. Niistä ensimmäinen on neliosainen Pokemon Origins anime-mini-sarja, joka seuraa uskollisemmin ensimmäisen sukupolven pelien tapahtumia ja maailmaa. Joitakin taiteellisia vapauksia ottaa myös tämäkin versio, vaikka perusidea on täsmälleen sama kuin videopeleissä. Keskeisimpiä eroja on sarjassa kolme. Lavender Townin tapahtumat on kerrottu tavallista dramaturgisemmin. Cubonen ja tämän Marowak äidin tarinaa syvennetään hieman. Tarinan hahmottaa jopa kokonaisuudessa paremmin tämän animen kautta. Myös Giovannin hahmoa syvennetään, ja sillä on jopa näkyviä vaikutuksia peleihin, sillä toisen sukupolven pelien uusintaversioihin on lisätty Giovannin kohtaaminen, joka viittaa hiukan sivujuonteisesti näihin tapahtumiin. Giovanni jakso avaa syitä miksi Rakettiryhmä ensimmäisen sukupolven jälkeen pelisarjassa hajosi. Kolmas taiteellinen ratkaisu seuraa uudempien pelien uudistusten trendejä. Mega-evolution konsepti esitellään viimeisessä neljännessä jaksossa. Viimeisessä jaksossa vihjataan mahdolliseen jatkoon, mikä onkin loogista, sillä pelien toisella sukupolvella nähtiin lopussa Red jonka pelaaja joutuu kohtaamaan saavuttaakseen oman matkansa päätöksen. Mahdollisesti tätä käsitellään jatko-osassa, jos semmoinen joskus tulee toisen sukupolven peleihin perustuen.

Pokemon Originsin jatkona on ilmestynyt viisi muutakin sarjaa jotka täydentävät tai ovat muutoin uskollisempia videopeleille. Pokemon Generations käsittelee pelien avoimiksi jättämiä tapahtumia jokaisella sukupolvella. Pääosin tässä juonikaaressa pääosassa on etsivä, joka tutkii Giovannin ja Rakettiryhmän rikollista toimintaa. Sarjan aikana näytetään miten Redin kilpailija Blue voitti eliittinelikon, vahvistetaan Silverin kytkös Giovanniin ja monia muita täydentäviä tapahtumia jotka avautuvat toki paremmin mikäli pelisarja on läpeensä tuttu. Sarjassa on yhteensä 18 jaksoa jotka ovat 5 minuutin pituisia. Sen jatkona on tuetettu samaa logiikkaa noudattava Pokemon Evolutions sarja, jossa vuorostaan on 8 jaksoa, joiden pituus vaihtelee 7 minuutin ja 11 minuutin välillä. Evolutions jaksot kulkevat loppupäästä alkupäähän aina ensimmäiseen sukupolveen asti. Evolutions on jopa Genrations sarjaa antologiamaisempi eikä tarinoilla ole paljon yhteisiä teemoja tai hahmoja.

Twilight Wings, Hisusians Snow ja Paldean Winds vuorostaan jatkavat samalla logiikalla myöhempien Generations, Evolutions ja Origins sarjoissa näkemättömien uudempien peli-sukupolvien tarinakaaria. Koska en ole perehtynyt vielä Switch aikakausien Pokomon peleihin, en oikein osaa sanoa tarjoavatko nämä kolme sarjaa pelien ystäville juuri mitään, mutta varmaa on, että ainakaan pelejä pelaamaton ei niiden päälle paljon ymmärrä. Kuulunhan itsekin kyseiseen ryhmään. Origins, Generations ja Evolutions sarjojen seuraaminen onnistui huomattavasti helpommin.

Tämän kaiken lisäksi on tosiaan vielä yksi Pokemonin ympärille tehty sarja, joka vuorstaan ei perustu videopeleihin, Ashin anime-seikkailuihin tai liity edes mangan jatkumoon millään tavalla. Tämä sarja tunnetaan nimellä Pokemon: Path to the Peak, ja se perustuu Pokemon pelikortteihin, ja käsittelee Pokemonia myös ilmiönä meidän maailmassamme. Sarjaa on tullut vasta vuonna 2023 4 jaksoa, jotka kattoivat koko ensimmäisen tuotantokauden. Sarja voitti syystäkin palkintoja, sillä se käsittelee taitavasti Pokemon fanikulttuuria sukupolvelta toiselle hienolla dramaturgisella otteella,. Sarjaa on suhteellisen helppo seurata vaikka ei olisikaan perehttynyt Pokemoniin kuin pintapuolisesti. Vaikka sarja noudattaa täysin omaa jatkumoa kaikesta muusta Pokemon anime tuotannosta ja animointikin on modernia, sen vaikutteet viittavat selvästi alkuperäisen Pokemon anime-sarjan ensimmäisen tuotantokauden tunnelmaan, ja vanha Pokemon fani voi kokea sen jopa nostalgisena, kun taas uusi katsoja voi löytää sarjan kautta tiensä Pokemon pelikorrttien ja ilmiön äärelle. Hyvin erilainen ja raikas Pokemon sarja.

Satoshi Tajirin elämäkerta manga päättyy kohtaukseen, jossa Tajiri on puistonpenkillä, ja ohi kulkee pieni tyttö joka näkee perhosen. Tyttö kiljahtaa ”Butterree!” riemuissaan. Tajiri hymyilee. Juuri tämä oli hänen tavoitteensa Pokemonia luodessaan. Butterfree on yksi pelin alkupään Pokomoneista, joka muisuttaa perhosta. Mielikuvitus. Sitä Tajiri halusi. Pokemon on ehkä alkanut keräilystä ja eläimistä ja luonnosta, mutta siitä on kasvanut elämääkin suurempi mielikuvituksellinen sukupolvien välinen kokemus ja seikkailu.

Aivan kuten Ash tai Red, päätyy pelaaja, katsoja tai/ja lukija aina pohtimaan mielikuvituksensa avulla tätä uutta maailmaa, ja sen mysteerejä. Kun Pokemon alunperin rantautui Eurooppaan ja Amerikkaan Japanista, se synnytti välittömästi huhujen myllyn. Tätä huhujen myllyä suurensi salaperäinen Mew niminen Pokemon joka oli Pokemon numero 151 Aiemmin oli kerrottu että pokemon rotuja on vain 150 eikä yhtään sen enempää. Välitunnit kuluivat koulussa pohtien Pokemon maailman mysteerejä joiden joukossa oli lukuisia väitteitä ja legendoja.

Tajiri oli onnistunut luomaan niin kiehtovan tarinan että jokainen joka pokemonista oli kiinnostunut, ei osannut muusta puhuakaan. Ja nämä mysteerit, ja niistä syntyneet legendat vain kasvattivat mielikuvituksen voimaa. Ehkä samalla kun opimme ymmärtämään Pokemonin mysteeriä, opimme ymmärtämään luontoa ja eläimiä ja niihin liittyviä mysteerejä hieman paremmin. Ehkä jopa opimme niiden merkityksen ja arvon, samoin kuin tiedon keräämisen arvon. Pokemon voi opettaa ihmisille monia asioita kuten ystävyystaitoja, toisten kunnioittamista, luonnon ymmärtämistä, ihmisen pahuuden ymmärtämistä, rajojen asettamista ihmisten pahuudelle, ripauksen aitoa skeptisyyttä ja lukuisia muita asioita joita Pokemonin kaikki eri versiot voivat vain teemoillaan opettaa. Samalla me opimme tuntemaan itsemme paremmin tällä matkalla. Ja vaikka Pokemon maailmassa tapahtumissa on kulunut jo 9 sukupolvea, on todellisessa maailmassa vasta nähty kaksi Pokemon sukupolvea. Pokemon on jo osoittanut että se on tullut jäädäkseen, eli matka on lopulta vasta alussa.