Ketkun Kirjastopäiväkirjat 1: Sarjakuvat

Brian Azzarellon Cage

Tämä sarjakuva oli semmoista ghettotaidetta että vastaavaa ei ole näkynyt ja tuskin tulee näkymään ihan heti. Like on hoitanut hommansa painojäljessä hyvin siinä missä käsikirjoittaja ja kuvittajakin ovat olleet tulessa omassa hommassaan. Jos kuitenkin odottaa perinteistä supersankari mäiskettä, tulee kyllä pettymään. Cage on nimittäin enemmän katujen tarkastelua supersankarin ja tummaihoisten silmin. Tälle jää tietysti odottamaan jonkinlaista jatkoa.

Gerard Wayn The umbrella academy. Volume 1 : Apocalypse suite

Wayn panos sarjakuviin on ehkä mielenkiintoisin supersankari sarjakuva mitä olen lukenut. Se ei kuitenkaan lunasta saamaansa hypetystä. Onhan siinä kaikkea vänkää, kuten puhuvia apinoita ja muita jopa Grant Morrisonin levelille meneviä outouksia, mutta se on myös melko sekava. Eikä se vain yksinkertaisesti ole cool. Tämä on suuri harmi, koska Wayn musiikillinen tuotanto on mieleeni.

Jeff Smithin Luupäät

Kaikkea sitä lukeekin kun vanhaksi tulee. Smithin Luupäät on minulla ollut pitkään semmoinen johon en koske pitkällä tikullakaan. Nyt sekin on tullut tehtyä. Kokemus ei ollut niin kauhea. Oikeastaan Smithin Luupää maailma on melko mielenkiintoinen. Olen lukenut vasta ekan osan, ja nyt siihen kuuluu jo ainakin lohikäärmeitä ja puhuvia eläimiä. Ilmapiiriltään Luupäät on hyvin samanlainen kuin Hakki-Hamsteri, mutta siinä on enemmän mysteeriä. Tai ainakin ekassa osassa. Mutta usein eka osa kertoo että uppoaako jokin ollenkaan vai ei. Jatkan lukemista ja palaan asiaan varmasti tokan osan tiimoilla.

Kurt Busiekin Superman : Secret identity

Tämä teos ei ehkä ansaitse paikkaansa supersankari sarjakuvan pakollisessa oppimäärässä, mutta se on silti melko mielenkiintoinen. On ehkä jokseenkin yleinen klisee tehdä supersankari sarjakuvia jotka sijoittuvat ns. oikeaan maailmaan, mutta tämä ei ole niistä pahimmasta päästä. Siinä on hyvä tunnelma ja kuvituksestakin vastaa sentään Stuart Immonen (hieman toisenlaisella tyylillä tosin).

Lee Bermejon Suiciders. Kirja 1

Tämä teos oli pienoinen pettymys. Okei. Onhan se hyvin piirretty. Värityskin rokkaa. Käsikirjoituksessakaan ei ole pahemmin vikoja. Dialogi toimii. Kaikki toimii. Mutta se on vain aivan tolkuttoman TYLSÄ!! Taas jotain helkkarin post-apokalyptistä skeidaa. Taas jotain gladiaattori-hölynpölyä.

Myönnettäköön että monet mestariteokset ovat syntyneet juuri tällä tavalla, mutta tämä on jo nähty, ja se pitkästytti jo silloin. Pettymyksen tästä tekee se että sen on tehnyt mestari Lee Bermejo joka kuvituspuolella rokkaa ja lujaa. Lisäksi teos on niin saakelin makeen näköinen ettei sille voi olla vihainen. Saat anteeksi, Lee Bermejo.

Ms. Marvel. 1 : No normal / writer G. Willow Wilson
Ms. Marvel. 2 : Generation why / writer, G. Willow Wilson
Ms. Marvel. 3 : Crushed / writer, G. Willow Wilson

Nämä tuli luettua kaikki kolme niin lujaa että rysähti. Wilsonin Ms. Marvel kolahti kovempaa kuin Aku Ankka silppuri minun asuntooni! Wilsonin tyyli on jotain niin uutta ja tuoretta, että se saa koko muun Marvel ja DC tuotannon häpeämään! Ja jos ei saa, niin pitäisi saada. Kerrankin joku yrittää tarjota jotain uutta tähän loputtomaan klisesiivilään. Pahikset ovat makeita. Päähenkilö on söpö. Kaikki on vaan niin perhanan hienoa, että alkaa kaduttaa että edes koskin muihin sarjakuviin. Erityinen suosikkini on kolmas kokoelma jossa selkeästi huomaa että Wilson alkaa olla tottunut tekijä ja tuntee hahmonsa ja niiden maailman.

Akira Himekawan The legend of Zelda: Majora's mask

Valitettavasti en saanut käsiini kaikkia Himekawan Zelda sarjakuvia. Mutta väittäisin silti tämän yhden perusteella, että jos ne jostain kohtuuhinnalla löydät, suosittelen ostamaan. Näistähän on olemassa paketti jossa on kaikki osat. Tämä on sarjakuvaa joka saa minut Zelda fanina itkemään hunajaa. Olen vielä siitä huono Zelda fani että en omista kaikkia pelejä, koska se vaatisi kaikkien Nintendo konsolien omistamista, mutta tämän paketin voimin voin silti toteuttaa tätä puolta itsessäni, ja se on mahtavaa.

Apinain Tarzan : Oparin aarteet / Edgar Rice Burroughs, Russ Manning
Apinain Tarzan : kultainen leijona / Edgar Rice Burroughs, Russ Manning

Nämä Tarzan julkaisut Likeltä ovat kyllä rautaa. On hienoa että nämä tarinat saa nyt myös tyylikkäissä kokoelmissa. Vielä kun tyylikkäät kokoelmat olisi vielä tyylikkäämpiä kovakantisia joita on helpompi lukea.

Greg Pakin Doctor Strange : Alku

Tämän kammotuksen luettuani tulin todella lopputulokseen että on pakko kysyä: Kuka saakelin ääliö siellä Egmontilla näitä julkaisupäätöksiä tekee? Tämähän on aidosti hirveintä paskaa ikinä. Olisivat nyt voineet edes julkaista vaikka mielummin alkupään Dr. Strangeä hienossa kovakantisessa kokoelmassa. Nämä syntytarinan uusintaotokset ovat kuin pieru lukijoiden kasvoille. Tässä tapauksessa jopa visuaalisesti.

Juho Juntusen Manala

Tämä on yksi kaikkien aikojen parhaimmista strippisarjakuvakokoelmista joita olen ikinä lukenut. Pesee kymmenkertaisesti Paholaisen morsiamen. Rautaa. Saatananpalvojatkin tykkää. Tämä kokoelma on heviä isolla h:lla.


Geoff Johnsin Superman : the men of tomorrow

Jotakin on pahasti pielessä jos John Romita Juniorin siirtyminen DC:lle onkin yhtäkkiä huono idea. Tai jos edes Geoff Johns ei pelasta sitä. Tässä läpyskässä ja sen jatkossa Teräsmies oppii uuden voiman, joka on tietenkin sieltä parhaasta ja järkevimmästä päästä: Hän voi räjäyttää itsensä. Räjäyttäessään itsensä Teräsmies voi tietysti voittaa pahiksen helpommin, mutta sen johdosta hän on tavallinen kuolevainen pulliainen seuraavat 24 tuntia. Tämä oikeastaan kuulostaa paremmalta kuin mitä se on. Lukeakseen tämän kokonaisuuden, tulee olla kännissä ainakin 24 tuntia.

Empress. Book one / writer Mark Millar ; penciler Stuart Immonen

Tämä oli ehkä kovinta Millaria pitkään aikaan. Hieno avaruussaaga sarjakuva, joka vetää vertoja jopa Star Trekille ja haastaa jopa Star Warsin. Joskus yksinkertaisuus kannattaa.

Batman. Ensimmäinen osa, Minä olen Gotham / kirjoittajat Scott Snyder, Tom King

Tämä oli jälleen yksi kaikkien aikojen pitkästyttävin Batman sarjakuva. Eikä asiaa auta edes Snyder jolla homma oli vielä aiemmin hallussa The New 52 aikaan. Toivottavasti tätä ei tule lisää, vaan sen sijaan julkaistaan sitä parempaa Snyderia.


Oikeuden puolustajat. Ensimmäinen osa, Kadotuskoneet / kirjoittaja Bryan Hitch

Oli kyllä semmoiset supersankari bileet kansien välissä että ihan hengästyttää! Todella omaperäistä ja villiä menoa! Lisää tätä ja paljon!


Kill or be killed. Volume one / writer: Ed Brubaker

Lainasin ja luin Kill or be killed sarjakuvan. Tästä on tekeillä elokuva. Luettuani ekan osan en voi olla vertaamatta sitä Death Noteen. Hyvin samankaltainen. Päähenkilö yrittää itsemurhaa, ja epäonnistuu koska demoni pelastaa hänet. Demoni vaatii päähenkilöä tappamaan kerran kuussa ihmisen korvaukseksi tästä. Yleensä en pidä Ed Brubakeristä, mutta tämä oli kyllä hyvä. En osannut aavistaa että hän osaa kirjoittaa myös fantasiaa.

Rick and Morty : lil' poopy superstar / written and drawn by Sarah Graley

Jos pidät Rick and Morty sarjasta. sinulla on syytä kysyä miksi helvetissä et lue Rick and Morty sarjakuvia?! Ne nimittäin ovat tämän perusteella vähintään yhtä kovia!

Ihmenainen : todellinen amatsoni / Jill Thompson, tarina ja kuvitus

Toinen mahtava teos RW Kustannukselta! Lisää Wonder Womania, Sandmaniä, Justice Leagueta, Suicide Squadta ja Preacheriä, niin tämä sujuu kuin vettä vain.

Bendisin Spider-Men 2

Tämän sarjakuvan ensimmäinen osa ei ollut mikään klassikko, mutta olihan se kuitenkin ihan kiva. Mustan Spider-Manin ja alkuperäisen Spider-Manin kohtaaminen oli tarpeeksi suosittu veto poikimaan jatko-osan. Miles Moralesin hahmon ongelma on, että hän on yhä vain minulle musta Spider-Man, ja siinä koko tämän persoona. Hahmo jääkin pahasti alkuperäisen Spider.Manin varjoon tässäkin. Hahmojen yhteinen dynamiikka toimii kuitenkin juuri ja juuri. Kiinnostavampi hahmo on kuitenkin Miles Moralesin rikollinen versio Maa-616:lta. Koko tarina tuo hyvin vahvasti mieleen 80-luvun suomalaiset Spider-Man lehdet joissa Kingpin ei ollut vain armoton mafiapomo, vaan hänellä oli kiinnostava ja surullinen taustatarina koskien hänen vaimoaan. Tässä nimittäin palataan tähän Kingpiniin hetkeksi. Se on ilahduttavaa. Tarina on siis ehdottomasti ensimmäistä osaa parempi

Jeff Lemiren Teen Titans Earth One

Tämän teoksen ongelma oli, että se ei lunastanut lupaustaan mikä luki nimessä. Se nimittäin ei ole Teen Titans tarina. Siinä nimittäin hahmot ja koko tiimi muokataan niin uusiksi että ne eivät enää muistuta Teen Titansia juuri lainkaan. En missään nimessä vastusta tämmöistä muodonmuutosta ja uusimista, mutta teos repii riekaleiksi kaiken sen mikä on Teen Titansia ja tekee siitä X-Meniä. Kuvitus on myös todella kamalaa. Tässä selkeästi on yritetty samaa kuin Ultimate Spider-Manissä, mutta ei ole yksinkertaisesti onnistuttu. Kirjoittaja on tyystin väärä siihen hommaan. Tämä on harmi koska pidän sekä Lemiresta että Teen Titansista. Kuten myös Ultimate Spider-Manistä. Hyvä idea, huono toteutus.

Janne Kukkosen Voro: Kolmen kuninkaan aarre

Mitä ihmettä?! Suomalaista fantasiasarjakuvaa?! Ja vielä hyvää semmoista?! Voron maailma on välittömästi koukuttava, ja sitä toivoo heti että tälle tulisi jatkoa joskus jossakin muodossa. Tarina ei suoranaisesti jää kesken, mutta avaa mahdollisuuden jatko-osalle.

Derf Backderfin My Friend Dahmer

Todella mahtava teos. On kiehtovaa ja surullista nähdä miten tavallinen mies matkaa pimeyteen ja kuinka hänestä tulee yksi historian tunnetuimmista sarjamurhaajista. Teos onnistuu vakvasta aiheestaan huolimatta olemaan sekä hauska, viihdyttävä, koskettava että myös ajatuksia herättävä. Luettuasi tämän, tai katsottuasi siitä tehdyn hienon elokuvan, et enää koskaan tarkastele sarjamurhaajia samoin kuin ennen. Tämän tarinan myötä heillä on sielu ja elämä eivätkä he ole vain juttuja lehdissä. He ovat ihmisiä koulussa, työssä...ihan missä vain. Ehkä olet joskus tavannut yhden heistä kun hän vielä oli viaton?


Roberto Aguirre-Sacasan Chilling Adventures of Sabrina

En ole eläissäni tuhlannut aikaani Archie Comicsin sarjakuviin, mutta nyt kun tein poikkeuksen, en taida jatkossakaan tuhlata. Ideassa sinänsä ei ole mitään vikaa. Sabrina sarjakuva joka on tähdätty aikuisempaan makuun on jopa nerokas idea. Mutta mönkään mennään siinä että toteutus on sitä samaa mitä ennenkin, mitä nyt Sabrinaan isä on satanisti.

Tai jotain sinne päin. Näinkin kiinnostava aloitus onnistutaan ryssimään todella pitkästyttävällä dialogilla, tarinalla ja kuvituksella. Tekee mieli vain ottaa ämpärillinen maaleja ja kaataa ne sarjakuvan päälle. On muitakin värejä kuin harmaa ja ruskea. Ja jotenkin vaan idea kauhu-Sabrinasta ei toimi ja muutenkin teos tarvitsisi enemmän huumoria koska se on niin tolkuttoman vakava, ja tarinassa ei tapahdu mitään ja dialogi on kuivaa.

Frederic Brrémaudin Love. Volume 1-2

Mykkä-sarjakuva on jotain mistä pidän. Se on helppo ja nopea lukea, ja aiemmat alan teokset, kuten Shaun Tanin Arrival ja Masashi Tanakan Gon ovat aivan mahtavia! Valitettavasti samaa ei voi sanoa Love sarjakuvasta. Juoni poukkoilee missä sattuu, ja koko perusideakin on täysin typerä eikä liity sisältöön mitenkään. Kuvitus on toki perusnättiä, niin kuin näissä teoksissa aina, mutta suurimmaksi osaksi ei edes tiedä mitä sarjakuvassa tapahtuu ja ei kuvitus tosiaan niin hienoa ole etteikö sitä olisi nähty jo aiemmin. Muutenkin herää vähän semmoiset lastenkirjan vibat molemmista teoksista. Ei jatkoon!

Matteo Casalin ja Brian Azzarellon Batman: Europa

Jälleen yksi pakollinen Batman teos. Azzarellon aiempi Batman juttu, Jokeri, oli yksi suosikki Batman tarinoistani koskaan. Tämäkään ei ole huonoimmasta päästä. Tarinan teemana on Eurooppa, ja se näkyy mm. kuvittajissa ja itse tarinassa, jossa kierrellään ympäri Eurooppaan. Ihan kiva. En ole mikään suuri Batman fani, mutta on huonompiakin Batman tarinoita nähty.

Jeff Smithin Shazam: The Monster society of evil

Ihan kiva Shazam tarina, mitä nyt kuvitus ei ole ehkä parhainta mahdollista tähän genreen. Tulee vähän mieleen Humberto Ramosin supersankari jutut. Käsikirjoitus on kuitenkin kunnossa. Valitettavasti tämä oli Helmet kirjaston ainoa Shazam tai Kapteeni Marvel aiheinen teos. Tämä on todella huolestuttavaa. Jos kuvituksen sietää, ja oppii nauttimaan siitä jopa, niin kokonaisuus on hauska ja erinomainen supersankari sarjakuva, jonka kaltaisia ei enää oikein hirveästi tehdä. Nykyään kaiken pitää olla niin edgy and dark. Toivottavasti Shazam elokuvaa varten otetaan enempi tästä vaikutteita. Turha toivo varmaan...mutta silti.

Warren Ellisin James Bond 007 Vargr

James Bond Vargr sarjakuva kannattaa poimia muustakin syystä kuin siksi että alkukohtaus sijoittuu Helsinkiin. Vielä sangen autenttiseen Helsinkiin...mutta siis siinä on ihan helkkarin mesevä dialogi. Paras Bond tulkinta sitten uudemman Casino Royale elokuvan. Tässä yhdistyy mukavasti sekä Roger Mooren hauskempi Bond, että Conneryn ja Craigin vakavampi Bond. Warren Ellis on helkkarin kova kirjoittaja, ja hän saisi vaikka paskasta väännettyä kultaa. Kannattaa ehdottomasti tsekata vaikka muuten jättäisi väliin. Tämä ei ole mikään halpa lisenssi-sarjakuva. Tässä on nähty vähän vaivaakin.

Neil Gaimanin How to talk to girls at parties

Gaimanin lyhyttarinaan perustuva sarjakuva, josta on tulossa elokuva näyttää aluksi päällisin puolin normaalilta draamasarjakuvalta, mutta tarina kokee välittömän muutoksen kesken kaiken. Tämä hieman harmittaa, koska olisi ollut kiva nähdä miten Gaiman pärjää draamasarjakuvassa.

Sarjakuva on selvää kaupallista indie sarjakuvaa. Kuvitusta myöten. Indie-sarjakuvana se ei ole mikään kovin vaikuttava teos ja elokuva vaikuttaa trailerin perusteella monitasoisemmalta. Ehkä pidän enemmän siitä kuin tästä sarjakuvasta.

Nimittäin Fabio Moonin ja Gabriel Ba:n kuvitustyyli ei yksinkertaisesti ole mieleeni. Jo Daystripper sarjakuvassa se tuotti ongelmia. Heidän tyylinsä on persoonallista, ja toki jossain määrin taidokastakin, mutta se ei vaan ole minun teekuppini. He ovat ansainneet kaiken arvostuksensa, mutta minä en vain jaksa välittää. En halua olla se tyyppi joka pilaa pippalot, joten en sano siitä enempää, muuta kuin tietysti että siitä pitäminen on täysin harmitonta. Suosittelen kuitenkin ihmisiä lukemaan Daystripperin, ja muodostamaan mielipiteensä kaksikosta sen perusteella kuin tämän sarjakuvan perusteella. Kuten ei myöskään Neil Gaimanin tuotantoa tule tuomita tämän sarjakuvan perusteella. Gaimanin kirjoistakin on parempia sovituksia, puhumattakaan Gaimanin omista sarjakuvista.

Neil Gaimanin Only the end of the world again

Ihmissudet rocks! Valitettavasti niistä vain kirjoitetaan harvoin kovin hyviä sarjakuvia, kirjoja tai elokuvia. Populaarikulttuurissa ihmissusia suorastaan syrjitään, ja heidät kuvitellaan aina pelkäksi krapula-hirviöiksi. Ikäänkuin krapulan ruumiillistumina. Tämä teos ei tee tässä hirveästi poikkeusta. Ja luulisi Gaimanilla olevan mielikuvitusta muuhun. Tarina on äärimmäisen lyhyt ja kokoelma, joka on kallis kovakantinen, sisältää tarinan luonnokset. Kuvitus pelittää, mutta tarinankerronta on laahaavaa. Tuntuu kuin lukisi enempi kuvitettua kirjaa kuin sarjakuvaa. Jälleen yksi pettymys Gaiman tuotannossa.

P. Craig Russellin The Graveyard Book vol. 1-2

Neil Gaimanin kirjaan perustuva sarjakuva, jossa jälleen hänen vakiopiirtäjänsä/käsikirjoittajansa ottaa haltuun sarjakuvakäännöksen. Tällä kertaa tosin kyse on hieman paremmasta teoksesta. Mistä sitten on kyse? No, siinä missä Rudyard Kiplingin Viidakkokirja kertoi tarinoita viidakosta, ja erityisesti Mowgli nimisestä susien kasvattamasta pojasta, kertoo Graveyard Book hautausmaalle sijoittuvia tarinoita ja erityisesti Nobody nimisestä haamujen kasvattamasta pojasta. Eli eräänlainen goottiversio Viidakkokirjasta. Vaikka tarinoissa onkin pääosassa Nobody, niin hän jää aika usein eräänlaisen tarkkailijan rooliin. Siispä jokainen luku tuntuu yksittäiseltä tarinalta. Tämä on oikeastaan hyvä ratkaisu, ja se tuo hieman mieleen Viidakkokirjan antologiamaisuuden. Osa tarinoista on silti melko turhia tai ainakin heikompia. Tämän olisi ihan hyvin voinut tiivistää yhteen osaan tai edes julkaista yksissä kansissa. Silti tämä on ehdottomasti sitä parempaa Gaiman sovitustyötä. Tämän myötä heräsi pieni houkutus lukea itse kirja, joka on vielä suomennettukin nimellä Hautausmaan poika.

Illegal / Eoin Colfer, Andrew Donkin ; art by Giovanni Rigano

Tämän sarjakuvan aihe ei kiinnostanut minua pätkääkään. Oli pettymys että kyse ei ollut fantasia sarjakuvasta kuten saman tekijätiimin Artemis Fowl sarjakuvat.

Dial H. Volume 1, Into you / writer China Miéville ; artists Mateus Santolouco, David Lapham, Riccardo Burchielli

Jo pelkän yhden numeron perusteella ehdoton klassikko!


Monstress. Volume one, Awakening / Marjorie Liu, writer ; Sana Takeda, artist.

Tämä sarjakuva ei ollut minun juttuni, vaikka oli Gaimanin kehut kannessa ja kaikki. Toki ihan kaunis kuvitus, mutta kässäri on jotenkin tahmea.

Mickey's craziest adventures / writer, Lewis Trondheim ; artist, Keramidas

Suosittelen tätä sarjakuvaa kaikille niille jotka ovat joskus kironneet sitä kun Aku Ankan klassikkotarinasta puuttuu sivuja tai on muuten repaleinen.

Weekly world news [vol. 1]: The world's only reliable news / written by Chris Ryall ; art by Alan Robinson

Aivan hirveää ajantuhlausta. Lähdin muutenkin etsimään saman lehden artikkeleita, mutta sainkin huonointa sarjakuvaa jota olen lukenut pitkään aikaan. Ei jättänyt mitään merkkiä itsestään.

The complete Dracula / [story by Bram Stoker ; adapted by Leah Moore and John Reppion ; art by Colton Worley

Aivan kamala kuvitus ja käsikirjoitus. Tekstilaatikot ovat epäselviä ja muutenkaan ei nyt oikein toimi.

Conan, Ihmenainen / Gail Simone, tarina ; Aaron Lopresti, taide

Todella upea crossover sarjakuva!

Who is the black panther / writer: Reginald Hudlin ; penciler: John Romita jr.

Huomattavasti parempi kuin Black Panther elokuva.

Camelot 3000 : The deluxe edition / Mike W. Barr, Brian Bolland

Klassikko. Pitkästä aikaa teos jonka voi laittaa Watchmenin viereen kirjahyllyssä.

The Avengers : The Korvac saga

Jälleen yksi klassikko.

Armo / Emmi Valve

Todella upea, mestariteos! Pitäisi löytyä jokaisen sarjakuvaharrastajan hyllystä. Herättää enemmän ajatuksia mielenterveydestä kuin mikään teos vuosikausiin!

Yön ritari. III, Herrakansa / tarina: Frank Miller ja Brian Azzarello ; kuvitus: Andy Kubert

Miksi helvetissä vielä tuhlaan aikaani näihin Millerin Batman jatko-osiin?

Dan Abnettin Vesimies – Vedenpaisumus

Ensimmäinen Vesimiehen suomijulkaisu, Vesimies -Vedenpaisumus vaikuttaa ihan hyvältä ekan numeron perusteella. Se että jaksoin lukea kokonaisen numeron supersankari sarjakuvaa, jossa pääosassa on mielestäni historian huonoin supersankari, on jo sinänsä jotain.

Terroristijärjestöt ovat yleensä hirveä klisee supersankari genressä. Mutta nyt onnistuttiin tekemään heistä jokseenkin kiinnostavia. Lisäksi Vesimiehen esittely oli niin mukanaan vievä, että pikkuhiljaa alan lämmetä hahmolle.

Silti Marvelin Namor on minusta yhä edelleen parempi. Toisaalta...pidin myös JLA: Year One:n tulkinnasta Vesimiehestä. En ihan totta kykene ottamaan vakavasti Vesimiestä uhkana.

Siksi viimeksimainitussa teoksessa Vesimies olikin juuri toimiva. Vedenpaisumus sarjakuva siis kärsii samasta ongelmasta kuin Geoff Johnsin Vesimies sarjakuvat. Pidin toki niistäkin.

Erityisesti se kauhumainen visuaalinen ilme vetosi minuun. Tuotahan käytettiin myös Vesimiehen elokuvassa, jonka käsikirjoittikin Geoff Johns.

Mutta mitä Vesimies sarjakuvia jatkossa pitäisi julkaista suomeksi? Olen ehdottomasti sitä mieltä, että toki jatkoa tälle, mutta myös vanhempaa.

Olen utelias näkemään golden ja silver agen Vesimies sarjakuvia yhden kokoelman verran. Mielellään semmoinen jossa on klassikoita. Vaikka itseasiassa joku showcase tai muu semmoinen. Vaikka inhoankin hahmoa, johtuu se osin myös siitä että se ei ole tarpeeksi tuttu, toisin kuin Namor. Muut syyt ovat aika pinnallisia: Hahmo on minusta erittäin typerän ja epämiellyttävän näköinen.

Golden Age ja Silver Age aikaisiin Vesimies tarinoihin osaisin varmasti suhtautua oikealla asenteella. Tuolloin usein huonotkin tarinat olivat hyviä johtuen tahattomasta komiikasta. On hyvin vaikea toki ottaa vakavasti uusiakin sarjakuvia, mutta kyseisillä aikakausilla se tahaton komiikka oli myös sympaattista.