Mistä Vertigo Sarjakuvista pitäisi tehdä filmatisointeja?

 

Vertigon noin 25 vuotta jatkuneen toiminnan aikana ilmestyi siis hyvin paljon sarjakuvaa jokaiseen makuun. Näistä osasta on jo tehty elokuvia ja tv-sarjoja. Niiden joukossa on monia huonoja. Mutta toisinaan esimerkiksi elokuvina on ilmestynyt sellaisia mestariteoksia kuin Stardust, A History of Violence ja V niinkuin Verikosto. TV-sarjojen joukossa taas on Constantine, Lucifer ja Sweet Tooth maininnanarvoisia katsomisen arvoisia sarjoja.

Tässä mielipiteeni siitä, että mistä vielä puuttuvista pitäisi tehdä elokuvia tai tv-sarjoja.

On rikosjännäreitä kuten Brian Azzarellon 100 Bullets. 100 Bullets sarjakuva on koottu 13 kokoelmaan ja se kestää tasan 100 numeroa, aivan kuten nimelle sopiikin. Sarjakuvassa mies saa käsiinsä aseen ja 100 luotia, ja tilaisuuden siten päättää ihmishengistä. Sarjakuva yhdistelee noir ja pulp sarjakuvia tyylillisesti, ja on tottakai täysin Azzarellon itsensä luoma konsepti, kuten on kaikki muutkin sarjakuvat jotka tällä videolla seuraavaksi esitellään. Jos tästä tehtäisiin tv-sarja, niin olisi sopivaa että se olisi 100 jaksoa pitkä sarjakuvan tapaan.

Vertigo sarjakuvat eivät kuitenkaan rajoitu vain rikosjännäreihin, vaan joukossa on myös kauhua ja fantasiaa joita edustavat Grant Morrisonin Joe the Barbarian, Bill Willinghamin Fables, Jeff Lemiren The Nobody, Mike Carreyn Crossing Midnight, Gilbert Hermandezin The Twilight Children ja Lauren Beukesin Survior's Club.

Joe the Barbarian on hiukan Liisa Ihmemaassa kirjoja muistuttava pykologinen fantasia-tarina, jossa Joe niminen sairastunut poika seikkailee harhoissaan lelujensa kanssa erikoisessa fantasiamaailmassa, joka asettaa kokonaisuudelle vähän kyseenalaiseksi mikä on totta ja mikä ei. Sen voi tulkita myös pienen lapsen eskapismina, mutta myös fantasia-seikkailuna. Elokuva tästä voisi olla se kaikkein paras käännös ratkaisu.

Fables sarjakuva on yli 20 kokoelmaa ja lukuisia spin-offeja kestävä erittäin pitkä lukuhanke, jota edes minä en ole vielä lukenut loppuun. Sarjakuva käsittelee saduista tuttuja hahmoja aikuisempaan tyyliin ladattuna maailmassa, jossa satuhahmot on karkoitettu heidän kotimaastaan, jossa on lukuisia eri valtakuntia.

Ensimmäinen osa on esimerkiksi murhamysteeri jossa pääosassa on Iso Paha Susi on rikosetsivä joka tutkii Lumikin siskon mahdollista kuolemaa. Epäiltyjen joukossa on esimerkiksi Jaakko Jaakko ja Pavunvarsi sadusta. Ilmeisesti jokainen osa on hieman erilainen, mutta sarjakuvassa on silti paljon aikuista otetta ja väkivaltaa. Sarjakuva inspiroi osin kaksi tunnettua tv-sarjaakin, jotka molemmat ovat hyvin samankaltaisia. Näiden nimet ovat Once Upon A Time ja Grimm Fablesista itsestään ei ole tosin vielä tehty tv-sarjaa tai elokuvaa, ja tv-sarja voisi olla ideoiden määrän vuoksi se kaikkein paras ratkaisu.

Jeff Lemiren The Nobody on ilmeisesti hänen uransa alkuajoilla tehty sarjakuva, joka kertoo Näkymätön mies kirjan ja elokuvan tyyppiisestä miehestä, joka kärsii yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta yhteiskunnassa. Tässä olisi ainesta elokuvalle, joka voittaisi ainakin kaikki Universalin Hirviöt elokuvasarjan uusintaversiot.

Mike Carreyn Crossing Midnight on vuorostaan hyvin japanilais-henkinen sarjakuva, jossa tapahtuu yhtä sun toista jo ensimmäisessä numerossa. On toisia maailmoja ja niistä karanneita samurai-sotureita, joiden kanssa vanhemmat tekevät omituisen sopimuksen vahingossa suojelemisesta. Hauska ja hyvin omaperäinen sarjakuva, joka päättyi vain kolmen kokoelman jälkeen. Pituudestaan johtuen sarjakuva sopisi kaikkein parhaiten elokuvamuotoon.

Gilbert Hermandezin The Twilight Children on Darwyn Cooken kanssa tehty erittäin lyhytkestoinen, mutta sympaattinen fantasiamysteeri oudosta mötikästä, joka ilmestyy pikkukylän rannalle, ja joka saa kaikki tavalla tai toisella sekaisin. Tästä saisi luultavasti mainion animaatioelokuvan.

Lauren Beukesin Survior's Club.on kauhusarjakvua, jossa ilmeisesti kaikki kauhuelokuvien hirviöt ja vastaavat ovat todellisia. Tämä oli yksi viimeisistä ikinä tehdyistä Vertigo sarjakuvista, ja siitä oli työnalla elokuva, joka ilmeisesti ei tule koskaan ilmestymään. Elokuva voisikin olla toimvia ratkaisu.

Grant Morrisonin We3 kertoo vuorostaan eläinkokeiden alla olleesta kolmesta eläimestä, joista on tehty puoliksi koneita, ja he pääsevät vapaaksi ja yrittävät paeta pidemmällekin. Saman tekijän The Filth sarjakuva taas kertoo vanhuksesta josta värvätään agentti, ja The Invisbiles taas vuorostaan on Morrisonin hyvin omalaatuinen, mutta syystä suosittu sci-fi konsepti, josta jopa Matrix elokuvat ottivat vaikutteita. Näistä kaikista kolmesta saisi hyvän elokuvan.

Satiiri ja yhteiskuntakritiikki luokkaan voisi laittaa Sean Murhyn Punk Rock Jesus, Grant Morrisonin Kill Your Boyfriend, Howard Chaykinin Bite Club, Peter Kuperin The System ja Simon Oliverin The Exterminators sarjakuvat.

Punk Rock Jesus on Murphyn läpimurto sarjakuvaromaani, jossa Jeesus onkin 1970-lvuulle syntynyt punkkari. Kill Your Boyfriend taas on lyhyempi mustaa huumoria sisältävä satiirinen juttu, jossa teinityttö päättää palkata toisen teinin murhaamaan poikaystävänsä. The System taas on MAD lehdistä tutun Spy vs. Spy sarjakuvan piirtäjän sarjakuvaromaani, jossa näytetään mykkäsarjakuvan muodossa yhteiskuntakriittiseen sävyyn mikä yhteiskunnan ”systeemissä” on vikana.

Sarjakuva on yksi kaikkien aikojen parhaimpia hyvin visuaalisia sarjakuvia. The Exterminators kertoo taas hyvin inhorealistiseen ja jopa visuaalisesti tarkoituksellisen epämiellyttävään tyyliin tuholaistorjujien arjesta. Howard Chaykinin Bite Club vuorostaan kertoo vampyyri-mafiasta, jonka suvun pää kuolee, ja testamentti johtaa odottamatomiin käänteisiin.

Sarjakuvassa käsitellään maahanmuutto-politiikkaa vampyyrejä vertauskuvallisesti käyttäen. Vampyyri-sarjakuvien Scarface. Kaikista mainituista sarjakuvista saisi elokuvan. TV-sarja voisi olla liikkaa.

Vaikka itse en ole sota genren suurimpia kuluttajia, niin Brian K. Vaughanin Pride of Bagdad kuuluu ehdottomasti mielestäni jokaiseen yleissivistyksen määritelmään. Se kertoo tositarinan leijonista sodan keskellä kun he pakenevat eläintarhasta. Surullinen tapaus ei pääty hyvin. Tästäkin saisi hyvän animaatioelokuvan, joka rikkoisi genrerajoja ja kerronnan rajoja.

Vertigo sarjakuvien mittajavaan joukkoon kuuluu myös Joshua Dysartin Neil Young's Greendale joka on eräänlainen Neil Youngin musiikilliseen tuotokseen perustuva lievässti supersankari genreä hipova sarjakuva. Supersankari genren tuotoksiin kuuluu myös Grant Morrisonin Seaguy joka on hänen omien sanojensa mukaan hänen Watchmen. Molemmista saisi hyvän elokuvan.

Morrisonin tyyliin kuuluu toisinaan tietty surrealistinen sävy. Samaa edustaa myös fantasian ja surrealsimin rajoissa pyörivä Peter Milliganin Enigma joka sopisi hyvin elokuvamuotoon.

Vastaavasti tv-sarjkasi sopii hyvin Mike Carreyn The Unwritten sarjakuva joka on eräänlaista meta-fantasiaa, jossa Harry Potter henkisten kirjojen kirjoittajan poika saakin kuulla yllättäen olevansa isänsä kirjoittamien kirjojen aikuiseksi kasvanut päähenkilö, jota paha hirviömäinen Voldemortttia muistutava olento yrittää yhtäkkiä tappaa. Todellisuuden raja hämärtyy ja pian edes päähenkilö itse ei tiedä missä mennään. Tämä saattaisi jopa menestyä Potter kirjojen suosion huomioonottaen.

Muita meta sarjakuvia edustaa Warren Ellisin Transmetropolitan joka yhdistelee pääosin dystopiaa ja toimintaa ja kertoo toimittajasta, jonka sopimus yksin elosta vuorilla työympäristönä raukeaa, ja hän päätyy takaisin ulkomaailmaan. Moni kuitenkin haluaa ilmeisesti hänen henkensä. Huolimatta sarjakuvan pitkästä kestosta, tiivimpi elokuva voisi kaikesta huolimatta se paras ratkaisu.

Jos toiminnallinen sarjakuva ei enää maistu, niin Vertigolla on myös tarjota muistokirjoittajan arjesta taas kertova mainio piece of life tyyppinen Fabio Moonin Daytripper sarjakuva. Tämä kääntyisi todella hyvin elokuvaksi.