Pulp käsitteen historia

 

Pulp on aikakausi, genre ja tyyli kirjallisuudessa 1900-luvun alussa, jolloin suurinosa viihteellisestä kirjallisuudesta painettiin ensisijaisesti lehtimuotoon, jatkotarinoina tai episodimaisesti. Nämä lehdet painettiin halpaan paperimassasta saatuun paperiin, pulppiin, ja niiden maalaukselliset kannet oli usein paremmat laadullisesti kuin itse sisältö ajanjakson muun tarjonnan huomioonottaen.

Pulp siis tarkoittaa myös kioskikirjallisuutta, sillä näitä lehtiä myytiin todella halvalla paikallisissa kioskeissa helposti matkoille mukaanotettavaksi. Niiden taiteellista arvoa vähäteltiin tuolloin, mutta jälkikäteen niiden retromainen luonne on saanut osakseen arvostusta. Pulp-kirjallisuuden kultakaudeksi ajatellaan 1900-luvun alkua ja niiden suosio kesti aina Toiseen Maailmansotaan asti parhaimmillaan.

Jossain määrin pulp-lehdet olivat Amerikassa eräänlainen sarjakuvien esiaste, ennen kuin sarjakuvat rantautuivat amerikkalaisiin sarjakuvalehtiin. Monet sarjakuvissakin käytetyt tropet ovat usein pulp-kirjallisuudesta peräisin ja niillä oli hyvin samanlainen historia alkuaikoinaan.

Molempien arvostus oli lähes olematonta ja kerronnassa haettiin usein sensaatioita lukijoiden kiinnostuksen herättämiseksi. Seksi, väkivalta ja muut nykyisinkin vähintään ikärajoilla rajoitetut kielletyt aiheet olivat pulp-kirjallisuudessa ja sarjakuvissa tuolloin hyvinkin yleisiä. Pahimmillaan ne olivat jopa lievästi anarkistisia. Ja vaikka taiteenmuotona niitä arvostettiin vain vähän, tai ehkä juuri siksi, uskallettiin niissä käsitellä monia kantaaottaviakin tarinoita.

Ensimmäisen pulp-lehden tiedetään ilmestyneen vuonna 1896 nimellä Argosy Frank Munsey nimisen kustantajan toimesta. Argosy oli kuitenkin sekin vanhemman samannimisen julkaistun lehden uudelleen tuleminen, ja ei sisältänyt vielä pulp-aikakaudelle tyypillistä kuvitettua kanttakaan.

Alunperin julkaisun paperin laatu oli muiden seikkojen ohella heikkoa säästösyistä, sillä aiempi ninkutsuttu lanttiromaanien aikakausi teki loppuaan, ja niihin ei haluttu panostaa. Kuten tuosta voikin päätellä, oli romaaneja julkaistu siihen asti aiemminkin lehtimuodossa, mutta siinä missä aiemmilla aikakausilla ne maksoivat lantin tai pennyn, nyt niistä epäröitiin jo pyytää sitäkään, sillä jopa kirjoittajat olivat tienanneet niistä vähän. Kaikki asiat julkaisuissa siis oli halpaa, ja sekin nähtiin myöhempinä aikoina lievästi esteettisenä lehtien eduksi.

Halvasta luonteestaan huolimatta Argosy lehti onnistui nousemaan kuudessa vuodessa muutamasta tuhannesta myydystä kopiosta kuukaudessa aina puoleen miljoonaan kopioon, joita myytiin enimmäkseen työläisperheille. Lehden myyntiin kiinnitti huomiota muutkin kustantajat, kuten Street & Smith joka aloitti julkaisemaan The Popular Magazine nimistä pulp-lehteä vuonna 1903 joka johti uuteen aikakauteen. Kyseinen lehti sisälsi ensimmäiset värikkäät kannet ja pienen määrän kuvitusta sisällössäänkin.

Vuonna 1905 kun lehdet olivat jo alkaneet myydä, oli varaa myös panostaa niiden sisältöön hankkimalla oikeuksia tunnetun kirjailijan H. Rider Haggardin teokseen Ayesha joka oli jatko-osa hänen She nimiselle vuoden 1887 romaanilleen. Tämä nosti entisestään ratkaisevasti myyntiä, mutta herätti myös useiden muiden alan kirjailijoiden kiinnostuksen pulp-julkaisuihin kirjoittamiseen. Tämän myötä kehittyi jopa uusi kadonneiden maailmojen genre, joka vaikutti suuresti Edgar Rice Burroughs, Robert E. Howard, Talbot Mundy ja Abraham Merritt nimisten pulp-kirjailijoiden tuotantoon ja uraan nousujohdanteisesti.

Kaksi vuotta myöhemmin uskallettiin jopa nostaa lehtien hintaa 15 centtiin ja sivumääräkin nousi samalla hiukan. Myös kansitaiteilijoihin alettiin panostamaan tässä kohtaa ja esiteltiin jopa yhtiön rinnakkaisia eri genreihin paneutuvia pulp-lehtiä. Vaikka jälkeenpäin nämä pulp-lehdet on luokiteltu myös omaksi genrekseen, oli pulp käsitteen alla myös paljon subgenrejä, joihin kuului etupäässä seikkailu, lentokoneet, salapoliisit, vakoojat, fantasia, gangsterit, seksi, kauhu, huumori, junat, romatiikka, sci-fi, rikos, urheilu, sota ja western.

Kaikkia subgenrejä yhdisti kuitenkin sama esteettinen, taiteellinen ja kaupallinen sävy. Halvalla mahdollisimman hyvää roskaa, joka kuitenkin kiinnittäisi lukijan huomion kun lehden bongaisi lehtihyllyssä. Pulp-lehdet lähtivät liikkeelle rikos ja salapoliisi genrestä, mutta laajeni koko ajan. Tämän alkuperän vuoksi rikos ja salapoliisi genret liitettiin automaattisesti pulp-lehtiin, ja näillä lehdillä oli iso vaikutus elokuvissa samoihin aikoihin vaikuttaneen film noir genrenkin syntyyn. Molemmissa oli hyvin samanlaiset taiteelliset arvot, ja jopa yhteiskunnallinen luonnekin.

Suosituimmillaan pulp-lehdet olivat 1920 – 1940-lukujen aikana ja myivät jopa parhaimmillaan miljoonia kopioita. Vuonna 1934 tiedettiin julkaisussa olleen jopa 150 eri pulp lehden nimikettä samanaikaisesti kioskien hyllyillä. Suosituimmat näistä olivat Argosy, Adventure, Blue Book ja Short Stories nimiset julkaisut, joissa oli kaikkein monipuolisin sisältö ja niitä on alalla alettu kutsumaan nimtyksellä ”Iso nelikko”.

Suuren laman aikaan pulp-julkaisut olivat elokuvien ja radion ohella hyvää ja kohtuuhintaista viihdettä ja tämä näkyi myös ajan radion sisällössä. Eikä pulp-julkaisujen henki rajoittunut vain Amerikkaan, vaan myös Britannia, Saksa ja Ranskakin tuotti omia vastineitaan lehdille. Lehtien suosio heikkeni vasta Toisen Maailmansodan myötä, kun hinnat nousivat ja lehtien kootkin pienenivät. Useimmat pulp-.julkaisijat siirtyivät modernimpaan paperiasuun, ja pulp lehdissä käytetyt tarinat ja kaikki estetiikkakin katosi hiljalleen niistäkin. Kilpailu taskukirja julkaisumuodon ja sarjakuvien kanssa osoittautui liian kovaksi, ja tarjosi paremmat mahdollisuudet menestyä myös pulp-tarinoiden tekijöille. Ja miksi enää otaakaan pulp-lehtiä, kun taskukirjat tarjosivat laajemman määrän materiaalia aivan yhtä kohtuulliseen hintaan paremmalla paperinlaadulla, niin, että sen voi asettaa myös kirjahyllyyn muiden kirjojen joukkoon ilman häpeäntunnetta?

Ajanmittaa myös television keksiminen ja yleistyminen laski viimeisetkin pulp-lehdet kauppojen hyllyiltä. Viimeisinä aikoina pulp-lehdet olivat enimmäkseen fantasia ja sci-fi painotteisia, mikä kertonee jotain niiden yleisön muutoksestakin. Pulp-julkaisut eivät olleet enää tavanomaisen kansalaisen juttu, vaan enempikin nörttikulttuuriin kuuluvan harrastelijan kummallisuus, jonka olemassaolosta ajanmittaa harva muu edes oikeastaan tiesi. Suurinosa pulp-lehtien kirjoittajista siirtyi televisio-sarjojen ja sarjakuvien kirjoittajiin. Lyhyttarinoita julkaistaan enää nykyisinkään vain eroottisissa julkaisuissa tai antologia-muodossa. Viimeinen amerikkalainen pulp-julkaisukin lopetti julkaisunsa vuonna 1971, ja se oli Ranch Romances niminen sitkeä nimike.

Vaikka Pulp-lehdet ovat poistuneet kioskeista, elää pulp-kulttuuri ja vaikutteet perintönä monella osa-alueella. Vuodesta 1972 alkanut Pulpcon niminen festivaali ylläpitää näiden lehtien historiallista perintöä, vaikka on sittemmin vaihtanut nimekseen Pulpfest. Festarin järjestäjiltä ilmestyy myös 1991 julkaisunsa aloittanut The Pulpster niminen aiheeseen liittyvä lehti, joka sisältää niin analyysejä kuin ilmeisesti pulp-julkaisujakin.

Julkaisu ilmestyy kerran vuodessa. Julkaisulla on myös omat kotisivut ThePulp.Net muodossa. Eikä tuo ole ainoa pulp-julkaisuja analysoiva julkaisu, vaan niihin kuuluu myös Pulpdom joka ilmestyi 75 numeroa ennen kuin siirtyi internettiin. Myös muita moderneja pulp-lehtiä on nähty vielä 2000-luvulla, kuten Pulp Adventure, joka julkaisee uudestaan aihepiirin klassikoita.

Elokuvissa pulp-vaikutteet vuorostaan näkyvät selkeiten Quentin Tarantinon ja Robert Rodriquezin elokuvissa, joista Tarantinon ohjaama Pulp Fiction on selkein trbuutti genren rikos painotteiselle subgenrelle. Indiana Jones elokuvissa, Säpinää Chinatownissa, Zorro elokuvissa, Captain America: First Avenger elokuvassa ja Darkman elokuvassa näkyy myös kaikissa pulp-kirjallisuuden henki ja vaikutteet.

Sarjakuvissa tunnetuimmat esimerkit moderneista pulp-vaikutteista ovat Tom Strong, The Rocketeer, Hellboy, The Shadow, Planetary, Sandman Mystery theatre, Incognito, Flash Gordon, The Goon, Starlight, Sin City ja V niinkuin Verikosto vain muutaman lukuisista mainitakseni.

Tyylillisesti pulp on hyvin aina hyvin vanhahtavaa, genrenä se on sensaationhakuinen ja aikakautena toimii usein vaikutteet 1920-1940-lukujen maailmankuvasta, muodista ja hengestä. Pulp on laaja kokonaisuus jota ei voi selittää rinnastamatta sitä sanaan pulp itseensä. Se täytyy vain kokea ja ymmärtää ja tiedostaa. Pulpilla ei ole varsinaisesti mitään yhtenäistä filosofiaa, mutta anarkistinen retro on yksi tapa kuvata sitä.

Pulp on siis tavallaan myös yksinkertaisella luonteellaankin vähän sama kuin mitä punk on musiikille. Tai ainakin genren synnyn lähtökohdat ovat hyvin samanlaiset. Paluu yksinkertaisempiin aikoihin, jolloin gangsterit tuntuivat enemmän sankareilta, sankarit tekivät mitä huvittaa ja kaikilla oli fedora päässä. Toisinaan heillä oli myös naamio tai he seikkailivat trikoot jalassa avaruudessa. Pulp-kuvasto on hyvin laaja. Lehten kannetkin olivat kuin kullalla vuorattuja värisävyltään, vaikka sisältö saattoikin joskus olla tarkoitettu köyhemmille. Mutta sen mielikuvitukselliset eväät eivät koskaan oleet köyhiä, ja juuri tämä kaikki on osa sen retroiluun perustuvaa fiilistelyä.