Syväanalyysi Luupäät

Jeff Smith loi alunperin Luupäät sarjakuvan hahmon lapsena piirtäessään lankapuhelimen luurin jolla oli suu, ja muitakin hahmomaisia piirteitä. Hän piirsi niitä kolme ja niistä muodostui Luupäiden serkukset. Täyttäessään 10 vuotta hän alkoi työstämään sarjakuvatarinoita hahmojen ympärille.

Sarjakuvissa oli monia vaikutteita aina Mark Twainin Huckleberry Finn:istä alkaen, josta Smith poimi rakenteen tarinalle. Hän nautti siitä kuinka tarina alkoi pinestä lastensatua muistuttavasta alkuasetelmasta kehittyen yhä synkemmäksi ja teemoiltaan sofistikoituneemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Smith otti myös suuresti vaikutteita Carl Barksin Roope Ankan hahmosta ja tämän seikkailuista. Smith sanoi aina haluneensa Roopen menevän pidemmälle seikkailulle, joka olisi tasoltaan Sota ja Rauha tai Odysseian puolella. Hän etsi turhaan lapsena 1100 sivuista Roope tarinaa, ja sai siitä ajatuksen.

Muita keskeisiä vaikutteita Luupäät sarjakuvaan oli alkuperäinen Tähtien Sota trilogia ja Tolkienin kirjoittamat Taru Sormusten Herrasta kirjat. Myös saduilla ja myyteillä oli iso rooli vaikuttajana. Smith on nimennyt Moby Dick kirjan lempikirjakseen, ja kyseisen kirjan symbolismi ja narratiivi ilmenee myös lukuisina viittauksina Luupäät sarjakuvassa. Huumorin ja vastaavan kerronnallisuuden Smith otti Tenavat sarjakuvasta ja Walt Kellyn Pogo sarjakuvasta.

Kun Smith oli Ohio Staten yliopistossa, hän loi sarjakuvastripin nimellä Thorn koulun sanomalehteen joka kulki The Lantern nimellä. Nämä hahmot esiintyivät myös myöhemmin Luupäät sarjakuvassa. Smithin oli tarkoitus koulujen jälkeen tuottaa animaatio kavereistaan koostuvan Character Builders inc nimisen studion kanssa, mutta Smithin luettua Millerin Yön Ritarin ja Spiegelmanin Maus sarjakuvat hän päätti kokeilla Luupäät ideaa sarjakuvan muodossa vakuuttuneena taiteenmuodon mahdollisuuksista.

Vuonna 1991 Smith perusti Cartoon Books nimisen yhtiön Luupäät sarjakuvan julkaisua varten, ja myöhemmin huomattuaan haluavansa keskittyä piirtämiseen ja kirjoittamiseen, otti vaimonsa yhtiön johtajaksi, hoitamaan taloudellisen puolen. Smith myös vuonna 1995 julkaisi Luupäät sarjakuvaa Image Comicsin kautta säilyttäen kuitenkin oikeudet omalla yhtiöllään. Luupäät sarjakuva päättyi viimein numeroon 55 vuoden 2004 kesäkuussa, ja viimeisen lehden takakannessa oli Smith valokuvassa piirtämässä viimeisiä sivuja. Smith oli laatinut viimeisen sivun kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa ennen ensimmäistä numeroa.

Smith on kertonut että ei koskaan kirjoittanut mielessään yksi ainoa lukijakunta, vaan pyrki kirjoittamaan kaikille. Tämä ilmenee sarjan aluksi humoristisessa sävyssä joka kehittyy tosiaan paljon kypsemmäksi ja vakavemmaksi. Pohjimmiltaan Smithin mielestä tarina kertoo pimeämmän tarinan vallasta ja pahuudesta.

Jossain määrin sarjakuvassa näkyy tosin mielestäni myös vähän samaa henkeä, kuin vaikka Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? -elokuvassa jossa yhdistellään live-action elokuvaa ja animaatioelokuvaa. Mitä taas tulee sarjan teemoihin, niin lähtisin liikkeelle kolmesta päähenkilöstä, jotka jokainen tekee sarjakuvan kulun aikana oman matkansa.

Liikaa paljastamatta juonta, yksi hahmoista oppii, ettei kaikki ole vain materiaa. Toinen taas kasvaa ihastuksensa kautta vanhemmaksi muutoin. Kolmas on vaikeampi, mutta sanoisin että hänen kasvunsa näkyy muiden hahmojen täydentämisessä.

Sarjakuvassa on myös kiehtova suhde yliluonnolliseen, mikä on osa juurikin tätä hahmokehitystä. Puhumattakaan sitiä, että Luupäät edustavat uudempaa maailmaa, siinä missä muut hahmot edustavat vanhempaa. Näiden kahden maailman törmätessä ennustuksen myötä, syntyy ikäänkuin kolmas maailmankuva joka on näiden yhdistelmältä. Me voimme aina oppia uutta toisiltamme.