Syväanalyysi American Gods

Vuonna 2011 Neil Gaiman ilmoitti kansainvälisillä kirjafestareilla että American Gods kirja, joka suomeksi tunnettiin nimellä Unohdetut Jumalat, käännettäisiin HBO:n toimesta televisiosarjaksi. Pari vuotta myöhemmin Gaiman puhui projektin etenemisestä Cambridgen kansainvälisellä opiskelija elokuva festareilla kertoen että aloitusjakso sisältäisi uusia elementtejä ja yksityiskohtia, mutta pysyen kuitenkin uskollisena kirjan ensimmäisille luvuille. Kirjan sisältöä käsiteltäisiin kuitenkin vain kaksi ensimmäistä tuotantokautta. Pilotin käsikirjoitus oli kuitenkin yhä tässä vaiheessa keskeneräinen. Alkuperäinen jakson käsikirjoitus ei ollut HBO:n mukaan ollut tyydyttävästi kirjan hengelle uskollinen, joten hän oli joutunut tekemään uuden. Saman vuoden aikana hän kertoi Redditissä, että tv-sarja oli yhä työnalla, mutta ei enää HBO:n tuottama. Seuraavana vuonna HBO:n ohjelmapäällikkö Michael Lombardo paljasti että projekti oli hylätty, koska käsikirjoitusta ei oltu saatu kuntoon kolmesta kirjoittajasta huolimatta, ja suuresta vaivastakaan huolimatta. Jotkut projektit eivät vain tapahdu koskaan.

Samana vuonna Fremantle Media osti kirjan oikeudet tarkoituksenaan tuottaa fantasia-draama sarja, ja jo samana vuonna vahvistettiin että Starz tuottaisi sarjan Bryan Fullerin ja Michael Greenin kanssa. Sarja seuraisi kirjaa heidän mukaansa uskollisesti, mutta laajentaisi tapahtumia ja näkökulmaa kirjan sisältöön ja teemoihin Wednesdayn ja Shadow:n hahmon ulkopuolelle. Myös Gaimanin toisesta mytologiaa käsittelevästä kirjasta Anansi Boysista oli annettu lupa poimia joitakin eleementtejä tarinan tueksi. Fuller vahvisti että Gaiman itse on vahvasti mukana sarjan teossa ja Gaimanin toivottiin tekevän itsekin jonkun jakson. Seuraavana vuonna Starz antoi vihreän valon sarjalle. Gaiman myös vihjaili suunnitelmista tulevien kausien suhteen, kertoen ensimmäisen tuotantokauden kattavan vain kolmasosan kirjasta. Tarkoituksena oli tehdä jopa 5 tuotantokautta sarjaa yhteensä. Lopulta sarjaa kuitenkin ehdittiin tehdä vain kolme tuotantokautta jättäen sarja osin kesken sen viimeisessä jaksossa.

Mutta vaikka American Gods sarja jäikin kesken, kannattaa sarja ehdottomasti katsoa. Se esittää tematiikkansa avulla aivan uusia näkökulmia erityisesti palvontaan ja uskoon. Kaikki me lopulta palvomme jotakin tai ainakin uskomme johonkin. Sarjassa vihjataan, että jopa seksi perustuu tietynlaiselle palvontariitille, ja huvipuistojenkin karuselleissa on lapsenuskoa joka tuo jumalillekin jonkinlaista toivoa ja voimaa.

Jopa sarjan intro esittelee toteemipaalun, joka on koottu useamman uskonnon ikoneista, symboleista ja muista kuvioista jotka edustavat yhdessä sarjan uskoon ja palvontaan liittyvää tematiikkaa. Joukossa on jopa popkulttuurin ja modernin elämän symboleita korostaakseen kuinka kukaan ihminen ei ole lopulta uskolle ja palvonnalle vieras. Toteemi on Fullerin mukaan valittu myös edustamaan Amerikkaa sen alkuperäiskansojen kautta, heidän alkuperäistä uskonjärjestelmää, ja spirituaalisuutta, johon on ajansaatossa sotkettu monia siiihen osin kuulumattomiakin ideoita. Ratkaisu siis ei ole pelkästään vain laiskuutta olla luomatta introon kaikkia sarjassa ja sen maailmassa esiintyviä jumalia, vaan myös kyse on taiteellisesta ratkaisusta.

Toteemi edustaa sarjan koko kuvamaailmaa oli kyse sitten haasteista, seksistä, likaisuudesta ja vääristä arvoista, jotka sarjan jumalat edustavat ihmiskunnalle. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa ristiinnaulittu astronautti, joka on tulkittavissa edustamaan tieteen palvonnassa esiintyvää mielikuvamaailmaa. Jopa toteemin taustoilla näkyvät seikat korostavat yksitiyskohdillaan Amerikan tietynlaista likaisuutta näissä asioissa.

Jopa tunnuskappale itsessään on sen säveltäneen Brian Reitzerin mukaan tukemassa tätä tematiikka, kertomalla sanatonta tarinaa feminiinisen ja maskuliinisen jumaluuden kohtaamisesta mitä ilmeisemmin vähän Yin ja Jang kuvion symboliikan tapaan. Introssa on siis niin paljon yksityiskohtia että niitä olisi kai mahdotonta mahduttaa kaikkia tähän analyysiin.

Käsikirjoittaja Fuller on myös ilmaissut pyrkineensä tekemään vanhoista jumalista rakeisia ja ruosteisia korostaakseen heidän edustamiaan uskontoja ja seurauksia uskonpuutteesta koko elämän aikana. Vastaavasti uudet jumalat esitetään sileinä ja hienostuneina ja päivitettyinä teknologian tuomasta ”valaistuksesta”. Tietyllä tapaa siis sarjassa on vanhojen ja uusien arvojen kohtaaminen, mutta toki myös muutoinkin vanhan ja uuden version välistä sotaa. Kumpikin puoli kuitenkin esitetään jollain tasolla arvokkaana ja tärkeänä omien uskonnäkökulmiensa takana.