Syväanalyysi: Supernatural

 

Olen viimeaikoina, täysin salaa ystäväpiiriltäni, ruvennut katsomaan Supernatural sarjaa. Salaa, koska en ole halunnut keneltäkään spoilereita. Tämä on oikeastaan paras ja suositeltavin tapa katsoa yhtikäs mitään sarjaa. Älä kerro edes äidillesi. Tässä hieman koottuja ajatuksiani sarjasta.

Heti alkuun on sanottava, että sarjaan on todella helppo päästä kiinni. Se on hyvin koukuttava jopa. Itseäni häiritsi tosin ennen katsomista se, että olin jo katsonut Buffy sarjan kaikki tuotantokaudet, ja tämä tuntuisi pelkältä toisinnolta. Ajan myötä kuitenkin huomasin, että eroja sarjoissa on ja että vertailuni tähän toiseen ikoniseen klassikkoon oli lähes kohtuutonta.

Suurin ero lienee että toisin kuin Buffyssa, Supernaturalissa käytetään niin sanottuja "oikeita örkkejä". Tarkoittaen, että jokainen sarjan örkki on peräisin mytologiasta, lukuunottamatta joitakin joille on annettu uudet nimet. Sarjan viehätys onkin löytää joku folkloresta ennestään tuttu otus, kuten nyt vaikka kitsune ja olla sillein että ”Mä tiedän tän jutun! Jee!”

Toinen ratkaiseva ero on, että Supernaturalissa ei paljoa sarjakuvaviittauksia viljellä. Elokuva- ja rock-viittauksia kylläkin. Buffylle tämä oli tyypillisempää. Koko Buffyn hahmokin on saanut inspiraationsa X-Men sarjakuvista.

Molemmissa sarjoissa on siis oma uniikki makunsa, joka tekee niistä aivan yhtä ikonisia. Molempien sarjojen näyttelijät ovat näytelleet Smallvillessa, mutta milloin ihmeessä nähdään Buffyn ja Winchesterin poikien crossover?

No, jokatapauksessa...mennäänpä nyt jo asiaan. Käyn siis läpi ensin mietteitäni jokaisesta tuotantokaudesta, ja sitten suoritan syvemmän analyysini.


Ensimmäinen tuotantokausi

Sarja alkaa asetelmasta, että Sam on perheen poika, joka on unohtanut ja jättänyt perheensä, ja elää normaalia elämää tyttöystävänsä kanssa, kun hänen veljensä Dean saapuu kertomaan hänelle, että heidän isänsä on kadonnut mystisellä metsästysretkellä, ja heidän täytyy lähteä etsimään häntä. Sam epäröi, kunnes tyttöystävä kuolee samalla tavoin kuin perheen äitikin. Winchesterien perhettä verhoaa yliluonnollisuus ja hirviöt. Sam lähtee Deanin mukaan etsimään isäänsä ja kostoa.

Heti kättelyssä sarjan kantavaksi voimaksi ja teemaksi nousee perhe. Juuri perhe on syy joka motivoi päähenkilö veljeksiä heidän matkallaan, sillä heidän isänsä on kadonnut salaperäisellä metsästysretkellä, jonka luonnetta ei tietenkään heti aluksi paljasteta, mutta sana metsästys saa aivan uuden merkityksen sarjan terminologiassa. Itseasiassa se pitäisi melkein täydentää Oxfordin sanakirjaan.

Suosikkihahmoni koko ensimmäisellä kaudelta on Winchesterin veljesten isä, jota pojat lähtevät etsimään, metsästäen samalla matkan varrella tulleita taruolentoja. Aluksi mytisenä pidetty poikien isän hahmo osoittautui ajan myötä yllättävänkin kiinnostavaksi ja sympaatiseksi hahmoksi, joka on tehnyt virheitä elämässään, mutta ei koskaan ole tehnyt niitä huonouttaan, vaan enempi häntä riivaa pakkomielle, ja kutina että poikien äidin kuolemassa ei ollut kaikki kohdallaan. Hänen näyttelijällään on yllättävää karismaa mitä ei hirveästi tihku päähahmoina olevista veljeksistä aluksi, mutta toki ajanmittaa heidänkin hahmoihinsa kiintyy.

Fillerijaksoista en muista yhtäkään. Pääjuoni sen sijaan on jäänyt hyvin mieleen. Sarja ei tässä vaiheessa ollut vielä kunnolla käynnistynyt, joten täytejaksot eivät olleet vielä sarjan parhainta antia, kuten hieman myöhemmin.

Toinen tuotantokausi

Toinen kausi periaatteessa jatkaa ensimmäisen kauden teemoilla. Se tuntuu eräänlaiseltä jatko-osalta ensimmäiselle kaudelle. Jopa pahis on kaudella vielä toistaiseksi sama, mutta tällä kaudella salaperäinen kelta-silmäinen demoni, joka paljastuu Azazeliksi, juonikuvio viedään kokonaan loppuun. Jopa tässä vaiheessa voin sanoa, että tuo karmea perheenrikkoja ansaitsee kohtalonsa.

Toinen kausi esitteli myös kuolemaa koskevan maailman heti ensimmäisessä jaksossa. Kuolemaa koskevat jaksot ovat koko kauden ja kenties koko sarjan parhaimpia. Sarjalla on selvästi lähes Neil Gaimanin Sandman sarjakuvien tyylinen tapa käsitellä kuolemaa, vaikka erojakin on toki runsaasti. Tällä kaudella pääveljekset voittavat ensimmäistä kertaa Kuoleman, mikä muodostuu keskeiseksi osaksi sarjan teemastoa myöhemmin.

Jälleen pääjuoni on tässä vaiheessa sarjaa parempi kuin fillerit. Mutta fillereistäkin löytyy muutama helmi, kuten esimerkiksi "No Exit" ja "Children shouldn't play with dead things" jaksot. Azazel on ehdottomasti sarjan tähän asti paras pahis. Mutta sarja ei vielä ole ohi.

Kolmas tuotantokausi

Kolmannella kaudella pahiksena on Lilith. Kauden teemat jatkavat tuttua perheteemaa, kun Deanin sielua yritetään kirjaimellisesti pelastaa Helvetiltä.

Kolmas kausi alkaa hyvin, vihdoinkin täysin uudella juonikuviolla, mutta pääjuoni onkin kuitenkin huonoimmasta päästä. Siispä tilaa jää hyville fillereille, vai? Tässä vaiheessa sarjaa nekään eivät ole kehittyneet, mutta jälleen pari ihan kivaa tulee vastaan siellä täällä, kuten pakollinen murmelipäivä jakso, joka tosin on toteutettu äärimmäisen omaperäisellä tavalla, jatkaen perheen pakkomielle teemaa ja kuoleman voittamis teemaa. Kauden päätösjakso on pienoinen pettymys, koska sen voi katsoa olevan melko ennalta-arvattava. Uusi hahmo, Ruby, on vielä tässä vaiheessa kiinnostava.

Neljäs tuotantokausi

Neljäs kausi jatkaa periaatteessa kolmannen kauden teemoja ja juonikuvioita. Sarja tuntuu noudattavan kaavaa johon kuuluu että yksi iso tarinakaari vaatii noin kaksi tuotantokautta. Pahiksena on jälleen Lilith, joka yrittää vapauttaa itse Luciferin. Kauden teemaksi muodostuu sisäinen pahuus, jota vastaan Sam taistelee.

Nyt sarja pääsee vauhtiin ja kunnolla! Sarjassa esitellään enkelit, ja kerrotaan hieman miten oikeastaan Helvetti ja kaikki toimii. Nämä ovat osuus mikä kiinnostaa eniten. Ruby alkaa tässä vaiheessa olla hahmona jo kulahtanut, mutta Samiä koskevat synkemmät juonikuviot ovat kiinnostavia. Kyse lienee ehkä koko sarjan parhaasta kaudesta tähän asti. Päätösjakso ei ole tällä kertaa pettymys, sillä se enteilee tulevaa uutta juonikuviota ja uutta hahmoa.

Viides tuotantokausi

Kausi keskittyy taisteluun Luciferin pysäyttämiseen ja maailmanlopun estämiseen. Koko kauden ajan Dean ja Sam taistelevat sekä enkeleitä että demoneja vastaan yrittäessään muuttaa omaa kohtaloaan Michaelin ja Luciferin ihmisvastineina. Veljekset alkavat kerätä maailmanlopun neljän hevosmiehen sormuksia, jotka toimivat avaimina Luciferin vankilaan. Koko kauden ajan Dean, Sam, Castiel ja Bobby ovat kriisin keskellä ollen lähes valmiita luovuttamaan. Kaikkien kannustuksen voimalla nelikko kuitenkin jatkaa eteenpäin aina loppuun saakka.

Kauden teemaksi siis muodostuu tutun perhe-teeman lisäksi sarjalle tavaramerkiksi myös muodstunut mahdottomista tilanteista selviäminen ja se että ikinä ei saisi luovuttaa. Samalla myös ensimmäistä kertaa paneudutaan hallinta teemaan joka muodostaa itseasiassa yhden koko sarjan keskeisen tematiikan. Eli omasta kohtalosta päättäminen. Myös kuolema voitetaan taas.

Sarja sen kuin paranee. Tällä kertaa jännitettä on mukana. Vastustaja ja tilanne tuntuu oikeastikin todella mahdottomalta, ja pistää oikeasti miettimään selvitäänkö tästä? Tässä kohtaa sarjaa esitellään myös kuolemaa koskevaa mytolgoiaan liittyvä uusi piirre, nimittäin Kuolema niminen uusi hahmo, joka edustaa kaikkien sarjan Kuolemien ylijohtajaa. Hänen näyttelijänsä on sarjan ehdottomasti paras näyttelijä, ja hänen mukanaoloaan on mukava seurata. Jälleen piirteitä Sandman sarjakuvista, sillä Kuolema on hyvin rauhallinen, mutta lämmin ja ystävällinen.

Kuudes tuotantokausi

Kausi käsittelee pääosin Samin sielunmenetystä, jonka voi kai tulkita jokseenkin masennus henkiseksi teemaksi tai vastaavaski. Perhe on jälleen keskeisessä roolissa. Perheenjäseniä tuleekin sarjaan tällä kaudella lisää.

Pääjuoni tuntuu kuitennkin todella hätäsesti kyhätyltä, mutta fillerijaksot ovat jälleen sarjan parasta antia, ja oikeastaan koko kausi tuntuukin fillereiden kokoelmalta, jota on täydennetty hyvin ontolla pääjuonella. Erityisen mieleenpainuva on jakso jossa Dean joutuu olemaan Kuolema yhden päivän ajan, joka asettaa sarjan kuoleman voittamis teemankin jälleen uuteen valoon. Vastustajasta tuleekin inhimillisempi kuin voisi kuvitella.

Kauden päätösjakso on valtava pettymys ja pistää ihan huokailemaan. Onko siis seuraavalla kaudella pelkkää Castielia? Liika on liikaa.

Seitsemäs tuotantokausi

Seitsemäs kausi alkaa suoraan siitä mihin edellinen jäi. Castiel on ahmaissut miljoonia sieluja itseensä ja kutsuu itseään uudeksi Jumalaksi. Sam taas on hankkinut muistonsa takaisin Helvetistä, eikä ole täysin kunnossa. Käy ilmi, että Castiel on imaissut sisäänsä myös Kiirastulen pahimmat olennot leviatanit, jotka kamppailevat päästäkseen vapaiksi. Lopulta leviatanit ottavat Castielin valtaansa ja leviävät putkistojen kautta muihin. Tämä johtaa moniin absurdeihin käänteisiin, joiden joukossa muunmuassa se että roskaruoka muuttaa ihmisiä flegmaattisiksi zombeiksi. Kauden teemoiksi voisi hyvinkin siis kuvata mielenterveysoungelmat ja salaliitot. Toisinaan niiden raja on hyvin häilyvä, ja on vaikea sanoa missä todellisuuden raja kulkee.

Seitsemäs kausi on koko sarjan raskain, vaikkakin erittäin yhteiskuntakriittinen ja ehkä koko sarjan parhaimpia ja syvällisempiä kausia. Esimerkiksi teema mielenterveysongelmien ja yliluonnollisen kohtaamisesta, ja mikä on totta, mikä ei, on erittäin hyvä teema, mutta tietenkin tähän palataan vasta kauden lopussa enemmän..

Kaudesta tekee kuitenkin raskaan sen parhis. Pahis ei vain jotenkin aluksi toimi, vaikka onkin kiinnostava ja ehkä koko sarjan omaperäisin mulkku Kokoajan kuitenkin toivoo että kausi olisi ohi, mikä vähentää kauden viehätystä, vaikka siinä tosiaan ollaan erittäin absrudeilla vyöhykkeillä. Edes hampurilaisiin ei voi luottaa.

Pakko tosin myöntää että kaudessa on hyviä yhteiskuntakritiikin sävyjä. Pahikset laittavat roskaruokaan ainetta joka tekee ihmisistä flegmaattisia ja siten helposti syötäviä. Todellinen pahis onkin mielenterveysongelmat, ihmisten flegmaattisuus ja laiskuus, roskaruoka ja niin edelleen. Lisäksi saastaiset pahikset kuolevat saippuaan. Hillitöntä.

Kahdeksas tuotantokausi

Edellisen kauden lopussa Dean joutuu kiirastuleen. Dean pääsee kahdeksannen kauden alussa vampyyrin avulla ulos kiirastulesta. Deanin ollessa kiirastulessa Sam oli alkanut elää normaalia elämää, mutta joutuukin jälleen kerran luopumaan siitä. Sam ja Dean saavat tietää demonilaatasta, jonka avulla helvetin portit voidaan sulkea ikuisiksi ajoiksi. Kuvioihin ilmestyy myös enkelilaatta, jonka avulla voi sulkea taivaan. Veljekset saavat apua demonilaatan tulkitsemiseen Jumalan profeetalta, Keviniltä, jonka avulla selviää, että jonkun täytyy tehdä laatassa mainitut kolme urotekoa (tappaa helvetinkoira ja kylpeä sen veressä, pelastaa viaton sielu helvetistä ja vapauttaa se taivaaseen, sekä parantaa demoni) jotta portit sulkeutuisivat.

Dean päättää ryhtyä koitokseen, mutta hänen epäonnistuttuaan ensimmäisessä teossa Sam ajautuu tekemään niitä Deanin puolesta. Kauden teemat pohjustavat pääosin tulevia teemoja, kuten hallintaa teemaa 15. tuotantokaudella. Profeettojen esittely tukee myös teemaa, kuten oikeastaan koko Castielin juonikuviokin, joka koskee Jumalan kirjurin kapinaa ja Taivaan sisällisotaa.

Kausi alkaa todella huonosti. Koko alkutilanne josta draamaa ammennetaan on väkinäinen. Onneksi kuitenkin mukaan tulee kuitenkin runsaasti uusia kiinnostavia elementtejäkin. Kuten nyt vaikka jakso jossa käydään yliluonnollisen maailman huutokauppa.

Viimeistään tässä vaiheessa sarjaa alkaa huomaamaan tietynlaisen kaavan. Nimittäin jokainen jakso joka alkaa niin että kirjaimellisesti veret lentää pitkin seiniä, on yleensä tylsä tai huono jakso. Kyse ei ole liiasta raakuudesta. Sarja on siinä suhteessa melko harmiton. Mutta efekti alkaa muodostua sekä kliseeksi että myöskin pahaksi merkiksi. Sarjan vahvuus ei ole tosiaankaan vakavat elementit, vaan päinvastoin hauskat ja omaperäiset elementit.

Kauden finaalijakso on erittäin vakuuttava ja etenkin visuaalisesti näyttävä, ja enteilee enkeleiden paluuta seuraavalla kaudella keskeiseksi juonikuvioksi.

Yhdeksäs tuotantokausi

Kahdeksannen kauden jälkeen Sam makaa henkihievereissään sairaalassa, kun Dean yrittää pelastaa Samin hengen. Hän tapaa enkelin nimeltä Ezekiel ja koska Ezekiel ei voinut parantaa Samia, sillä hänen voimansa olivat vähissä, Dean houkuttelee Samin (hänen mielessään) sanomaan kyllä, jotta Ezekiel voisi ottaa Samin ruumiin haltuunsa ja parantaa Samia ja itseään sieltä käsin.

Ezekiel haluaa, ettei Sam saa tietää Ezekielin olemassaolosta, jottei Sam yrittäisi saada häntä ulos ennen kuin hän on parantanut Samin kokonaan. Ezekiel pyyhkii kaikki Samin muistikuvat sairaalasta ja Dean pelaa mukana. Kaiken tämän aikana myös kaikki enkelit ovat karkotettu Taivaasta Maahan. Castiel on nyt ihminen ja yrittää pärjätä elämässään ihmisenä. Osa enkeleistä tekee tuhoa Maassa yrittäessään etsiä Castielia käsiinsä kostaakseen Taivaan sulkemisen.

Crowley on Samin ja Deanin vankina Abaddonin suunnitellessa valtaavansa Helvetin. Veljekset yrittävät etsiä tapaa, jolla he saisivat enkelit takaisin Taivaaseen. Monen mutkan jälkeen Sam pelastuu, mutta tälläkin on iso joukko seurauksia ja keskeisin niistä on veljesten eroaminen ja Deanin aikomukset saada käsiinsä Ensimmäinen Terä joka kuului itse Cainille, joka Raamatussa tappoi Aabelin. Kauden pääpahis on Abaddon, joka tulee hiukan puskista kesken kauden. Myös Metatron on tärkeässä roolissa kaudella, kuten oli aiemmallakin kaudella ja muodostuu myös pääpahikseksi.

Todella mielenkiintoinen aloitus tyritään taas. Tällä kertaa sillä että uudet hahmot vain tulevat ja menevät ja mitään kovin kiinnostavaa ei niiden kanssa tehdä. Juonikuvioita on ihan liikaa ja koko kausi tuntuu loputtomalta ketjureaktiolta vailla yhtenäistä teemaa ja nimittäjää. Kaudella on jonkinlainen väkivaltaan liittyvä teema joka tulee esiin kauden kiinnostavimmalla elementillä, eli Cainin taruston käsittelyllä. Mutta tuokin elementti lähtee nopeasti ennalta-arvattavaan suuntaan, ja muutenkin sitä ei kovin syvällisesti käsitellä.

Muutama hyvä hauskempi filleri jakso tulee toki vastaan. Mutta pääjuoni ei vain kiinnosta pätkääkään juurikin sen poukkoilun vuoksi. Lisäksi kauden yllätyspahis Metatron on todella ärsyttävä tyyppi. Kausi vilahtaa muutenkin ohi silmien, eikä mitään erityisesti jää mieleen. Kauden päätösjakso lupaa taas ensi kaudelle jotain kiinnostavaa ja uutta, mutta kun siihen asti on päästy, alkaa sarja kadottaa hieman makuaan. Tämä kausi on nimittäin hyvin mitään sanomaton. Toisaalta, se ei välttämättä ole sarjan huonoin kausi siltikään, sillä seuraava kausi on vielä tylsempi.

Kymmenes tuotantokausi

Yhdeksännen kauden lopun jälkeen Dean on Kainin merkin ansiosta ylösnoussut demonina ja kiertelee yökerhoja lähinnä nauttien maallisista huveista. Crowley haluaa Deanin hallitsevan helvettiä hänen kanssaan mutta Dean kieltäytyy ja uhkaa Crowleya. Crowley päättää auttaa Samia parantamaan Deanin käyttäen pyhää ihmisverta, tuntiessaan itsensä uhatuksi. Castielin avulla Sam onnistuukin parantamaan Deanin mutta Kainin merkki pysyy hänessä yhä. Kausi esittelee mainion uuden hahmon, Rowenan, joka on demonien kuninkaan Crowleyn äiti ja noita. Hänestä tulee vakiokalustoa sarjaan lähes samantien. Kainin merkistä paljastuu lisää, ja samalla se johtaa uusiin paljastuksiin Luciferista ja esitellään myös vilaus tulevilla kaudella keskeisiä elementtejä, kuten Kainin merkin poistamisen seuraukset ja Jumalan historiastakin paljastuu uutta. Kausi jatkaa oikeastaan täysin edellisen kauden teemoilla, jotka nyt viedään loppuun.

Yhdeksännen kauden lopetus oli kyseisen kauden paras anti tai toisaalta se kaikkein huonoin. Tähän ei kuitenkaan hirveästi palata, kun status quo palautetaan typerästi aiempaan, mikä toki häiritsee, vaikka johtaakin ihan kiinnostaviin elementteihin.

Tässä vaiheessa sarjaa alkaa huomata kuinka retroaktiivinen sarjan jatkumo oikeastaan on. Jatkumon illuusio alkaa pikkuhiljaa kadota. Lisäksi alkaa jo vähän kyllästymään siihen että joka kausi päättyy siihen että jompikumpi päähahmoista kuolee kauden lopussa ja sitten jollain taikajipolla seuraavalla kaudella ollaan taas elossa. Hauskoja jaksojakaan ei edes muista enää. Onko sarja tosiaan parhaat päivät jo nähnyt?

Tässä kohtaa sain kuulla sarjan loppuvan 15. kauteen. Pidin myös pitkän noin puoli vuotta kestävän tauon. Lopulta päätin jatkaa. Ja se kannatti, sillä tylsän oloisen kymppi kauden lopetuksen jälkeen sarja yllättäen parantuikin. Yhdeksäs ja kymmenes kausi ovat kuitenkin ehdottomasti sarjan huonoimmat, ja ne olisi yhtä hyvin voitu tiivistää jotenkin yhdeksi kaudeksi.

Yhdestoista tuotantokausi

Sam ja Dean selviytyvät kohtaamisesta Pimeyden kanssa mutta Pimeys alkaa muuttaa ihmisiä vaarallisiksi hirviöiksi. Pimeys ottaa Amara-nimisen naisen hahmon ja alkaa Crowleyn avustuksella ruokkia itseään ihmissieluilla kasvaen yhä voimakkaammaksi. Pimeys yrittää myös löytää Jumalan käsiinsä. Sam, Dean ja Castiel etsivät keinoa voittaa Pimeys ja Sam alkaa saada salaperäisiä näkyjä Luciferin häkistä, joiden hän uskoo olevan peräisin Jumalalta. Castiel pyytää apua armonsa menettäneeltä Metatronilta, joka kertoo hänelle että Jumalan piti uhrata Pimeys pystyäkseen luomaan maailmankaikkeuden. Monen mutkan kautta taas etsitään esineitä joilla pystytään voittamaan Pimeys. Kauden teemoihin kuuluu anteeksianto ja perhe, ja siinä panokset nousevat yhä korkeammalle. Nyt koko universumi on vaarassa.

Kausi on huomattava parannus edellisestä, ja uusi pahis Amara, Pimeys, on poikkeuksellisen sympaattinen pahis. Häntä on jopa välillä vaikea kuvitellakaan varsinaiseksi pahaksi, ja lopussa paljastuukin että näin ei suoranaisesti olekaan. Kausi päätyy todella dramaattisesti, ja kerrankin edes jokseenkin myönteisissä merkeissä, toisin kuin aiemmat synkemmät kaudet. Kausi aloittaa tarinakaaren joka jatkuu aina viimeiseen kauteen asti.

Kahdestoista tuotantokausi

Kauden alussa Dean tapaa ensimmäistä kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen Pimeyden henkiinherättämän äitinsä ja he alkavat yhdessä etsiä Samia, joka on joutunut Kirjeen miesten brittiläisen jaoston vangiksi. Kirjeen miesten jäsen lady Antonia Toni Bewell kiduttaa Samia rangaistuksena tämän menneistä synneistä. Castielin avulla Dean ja Mary jäljittävät ja pelastavat Samin Tonilta ja liittoutuvat brittiläisten Kirjeen miesten johtajan Mick Daviesin kanssa, joka haluaa tehdä yhteistyötä Winchestereiden kanssa vapauttaakseen Yhdysvallat hirviöistä samaan tapaan kuin Kirjeen miehet tekivät aikoinaan Britanniassa.

Mary hakee yhä omaa identiteettiään ja ajautuu lopulta Kirjeen miesten piireihin. Crowley yrittää tuloksetta metsästää Luciferia saadakseen Helvetin jälleen haltuunsa. Samaan aikaan Lucifer riivaa rokkitähti Vince Vinceten ja alkaa aiheuttaa kärsimystä maan päällä. Hän päätyy lopulta riivaamaan Yhdysvaltain presidentin ja saattaa tämän sihteerin Kelly Klinen raskaaksi. Castiel tajuaa että pian on vaarassa syntyä enkelin ja ihmisen yhteinen lapsi, nefilim ja pyrkii estämään tämän syntymisen kaikin tavoin. Kauden teemoina ovat jälleen sekä perhe että myöskin inhimillisyys että hirviön erottaminen ihmisestä.

Uudet juonikuviot risteilevät hyvin erikoisesti toisiinsa tällä kaudella, ja lopputulosta on hyvin vaikea ennustaa. Kuitenkin tämä kausi vie loppuun viimein Crowleyn hahmoa koskevat juonikuviot. Kaudella on myös kerrankin kansainvälisempi ilmapiiri. Kauden päätös antaakin ymmärtää, että suurempi maailma on vielä näkemättä. Samalla se valmistelee yhtä kaikkein tärkeintä hahmoa ja sen syntymää. Ihan hyvä kausi, vaikka juonikuvioita on välillä liikaa, ja välillä on hankala löytää punaista lankaa kaikesta.

Kolmastoista tuotantokausi

Edellisen kauden lopun tapahtumien jälkeen veljekset ovat järkyttyneitä ystäviensä kuolemasta ja yrittävät totutella elämään miltei kaikkivoivan nefilimin Jackin kanssa. Vaihtoehtotodellisuudessa Lucifer etsii keinoa paeta ja pitää Maryn hengissä aikoen vaihtaa hänet Jackiin palatessaan taas takaisin omaan maailmaansa. Veljekset alkavat luottaa Jackiin vähitellen enemmän tämän tuodessa Castielin takaisin tyhjyydestä. Lucifer ja Mary joutuvat pian rinnakkaistodellisuuden arkkienkeli Mikaelin vangeiksi. Mikael on tappanut oman todellisuutensa Luciferin ja aikoo valloittaa Winchesterien todellisuuden. Kausi keskittyy hyvin vahvasti rinnakkaistodellisuuteen ja nefilimiin, Jackiin, joka esitellään kaudella. Kauden teemoihin kuuluu tottakai jälleen perhe, joka avautuu uudelleen nefilimin avulla, ja samalla teemoiksi nousee ihmisten tuomitseminen heidän taustojensa vuoksi.

Kausi on erinomainen, vaikkakin sen päätös tuntuu hieman itseään toistavalta, sillä nyt Dean on ollut sekä demoni että enkelin vallassa. Käytännössä siis yhdeksännen kauden loppu uudestaan. Toki Mikaelissa on enemmän tyyliä kuin demoni-Deanissa. Rinnkkaistodellisuutta käsitellään paljon kaudella, mutta periaatteessa toivoisi että siihen palattaisiin myöhemmin enemmän esitellen muita rinnakkaisia maailmoja. Supernaturalin multiversumi jää hiukan epäselväksi ja ehkä hieman ohueksi. Jack on mainio uusi hahmo, jonka toialiluja on kiinnostava seurata.

Neljästoista tuotantokausi

Mikael on lähtenyt omille teilleen ihmisvastineensa Deanin ruumiissa. Tämä kohtaa erilaisia hirviöitä ja luo omia, aiempaa vahvempia hirviöitä yhdistämällä heihin arkkienkelin armoa. Jack on muuttunut ihmiseksi menetettyään armonsa. Sam, Bobby ja Mary jäljittävät Mikaelia ja Mikael hylkää lopulta Deanin ruumiin. Jack sairastuu vakavasti menetettyään armonsa ihmis- ja enkelipuolensa taistellessa hallitsemattomasti hänen sisällään ja menehtyy lopulta. Tyhjyydessä asuva entiteetti vie Jackin sielun tyhjyyteen mutta Castiel tekee tämän kanssa sopimuksen Jackin henkiinherättämiseksi. Mikael vaihtelee jatkuvasti ruumista, Luciferin ihmisvastine Nick koittaa epätoivoisesti elää omaa takaisin saatua elämäänsä. Jack heiluu ilman sielua.

Kausi tuntuu eräänlaiselta välikaudelta, jolla pedataan viimeistä kautta, ja siitä tuntuu puuttuvan yhtenäinen teema, vaikka toisinaan siinä onkin valtavaa jännitteen tuntua. Erityisen hyvä ja mieleenpainuva on kauden täysin puskista tuleva lopputwisti, joka valmistelee viimeiseen kauteen, mutta on samalla juuri odottamattomuutensa takia mainio. Sitä korostaa mainio musiikkivalinta.

Viidestoista tuotantokausi

Winchesterit selviytyvät kohtaamisesta demonien kanssa, mutta Jumala uhkaa tuhota kaiken mitä veljekset ovat ikinä rakastaneet. Paljastuu, että hänen tarkoituksenaan on saada veljekset tappamaan lopulta toisensa. Winchesterit etsivät käsiinsä demonitabletin ja lopulta arkkienkeli Mikaelin, joka paljastaa, että Jumala voidaan vangita. Samaan aikaan Billie ja Jack kehittelevät omaa suunnitelmaansa Jumalan voittamiseksi. Dean ja Castiel yrittävät vangita Jumalan, mutta Sam kieltäytyy suorittamasta loitsua loppuun peläten maailman joutuvan muutoin demonien ja hirviöiden valtaan. Kauden pääteemana on hallinta, ja sitä kautta vapaus joka motivoi veljeksiä.

Viimeinen tuotantokausi on kaikkea mitä sarjalta sopiikin odottaa. Kaikki juonikuviot yhdistyvät teemojen ohella yhdeksi kokonaisuudeksi. Jopa aiempi kuoleman voittamis teema yhdistyy hallinta teemaan, jota korostaa vielä kreikkalaisten heerosten henki, jota sarjassa on aina tavoiteltu. Lopulta näemme kuinka velekset kuolevat bonus jaksossa, joka on kauden viimeinen faneille tehty jakso, joka päättyy samalle sillalle josta sarja alkoikin. Yksinkrtaisuudessan täydellinen päätös.

Loppuanalyysi:

Supernatural sarjan keskeisin teema on perhe, mutta siihen yhdistyy kreikkalaisten heerosten modernisointi nykypäivälle, jossa jumalat koittavat hallita ihmistä, mutta ihminen voittaa lopulta aina. Supernatural on siis eräänlainen Odysseus, jos Odysseuksella olisi perhe, ja hänen seikkailunsa sijoituisi moderniin Amerikkaan. Kokonaisuutta täydentää klassinen rock musiikki, jota edustaa kaikkein selkeimmin Kansasin Carry on a Wayvard son jossa on myös nämä kaikki elementit. Siinä kerrotaan koko Supernaturalin tarina yhdellä kappaleella. Tarina Ikaroksesta joka lentää kohti vapautta. Kuten kappaleessakin sanotaan ”Nyt sinun elämäsi ei ole enään tyhjää.” se kuvaa sarjan päätöstäkin, mutta toki myös teemoja. Perhe tuo täyttymystä elämään. Aivan kuten Supernatural tuo meidän kaikkien fanien elämään.