Syväanalyysi Death Note

Death Note mangan konsepti lähti syntymään melko geneerisestä ideasta käyttää shinigamia ja yksityiskohtaisempia sääntöjä liittyen heidän maailmaansa. Käsikirjoittaja Tsugumi Ohba halusi myös luoda jännitys sarjan, koska ne olivat kohtuullisen suosittuja tuohon aikaan manga ympyröissä. Kirjoitettuaan ensimmäisen luvun, hän ei uskonut Death Noten nousevan tosiaankanan niin suureksi kulttihitiksi, kuin mitä siitä lopulta tuli. Sarjan ei uskottu edes kiinnostavan ensimmäistä osaansa enempää. Yllättäen pilotti menestyikin, ja Tekehi Obata vakiintui sarjan piirtäjäksi.

Dialogi, ruudutus ja perusluonnostelut ja muut olivat käsikirjoituksessa melko valmiiksi aseteltu Obatan piirrettäväksi. Obatan suurin tehtävä oli luoda ilmaisultaan kiinnostava sarjakuva, jossa oli kiinnostavia kuvakulmia ja muutoinkin täydellinen kokonaisuus. Ohba koki yhteistyön luonnolliseksi, koska pystyi keskittymään sarjan tempoon ja dialogiin helpommin. Ohba pyrki välttämään liikaa selittelyä, ja keskittymään jännityksen tunnelmaan ja yleiseen atmofääriin, jotta lukija ei väsyisi lukemaansa helposti. Piirtäjän suurimmat visuaaliset vaikutukset olivat hylätty rakennus ja Death Noten keskiössä olevat muistivihkot itsessään.

Ohba ja Obata loivat sarjaa usein sängyllä juoden mukavasti teetä tai kävellen ympäri taloa. Usein alkuperäinen kässäri luvuissa oli liian pitkä, ja jouduttiin selkeyttämään sen tempoa ja ilmavuutta. Usein vaaditiin edellisten 2 tai jopa 4 luvun uudelleen lukemista, sillä Death Note on hyvin kulmikas sarja, vaikka sen pituus ei vastaakaan maailman pisimpiä manga-sarjoja. Työtahti oli yleensä 5 päivää viikossa miettimiselle ja luovuudelle, ja yksi päivä oli omistettu piirtämis prosessn dialogi puolelle. Näistä muodostui luonnoksia päätoimittajalle, jotka hän arvioi. Näin ollen yksi päivä jäi piirtäjän kokonaisurakalle. Usein Obata tarvitsi isompaan varittämiseen yhden ylimääräisen päivän. Tämä saattoi toisinaan sotkea aikataulut. Ymmärtääkseen prosessin kunnolla, keskiverto yhden luvun kirjoitusprosessi vei jopa kuukauden piirtämisen ja muun tekemisen ohella. Eli Death Noten kohdalla puhuttiin poikkeuksellisen tylystä aikataulusta, jossa piti nopeasti saada valmiiksi hyvin monimutkaisia prosesseja.

Itse pääasiallisen luomisprosessin päästyä vauhtiin, Ohba ja Obata tapasivat vain enää harvoin muuta kuin päätoimittajan nähden, mikä kertoi yhteistyön luontevuuden kasvusta. Sarjan päätöksestäkään ei käyty pahemmin keskustelua, muuta kuin päätoimittajan kanssa. Päätoimittaja harvoin edes keksi mitään sanottavaa tai valitettavaa sarjan kulusta. Joko kaksikko tiesi mitä teki tai sitten myyntiluvut olivat riittävät tai hän ei halunnut sekaantua sen jo ennestään kulmikkaaseen juonikaareen. Kaikki näistä syistä voivat olla ymmärrettäviä, mutta vaikea lähteä spekuloimaan.

Ohba tietää kertoa että tarina päättyi täsmälleen kuten he alunperinkin suunnittelivat sen päättyvän, vaikka L:n olikin tarkoitus jollain tapaa päihittää Light, vaikkakin Light olisi kuollut tuon myötä myöskin. He päätyivät kuitenkin kesken sarjan tarkentamaan loppua hieman sijoittaen lopun keltaiseen varastorakennukseen. Mutta muutoin suurinosa lopusta oli suunniteltu alusta asti. Jopa jatkuva juoninen ei-episodimainen juonikaari oli alusta asti selvä päätös, sillä tarina kerrotitin ensisijaisesti lehti muodossa. Sarjassa olevat humoristiset elementit luotiin keventämisen sijaan lähinnä koska Ohba vain sattui pitämään humoristisesta kerronnasta.

Useita hylättyjä ideoita toki pyöri tekijöiden mielessä. Yksi näistä oli niinsanottu ”kuoleman pyyhekumi” jolla pystyi kumoamaan muistikirjaan tehtyjä kuolemia. Idea on ihan hauska, mutta ei kieltämättä sovi sarjan vakvaan trillerimäiseen luonteeseen.

Obata ilmaisi että hän innostui tarinasta jo alkumetreillä, kuultuaan että se olisi kauhutarina jossa esiintyi shinigami tärkeässä roolissa. Hän myöntää kuitenkin että ei aluksi meinannut ymmärtää käsikirjoitusta saatuaan sen konkreettisena käsiinsä. Hän teki kuitenkin heti myönteisen päätöksen perustuen tarinan synkkyyteen ja shiningamin läsnäoloon. Hän myös heti arvosti ekan luvun atmosfääriä. Hän päätti tehdä teoksesta itselleenkin miellyttävän.

Analysoidessa Death Note mangan ja toki myös animen tematiikkaa, tulee luultavammin aloittaa sen keskeisimmistä eleementistä, eli itse shinigamin muistikirjasta, eli Death Notesta. Vaikka tarina edellyttää japanilaisen mytologian lievää tuntemusta, ja tarina on toki hyvin japanilainen, on se myös hyvin yleismaailmallinen ja helposti ymmärrettävä kokonaisuus kompleksiivisuudestaan huolimatta. Muistikirja ja shinigami edustaa länsimaalaisille tuttua kuolemankuvaa aina tummanpuhuvista viikatemiehistä alkaen.

Light hahmokin esitetään eräänlaisena kuoleman profeettana jo sarjakuvan hyvikin taiteellisissa kansissa, joista on havaittavissa kristillistäkin temetiikkaa, joka ei jää aina edes pelkästään vain kansiin ja animen introon. Vertaus Lightista eräänlaisena ilmestyskirjan petona on yksi tapa lähestyä sarjaa kummassakin näissä tunnetuissa muodoissaan. Erityisesti animessa korostetaan tematiikkaa intensiivisessä, vaikkakin hieman oudossa kohtauksessa, jossa Light ja L pesevät toisensa pyyhkeellä, mikä voi viitata symbolisesti syntien pesemiseen ja viimeiseen voiteluun ennen molempien kohtalon sinetöitymistä seuraavissa tapahtumissa. L:n koettua seuraavaksi loppunsa, se sinetöi oikeastaan myös Lightin kohtalon kokea sama kohtalo ja samalla kuolee Lightin hyviin tarkoituksiin alunperin tähdännyt sielukin.

Alunperin mangan tekoprosessissa puhuttiin jopa ideasta, että Death Note olisi vuosisatojen ja tuhansien kuluessa vaihtanut muotoaan aina pergamenteista muinaisessa Japanissa tuoreempaan kirjanpainatus asuun, kunnes lopulta siitä on tullut simppeli muistkirja. Jopa ajatusta Vanhasta Testamentista pyöritettiin mielessä olevan keskiaikainen versio Death Notesta. Tämä olisi tietyllä tapaa vain korostanut kristillistä tematiikkaa, joka suosii enemmän uutta testamenttia sen myötä kuolleen vanhan testamentin sijaan. Ideaa ei ehkä käytetty, mutta se paljastaa hieman jotain Death Noten syvemmistä juurista.

Light joka itse asettuu sekä jumalan että anti-kristuksen rooliin, edustaa ehkä jossain määrin tyypillistä misantropiaan taipuvaista synkeämielistä kristittyä, vaikka toki kristinuskossakin esiintyy variaatioita. Länsimaalaaisuus kohtaa Japanin tematiikka on tässä mielessä siis havaittavissa. Edustaahan L:nkin kansainvälistä ajattelua saapuessaan Japaniin tarkoituksenaan voittaa sinne saapunut länsimaalaisen tuntuinen ongelma. Vastakkainasettelua luodaan monelta osin siis Lightin ja L:n välille. Monessa kohtaa heidän arvonsa kohtaavat ja he huomaavat kunnioittavansa toisiaan ainakin vastustajina.

Yhteiskunnallisen ilmeisen teeman, eli rikollisuuden ja oman käden oikeuden ottamisen lisäksi teos kertoo jotain kuolemastakin. Jokainen meistä kuolee ennen pitkään, joten on parempi antaa mielummin kaikkensa tälle maailmalle, kuin jäädä kotiin synkistelemään synkkää maailmaa. Lightin ottaessa Kiran hahmon hänestäkin tulee väkivaltainen kultti, jonka kaltaisia on jossain määrin oikean maailmankin historiassa ja etenkin lähihistoriassa.

Mutta kuten animen lopussa karkeasti, mutta totuudenmuakaisesti ilmaistaan, on Kirasta tullut pelkkä tavallista kehittyneempi sarjamurhaaja. Suurin ero toki mangan ja animen lopun erossa on, että Kiran kultti on yhä säilynyt vuoden jälkeen, ja Kiran vastainen ryhmä on jäänyt epäröimään että oliko Kiran pysäyttäminen sittenkään hyväksi maailmalle ja sen rikollisuudelle, jossa ei näy muutosta. Kummatkin loput ovat yhtä hyviä tällä pinellä erollakin. Itse teoksen perusluonnetta ero ei toki ratkaisevasti muuta, sillä jokatapauksessahan viime kädessä katsoja ja lukija päättää, onko Light oikeassa vai ei hänen alkuperäisissä aikomuksissaan.