Syväanalyysi: Twilight

Twilight. Tuo loputon kritiikin kohde. Mikä siinä nuoria poikia niin paljon ketuttaa?

No kerrotaanpas.

Aluksi täytyy sanoa, että jos noin 200 ensimmäistä sivua kirjassa keskityy Edward nimisen hahmon mystisyyteen, ja paljastaen tämän lopulta vampyyriksi, on varmasti aika tyly temppu sekä lukijoille että kirjailijalle, että kirjan takakannessa lukee ensimmäisinä sanoina: "First, Edward was a vampire”.

Päähahmot sarjassa ovat turhan "täydellisiä", eikä asiaa auta yhtään se, vaikka kuinka Bellaa sanotaan muutaman kerran kömpelöksi, kun hän ei sitä ole missään kohtaa, eikä hahmoissa ole muutenkaan oikein voimaa. Hahmot ovat jo nyt vähintään yhtä tuttuja kuin Harry Potter, ja silti ne ovat paperin ohuita ja muodottomia. Emme tiedä Bellan persoonasta mitään, vaikka hän on sentään päähenkilö. Edwardin tiedämme sentään galightaavaksi stalkkeriksi. Jopa hänellä on enemmän persoonaa kuin Bellalla itsellään. On myös hyvin häiritsevää, että nuorille teini-tytöille tarkoitetussa kirjasarjassa päähenkilö yrittää itsemurhaa, vain koska poikaystävä jättää hänet. Kun me olimme nuoria, jopa me tiesimme, että se ei ole oikea tai hyväksyttävä syy. Tosin eihän semmoista itsemurhan kyseessä ollessa tietenkään olekaan.

On myös hyvä muistaa että Jacob on paljon parempi mies kuin Edward. Ja hahmonakin kiinnostavampi, koska ihmissudet ovat kovinta ikinä. Jopa ilman paitaa. Mistä tulikin mileeni että on huutava vääryys että ei ole olemassa romanttista komediaa jossa ihmissusi ja pornotähti rakastuvat. Sitä voisin sanoa jo miehekkääksi romanttiseksi komediaksi ainakin asumuseroon asti. Hollywood, korjatkaa tämä vääryys!

Kömpelyys on sitäpaitsi myös aivan liian helppo "juoni kikkailu" jolla ilmeisesti vain pyritään välttymään selitysten keksimiseltä sille, että miksi Bella ei vain ihan totta tee itse jotain, vaan Edward joutuu pelastamaan hänet aina. Bella tarvitsisi pelastusta varmaan vessassakin kun tampooni menee mutkalle.

Ei ole kovin yllättävää, jos joka kerta kun hahmo on kiperässä tilanteessa, tapahtuu siitä pelastuminen saman elementin avulla. Lisäksi on tottakai häiritsevää, että mies hoitaa aina kaiken, ja naisen tehtävä on "olla söpö, näyttää hyvältä, rakastaa miestään ja hankkiutua vaikeuksiin". Onko nämä kirjat ja elokuvat tehnyt joku sovinisti-mies keskiajalta? Ja minä luulin että ehdottamani Ihmissusi-pornotähti-rom-kom oli paha.

Ensimmäisessä Twilight elokuvassa viitataan Teräsmieheen ja vielä varsin ontosti. Siinä jopa lievästi loukataan Teräsmies faneja. Kohtauksessa Edward pelastaa ensimmäistä kertaa Bellan, ja Bella epäilee Edwardin saaneen voimansa kryptoniitista, joka on Teräsmiehen heikkoous, varsinkin vihreä kryptoniitti. Tosin täsmennettäköön, että punainen kryptoniitti voi kai antaa supervoimat tavallisellekin ihmiselle tai ainakin muuttaa Teräsmiehen voimia. Yrittääkö tämä elokuva siis sanoa että Jimmy Olsen on Edward, ja että tämä on vain yksi hänen muodonmuutos seikkailuistaan? Ajatus on kyllä huolestuttavuudessaan pelottava. Jos minä olisin Jimmy Olsenin kaveri, ja hän muuttuisi Edwardin kaltaiseksi stalkkeriksi, kutsuisin Teräsmiehen kiljuen apuun.

Ironisen kohtauksesta tekee se, että kuitenkin käytännössä yritetään tyrkyttää samaa kliseistä asetelmaa, jota nähtiin Teräsmies ja Spider-Man sarjakuvissa ja elokuvissa ihan tarpeeksi, eikä se ollut hyvä juttu silloinkaan, ja sitten vielä vähätellään Teräsmies tietämystä. Mitä ihmettä tässä kohtauksessa on oikeasti pyritty kertomaan? Se on typerä ja häiritsevä. Elokuvatekijät, tehkää taustatyönne, kun kommentoitte elokuvia tai sarjakuvia elokuvissanne.

Meyer on kertonut saaneensa vaikutteita naisten kirjailija Jane Austenilta, jonka kirjat ovat yli 200 vuotta vanhoja, ja vaikutteet huomaa heti. Meyer on jopa unohtanut modernisoida teoksensa tämän päivän sovinismille...tarkoitan feminsimille. Osa ihmisistä tulkitsee Jane Austenin kirjat satiiriksi, osa taas juuri semmoisenaan. Eli onko Meyer sittenkin nero, ja Twilight kirjat ovatkin satiiria? Se nimittäin selittäisi aivan kaiken. Jatkossa, nämä kirjat ovat satiirisia mestariteoksia. Kyllä. Twilight on parempi elokuva kuin Citizen Kane.

Meyer selvästi tuntuu myös laskevan liikaa adjektiivien varaan kirjoittamisessa. Samoin kuin sanan "henkäistä" käyttäminen "sanoa" verbin sijasta. Persoonallisuutta tai teknistä taitoa hänellä ei ole, ainakaan tässä. Twilight tosin onkin naisen ensiteos. Mutta luulisi asian jo hieman muuttuneen, kun onhan nainen kirjoittanut jo jonkin aikaa. Puolustusta tai ei, se ei teoksia pelasta.

Tarinan sisäinen logiikka joutuu myös useasti koetukselle, ja jopa rikotaan. Itseasiassa, jos aivan tarkkoja ollaan, niin Meyer tuntuu rikkovan kirjasarjan loppuun mennessä kaikkia laatimiaan sääntöjään koskien vampyyrejä. Huomaa myös, että Meyerille ei ole kovin tuttua fantasia, kauhu tai vampyyrikirjallisuus, tai edes vampyyrimytologia.

Jo typerääkin typerämpi Teräsmies viittaus viittaa siihen että hänelle supersankarit ja taustatyö eivät myöskään ole tuttuja, mutta yhtälailla myös muut piirteet tekstissä. Esimerkiksi kirjoissa, elokuvissa tai sarjakuvissa ei ole annettu minkäänlaista selitystä sille että miksi isä antaa Bellan tehdä käytännössä katsoen mitä huvittaa, eikä osoita pienintäkään huolta tyttärensä käytöksestä tai touhuista. Minä ainakin huolestuisin. Vähemmästäkin.

Monesti olen kuullut Twilightista erään hauskan argumentin. Se kuuluu seuraavasti:
"Koska Twilightissa ei ole esiaviollista seksiä, tai seksiä ylipäätään, ei se ole oikea vampyyritarina.". Argumentti on esitetty lähinnä ironiseen sävyyn, mutta täytyy myöntää, että siinä on pointtia. Twilight suhtautuu seksiin jopa katolisen holhoavasti.

Meyer luulee olevansa kovinkin ovela, kun hän piilottaa tarinaan ilmeisen tarinan sisäisen seksi argumentoinnin, jolla on tarkoitus selittää tämä "puute" tarinassa: Viittaan "Ei puremista ennen avioliittoa." kohtaukseen ensimmäisen elokuvan lopussa. Jostain syystä, vaikka minun kuinka pitäisi välittää moisesta, niin itselläni herää lähinnä vain huvitus. Ja jos se jäisi vain siihen, mutta kirjoissa ei viitata vampyyrien kulmahampaisiin sanallakaan, puhumattakaan että käytettäisiin kyseistä sanaa. Miten tämä on edes mahdollista vampyyri aiheisissa kirjoissa, ilman että tekee sen tahalteen? Pakko antaa tästä taidosta jonkinlaiset pisteet, mutta en kyllä ymmärrä miksi kukaan halausi lukea kirjailijaa jonka ainoa lahjakkuus on tämä.

Jopa minun täytyy myöntää, että tämä on jollakin hyvin vinksahtaneella tai kieroutuneella tai muuten kummallisella tavalla nerokas ajatus. Mutta tälläistä neroutta sopiikin odottaa kun on kyseessä Citizen Kaneä parempi teos.

Meyer saa kirjoillaan Anne Ricen ensimmäiset 2 vampyyri kronikka kirjaa taas näyttämään hyvältä. Jopa Ghost Rider elokuvien nopeutustehosteissa on enemmän viihdearvoa, kuin Twilight elokuvien vastaavilla.

Ja mikähän ihme siinäkin on, että vaikka seksi-viitteet eivät Meyerin holhoavaan konservatiiviseen katolisuuteen sovi, mutta päähahmot hiplaavat toistensa kasvoja enemmän kuin Meyer viittaa "tärkeisiin" tarinaelementteihin kertomalla ne Bellan kertomana? Tosin kuulemma kirjoissa on myös huume referenssi, mutta ainakaan minulle se ei jäänyt mieleen. Ööh. Tarkoitan sanoa, mistä tästä saa valittaa? Tämä ei ole aitoa konservatiivisuutta! Myrh!

Minusta on myös suorastaan raskauttavan häiritsevää, että nainen valitsee itselleen miehen, joka stalkkaa häntä ikkunasta yöllä kun hän nukkuu. Ja jos pureminen on viittaus seksiin, niin onko sarjan Carlisle vampyyri pedofiili, kun hän puree vain teini-ikäisiä? Toisaalta, puhumme kirjasarjasta, jossa päähenkilönä oleva mies on tuhat vuotta seurustelukumppaniaan vanhempi, käy teini-ikäisten kanssa koulua ja stalkkaa tyttöjä näiden nukkuessa. Mahtavia roolimalleja kymmenvuotiaille tytöille!

Kirjasarjasta todella huomaa, että Shakespearen Romeosta ja Juliasta on otettu vaikutteita. Sekä kirjallisuuden kehitystä ajallisesti katsoen, mutta myös. Juonellisesti. Onhan Romeo ja Julia myös kertomus irstaan pedofiilin huutelusta alaikäisen ikkunalla. Tämähän oli se asia mistä pitääkin ottaa vaikutteita vuosituhannen konservatiiviseen rakkaustarinaan!

Hahmojen nimet eivät ole myöskään järin originaaleja. Ainoa vähääkään originaali on Rennesme, joka on kahden nimen yhdistelmä. J.K. Rowling, johon Stephanie Meyeriä usein verrataan, sentään selkeästi hallitsi tämän alan, ottamalla nimiä milloin mistäkin, aina latinan kielestä vanhoihin englantilaisiin nimiin.

Kuuluisa vampyyrien baseball kohtaus oli ainakin minulle pettymys, ja ainakin X-Men sarjakuvassa tehtiin Chris Claremontin aikaan paremmin vastaavanlainen kohtaus. Kirjat tuntuvat myös jatkuvan loputtomiin. Tarkoitan loputtomiin. Niin siis loputtomiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin. Tuon pitäisi riittää.

Vaikka, jos minulta kysytään, koko tarinan olisi ihan hyvin voinut tiivistää yhteen kirjaan, jolloin olisi jäänyt myös aikaa kirjoittaa se monella tapaa paremmin, ja poistaa sen kaikkein häiritsevimmät elementit. Toisaalta, kirjasarjan voi tiivistää yhteen lauseeseen: joka on "Tyttö rakastuu Vampyyripoikaan, ja loppuajan he istuvat nurmikolla toistensa sylissä, kun kamera kiertää heidän ympärillään, kunnes tyttö tulee netiseellisesti raskaaksi."

Kirjasarja kun on niin offensiivinen sekä miehiä, että naisia kohtaan, että olisi ollut paljon turvallisempaa vain laittaa Jacob ja Edward yhteen, ja potkaista vikisevä tyhjäpäinen Bella jyrkänteeltä alas, ja joku olisi saattanut jopa yllättyä käänteestä.

Pohjimmiltaan Twilight on kaikkien aikojen parhaimpia kalkkuna-elokuvia. Se huvittaa viihdyttävyydessään enemmän kuin jopa Plan 9 from outer Space. Suosittelen katsomaan ensimmäiset kolme elokuvaa. Lopuksi kappale, joka mielestäni kuvaa kirjoja, sarjakuvia ja elokuvia joita Twilightista on tehty:

https://www.youtube.com/watch?v=TH_YbBHVF4g