Julkaisuhistorian Surffilauta: Mustanaamio

Taika-Jimin suosion myötä King Features kysyi Lee Falkilta toista strippisarjakuvaa. Falk suunnitteli alunperin Kuningas Arthuriin ja Pyöreän pöydän ritareihin keskittyvää strippisarjakuvaa, mutta King Features ei tullut vastaan idean suhteen ja lopulta se hylättiin. Falk loi hahmon nimeltä Phantom joka oli salaperäinen naamioitunut rikosten vastustaja. Ensimmäiset kuukaudet Falk kirjoitti ja suunnitteli tarinaa hahmon ympärille, ja sai jo kahden ensimmäisen viikon aikana valmiiksi näytteen työstä piirrosten muodossa.

Tämä sittemmin Suomessa Mustanaamiona tunnettu hahmo sai vahvasti vaikutteita myyteistä ja legendoista, mikä mahdollisti joitakin samoja teemoja kuin Kuningas Arthuriin keskittyävässä ideassaan. Myös Zorro, Tarzan ja Viidakkokirjan Mowgli toimivat keskeisenä alustana Falkin luomuksen uskottavuudelle ja hengelle.

Mustanaamion hahmo tosin oli aluksi hieman erilainen, ehkä jopa hieman kliseinen ja tyypillinen pulp-sankari, ennen kuin se sai nykyisin tunnetun muotonsa varsin monipuolisena hahmona. Kuten Zorro ja monet muut aikalaiset pulp-sankarit, myös Mustanaamio oli alunperin rikkaaseen sukuun kuuluva Jimmy Wells, joka päivisin hurjasteli playboyna ja öisin otti esiin Mustanaamion naamion ja taisteli rikollisuutta vastaan. Hahmo siis muistutti enemmän Batmaniä, jo ennenkuin Batmanin hahmoa oli edes luotu. Nämä olivat kuitenkin melko yleisiä traditioita jo ennen Batmaniä erityisesti herrasmiesvarkaita koskevissa kirjallisissa traditioissa.

Mutta jo ensimmäisen Mustanaamio tarinan ( ”The Singh Brotherhood” ) aikana Falk kuitenkin päättikin poiketa perinteestä, ja sijoitti Mustanaamion tarinan fiktiivisen Bengalin viidakkoon, ja teki samalla Mustanaamiosta myyttisen hahmon jonka uskottiin olevan kuolematon. Falk kuitenkin epäröi nimeä Phantom johtuen siitä että tuohon aikaan oli useita muita samannimisiä hahmoja, joiden joukossa esimerkiksi Oopperan kummitus ( Phantom of the Opera ) ja Phantom Detective. Alunperin Falk oli suunnitellut nimeävänsä hahmon muotoon ”The Gray Ghost” joka tarkoitti harmaata aavetta, jonka suhteen hän myös epäröi. Mutta koska ei löytänyt parempaakaan nimeä, hän päätyi Phantomiin.

Falk on myös kertonut että Mustanaamion valkoisena hohtavat silmät saivat ideansa kreikkalaisista patsaista joiden silmät oli usein tehty ilmeettömiksi. Falk ei tosin tiennyt että kreikkalaisiin patsaisiin tehtiin kyllä ilmeikkäämmät silmät, mutta ne olivat kadonneet ajan myötä kulumalla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä etteikö ratkaisu toimisi taiteellisessa mielessä korostaen Mustanaamion salaperäisyyttä. Myöhemmin samaiset silmät on nähty lukuisilla muilla supersankareilla kuten Batmanillä. Mustanaamion puku taas syntyi kun Falk pohti Robin Hoodin ihomyötäistä trikoomaista pukua. Tämän myötä siis voimme kai sanoa että trikoisiin liittyvä supersankari traditio on alunperin peräisin Robin Hoodista.

Falk oli vahva Shakespearen ystävä, joten myös Mustanaamio sarjakuvissa oli viittauksia tuohon, kuten esimerkiksi yhden Mustanaamion rooli Juliana Romeo ja Julia näytelmässä sekä Shakespearen sukulaisen kanssa avioituminen. Toki Mustanaamio poikkeaa syvyydessään ja monitasoisuudessaan Taika-Jimistä monella tapaa muutenkin, mikä jo itsessään tuo Shakespearemäisyyttä mukaan.

Ensimmäinen Mustanaamio strippi ilmestyi vuonna 1936 ja sen oli piirtänyt Lee Falk itse. Myöhemmin Falk jätti piirtämisen keskittyäkseen käsikirjoittamiseen, ja siitä lähtien piirtäjinä toimivat ensin Ray Moore, joka piirsi strippejä aina Toiseen Maailmansotaan asti, jolloinka hän lähti armeijan palvelukseen, ja häntä tuuraamaan asettui Wilson McCoy, jota pidetään yhä kaikkien aikojen parhaimpana Mustanaamion parissa työskennelleenä piirtäjänä ja jatkoi tehtävässä jopa Mooren paluun jälkeen.

McCoyn kuoltua vuonna 1961, hänen paikkansa ottivat Carmine Infantino ja Bill Lignante, joista jälkimmäinen piirsi myöhemmin Mustanaamiota myös sarjakuvalehtiin. Näiden jälkeen Sy Barry korvasi molemmat ja hän ehti tehdä strippejä 30 vuotta ennen eläköitymistään vuonna 1994. Lee Falk jatkoi Mustanaamio sarjakuvastrippien käsikirjoittamista aina kuolemaansa saakka vuoteen 1999 asti vaihtelevien piirtäjien kera. Hänen viimeiset Mustanaamio tarinansa olivat Terror at the Opera ja The Kidnappers, jotka hänen vaimonsa Elizabeth Falk vei loppuun.

Falkin kuoleman jälkeen King Features yhdisti voimansa eurooppalaisen kustantaja Egmontin kanssa tuottaakseen lisää strippejä eri tekijöiltä joihin on kuulunut vuosien varrella Tony DePaul ja Claes Reimerth, joista ensiksimainitusta tuli lopulta strippien yksinomainen kirjoittaja Graham Nolanin toimiessa piirtäjänä vuodesta 2000, kunnes vuonna 2007 hänet korvasi Paul Ryan. Vuodesta 2011 eteenpäin Eduardo Barreto piirsi Mustanaamio stripit kunnes Terry Beatty korvasi hänet. Vuodesta 2017 eteenpäin Mustanaamio stripit on piirtänyt Jeff Weigel. Yleinen mielipide stripeistä tuntuu olevan, että Falkin kuoleman jälkeen strippien taso on yleisesti laskenut.

Mustanaamio on kuitenkin seikkaillut strippien lisäksi myös sarjakuvalehtien sivuilla. Läpi 1940-luvun Mustanaamio nähtiin uusintajulkaisuina lehtien sisällä David Mckay Publications yhtiön Ace Comics lehden sivuilla, ja tuon jälkeen Harvey Comics ja Gold Key Comics julkaisivat Mustanaamio strippejä lehdissään ennen kuin King Comics ja Charlton Comics yhtiöt ottivat ne julkaisulistalleen. Näin jatkui aina vuoteen 1977 yhteensä 73 numeron verran. Mustanaamion seikkailuja lehtiin piirsi Bill Lignante, Don Newton, Jim Aparo ja Pat Boyete.

Vuonna 1987 Marvel julkais neljä numeroa kestäneen Stan Leen kirjoittaman mini-sarjan joka perustui Defenders of the Earth tv-sarjaan. Tuossa myös Mustanaamio esiintyi muiden King Featuresin hahmojen kera. DC Comics julkaisi Mustanaamiota lehtenä vuosina 1988-1990, joka kesti 13 numeroa ja sen kirjoittajana toimi Mark Verheiden ja piirtäjänä Luke McDonnett. Lehden tueksi tehtiin mini-sarja jonka kirjoitti Pater David ja piirsi Joe Orlando ja Dennis Janke.

Vuonna 1995 Marvel julkaisi vastavuoroisesti kolme-numeroisen Phantom: The Ghost Who Walks mini-sarjan jonka kirjoitti David de Vries ja Glenn Lumsden. Marvel julkaisi vielä samana vuonna Spider-Manin luoneen Steve Ditkon piirtämän Phantom 2040 tv-sarjaan perustuvan neliosaisen mini-sarjan jonka yhdessä numerossa nähtiin Spider-Man piirtäjien Ditkon ja John Romita Seniorin piirtämä pin-up kuva.

Vuodesta 2002 alkaen Moonstone Books julkaisi viisi Mustanaamio aiheista sarjakuvaromaania jotka kirjoittivat Tom DeFalco, Ben Raab ja Ron Goulart. Vuotta myöhemmin Moonstone aloitti myös uuden Mustanaamio lehden julkaisun, ja kirjoittajana hääräsivät Raab, Rafael Nieves ja Chuck Dixon. Piirtäjiin kuului muunmuassa Pat Quinn, Jerry DeCaire, Nick Derington, Rich Burchett ja EricJ. 11 numeroa myöhemmin Mike Bullock otti tehtäväkseen kirjoittamisen ja Gabriel Rearte ja Carlos Magnos piirsivät ennen kuin Silvestre Szilagy aloitti vakituisena piirtäjänä vuonna 2007.

Moonstone myös pisti uusiksi Mustanaamion syntytarinan vuonna 2006 julkaistussa Raabin ja Quinnin tekemässä Legacy sarjakuvassa. Vuonna 2009 Moonstone aloitti Mustanaamion seikkailut alusta The Phantom: Ghost Who Walks lehdellä alkaen numerosta 0 jossa kerrrottiin jälleen uusi Mustanaamion syntytarina. Samana vuonna julkaistiin myös Mustanaamion kuvitteellista historiaa avaava 21 numeroa kestänyt Phantom Generations lehti, jonka jokaisessa numerossa esiteltiin uusi Mustanaamio. Kirjoittajat vaihtelivat jokaisessa numerossa. Muita Moonstonen julkaisuja olivat Phantom Action, The Phantom Double Shot: KGB Noir ja The Phantom: Unmasked.

Vuonna 2010 Dynamite Entertainment yhtiö aloitti kuukausittaisen Mustanaamio sarjakuvalehden nimeltä The Last Phantom, jonka kirjoittajana toimi Scott Beatty ja piirtäjänä Eduardo Ferigato. Juhlalliset kannet on piirtänyt itse sarjakuvalegenda Alex Ross. Huolimatta hämäävästä nimestään sarjakuva ei kuitenkaan kerro viimeisestä Mustanaamiosta, vaan pikemminkin viimeisimmästä Mustanaamiosta, joka kuitenkin harkitsee ajatusta että ei jatkaisi edeltäjiensä jalanjäljissä.

Sarjakuva on toki jo tässä mielessä hieman pettymys, mutta se ei ole kovin mieleenpainuva tai sen puoleen muutenkaan mielenkiintoinen lukuunottamatta Rossin upeaa kansitaidetta, joka kuitenkin on jossain määrin etäällä normaalista Mustanaamio traditiosta. Kauttaaltaan koko sarjakuva ei edes tunnu Mustanaamio sarjakuvalta.

Dynamite julkaisi myös Kings Watch nimisen 5-osaisen mini-sarjan vuonna 2013 jossa Taika-Jim, Flash Gordon ja muut King Featuresin hahmot kohtaavat modernissa ympäristössä. Sarjakuva on sentään The Last Phantom sarjakuvaa mielenkiintoisempi, mutta sen modernius kadottaa ehkä pienen osan hahmoistaan. Sarjakuvan on kirjoittanut Jeff Parker, ja kuvittanut Marc Laming.

Vuonna 2014 Hermes Press ilmoitti julkaisevansa Mustanaamio aiheisen mini-sarjan jonka on kirjoittanut Peter David ja piirtänyt Sal Velluto.

Kaikkein suosituin Mustanaamio sarjakuva on ollut kuitenkin Pohjoismaissa joissa sitä kustantanut Egmont on tehnyt siitä jopa jonkinlaisen tavaramerkin. Mustanaamion oman lehden historia Suomessakin ulottuu aina vuoteen 1966 asti ja jopa tuotakin ennen on julkaistu Mustanaamion seikkailuja erilaisissa muissa julkaisuissa. Vuodesta 1963 eteenpäin ruotsalaiseen Fantomen lehteen on kirjoitettu jopa omia orginaaleja tarinoita ja niitä on kertynyt lähemmäs 900.

Fantomen lehden kirjoittajiin on vuosikymmenten varrella kuulunut semmoisia nimiä kuin Dick Giordano, Donne Avenell, Heiner Bade, David Bishop, Georges Bess, Jaime Valive, Joan Boix, Tony DePaul, Ulf Granberg, Ben Raab, Rolf Gohs, Scott Goodall, Elrik Lidahl, Hans Lindahl, Janne Lundström, Kari Leppänen, Cesar Spadari, Bob McLeod, Jean-Yves Miltton, Lennart Mobberg, Claes Reimerthi, Paul Ryan, Alex Saviuk, Graham Nolan, Romano Felmang ja Norman Worker. Tämä iso joukkio on saanut lempinimen ”Team Fantomen”.

Mustanaamio lehti tuli kuitenkin Suomessa päätökseen vuonna 2010 ja vuonna 2018 myös norjalainen Fantomet lehti lakkautettiin, jättäen jälkeen enään ruotsalaisen Fantomen lehden ainoana Pohjoismaisena Mustanaamio aiheisena lehtenä.

Myös Australiassa Mustanaamio on nauttinut suosiota, jossa Mustanaamion omaa lehteä on julkaistu vuodesta 1948 ja tuolla on julkaistu jopa joitakin Pohjoismaisia tarinoita. Australian nimekkäin Mustanaamio tarinoiden kirjoittaja onkin Keith Chatto. Mustanaamio on Australiassa jopa koko maailman pisimpään jatkunut sarjakuva, ja Australian myydyin sarjakuva.

Vuodesta 2016 eteenpäin Australiassa on alettu julkaisemaan kolmea muuta Mustanaamio lehteä, joihin kuuluu lapsille suunnattu Kid Phantom, Mustanaamio lehden oheissarjoja julkaiseva Giant-Size Phantom ja muista maista peräisin olevia Mustanaamio sarjakuvia julkaiseva Phantom's World lehti.

Mustanaamion legenda on inspiroinut myös lukuisia parodioita pitkin populaarikulttuuria, ja niistä merkittävin on Fingerpori sarjakuvassa esiintyminen. Mustanaamio on jopa yksi Fingerporin kuvitteellisen kaupungin asukkaita. Yleisin esiintyminen sarjakuvan stripeissä on viidakon sanontojen ja Mustanaamiota koskevan legendan parodioiminen.

Mustanaamio oli ensimmäinen kaikki tyypilliset supersankarille ominaiset piirteet täyttänyt supersankari. Hänellä oli jopa hiukan supersankarille sopivaa arvomaailmaa. Vaikka Taika-Jim, Mustanaamio ja Zorro olivat ensimmäisiä alalla, ne kuitenkin kaikesta huolimatta miellettiin ja mielletään yhä pulp-sankareiksi.