Top 20 Huonointa Supersankari Retconnia

”On sittenkin Terästyttö!”

Aikoinaan 1980-luvulla DC halusi eroon kaikista ylimääräisistä kryptonilaisista Teräsmies sarjakuvissa, lisätäkseen kenties Teräsmiehen uskottavuutta viimeisenä oman lajinsa edustajana Krypton planeetalta. Asiasta tehtiin suuri numero kun Terästyttö, joka oli Teräsmiehen kryptonilainen serkku, uhrautui ja menetti henkensä Crisis on Infinite Earths crossover eventissä.

DC ei kuitenkaan kyennyt sitoutumaan omaan päätökseensä tai tuli jälkikäteen katumapäälle, ja John Byrne kirjoitti Terästyttö saagan, jossa saimme uuden Terästytön edellisen tilalle. Idea oli sikäli hyvä,. että ainakaan tä'mä Terästyttö ei ollut henkiinherätetty alkuperäinen Terästyttö, vaan tasku-universumin Lana Lang joka oli luotu keinotekoisesti. Sittemmin tämä versio joka tunnetaan nimellä Matrix-Terästyttö on niinsanotusti etsinyt itseään omissa lehdissään vailla oikeastaan mitään omaa identiteettiä hahmona. Toisinaan DC on tehnyt hahmosta kirjaimellisesti väkisin jopa enkelin koska ei vain yksiselitteisesti tiedä mitä tehdä hahmolla.

Ja DC on sittemmin ratkaissut ongelman luomalla uuden Terästytön aiemman tilalle, koska ei selvästi osaa tehdä mitään järkevää aiemmalla. DC viimein lopetti uusien versioiden luomisen 2000-luvun puolessa välissä luotaan alkuperäisen kanssa identtisen version. Tuo uusi versio on hahmona toki ihan ok eikä niin väkisin väännetty, mutta yhä tuntuu että DC ei vain tiedä mitä tehdä hahmolla, eikä ole pahemmin panostanut pohtimaan, että mitä edes haluaa hahmolta. Terästyttö vain yksinkertaisesti pitää olla.

Mielenkiintoisinta on että My Adventures with Superman animaatiosarjassa ja Superman live-action elokuvassa olemme nähneet version Terästytöstä, joka on huomattavasti kiinnostavampi. Sillä on oma identiteetti, joka ei ole vain kytköksissä Teräsmieheen. Terästytön kiinnostavin piirre on, että toisin kuin Teräsmies, hän on kasvanut Kryptonilla. Teräsmies on suurimman osan elämäänsä kasvanut maapallolla, koska hänet lähetettiin sinne raketilla jo vauvana. Terästyttö oli alunperin Teräsmiestä vanhempi, mutta avaruusmatkan mutkien kautta saapui Teräsmiehen jälkeen maapallolle. Terästyttö on siis kryptonilaisempi kuin Teräsmies. Tätäkään piirrettä Terästytössä ei ole käsitelty kuin New Krypton saagassa sarjakuvissa. Eli on todettava, että Terästytön palauttaminen on ollut lähes tulkoon kokonaan turhaa. Ehkä jonakin päivänä kirjoitajat huomaavavat Terästytön ja tietävät mitä tehdä hahmolle.

”Teini-titaanien ikä.”

Vuonna 2011 DC päätti pistää jälleen kerran uusiksi koko DC Universumin The New 52 linjallaan. Sen tuottamat muutokset sotkivat jatkumoa DC sarjakuvissa entisestään, mutta eniten tästä kärsi Teini-Titaanien hahmot, joista aiemmin alkuperäisiin jäseniin kuuluva osa oli kasvanut jo aikuiseksi. DC kuitenkin päätti pyyhkiä osan hahmoista olemattomiin, ja osaa nuorennettiin.

Myöhemmin fanien kritiikki osui DC:n yhtiön politiikkaan sen verran, että DC päätti korjata tilanteen palauttamalla alkuperäisistä jäsenistä osan alkuperäiseen ikäänsä. Samalla kuitenkin Raven ja Beast Boy palautettiin teini-ikäiseksi Rebirth aikakauden TeiniTitaani sarjakuvia varten. Tässä kohtaa on jo varmaan mahdotonta sanoa, että minkä ikäinen kukin hahmo on, etenkin kun myöhemmin DC palautti jälleen Beast Boyn ja Ravenin aikuiseksi.

Monelle lehden fanille tämä hahmojen iän kanssa sekoilu oli yksinkertaisesti liikaa, ja toisinaan on hyvin vaikea sanoa, että mille kohderyhmälle DC on tarkoittanut sekä Titaanit ja Teini-Titaanit lehtensä joista osan hahmot ovat suosittuja vanhemman lukijakunnan piireissä ja vain harvoin nuoremman lukijakunnan piireissä. Aikuiset alkuperäiset jäsenet selventävät tätä huomattavasti muutenkin. Nostalgian nälkäiset lukijat samaistuvat huomattavasti paremmin itsensä ikäisiin jäseniin, jotka ovat olleet teini-ikäisiä sillnoin kun he itse olivat.

”One More Day” ja ”One Moment in Time”

One More Day aiheutti monia ongelmia Hämähäkkimies tarinoiden luonteessa. Koko lähtöajatus tälle tarinalle siis oli, että silloinen Marvelin päätoimittaja Joe Quesada halusi nuorentaa Hämähäkkimiehen hahmoa. Sattumoisin Hämähäkkimies tarinoissa oli muutoinkin päädytty pahasti umpikujaan. Koko maailma tiesi Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden Sisällissota tarinan käänteiden vuoksi. Hämähäkkimiehellä oli uusia omituisia voimia vaikka muille jakaa. Hämähäkkimies oli naimisissa Mary Janen kanssa, jonka katsottiin vanhentavan hahmoa.

Marvelilla päätettiin että nämä ja lukuisat muut seikat oli saatava pois Hämähäkkimies lehtien sivuilta mahdollisimman ripeästi, ja päätyi pyytämään silloista lehtien kirjoittajaa J.M.S.:ää tarinan jossa pyyhittiin olemattomiin sekä Hämähäkkimiehen avioliitto että myöskin muut piirteet. Asiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta ilmeisemmin J.M.S oli niinsanotusti kapinoinut tätä päätöstä, ja kirjoittanut One More day nimisen tarinan jossa Hämähäkkimies myy avioliittonsa paholaiselle, joka luonnollisesti sen synnyttämällä ketjureaktiolla muuttaa Hämähäkkimiehen menneisyyttä niin, että avioliittoa ei koskaan tapahtunut ja Hämähäkkimiehen henkilöllisyys oli taas salassa muulta maailmalta.

Koska tarina työstettiin hyvin nopeasti, ei ymmärrettävästi kaikkia tapahtumien yksityiskohtia oltu vielä päätetty. Tarkemmin näistä tapahtumista kerrottiin tulevassa One moment in time jatko-osassa joka flashbackien avulla paljasti todelliset tapahtumat joilla Hämähäkkimiehen umpikujasta päästiin ulos. Tällä välin Hämähäkkimiehen seikkailut jatkuivat normaalisti muuttuneella status quolla, joka esiteltiin Brand New Day nimisessä tarinakaaressa.

On luonnollisesti selvää että ensimmäinen esiintuleva ongelma on, että lukijoiden kärsivällisyyttä koeteltiin todella kun joutuivat lukemaan kolme tarinakokonaisuutta vain pysäykseen edes kärryillä Hämähäkkimiehen nykyisistä tapahtumista. Käydäänpä läpi kuitenkin ensin ensimmäisen tarinan eli One More Dayn suurimmat kerronnalliset ongelmat...

Keskeisin ongelma mitä One More Day tarinassa on että ei kerrota mitä ihmettä Mephisto, Marvelin paholaisen vastine, tekisi Peter Parkerin ja Mary Janen avioliitolla? Myöhemmin tähän tietysti vastattiin jo neljännessä erillisessä tarinassa. Peterin ja Mary Janen tuleva lapsi, tytär, eli Hämähäkkityttö, oli ratkaiseva Mephiston kukistamisessa. Mutta tämän saman olisi voinut kertoa jo alkuperäisessä tarinassa jotenkin selkeästi.

Siihen suuntaan toki vihjattiin, mutta ajatus tuntui ja tuntuu yhä melko kaukaa haetulta. Ja vaikka Mephiston motiivi ei itsessään olisi kummallinen ja ongelmallinen, niin entäs sitten Peterin motiivi myydä oma avioliittonsa paholaiselle? Peterin luonne ei toimi näin. Hän on kristitty. Kristitty ei myy edes sieluaan paholaiselle kevyin perustein. Peterin peruste oli May-tädin pelastaminen, mutta pitkällä tähtäimellä Peter miettisi kyllä asian seurauksia.

 

Mefisto sanoi että pieni osa heitä tulee aina muistamaan että he olivat yhdessä ja he kärsivät tämän vuoksi. Mutta kun he eivät ole kärsineet. He ovat pärjäneet hyvin. Lukekaa vaikka kaikki tarinan jälkeiset Hämähäkkimies sarjakvuat. Ei kulunut kuin 2 lehteä niin Peter oli jo kähmimässä jotakuta aivan muuta naista kuin Mary Janeä ja oli onnensa kukkuloilla. Ja Mary-Jane oli kihloissa uuden miehen kanssa.

Mutta vielä keskeisempi ongelma on, että mistä Mephisto on saanut voimat jolla pystyy muokkaamaan todellisuutta ja aikaa noin paljon? Ja tästä pääsemmekin One Moment in Time sarjakuvan uusiin ongelmiin...

Mephisto on siis aikamatkaten aiheuttanut ketjureaktioita, joilla estää Peterin ja Mary Janen avioliitto tapahtumasta. Mistä lähtien Mephisto on osannut edes matkustaa ajassa? Ja jos tuo oli ainoa asia mitä Mephisto teki, niin mitä hän sitten antoi Peterille ja Mary Janelle vastineeksi? Peter ratkaisi henkilöllisyyteensä liittyvän ongelman Reed Richardsin, Rautamiehen ja Tohtori Oudon kanssa. Voimansa hän uhrasi May-tätiin, joka pelasti May-tädin,. Eikö tuo kaikki sittten mitätöi diilin vaikutukset kokonaan? Ja vaikka ei mitätöisi, mitä he saivat diilistä Mephistolta itseltään? Tapahtuiko koko diiliä nyt sittenkään vai ei? Ja sekin, että Brand New Dayn suurin uudistus Hämähäkkimiehen jatkumoon oli, että Harry Osbon palasi kuolleista. Tämä oli ilmeisestikin vain sattumaa ja sillä ei ollut mitään kytköstä tapahtumiin? Mitä Mephiston riehumiset ajassa tarkalleen ottaen muuttivat Hämähäkkimiehen historiassa, vai muuttivatko mitään?

Spider-Man No way home elokuvassa täsmälleen sama tarinakaari ratkaistiin ilman Mephistoa ja häneen liittyviä sotkuja, ja siitä tuli välittömästi sekä mielenkiintoisempi että myöskin yksinkertaisempi että helpommin seurattava osa Hämähäkkimiehen saagaa. One More Day tarinakaaren suurin ongelma oli Mephisto, joka selvästi keksittiin hyvin hätäisenä ratkaisuna ongelmiin, ja One more day on yhä kaikesta huolimatta massiivisen typerä tarina, jossa lisäksi kirjaimellisesti haukutaan eskapistiset lukijat lyttyyn yhdessä kohtauksessa. Tarina ei ole vain huono, vaan myöskin turha. Jopa jos ajatellaan että lukijan on totuttava retconneihin, niin tarina on turha koska se sekoittaa Hämähäkkimies lehtien suoraviivaisuuden ja tekee niistä lukijalle mahdottoman seurata. Olisi ollut paljon helpompaa vain olla kertomatta One More day tarinaa, ja mennä suoraan Brand New Day kokonaisuuteen. Sitten aikanaan paljastaa mitä tässä välissä oli tapahtunut.

”Hal Jordan ei olekaan paha vaan Parallax on.”

Sarjakuvahistorian 1990-luku oli melko synkkää aikaa erityisesti supersankari sarjakuvissa, ja käänteet joissa aiemmin hyvinäkin pidetyt supersankarit kääntyivät pahaksi, olivat suhteellisen yleisiä tai ainakin ajan hengelle sopivia.

Yksi tunnetuimmista esimerkeistä oli se näkyvin, eli Hal Jordanin kääntyminen pimeän puolelle, kun hänen kohtikaupunkinsa tuhoutui. Tämä johti teurastuksiin ja lukuisiin muihin käänteisiin, kunnes lopulta Hal Jordan uhrautui hyvittääkseen rikonsensa. Alunperin Hal Jordanin tarinan piti päättyä tähän, kunnes hän ensin otti Spectren eli Aaveen paikan kunnes lopulta palasi Hal Jordaniksi omaksi itsekseen ja Vihreäksi Lyhdyksi. Samalla kuitenkin paljastui että Hal Jordanin kaikki pahat teot olivatkin Parallax nimisen avaruusjumalan aivopesun vuoksi tapahtuneita.

Käytännössä tämä mitätöi kaiken sen merkityksen mitä 1990.luvun tarinat olivat yrittäneet kertoa Hal Jordanista. Yhtä hyvin hänen kotikaupunkinsa olisi voinut säilyä ja yhtä hyvin tämä olisi voitu kertoa heti alkuun, jotta tarinassa olisi järkeä. Ihmiset ovat inhimillisiä, ja supersankarit eivät ole inhimillisten virheiden ulkopuolella. On väsyttävää miten turhan monessa supersankari tarinassa hyvät ihmiset eivät koskaan tee virheitä ja selviävät kuin koira veräjästä.

Olkoonkin että Jordania pidettiin yhä palatessaan Batmanin toimesta pahana, niin ainakin hänellä oli joku argumentti uuden minäsä turvaamiseksi. ”Se en ollut minä, se oli Parallax.”. Tämänkin olisi voinut toteuttaa oikean elämän pahojen tekojen luomien asianyhteyksien mukaisesti. Kun entiset natsit pakenivat Toisen Maailmansodan jälkeen maasta kohti uutta elämää, heitäkin kiinnijäädessään vaadittiin vastuulle teoistaan, vaikka olivat niinsanotusti Hilterin aivopesemiä. Miksi edes kerran supersankari sarjakuvissa ei voisi olla samoin? Hyvätkin ihmiset tekevät pahoja asioita jopa hyvää tarkoittessaaan. Enkä nyt viittaa natseihin.

Otetaanpa yksi hyvin kirjoitettua esimerkki. Damian Wayne, yksi Robineista on ollut koko ikänsä ninjojen kasvattama ja opetettu tappamaan ja väkivaltaan. Kuitenkin ollessaan Batmanin aisaparina Batman kouluttaa hänstä kunnollisen pojan ja Robinin. Damian taustat eivät merkitse, vaan se mikä hän on sydämeltään. Samaa kirjoitustapaa olisi yhtä hyvin voitu soveltaa Hal Jordanin tapauksessa.

”Post-Crisis Krypton”

Kryptonin historia oli erityisesti hopea-ajan Teräsmies tarinoissa keskeinen elementti. Kryptonista kirjoitettiin jopa kaksi mielenkiintoista mini-sarjaa tuona aikana, joista yhdessä kerrottiin sen historiaa Elin suvun kautta (Krypton Chronicles) ja toisessa taustoitettiin muutoin sen kulttuuria (World of Krypton). Perusidea jokseenkin oli, että kryptonilaiset jakaantuivat kahteen poliittiseen leiriin, joista toiset oli vertauskuva natseille joita kutsuttiin natiiveiksi ja toiset taas olivat Elin suvun jäseniä tai muutoin kunnollsia. Natiivien mielestä vahvemman tulisi alistaa heikot tahtoonsa orjiksi, kun taas Elin suku kannatti päinvastaista näkökulmaa jossa heikoimpia tulisi auttaa ja tukea ja vahvempien ja heikoimpien tulisi tehdä yhteistyötä keskenään luodakseen yhdessä molemmille parempi yhteiskunta. Tämä vain yksi esimerkki Kryptonin historian ja kulttuurin kiinnostavista elementeistä.

Mutta kaikkien noiden elementtien rikkaus hieman katosi, kun DC päätti yksinkertaistaa Kryptonia Crisis on Infinite Earthsin yhteydessä. Kun Kenraali Zod, joka edusti natiiveja ja pahoja kryptonilaisia, katosi muiden henkiin jääneiden kryptonilaisten tavoin, tuo asetelma kaatui, ja Kryptonin historialle koitettiin luoda jotain uutta ja vastaavaa. Doomsday niminen pahis kytkettiin Kryptonin historiaan, mutta se ei silti ollut aivan sama kuin Zod ja pahat kryptonilaiset.

Kandor oli luonnollisesti poistettu myös DC Universumin historiasta. Pohjimmiltaan ainoa kiinnostava piirre tässä uudessa Kryptonissa oli sen tunne steriili kulttuuri, mutta siitä ei riittänyt kiinnostavaan tarinaan asti. Jälleen kerran tässäkin asiassa DC on tullut katumapäälle, ja esitellyt useampia versioita Kenraali Zodista, ennen kuin on päätynyt sen nykyiseen moderniin inkarnaatioon. Alunperin mitään tarvetta pyyhkiä Kryptonin historiaa ei ollut, ja ratkaisu olisi ollut alunperinkin yhdistää se tuohon tunne steriiliin kulttuuriin. Kryptonin historian jatkuva muuttaminen lähinnä sekoittaa lukijan päätä. Lisäksi useimmat muutokset ovat olleet myös mielikuvituksettomia.

”Maapallo 2 – Ollakko vai eikö olla?” a.k.a. ”DC multiversumia ei ole olemassa.”

Alunperin Maapallo 2 luotiin jatkumoon liittyvien ongelmien vuoksi. Käytännössä piti selittää, että miten golden age ajan sodan keskellä seikkailevat supersankarit kuten Batman, Teräsmies ja Wonder Woman saattoivat yhä olla toiminnassa ja miten niiden historia erosi aiemmasta radikaalisti. Kkesittiin Maapallo 2, jossa siis on alkuperäiset Justice Society of America jäsenineen seikkailivat tarinoissaan. Käytännössä tämä tarkoitti myös, että alkuperäiset versiot Batmanistä, Teräsmiehestä ja Wonder Womanista olivat nykyisiä vanhempia versioita toisesta universumista.

Selitys oli suhteellisen yksinkertainen, kunnes näitä universumeja alkoi DC:n multiversumissa olla jokseenkin jokaista käyttötarkoitusta varten. DC ratkaisi ongelman tuhoamalla yhtä pääuniversumia lukuunottamatta kaikki muut Crisis on Infinite Earths crossoverissa jonka myötä Justice Societyn ja Jonah Hexin ja vastaavien hahmojen seikkailut tapahtuivat menneessä ajassa. Tämä oli hyvä ratkaisu sikäli, että nyt tarinoissa voitiin käsitellä myös vanhempia versioita Justice Society tiimin jäsenistä, mutta samalla sijoittaa heidän aiemmat seikkailut heidän nuoruuteen.

DC huomasi kuitenkin multiversumin puuttumisessa useita ongelmia kerronnallisesti ja multiversumi palautettiin monen monimutkaisemman ratkaisun jälkeen. Maapallo 2 palasi kuitenkin vasta The New 52 aikakaudella. Justice Societyn jäsenet elivät tällä kertaa nykyajassa vaihtoehtoisella maapallolla jossa he olivat myös yhä nuoria. Lisäksi Bruce Waynen sijaan hänen isänsä oli Batman tällä maapallolla. Sittemmin alkuperäinen Justice Society palautettiin monen mutkan jälkeen ja näiden Maapallo 2:sen Justice Societyn jäsenien kohtalo jäi tulevien kirjoittajien käsiin, jota he eivät ole vielä ratkaisseet.

Nyt on siis nuorempi Justice Society ja vanhempi Justice Society, mutta molemmat ovat eri tiimejä ja hahmoja. Kokonaisuus on vieläkin sekvampi kuin se oli alunperin, eikä koko Maapallo 2 konseptillekaan ole enää samanlaista tarvetta kuin alunperin. Uuden lukijan pää menee vähemmästäkin sekaisin. Paras ratkaisu olisi vain vaihtaa Maapallo 2:sen nimeä, vaikka sillä kuinka olisikin jonkinlaista tavaramerkki arvoa jo tässä vaiheessa.

Kukaan kuitenkaan muista enää mikä kaikista DC:n numeroiduista multiversuin maapalloista on mikäkin, joten ei sillä nyt niin paljon väliä lopulta ole. Mutta moinen edestakaisin venkslaaminen sekoittaa siitä huolimatta ainakin vanhemman lukijan pään ja sen myötä myös jossain määrin nuoremman joka heitä kuuntelee.

”Supersankareiden Legioona”

Supersankareiden Legioona on pyyhkäisty pois DC Universumin historian kokonaisuudesta jo niin monta kertaa, että on vaikea pysyä edes laskuissa. Ja aina sen palauttaa Geoff Johns takaisin jatkumoon DC:n pyynnöstä. Alunperin Supersankareiden Legioona tosin muovattiin pois vain Teräsmies sarjakuvien jatkumosta, koska tiimin alkuperä liittyi tiiviisti Teräspojan konseptiin, joka pyyhittiin olemattomiin Crisis on Infinite Earths eventin yhteydessä. Byrne palautti sen tosin selittäen, että Supersankareiden Legioonan seikkailut tapahtuivat tasku-universumin Teräspojan kanssa. Eli ei normaalin jatkumon oman Teräsmiehen. Idea on sikäli pöljä, että se on kaukaa haettu selitys Teräsmiehen omalle Supersankareiden Legioona kytkökselle. Mutta tämä oli riittävä tekosy jotta voitiin jatkaa Supersankareiden Legioonan oman lehden seikkailuja.

Myöhemmin DC palautti Teräspojan osaksi Teräsmiehen historiaa taas, ja sitä myöten Legioonan yhteys Teräsmieheen yksinkertaistui taas hieman. Kaivettiin kuitenkin selitystä aiemmille joillekin sekaville tapahtumille Legioonan omassa historiassa, ja tämä selitettiin usealla muulla aikalinjalla joista muut Legioonan inkarnaatiot ovat peräisin. Tilanne vaikutti jällleen tyydyttävän kaikkia osapuolia. Sekä lukijoita, kirjoittajia että päätoimittajia.

Tietysti tämä oli jälleen pakko muuttaa vielä järjettömällä ja monimutkaisella ja osin tarpeettomalla käänteellä, joka syöksi Legioonan uuteen limboon. Legioonan olemassaolo selitettiin samalla logiikalla kuin DC:n kriisine jälkeisessä jatkumossa. Legioona oli ollut olemassa Teräsmiehen nuoruudessa, mutta ei ole enää koska aikajatkumo on syystä taikka toisesta sekoittunut. Jos tämöä kuulostaa sekavalta, niin juuri sitä se onkin. Siitä lähtien DC on veivannut Geoff Johnsin kanssa edestakaisin Legioonan olemassaoloa.

Uusin käänne lienee pysyvin, ainakin toistaiseksi. Teräspoika kytkös joka ihan alunperin oli se ongelma, on sittemmin selitetty Teräsmiehen pojan kautta, joka on myös Teräspoika. Ei ole vahvistetttu onko myös Teräsmies ollut joskus Legioonaan kytköksissä, Teräspoikana mutta onko sillä oikeastaan tässä kohtaa edes väliä? Koko tieto sekoittaisi vain entisestään sekavaa kokonaisuutta.

”Kolme Jokeria”

Alunoperin Jokeri oli rikollinen. Sitten hän oli pelkkä kloni. Sitten psykopaatti. Eri aikakausilla Jokerin hahmoa on käsitelty eri tavoin. Jokerin kolmijakoinen persoona oli kuitenkin ehdottomasti liikaa DC:lle, joka luonnollisesti hakee ei-kaivattuja ratkaisuja ongelmiin joita me emme edes tietäisi olevan olemassa ilman että he nostaisivat nämä ongelmat esille. Ratkaisuna DC esitti uuden idean, että Jokereita olisikin aina ollut kolme, kolme eri hahmoa, henkilöä.

Idea oli jopa paperilla pöljä ja melkolailla tarpeeton. Se voisi olla enempi tarpeellinen elokuvien Jokerille, kuin keskeneräiselle ja muutenkin yksiulotteiselle sarjakuvien Jokerille, joka tuntuu voivan olla vain yhtä asiaa aina kerraallaan. Helpoin selitys olisi ollut Frank Millerin esittämä selitys, jossa Jokerin hassunhauska klovni persoona olikin vain osa Jokerin nuoruusvuosien koheltelua.

Vastaavasti Jokeri oli rikollinen ennen kuin hänestä tuli Jokeri. Ajanmittaa Jokeri tietysti kyynistyi, ja muuttui yhä vaarallisemmaksi Batmanin kanssa käytyjen kohtamaisten aikana. Tämä ei tietenkään tee Jokerista yhtään sen kiinnostavampaa hahmoa, mutta ainakin edes vähän moniulotteisemman. Kenties jopa kolmiulotteisemman. Jokeri on Batmanin vastustajista tylsimpiä, mutta se että siitä otetaan pois sille ominaisia piirteitä ei selkeytä hahmoa tai tee siitä kiinnostavampaa. Päinvastoin.

”Wally West ja Jay Garrick eivät ole olemassa!”

DC:n The New 52....Lahja joka vain jatkaa antamistaan....

The New 52 aikakaudella Jay Garrick ja Wally West päätettiin poistaa kokonaan DC:n jatkumosta, vaikka mitään lisäarvoa tämä ei oikeastaan tuonut mihinkään. Garrickkin poistamisen myötä Flash sarjakuvista poistui perinne jossa seuraava Flash jatkoi edellisen tehtävää. Samalla se sekoitti aiempaa jatkumoa entisestään. Wally Westin poistamisella oli sama vaikutus, mutta myös se sekoitti Teini-Titaanien juonikuvioita entisestään. Ainoan ongelman joka kummankin poistaminen ratkaisi, oli liiallisen samanaikaisten Flashien määrän. Mutta tuo ei edes varsinaisesti ollut millään tasolla ongelma, koska kaikki kolme hahmoa erottuivat selkeästi joukosta erilaisen historiansa ja identiteettinsä vuoksi.

Myöhemmin Rebirth aikakaudella DC päätti näyttävästi palauttaa Wally Westin, jota käsiteltiin Titans lehtien sivuilla vielä tuon jälkeen noin pari vuotta. Tuossa ajassa toki Wallystä ehdittiin tehdä massamurhaajakin. DC ei tunnu vieläkään siis tietävän mitä tehdä hahmolle, ja tuntuu olevan ainoa joka on puhalla jhahmon merkittäyydestä ja fanien toiveista.

Jay Garrick vuorostaan palasi hetkeksi The Button nimisessä Batmanin ja Flashin yhteistarinassa, jossa Garrick vilahtaa vain hetken yrittäessään päästä normiuniversumin todellisuuteen ties mistä limbosta. Lopulta myös myöhemmin selviää että Tohtori Manhattan on syypää molempien Flashien katoamiseen historiasta ja muihinkin tapahtumiin. Jay Garrick taidettiin myöhemmin lopulta palauttaa muun Justice Societyn ohella, mutta minulla ei ole mitään hajua tarkemmasta, sillä tässä kohtaa mielenkiintoni näiden tarinoiden lukemiseen oli jo laskenut jokseenkin nollaan.

”Kloonisaaga 2”

Alunperin Kloonisaagan oli tarkoitus palauttaa Hämähäkkimies lehdet juurilleen 1970-luvun jälkeisten synkempien ja sekavien käänteiden jälkeen. Idea oli että Peter Parkerin klooni alkuperäisessä Kloonisaagassa olikin oikea Peter Parker. Mukaan oli tarkoitus liittää myös aikamatkailua. Ehkä ihan hyvä ettei sekavaan lopputulokseen yhdistetty aikamatkailua.

Kloonisaaga 2:sen suurin ongelma on että oikean Peter Parkerin ja klooni Peter Parkerin eli Ben Reillyn tilannetta veivataan koko ajan edestakaisin. Milloin Peter oli klooni, ja milloin Ben Reilly. Tätä sekavaa juonikuviota jatkui monen lehden ajan, kunnes tultiin johtopäätökseen että Ben Reilly on aito Peter Parker. Tämä johti uuteen status quohon, jossa Mary Janen kanssa naimisisissa ollut klooni Peter Parker muutti toiseen kaupunkiin lasta odottavan Mary Janen kanssa, ja Ben Reilly jatkoi Hämähäkkimiehen asemassa, joka hänelle tässä tapauksessa kuului. Status quo oli kiinnostava, ja tarjosi uutta näkökulmaa vanhoihin Hämähäkkimies pahisten kohtaamiseen ja vähän kaikkeen muuhunkin.

Mutta Marvel päätti pyyhkäistä koko status quon pois jälleen kun Norman Osborn palasi henkiin, ja palajsti olleensa koko klooni operaation aivot ja että Peter Parker oli oikeasti oikea versio itsestään, Benin ollessa klooni. Ben myös kuoli tapahtuman yhteydessä. Koko Kloonisaagasta jäi käteen vain Norman Osbornin paluu. Osbornista on kirjoitettu monia klassisimpia tarinoita tuon jälkeen, mutta tuonkin käänteen olisi voinut esitellä lyhyemmin ja ytimekkäämmin paremmassa tarinassa.

Ja kloonien takana olleen Shakaalin on vaikea kuvitella työskentelevän Normanille, sillä hän nimenomaan kääntyi pahikseksi, koska syytti Hämähäkkimiestä Gwen Stacyn kuolemasta, joka oli vain puolitotuus. Myös Normanilla oli sormensa pelissä tuossa. Ja ajatus koston sokeuttavasta vaikutusksesta tuntui kaukaa haetulta, jopa vaikka Norman olisi manipuloinut Shakaalia. Koko tarina on sekava, turha ja ylipitkä, eikä siitä jäänyt mitään varsinaisesti käteen. Kaikki sen käänteet mukaanlukien lapsi jota Mary Jane odotti, pyyhittiin olemattomiin. Myös May täti palasi myöhemmässä tarinassa jälleen eloon.

”Jean Grey ei olekaan paha.”

Vaikka Pimeä Feeniks saaga on kaikkien aikojen tunnetuimpia ja klassisimpia X-Men tarinoita, sen pelkkä olemassaolo on tuonut Marvelille pelkästään harmita hiuksia, koska Marvel ei suostu myöntämään että Jean Greyn olisi pitänyt pysyä kuolleena. Ratkaistakseen Jean Greyn henkiinherättämisen, Marvel esitteli idean, jossa Jean ei olisikaan koskaan saanut feeniks-voimaa kehoonsa, vaan hän oli ollut suojassa kotelossa ja feeniks käytti vain hänen kuvaansa ollessaan Pimeä Feeniks. Käytännössä tämä ratkaisi Jeanin pahat teot pimeänä feeniksinä.

Idea on muuten ihan kehityskelpoinen, mutta herättää ensimmäisenä kysymyksen, että miksi feeniksvoima olisi tehnyt näin? Mikä häntä motivoi käyttämään Jeanin hahmoa? Siispä Marvel on koittanut ratkaista ongelman palauttamalla feeniksin osaksi Jeania. Tätä on veivattu edestakasin ja Jean oli yhdessä tarinassa jopa kuolleenakin Pimeä Feeniks. Näin ollen sekavaksi muuttunutta ja muutenkin melko tylsää hahmoa pitää luonteessaan enää sen taipumus palata henkiin ja kuolla säännöllisin väliajoin mitätöiden täysin alkuperäisen tarinan hienouden ja traagisuuden.

”Tony Stark oli kännissä!”

Civil War tarinakokonaisuuden yhteydessä Iron Man eli Tony Stark teki monia kyseenalaisia ratkaisuja puolustamansa asian vuoksi. Hallitus vaatii supersankareiden rekisteröintilakia, joka tarkoittaisi että jokaisen supersankarin tulisi ilmoittaa ainakin valtiolle henkilöllisyytensä naamionsa takana. Iron Man puolti tätä lakia, Kapteeni Amerikka taas vastusti. Tämä asetti supersankarit Marvel Universumissa keskinäiseen sotaan ja konfliktiin. Iron Man hyödynsi rikollisia, kloonasi Thorin, rakensi keskitysleirin Negatiiviselle vyöhykkeelle....Hän meni yksinkertaisesti monella tapaa liian pitkälle toimiessaan hallituksen nimissä.

Tästä huolimatta oli huutava vääryys kun myöhemmin Axis nimisen tarinan yhteydessä selitettiin, että Iron Man eli Tony Stark oli vain ollut humalassa koko Civil War tarinan ajan. Ratkaisu tehtiin jotta Iron Man ei näyttäisi niin pahalta. Varsinaista tarvetta tälle ei kuitenkaan ollut koska oikeassakin elämässä on konflikteja ystävysten välillä jotka poliittisista syistä kasvavat ylipursuaviin mittasuhteisiin. Ja vaikka Iron Man onkin alkoholisti, selitystä ei yksinkertaisesti vain voi käyttää ihan milloin vain kun hän toimii epäeettisesti tai tyhmästi.

Iron Manin kuva ei romuttunut sankarina mihinkään suuntaan muutenkaan Civil Warin myötä. Secret Invasionin tapahtumien jälkeen Iron Manin valta siirtyi Norman Osbornille, ja tämä oli huomattavasti Iron Maniä pahempi samassa tehtävässä. Hän oli sentään oikeasti mielipuoli rikollinen. Iron Man oli monella tapaa kärsinyt jo tarpeeksi. Hän oli jopa joutunut pyyhkimään muististaan kaikkien supersankareiden henkilöllisyydet riskaabelilla lobotomialla. Nyt kaikki tuo tuntui jopa turhalta. Retcon jota ei olisi tarvinnut ja joka vain mitätöi aiemmat tapahtumat.

”Superboy Prime lyö todellisuutta”

Joskus mielikuvitus ei tarkoita, etteikö kerronnallinen ratkaisu yhä voisi olla laiska. Tästä hyvänä esimerkkinä on Infinity Crisis tarinakokonaisuuden hetki, kun alkuperäinen Teräspoika eli Superboy Prime, lyö todellisuutta niin kovaa, että useimpien sarjakuvien hahmojen historia muuttui. Näihin hahnoihin kuului myös Jason Todd, joka oli kuollut Kuolema kulkee suvussa tarinassa 1980-luvun lopussa. Jason Todd heräsi yhtäkkiä henkiin vain tämän selityksen turvin. Samalla Kissanainen unohti Batmanin henkilöllisyyden. Myös muita outoja käänteitä tapahtui jotka muuttivat DC Universumia.

Ongelma täläisellä ratkaisulla tietenkin on se, että tarinat eivät kulje luonnollisella painollaan maaliin. Mikäli Kissanaisen oli tärkeää unhtaa Batmanin henkilöllisyys, niin realistisempi ja luonnollisempi selitys olisi että iso kivi tippui hänen päähänsä onnettomuudessa, ja hän joutui koomaan ja herättyään oli unohtanut Batmanin henkilöllisyyden. Jason Todd henkiinherätys olisi voinut yhtä hyvin tapahtua Lazarus altaassa, joka on Batman sarjakuvien keskeinen käsite. Lazarus allas siis herättää ihmisen henkiin kun siihen astuu, mutta tekee astujasta hullun samalla. Tätä ratkaisua käytettiinkin Batman: Under the Red Hood animaatio-elokuvassa.

Ja jos todellisuuden lyöminen oli tilan ja ajan säästämiseksi sarjakuvassa, niin se ei poiista etteikö tuota olisi voitu käyttää jälkeenpäin selityksenä. Olisi kerrottu tarina vaikka omassa mini-sarjassaan, joka olisi kertonut tarkemmat tapahtumat.

”Alec Holland on sittenkin Rämeen Olento.”

Alan Mooren Rämeen Olento muistetaan erityisesti yhdestä ensimmäisen tarinakaaren käänteestä, joka vie koko Rämeen Olennon aivan uuteen suuntaan. Nimittäin tuohon asti Alec Holland on ollut Rämeen Olento, mutta selviääkin että Rämeen Olennolla vain on onnettomuuden vuoksi Alec Hollandin muistot ja että hän on erillinen olento. Kuten Mooren Rämeen Olento kokoelmat lukeneet tietävät, niin tämä johtaa Rämeen olennon identiteettikriisiin ja lopulta uuden identiteetin löytymiseen. Se avaa myös monia muita tarinallisia mahdollisuuksia.

Mutta jopa yli 20 vuotta myöhemmin DC päätti yhdistää niinkutsutun Vertigo universumin ja DC Universumin selkeäksi ja yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. Tämän myötä myös Rämeen Olento piti yksinkertaistaa, joka johti tilanteeseen jossa kuolleesta Alec Hollandista tuli jälleen Rämeen Olento. Brightest Day oli muutoin kelpo tarina, mutta pitkän odottamisen jälkeen sen loppu tuntui pettymykseltä juuri tämän retconnin vuoksi. Tietenkään se ei ota Vertigon Rämeen Olennosta mitään varsinaisesti pois, koska hahmo oli tuossa kohtaa kuollut ja tarina viety päätökseen. Mustta toisaalta on hyvin vaikea sanoa, että mitä Rämeen Olennon tuominen DC Universumiin oikeastaan on tuonut lisäarvoa hahmoon ja toiko tämä pelkistetympi versio hahmosta myöskään mitään kiinnostavaa DC Universumiin?

”Simsalabim! Mutanttien sukupuutto on peruutettu!”

Purpuranoidan seottua Kostajat lehden sivuilla, hän päätyi House of M tarinakokonaisuudessa luomaan illuusion maailmasta, jossa kaikkien supersankareiden toiveet oli toteutunut. Koska Wolverinen ainoa toive oli muistaa, hän muisti illiuusion takaisen oikean maailman, ja onnistui keräämään muut sankarit riviin taistelemaan Purppuranoitaa vastaan. Purppuranoita palautti todellisuuden normaaliksi, mutta samalla aiheutti massiivisen mutanttien sukupuuton loitsullaan.

Tämä johti useita vuosia jatkuneeseen pitkään saagaan jossa etsittiin ratkaisua mutanttien sukupuutolle erilaisin keinoin. Lopulta Marvel kuitenkin valitsi keinoista laiskimman, eli Purppuranoita itse Hope Summersin kanssa yksinkertaisesti loitsulla perui mutanttien sukupuuton, kuin se ei olisi koskaan ollut mikään ongelma.

Warren Ellis kuitenkin jälkeenpäin esitteli useita esimerkkejä omassa X-Men juoksussaan, kuinka sukuputto saaga olisi voinut ratketa luonnollisemmin ja kiinnostavammin. X-Men: Aavelaatikko niminen kokoelma on siis tuolla nimellä julkaistu suomeksi. Vahva suositus. Sen sijaan Avengers vs. X-Men tarina, jossa sukupuutto lopuksi peruttiin, on ajanhaaskausta jo pelkän pituutensa vuoksi.

Mutta perusajatus kuitenkin on, että vuosien odottamisen jälkeen saaga ratkaistaan kuin vettä vain, ilman mitään konkreettisia jälkiseurauksia tai muutenkaan tarinallista merkityksellisyyttä. Jos sitäpaitsi mutanttien sukupuutto oli mahdollista ratkaista tuolla tavoin, niin miksi sitä ei vain tehty jo aiemmin? Myös toki idea että sukupuuton sijaan feeniksvoimaa ei enää ole, oli täysin turha ja peruutettiin lähes samantien tulevissakin tarinoissa. Muutenkin tieteellisemmät ratkaisut sukupuutolle olivat paljon mielenkiintoisempia. Nyt ne vain heitettiin hukkaan. Myös Purpparanoidan sekoaminen selitettiin jo aiemmassa tarinassa mielenterveysongelmien sijaan Doctor Doomin aivopesu loitsuna, joka myöskin vessitti koko pitkän tarinakaaren alkuperäistä merkitystä.

”Kamala Khan on mutantti!”

Alunperin Kamala Khan eli Ms. Marvel esiteltiin Epäinhimillisten rodun edustajana, koska Marvel oli elokuvaoikeuksiin liittyvistä syistä päättänyt hankkiutua mutanteista eroon. Ms. Marbvelin piti siis kuitenkin olla mutantti ihan alunperin. Mutta juuri kun lukijat olivat tottuneet ratkaisuun että hän on epäinhimillisten rotua joka on syntynyt terrigen sumun vuoksi, päätti Marvel tehdä hahmosta mutantin. Myös tarinoiden yleinen laatu laski tuon myötä. Kamal Khanin mutanttius ei tuonut mitään lisäarvoa tarinoihin. Täysin tuhra muutos.

”Norman Osborn myy syntinsä paholaiselle.”

Norman Osborn on Hämähäkkimiehen varsinainen arkkivihollinen ollut aina. Tämä ajatus perustuu siihen, että hän on usein kaikkien Peter Parkerin kokemien vääryyksien takana. Näihin kuuluu Gwennin tappaminen, Gwenin kanssa rakastelu, Flash Thompsonin känninen autokolari, Peterin parhaan ystävän morsiamen varastaminen....jopa pelastaessaan maailman Norman on onnistunut vain tekemään Peterin ja tämän ystäväpiirin elämästä kurjaa. Lista Normanin synneistä on loputtoman pitkä.

Norman kuitenkin päättää syystä taikka toisesta myydä syntinsä Mephistolle, samalle paholaiselle jolle Peter myi avioliittonsa. Koko tarinassa ei ole päätä eikä häntää. Tämän seurauksena tietenkin Normanista tulee kunnollinen, ja Peterin on vain annettava hänelle uusi mahdollisuus. Ellei tarina olisi niin perusteellisen huonosti toteutettu, se voisi olla hypoteettisesti kiinnostava.

Mutta juuri Normanin synnit ovat se mikä tekee hahmosta osin kiinnostavan. Tarina muutenkin ratkaistaan jollakin turhalla simsalabim efektillä. Kosmiset selitykset eivät vain toimi tälläisessä kerronassa. Jos Norman tekisi vain parannuksen ilman kosmista hässäkkää tai syntien myyntiä, se olisi eri asia. Lisäksi diili paholaisen kanssa viittaa toiseen typerääänn tarinaan, One More dayhin, jonka osuus Hämähäkkimies jatkumossa on yhä epäselvä.

”Onslaught saagan tapahtumat”

Onslaught saaga oli pitkä ja sekava kokonaisuus josta Suomessa nähtiin vain parhaimmat palat. Se ei ole kuitenkaan paljon sanottu. Perusidea pahiksesta jossa yhdistyy sekä Magneto että Xavier ei ole missään nimessä huono, ja Onslaughtin desgin on melko siisti. Mutta tarina hahmon ympärillä ei ole. Onslaught siis saa koko Marvel Universumin sankarit melkein polvilleen, kunnes sankarieista jokseenkin kaikki jotka ovat Kostajat tai Ihmeneloset tiimin nykyisiä jäseniä, uhrautuvat pelastaakseen maailman Onslaughtilta. Aika pian meille kuitenkin selviää, että nämä sankarit ovatkin Franklin Richardsin luomassa tasku-universumissa, jossa heidän syntytarinansakin on muuttunut. Alle parin vuoden sisällä sankarit saapuvat takaisin Marvel Universumiin.

Onslaught saagan tarkoitus oli päivittää Marvelin isoimpien hahmojen syntytarinoita. Mutta yksikään uusia syntytarinoita sisältävistä lehdistä ei menestynyt, ja tekijätiimitkin olivat äärimmäisen huonoja. Ninnpä Marvel viime hetkellä painoi peruutus nappulaa, ja palautti sankarit Marvel Universumiin unohtaen kokonaan viitatut uudet syntytarinat. Toisin sanoen koko Onslaught saagan päätös oli turhista turhin. Sillä ei ollut mitään pysyvää vaikutusta yhtikäs mihinkään.

Lähes 20 vuotta myöhemmin Marvel julkaisi huomattavasti paremman version samaisesta tarinakokonaisuudesta. Heroes Reborn nimisessä modernissa sarjakuvassa Marvelin kaikki sankarit ovat mystisesti kadonneet, ja vain Blade on jäljellä. Blade on jokseenkin salaliittotepreetikko henkinen, joten on järkevää että hän muistaa Marvel Universumin normaalit tapahtumat ja nämä sankarit.Selviää että Squadron Suppreme, joka on Marvelin paha vastine DC:n Justice League tiimistä, on ottanut Marvelin sankareiden paikan, ja Bladen tulee selvittää että kuka on kaiken takana. Tarina on yllättävän oivaltava ja mielikuvituksellinen ja ennen kaikkea, se toimii paremmin kuin alkuperäinen tarinana. Onslaught on tietenkin kokonaan poistettu kokonaisuudesta.

 

”Nuorennettu Green Arrow.”

Vihreä Nuoli hahmolla on monipuolinen historia. Hahmo oli sarjakuvien hopea-ajalla eräänlainen seikkailija playboy miljonääri, kunnes 1970-luvulla hahmo uudistui vakavammaksi, ja yhteiskuntakriittisemmäksi figuuriksi. Tuon jälkeen hahmoa toki syvennettiin entisestään, kunnes DC teki mielestäni huonon päätöksen The New 52 aikakaudella, ja palautti hahmoa enemmän juurilleen ja nuorensi hahmoa samalla poistaen siitä kiinnostavimmat elementit. Sittemmin hahmo on kai taas palautettu tunnetuimpaan muotoonsa. En ole seurannut hahmon kehitystä juurikin The New 52 aikakauden ratkaisun vuoksi tuon edemmäs.

Monipuolisen historiansa vuoksi hahmo on kiehtova ja hiukan enemmän kuin moderni Robin Hood tai Batman kopio. Erityisesti pidän siitä, että hahmon historia on säilytetty osana hahmoa. Nyrkkeily hanska nuolet ovat osa nuoremman Vihreän Nuolen juttua, ja vanhempana hän pitää niitä hölmöinä nuoruuden irvailuina. Vähän samaan tapaan kuin Jokerin Jokeri-mobiili on osa Jokerin nuoruuden hölmöilyä.

Hahmossa kiehtoo juurikin se, että hän edustaa vähän vanhempaa supersankareiden sukupolvea ja juurikin nuo hänen yhteiskunnalliset mietteensä. Vaikka päälle päin ei tietenkään uskoisi että miljonääri välittäisi köyhistä ja heikompi osaisista, niin Vihreä Nuoli todella tuntuu heistä välittävän. Tämä piirre on tullut hahmoon luontevasti hänen vanhetessa hieman. Vaikka vanheneminen ei ole välttämätön osa supersankari sarjakuvien kaanonisoitua maailmaa, niin on toisinaan ihan piristävää vaihtelua nähdä tavallista iäkkäämpi supersankari.

”Mr. Freeze oli häiriintynyt.”

Supersankareista tehdyillä elokuvilla ja sarjoilla on ollut toisinaan vaikutusta supersankari sarjakuviin. Esimerkiksi ennnen Batman The Animates Series sarjaa Pakkasherra oli pelkkä Batman konna, joka käytti jäätykkiä. Kyseisessä sarjassa hahmolle tuotiin syvyyttä, kirjoittamalla hänelle syväjäädytetty vaimo, jota hän yrittää pelastaa ja joka on hänen ainoa inhimillinen rippeensä.Tämä ratkaisu tuotiin myös sarjakuviin, ja nykyään se liitetään keskeisesti hahmon ominaisuuksiin.

The New 52 aikakaudella kuitenkin DC muutti Pakkasherran syntytarinaa niin, että hän ei ollut koskaan naimisissa vaimonsa Noran kanssa, vaan hänellä oli häriiintynyt pakkomielle Noraan tämän ollessa Wayne yhtiön palveluksessa. Lopulta Bruce Wayne lakkautti Pakkasherran projektin, koska oli huolissaan tämän mielenterveydestä.

Idea muuttaa hahmoja tällä tavalla ei ole uusi, ja toisinaan luo myös onnistuneesti syvyyttä hahmoihin. Tämä ratkaisu oli kuitenkin äärimmäisen huono, eikä tuonut syvyyttä, vaan vei sen ainoan kiinnostavan piirteen hahmosta eikä hahmon uutta versiota edes käytetty mihinkään kiinnostavaan tai viety mihinkään kiinnostavaan uuteen suuntaan. Toki hahmoa on esimerkiksi toiseen jatkumoon sijoittuvassa Batman: White Knight tarinassa käytetty eri tavoin onnistuneesti, eli ongelma ei ole hahmon muuttaminen, vaan sen muuttaminen huonompaan suuntaan. Ei siis mikään ihme että DC perui muutoksen tultaessa Rebirth aikakaudelle.