Julkaisuhistorian Surffilauta: Youngblood

Youngblood syntyi Rob Liefeldin ideasta, että jos supersankarit eläisivät oikeassa maailmassa, he olisivat samalla tavalla julkisuudenhenkilöitä kuin elokuvatähdet tai atleetit. Siispä Youngblood sarjakuvan supersankarit eivät pelkästään seikkaile ja taistele rikollisuutta vastaan, vaan päinivat julkisuuden tuomien ongelmien kanssa, kuten sopimusten, tv-show esiintymisten, agenttejen, managerien ja julkisuuden tuomien paineiden parissa. Tästä erikoispiirteestä huolimatta Youngblood on melko tavallinen hallitukselle työskentelevä supertiimi. Tai ainakin kunnes selvisi että itse Saatana kirjaimellisesti rahoittaa tai ainakin johtaa heidän toimintaansa.

Vuodesta 1985 vuoteen 1987 Liefeld teki Megaton Comics yhtiölle pin-up kuvia joiden joukossa oli Youngblood hahmoja, kuten Ultragirl, joka nähtiin RAMM ja Megaton Comics Explosion lehtien ensimmäisissä numerossa. Näissä pin-up kuvissa oli semmoinen kuka kukin on henki encyclopediaanisessa hengessä. Lopulta Youngblood esiintyi kaksi-sivuisena tarinamuodossa, vaikka ei aivan siinä muodossa jona se myöhemmin tunnettiin. Jäseniin kuuluivat Sentinel, Sonic, Brahma, Riptide Cougar, Psi-Fire ja Photon. Tämä oli kuitenkin tiimin virallinen ensiesiintyminen. Tiimi esiintyi myös mainoksessa Megaton lehden numerossa 8, ja sen mitä ilmeisemmin oli tarkoitus esiintyä seuraavaksi Megaton Special lehhdessä, jonka tekijöinä olivat Liefeld ja Hank Kanalz. Mutta ikävä kyllä kyseiset julkaisut kustantanut Megaton Comics yhtiö meni konkurssiin ennen kuin tämä ehti tapahtua. Ja tämä kuvastaa täydellisesti Youngblood sarjakuvan historiaa, iso joukko epäonnellisia tapahtumia.

Liefeld on paljastanut että lopullinen versio Youngblood tiimistä jonka hän julkaisi Imagelle, muotoutui kun hänen piti alunperin vuonna 1991 työstää Marv Wolfmanin kanssa uutta Teen Titans sarjakuvaa DC yhtiölle. Hän ei tullut ideoineen yhteisymmärrykseen päätoimittaja Dick Giordanon kanssa, joten hän käytti näitä samoja ideoita Youngblood konseptissaan. Shaftin hahmon oli luonnollisesti tarkoitus olla Speedy, Voguen oli tarkoitus olla uusi Duella Dent, Combatin oli määrä olla Kh'undar soturi Supersankareiden Legioona tiimistä ja Photonin ja Die Hardin oli tarkoitus olla Star labsin androideja. Liefeld on kuitenkin unohtanut mikä Chapelin oli tarkoitus olla.

Vuonna 1992 ilmestynyt Youngblood lehden ensimmäinen numero jo hieman pohjusti tulevaa mitä tulee Liefeldin virheisiin koskien koko Youngblood universumia ja konseptia. Ensimmäisessä numerossa ei tapahdu yhtikäs mitään kiinnostavaa, ja se epäonnistuu täydellisesti päähahmojensa esittelyssä. Yksi keskeinen syy tähän on, että Liefeld keskittyy liikaa rinnakkaislehtien luomiseen. Onhan ensimmäisessä lehdessä jo päätiimin lisäksi toisen Youngblood tiimin seikkailu, joka lähinnä sekoittaa lukijan muutenkin tässä kohtaa hämmentyneen pään. Päätiimin rinnakkaistiimin jäseniin kuuluivat Sentinel, Brahma, Combat, Cougar, Psi-Fire ja Riptide.

Ja sama jatkuu ainakin kolmanteen numeroon asti, jossa esitellään Supreme niminen rinnakkaislehti. Supreme on käytännössä Teräsmies kopio, mutta myöhemmin Alan Moore kirjoitti hahmosta ihan mainion juoksun, joka kuitenkin meni sotkuiseksi loppuvaiheessa johtuen taiteellisista erimielisyyksistä Liefeldin ja Mooren välillä. Liefeldin on sanottu olevan hankala työskentelypari, ja ottaen huomioon Youngblood lehtien sekavan historian, se saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Liefeld on tosin itsekin huomoinut, että ensimmäiset neljä Youngblood lehteä olivat katastrofaalisia pettymyksiä ja hän onkin tuottanut niistä jälkikäteen deluxe ja masterworks versioita kokoelmina, joissa kokonaisuus on selkeästi parempi.

Ihan kaikkia ongelmia ne eivät ratkaise, mutta antavat reilumman kuvan taiteellisesta kokonaisuudesta. Toisaalta, Liefeld syyttää käsikirjoituksellisista ongelmista kuitenkin Hank Kanalzia, joka saikin myöhemmin potkut. Myönnettäköön, että vaikka Liefeldin piirrostyyli on mitä on, niin oikean käsikirjoituksen myötä se toki paranee hivenen. Mutta Liefeld uhrasi Kanalzin syntipukiksi omasta vastuustaan projektin johtajana jokatapauksessa, niin tästä jäi lukuisille muille kirjoittajillekin paha maku suuhun Liefeldistä.

Vuonna 1993 Youngblood lehden rinnalle syntyi Youngblood: Strikefile niminen rinnakkaislehti, joka oli antologia, joka esitteli edes hieman tarkemmin Youngblood jäseniä heidän omissa seikkailuissaan. Tämä oli ajatuksena hyvä. Vielä parempi uutinen oli, että osasta kuvituksesta vastasi Jae Lee ja Liefeld vastasi vain käsikirjoituksesta. Toki osa jutuista oli yhä Liefeldin kuvittamia, mutta perusluonteeltaan tämä oli kenties tähän asti parasta Youngblood materiaalia, vaikka käsikirjoitus oli yhä heikkoa. Liefeldin vahvuus ei ollut käsikirjoittaminen.

Samana vuonna Liefeld tilasi Kurt Busiekilta Youngblood aiheisia tarinoita. Busiek päätyi kirjoittamaan valmiit käsikirjoitukset kolmeen numeroon ja muistiinpanoja ideoista neljänteen, ja antoi kokonaisuudelle otsikoksi Youngblood: Year One. Näitä käsikirjoituksia ja ideoita ei kuitenkaan käytetty lopulta ollenkaan tuohon aikaan. Liefeld päätti sen sijaan aloittaa uuden rinnakkaislehden, Team Youngblood julkaisun. Tiimi koostui aikaisemmin ensimmäisessä numerossa esitellyn kakkostiimin jäsenistä. Ainoastaan kaksi uutta jäsentä, Dutch ja Masada lisättiin mukaan tiimiin. Tämä lehti lopulta korvasi alkuperäisen päätiimin lehden, ja sen jäsenet laitettiin Chapelia lukuunottamatta vain cameo-rooliin. Chapel siirrettiin Bloodstrike tiimiin, joka oli jälleen yksi rinnakkaislehti.

Seuraavana vuonna alkuperäisen Youngblood päätiimin lehti palautettiin ja sitä jatkettiin Team Youngbloodin rinnalla numerosta 6 eteenpäin. Kaksi tiimiä kohtasi toisensa yhtenään. Uusia jäseniä kuten Troll, Knightsabre, Task ja Psilence esiteltiin jo numeroon 9 mennessä. Alkuperäinen Youngblood lehti tuli tiensä päähän kuitenkin numerossa 10 joka julkaistiin pahasti myöhässä vuonna 1994, ja myös rinnakkaislehdistä Youngblood: Strikefile tuli päätökseen numerossa 11. Alkuperäinen Youngblood palasi uudella numeroinnilla vuonna 1995, ja se oli täynnä Image yhtiön crossovereita, joilla kai yritettiin pelastaa Youngblood lehteä. Team Youngblood tuli myös päätökseen numerossa 22 jo vuonna 1996.

Samana vuonna Youngblood esiintyi Younbgbloodin ja Marvelin X.Force lehtien välisessä crossoverissa, mikä oli luonteva valinta ottaen huomioon, että Liefeld oli luonut molemmat konseptit. Liefeld oli tässä kohtaa riitantunut muiden Image yhtiön väen kanssa, ja lähti yhtiöstä pois omille teille Youngblood konsepti mukanana. Lehti jatkoi uudella Maxinum Press yhtiöllä numerosta 14 alkaen vaikka numeroita 11, 12 ja 13 ei koskaan julkaistu. Meneillään olevan tarinan oli tarkoitus päättyä jo seuraavassa numerossa, jota ei koskaan julkaistu.

Vuonna 1997 Liefeld palkkasi Alan Mooren uudistamaan koko Youngblood universuminsa. Moore lähti työstämään Judgment Day nimistä mini-sarjaa, jossa Riptide murhattiin, ja tämän murhaa selvitettiin oikeudessa samalla kun mystinen universumin järjestystä muokkaava kirja Book of all Stories oli jotenkin kytköksissä tapahtumiin. Tämä johtaisi lopulta teini-ikäisten Youngblood jäsenten esittelyyn. Tiimiä rahoitti Waxey Doyle niminen Toisen Maailmansodan aikainen entinen supersankari. Sahft johti yhä tiimiä, mutta jäseniin kuului myös Big Brother, Doc Rocket, Twilight, Suprema ja Johnny Panic. Moore yritti oikeaista jäsenten määrän tällä tavoin maximisssaan 6 jäseneen, jotta niihin olisi helpompi keskittyä.

Mutta huolimatta Mooren suunnittelemasta 12 numerosta Youngblood lehteä, vain kolme numeroa julkaistiin, ja Liefeld oli jälleen aloituspisteessä Youngblood lehden siivoamisessa. Vuonna 2000 Liefeld kuitenkin päätti viimein käyttää Kurt Busiekin luomia käsikirjoituksia ja työsti näistä Youngblood: Genesis nimisen tarinakokonaisuuden, jossa käytti näkyvästi Busiekin nimeä markkinoidessaan sitä. Busiek ei ajatuksesta pitänyt, sillä juuri tätä Busiek ei ollut halunnut. Genesis tarinakokonaisuus päättyi kuitenkin jo kahteen numeroon, sillä kaksi muuta numeroa olisi sisältänyt Imagen hahmoja, joihin Liefeldillä ei ollut oikeuksia. Hahmot olivat peräisin Spawn, Wildcats, Gen13 ja Team 7 lehdistä.

Vuonna 2003 Mark Millar palkattiin kirjoittamaan jälleen uutta rinnakaislehteä, Youngblood: Bloodsport ja Brandon Thomas jatkoi Youngblood: Genesis lehteä. Bloodsport kuitenkin päättyi jo yhteen numeroon. Viisi vuotta myöhemmin Lifeld lupaili toisen numeron ilmestyvän. Vuonna 2004 Robert Kirkman palkattiin kirjoittamaan Youngblood: Imperial lehteä, mutta tämäkin päättyi yhteen lehteen. Lopulta vuonna 2005 Joe Casey palkattiin kirjoittamaan uusiksi alkuperäinen Youngblood mini-sarja nimen Maxinum Youngblood alle. Kaksi vuotta myöhemmin kerrottiin että Maxinum Youngblood julkaistaisiin Imagelle.

Lopulta vuonna 2008 aloitti uusi neljäs Youngblood lehti jonka myös kirjoitti Joe Casey ja kuvitti Derec Donovan ja Liefeldin itse piti jatkaa lehden tekijänä seuraavana vuonna. Lehti kuitenkin päättyi 9 numeroon, joista viimeinen keskittyi kakkostarinan juonikuvioihin. Vuonna 2011 elokuvakäsikirjoittaja John McLaughlin palkattiin kuvittaja Jon Malinin kanssa ja lehti palautettiin alkuperäiseen numerointiin, eli numerosta 71 eteenpäin. Lehti kesti 8 numeroa, ja päättyi siis numeroon 78 vuonna 2013.

Vuonna 2017 alkuperäinen Youngblood sarjakuva täytti jo 25 vuotta, joten jälleen aloitettiin uusi, jo viides lehti, joka päättyi 11 numeroon, jotka kirjoitti Chad Bowers ja kuvitti Jim Towe.

Viimeisin käänne Youngblood sarjakuvissa on että Liefeld vuonna 2024 paljasti, että seuraavana vuonna Younbgblood lehti jatkaisi uudella numeroinnilla 33-vuotisjuhlan kunniaksi.

Youngblood sarjakuvat ovat ajantuhlausta, koska niiden juonikuviot ovat sekavia, hahmoja on liikaa, kuvituksen taso on usein huonoa ja mitään kokonaisvaltaista konseptia ei tunnu edes olevan olemassa, vaikka ideoita tuntuu riittävän. Lisäksi Liefeld varastaa muiden kirjoittajien ideoita aina Star Trekistä Jack Kirbyyn. On tietty raja missä kohtaa kyse on kunnianosoitetuksesta, ja milloin kyse on vain ideoiden varastamisesta tai muuten mauttomasta kerronnasta tässä mielessä.

Liefeld ei yksinkertaisesti tunnu tietävän missään kohtaa mitä tehdä kokonaisuuden kanssa. Osa sarjakuvien laatuun vaikuttaneista seikoista on epäonnen vuoksi, mutta iso osa myös Liefeldin vastuuttomuutta ja haluttomuutta palkata uutta tekijätiimiä, joka tekisi konseptilla jotain kiinnostavaa ja toimivaa. Idea julkisuudenhenkilöistä supersankareina ei ole huono, vaikka idea onkin periaatteessa monella tapaa toteuttettu Justice League International sarjakuvassa, josta selkeästi Liefeld varastaa ideoitaan myös.

Mitä yritän sanoa, on että jättäkää suosiolla kaikki Youngblood sarjakuvat lukematta. Ne eivät ole sen arvoisia edes parhaimmillaan. Ehkä sitten Liefeld ryhdistäytyy ja kerää nöyryytensä tehdäkseen hyvää sarjakuvaa.