Hyvät Kirjoista Tehdyt Elokuvat

Aina puhutaan näin moderneina aikoina, ettei Hollywood kykene tekemään enää ollenkaan hyviä adaptaatioita kirjoihin perustuen. Väite on kuitenkin melko helppo kumota seuraavienkin 40 kirjoihin perustuvan elokuvan voimin, jotka ihmiset tuntuvat aina unohtavan jossakin kummassa amnesiassaan kun puhutaan kirjoihin perustuvista elokuvista. Hyviä ja ehdottoman merkittäviä kirjoihin perustuvia elokuvia kun on laidasta laitaan.

Pelkästään kauhu- ja trilleri genrestä löytyy elokuvia kuten Amerikan Psyko, Manaaja, Gone Girl, Coraline, Pikku Vampyyri ja Ystävät Hämärän jälkeen. Amerikan Psyko on elokuvamuodossa karmiva kertomus psykosta, jonka luoman imagon vuoksi kukaan ei edes huomaa hänen olevan täysi psykopaatti. Manaaja on korkeallekin arvostettu kauhu-klassikko manaamisesta, ja elokuva jopa loi useampia tropeja ja traditioita genreen ja lajityyppiin joita käytetään yhä tänä päivänä elokuvissa ja visuaalisemmassa mediassa. Gone Girl on karmiva tarina naisen vallasta, joka ulottuu miehen vallan vastakkaisvoimaksi. Loppujen lopuksi on hyvin vaikea sanoa tästä totuutta lähellä olevasta Fincher elokuvasta, että mikä oikeastaan olisi kyseisessä tilanteessa se suora totuus.

Lapsille suunnatun kauhun pariin meidät vie Pikku Vampyyri ja Coraline, joista ensimmäinen on viihdyttävä ja sympaatttinen amerikalainen filmatisointi eurooppalaisesta klassikosta, ja Coraline taas vuorostaan on visuaalisesti vaikuttava Burtonmainen satumainen elokuva joka luo jopa jonkilaisen standardin sille, kuinka lapsille tulisi tehdä kevyitä kauhuelokuvia, joista toki myös aikusietkin voivat jollain tasolla nauttia. Genren hännille jäävä Ystävät Hämärän jälkeen sitä vastoin ei ole lastenelokuva, vaan pikemminkin aikuisille suunnattu synkempi, mutta silti sympaattinen versio Pikku Vampyyrin kaltaisesta tarinatraditiosta. Sen lopetus tuntuu jopa oikeutetulta. Amerikkalainen versio elokuvasta on turhimpia versioita mistään, mutta alkuperäinen ruotsalainen elokuva on ehdoton vampyyri elokuvien moderni klassikko. Joskus kannattaa päästää oikea ihminen sisään, vaikka aluksi hieman pelottaisikin ennakkoluulojen takia.

Fantasia genreen kuuluvista kirjoihin perustuvista elokuvista klassikoiksi voi nimittää monia verrattuna ei-kirjoihin perustuviin fantasia-elokuviin, vaikka niitäkin toki on. On kylmä totuus että genre on selvästi syntynyt kirjallisuuden marginaallisissa piireissä, ja on aika harvinaista bongata originaali hyvä fantasia-elokuva. Hyviä kirjoihin perustuvia fantasia-elokuvia on paljon, ja niistä maininnanarvoisia ovat The Princess Bride, Matilda, Charlotte's Web (2006), Where The Wild Things Are (2009), Jali ja Suklaatehdas, Benjamin Button sekä Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa.

Prinsessan Ryöstö nimellä tunnettu elokuva kertoo klassisen fantasia-satu seikkailun, jossa ikoninen dialogi ja simppeli tehtävä pelastaa prinsessa ja kostaa vääryydet. Matilda vuorostaan kertoo pienestä kirjoihin lumoutuneesta tytöstä, jolla on perheongelmia. Hän kuitenkin saa selville omaavansa vihaisena toimivat taikavoimat. Elokuvan temaattinen rytmitys toimii erinomaisesti, sillä Matilda löytää äitihahmon kaltaisestaan häntä arvostavasta naisesta. Charlotte's web kertoo possusta, joka yrittää välttää karun kohtalonsa hämähäkin neuvojen avulla. Hauska satuelokuva tämäkin. Kuinka pitkälle hämähäkin verkot ulottuvat? Hassut Hurjat Hirviöt elokuva on pinnaltaan tavallinen Liisa Ihmemaassa henkinen fantasiaelokuva, jossa kuitenkin kaikesta huolimatta päästään melko lähelle lapsen psyykettä ja tapaa ajatella, kun tarkastelemme elokuvaa syvemmin.

1970-luvun Jali ja suklaatehdas elokuvaversio on hiottu klassikko, jossa erittäin surrealistinen ja toisinaan karmivakin ote suklaan ja makeisteollisuuden myyttiseen maailmaan. Elokuva on kuitenkin kaikesta tästä huolimatta sympaattinen, toisin kuin siitä tehty paljon myöhempi Burtonin uusinteversio jossa sekavat lasvasteet, näyttelijävalinnat ja maskeeraus.

Benjamin Button on marginaalista suosiota kirjana nauttinut teos, jonka elokuvaversio toi sen huomattavasti tunnetummaksi isolle yleisölle ja jossa äärimmäisen liikuttava ja kaunis rytmitys. Elokuvan tarinassa mies vanhenee takaperin. Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa sitä vastoin on lakidraama, mutta sijoitettuna kummallisempaan fantasimaiseen ympäristöön, jossa kaikoikeudenkäynttiin osallistuvat ovat toinen toistaan oudompia ja mystisempiä hahmoja, ja tällöin murha joka tuntuu päivänselvältä muuttuu erikoiseksi sekamelskaksi jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää, ja juuri tämä kaaottisuus on tämän Clint Eastwoodin elokuvan viehätyksen takana.

Sci-fi genre taas sitä vastoin on melko yleinen elokuvien puolella, mutta siinäkin usein vaikutteet ja traditiot otetaan kirjoista. Merkittävimpiä sci-fi kirjoihin perustuvia elokuvia ovat Ihmisen pojat, Kellopeliappelsiini, Blade Runner, Martians Go Home!, A Scanner Darkly, 2001: Avaruusseikkailu, Yksin Marsissa ja Ready Player One. Ihmisen Pojat on käytännössä katsoen elokuva Perussuomalaisten pahimman painajaisen toteutumisesta, mutta toteutettuna Alfonso Cuaronin hyvin hienostuneella tyylillä. Kellopeli Appelsiini on myös dystopia, mutta Ihmisen pojat elokuvaa huomattavasti klassisempi elokuva nuorisokulttuurin äärimnmäisestä rappioitumisesta, jolla kuitenkin moniulotteinen ja hyvin tulkinnanvarainen luonne.

Blade Runner on Philip K. Dickin kirjaan perustuva elokuva, joka tuntuu kuitenkin enemmän Ridley Scott elokuvalta, jossa on yhdistetty oivaltavasti film noir ja sci-fi. Elokuva tulee ehdottomasti katsoa edes kerran elämässä kertojaäänellä, sillä niin se on tarkoitettu alunperinkin katsottavaksi. Martians Go Home on esikuvansa tavoin satiirinen sci-fi komedia, jossa viesti on selvääkin selvempi...avaruusolennot ovat rasittavia paskiaisia joita emme missään nimessä halua tänne maapallolle viemään viimeistäkin elintapatilaamme. Hämärän vartija elokuva vuorostaan lähestyy sci-fi teemaa salaliiton, elämäkerrallisuuden ja huumeiden ja illuusion voimin. Elokuvasta ei ota täysin selvää mikä on todellista, ja mikä ei. Se kertoo myös jollakin tasolla hulluuden ja huumeiden surullisesta vaikutuksesta, jossa salaliiton raja hämärtyy. Tavallaan elokuva on synkempi sci-fi versio Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa elokuvasta.

2001: Avaruusseikkailu vuorostaan lähestyy trilleirn ja sci-fin yhdistelmällä tekoälyn vaaroja. Yksin Marsissa lienee kuitenkin näistä elokuvista se eniten realismiin pyrkivä, jossa valtava tunnelataus ja selviytymisen meriitit valmiina. Siinä mies päätyy yksin Marsiin rakettilennon myötä, ja yrittää selviytyä mahdottomasta paikasta. Ready Player One on pinnallisella tarkastelulla pelkkä elokuva täynnä populaarikulttuurin pääsiäismunia, mutta se kertoo pohjimmiltaan tarinan kaiken sen populaarikulttuurin säilyttämisestä ja elävöittämisestä tuleville sukupolville, ilman että niinsanottu jonnekulttuuri tai kapitalismi tuhoaa rahanahneudessaan sen.

Draamaelokuvien joukosta löytyy myös paljon erinomaisia kirjoihin perustuvia elokuvia. Näiden joukkoon kuuluu Piiat, Yksi lensi yli käenpesän, Vuosi nuoruudestani, Paistetut vihreät tomaatit, The Graduate, Ulvova Mylläri, Levottomat sielut, Miljoonat, Mafiaveljet, Hiiriä ja Ihmisiä, Tummien Perhosten koti ja The Beach,

Piiat on surullisen kaunis kertomus naispuolisten mustien orjien elämästä. Yksi lensi yli käenpesän taas vuorostaan on upea kritiikki mielenterveysongelma instituutteja kohtaan. Vuosi nuoruudestani tuntuu Yksi lensi yli käenpesän elokuvan hengelliseltä jatko-osalta, jossa sekä Winona Ryder että Angelica Jolie tekevät nuoruutensa parhaimmat roolit kahtena mielenterveyspotilaana. Paistetut vihreät tomaatit on eräänlainen kaunis oodi kylillä kiertäville tarinoille.

The Graduate on upea kasvukertomus, jossa toki hieman tulkinnanvarainen vahingossa kameran päälle jäämisen myötä syntynyt loppu, joka asettaa elokuvan päätöskäänteen hieman kyseenalaiseksi. Tuliko heistä sittenkään koskaan onnellisia, vaikka ratkaisu tuntuikin oikealta? Ulvova mylläri on taas puolikomediallinen Arto Paasilinnan kirjaan perustuva draamaelokuva mielenterveysongelmista kärsivästä nuoresta miehestä Suomessa. Levottomat sielut elokuva kertoo naivista nuoresta naisesta, joka päätyy amerikkalaiseen ghettoon opettajaksi, joka yllättäen päätyykin olemaan valon pilkku näille nuorille levottomille sieluille. Opettajia ei tosiaan arvosteta tarpeeksi.

Miljoonat on alunperin lastenkirjasta elokuvaksi käännetty mainio elokuva rahasta, joka draamankaarestaan huolimatta myös saiitisoi aihetta jossain määrin. Siinä kaksi äitinsä menettänyttä poikaa löytän euron tulon viimeisillä hetkillä salkullisen rahaa. Toinen poika on materialisti joka tietää kaiken rahasta, kun taas toinen poika on immaterialisti joka tietää kaiken pyhimyksistä ja heidän elämäntavoistaan. Hauska, mutta myös koskettava elokuva. Mafiaveljet on gangsteri-elokuvien äiti ja isä, jopa Kummisetää merkittävämpi elokuva, joka kertoo tositarinan mafialle töitä tekevästä nuoresta miehestä, jonka naivius ja entuaismi alalle kokee pyörremyrskyn.

Hiiriä ja Ihmisiä on surullinen tragedia hiukan Gilbert Grape elokuvan tyyliin, jossa kaksi veljestä haluaa pois kovasta raatamisesta parempaan elämään. Tummien Perhosten koti kertoo nuorista jotka tiukassa uskonnollisessa ilmapiirissä käyvät läpi elämän oppikurssin. The Beach taas vuorostaan on Miljoonat elokuvan ohjanneen Danny Boylen toinen merkittävä kirjaelokuva, jossa matkailun kaiken kokenut nuorimies löytää täydellisen utopian rannalta. Mutta onko ranta olemukseltaan sittenkään niin utopinen kuin hän uskoo?

Satiiri genren laatikosta löytyy Mean Girls, Thank you for Smoking ja Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa. Mean Girls on pinnallisella tarkastelulla tavallinen teini-draama, jossa kuitenkin satiirinen ja komediallinen ote suosittujen tyttöjen kulttuuriin high schoolissa. Elokuvalla on paljonkin sanottavaa tästä ilmapiiristä. Thank you for smoking taas vuorostaan kertoo tupoakasta satiirisella otteella. Elokuvan pääosassa on tupakan vastainen tekopyhä spokesman. Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa taas vuorostaan kertoo huumeiden maailmasta surrealistiseen gonzo-journalismin tyyliin.