Brittiläisen Invaasion Kärkinimet osa 1/7: Alan Moore

Englantilainen Alan Moore tunnetaan myös pseudonyymeinä Curt Vile, Jill de Ray ja Translucia Baboon ja ”alkuperäinen kirjoittaja” mikäli hän on toivonut nimensä poistettavan teoksesta. Moore aloitti kirjoittamisensa brittiläisessä underground piirissä 1970-luvulla, kunnes DC löysi hänet.

Hän oli ensimmäinen brittiläinen sarjakuvantekijä joka löysi tiensä Amerikkaan. Hän on ollut tärkeä vaikuttaja sarjakuvan arvostuksen kannalta. Hän viittaa mielummin sarjakuviin sarjakuvaromaaneina (graphic novel) kuin sarjakuvina. Hän on perustanut oman yhtiön nimeltä America's Best Comics jonka kautta hän julkaisee teoksiaan.

Moore on okkultisti, seremonia maagikko ja anarkisti ja hyödyntää näitä kaikkia teemoja sarjakuvissaan. Huolimatta hänen vastusteluistaan hänen sarjakuviaan on käännetty elokuviksi usein huonolla menestyksellä. Hänen tarinansa saavat inspiraationsa hänen asuinpaikastaan Englannista. Hänen tapansa kirjoittaa toisten aloittamia sarjoja on siitä erikoinen että hän yleensä kirjoittaa jatkumo-ongelmien välttämiseksi päähenkilölleen muistinmenetyksen ja paljastaa että kaikki aiempi on harhaa.

Kirjoittajista hän on saanut vaikutteita William S. Burroughsilta, Thomas Pynchonilta, Robert Anton Wilsonilta ja Iain Sinclairiltä sekä Michael Moorcockilta ja Clive Barkerilta. Sarjakuvapuolelta taas Will Eisner, Steve Ditko, Harvey Kurtzman, Jack Kirby ja Brian Talbot.

Hänellä on kaksi tytärtä Leah ja Amber joista ensiksimainittu on myös sarjakuva-alalla.

Moore syntyi työnväen luokkaan kuuluvaan perheeseen. Moore aloitti sarjakuvaharrastuksen brittiläisistä sarjakuvista kuten Topper ja The Breezer, mutta päätyi lopulta amerikkalaisten sarjakuvien kuten The Flashin, Detective Comicsin, Fantastic Fourin ja Blackhawkin pariin. 1960-luvun lopussa Moore alkoi kustantamaan omia runojaan ja esseitä fanzineihin, kunnes lopulta perusti oman fanzinen Embryo.

Hän sekaantui samoihin aikoihin LSD:N myyntiin ja erotettiin koulusta tämän takia 1970-luvulla. Tämän jälkeen hän vaihteli työpaikkoja ja asui pitkään vanhempiensa luona. Lopulta muutettuaan pois hän alkoi pohtia uraa taiteilijana ja jätti työpaikkansa. Hänen ensimmäisiin julkaistuihin sarjakuviin kuului Pancras Panda joka on Paddington karhun parodia. Hänen ensimmäinen palkallinen työ sarjakuva-alalla oli kuitenkin muutama piirros NME lehteen.

Samoihin aikoihin hän loi ensimmäisen kaupallisen sarjakuvansa, dekkarin nimeltä Roscoe Moscow. Hän alkoi myös julkausta ja kirjoittaa ja piirtää strippisarjakuvaa nimeltä Maxwell the Magic Cat.

Moore alkoi kirjoittaa käsikirjoitusta 2000AD lehden Judge Dredd sarjakuvaan. Kustantajat eivät kuitenkaan tarvinneet toista kirjoittajaa Judge Dreddiin. Judge Dreddin kirjoittaja ja toimittaja Alan Grant näki kuitenkin Mooressa paljon potentiaalia ja kehotti häntä kirjoittamaan Future Shocks sarjakuvaan lyhyttarinoita. Tästä lähti nousuun Mooren sarjakuvaura.

Vuosina 1980-1984 monet yhtiöt jo hieman tappelivat Mooresta. E.T. elokuva oli tuohon aikaan iso hitti, ja Moorelta pyydettiin samanhenkistä tarinaa. Näin syntyi Skizz sarjakuva jossa avaruusolento päätyy hieman elokuvan tapaan teini-ikäisen pojan huostaan. Hän myös työsti D.R. And Quinch nimisen Ville Vallaton henkisen sci-fi sarjakuvan. Lopulta hän kirjoitti myös Halo Jones sarjakuvatrilogian.

Brittiläisellä Marvelilla Moore kirjoitti Doctor Who:ta ja Star Warsia kunnes hän pääsi kirjoittamaan Kapteeni Britanniaa joka oli ensimmäinen läpimurto Moorelle amerikkalaisen supersankari sarjakuvan puolella. Samaan aikaan Dez Skinn tarjosi Warrior lehteä ja vapaampaa kirjoitusta. Warriorissa Moore tavoitti viimein taiteellisen potentiaalinsa, ja työsti Marvelmaniä (myöhemmin Miracleman) ja V niin kuin Verikosto sarjakuvat. Lisäksi Moore työsti The Bojeffries Sagan, joka on komedia työnväenluokan englantilaisista vampyyreistä ja ihmissusista.

Samoihin aikoihin hän lopetti brittiläisillä sarjakuvakustantamoilla työskentelyn koska he kohtelivat häntä hänen omien sanojensa mukaan ”kuin paskaa”. Lisäksi hän perusti bändin taiteilijanimellä Translucia Baboon ja bändin nimi oli The Sinister Ducks. Jäseniin kuului goottibändi Bauhausin jäsen David J. ja Alex Green. Heidän singlensä March of the Sinister Ducks kuvituksesta vastasi Kevin O'Neill.

Mooren työt 2000 AD:n parissa kiinnittivät DC:n huomion ja tämä oli Mooren toinen läpimurto amerikkalaisen sarjakuvan parissa. Moore uudisti Swamp Thingin ja loi brittiläiseen Sting artistiin perustuvan John Constantinen hahmon. Moore oli myös keskeisessä osassa Vertigo linjan synnyssä. Hän myös loi Green Lantern sarjakuviin Mogo nimisen hahmon jolla on yhä keskeinen rooli sarjakuvassa. Se on inspiroinut mm. Geoff Johnsia laajentamaan Green Lantern mythosta. Hän myös kertoi Jokerin toistaiseksi ainoan pysyvän syntytarinan. Tarinan lopussa Jokeri kertoo muistavansa tarinan välillä toisin, joten tämä jätti mahdollisuuden uusiin tulkintoihin ilman että tarina itsessään katoaisi jatkumosta.

Moore perusti vaimonsa ja heidän rakastajansa kanssa sarjakuvayhtiön Mad Love joka julkaisi vakavempia sarjakuvia. Ne menestyivät, mutta tämä on sekä tylsin että huonoin vaihe Mooren tuotannossa. Vuonna 1993 Moore kohautti paluulla mainstream sarjakuviin Image Comicsin kautta joka julkaisi pääasiassa supersankari sarjakuvaa täynnä värikkäitä kuvia, graafista väkivaltaa ja isotissisiä naisia. Kirjoitettuaan Spawnia yhden numeron hän kirjoitti 1963 nimisen sarjakuvan joka käsitteli Jack Kirbyn henkistä sarjakuvamaailmaa. Moore järkyttyi kuinka sarjakuvayleisöstä oli tullut pin-up keskeistä ja hänellä oli vaikeuksia tehdä kunnollista tarinaa noille markkinolle.

Lopulta hän kuitenkin löysi tiensä kirjoittajana, joka kirjoitti keskivertoa parempia tarinoita 13-15 vuotiaille. Näihin kuului kolme Spawn aiheista mini-sarjaa Violator, Violator/Badrock ja Spawn: Blood Feud. Hän myös kirjoitti Jim Leen kanssa WildC.A.T.S. Sarjakuvaa joka on monesta hänen parhainta tuotantoa tältä ajalta. Mooren elämänkerturi Lance Parkin on kuitenkin kritisoinut tuota Mooren uran huonoimmaksi ja sanoo Mooren olevan parempi kuin tämä.

Hän myös korjasi Rob Liefeldin aiheuttaman sotkun nimeltä Supreme, ja teki siitä kriitikoiden ja yleisön suosikin. Tämä ja 1963 ovat Mooren parasta Image Comics tuotantoa, koska hän on niissä omillaan. Moore siirtyi tämän jälkeen auttamaan Liefeldiä Awesome Entertaiment sarjakuvayhtiönsä parissa, mutta kyllästyi nopeasti Liefeldiin.

Moore sai oman sarjakuvan julkaisulinjansa Jim Leen Wildstormilta nimeltä America's Best Comics. Lee kuitenkin myi Wildtormin DC:lle, ja vaikka Moore oli aluksi kauhuissaan, hän päätti että ei antaisi sen häiritä koska ei halunnut pettää ABC projektissa mukana olevia. Moore julkaisi ABC:n nimissä Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigan ensimmäiset kolme osaa. Hän loi kokonaisen universumin viktoriaanisen ajan kirjallisuuden välille ja sai ihmiset kiinnostumaan ajan kirjallisuudesta. Hän työsti ABC:lle myös Tom Strong, Promethea ja Top 10 sarjakuvat.

Vaikka DC oli sopinut ettei sekaantuisin Mooren töihin, niin kuitenkin kävi ja tämä sai Mooren raivoihin ja siirtymään mainstream areenalta pois. Hän jatkoi Herasmiesten liigaa Top Shelf ja Knockabout comics yhtiöissä. Moore esiintyi Simpsonit sarjassa vuonna 2007 jaksossa ”Husbands and Knives”. Hän on myös ollut yksi BBC Radio 4:n The Infinity Monkey Cage radio-ohjelman panelisteista.

2010 Moore palasi undergroundin pariin luomalla oman underground lehden Dodgem Logic. 2011 hän julkaisi Neonomicon sarjakuvan joka käsittelee H.P. Lovecraftin kirjoja modernissa maailmassa. Hän teki tuolle myös jatko-osan The Courtyard ja Providence. Tämä on parasta Moorea pitkään aikaan. Hän on jäämassä eläkkeelle sarjakuvien kirjoittamisesta, kunhan on kirjoittanut Herrasmiesten Liiga sarjakuvan loppuun.

Moore on eräänlainen omantien kulkija ja progressiivinen boheemikko ja metodi-kirjoittaja. Hän yrittää jatkuvasti kehittää supersankari sarjakuvaa uuteen suuntaan. Hän on myös kuuluisa näyttävistä pr-tempauksistaan joilla mainostaa sarjakuvaansa ja niihin liittyviä elokuvia. Hänen jokainen työnsä on runsaan taustatyön tulosta, ja käsikirjoitukset ovat piirtäjien märkiä unia tai painajaisia sillä ne ovat täynnä yksityiskohtaisia merkintöjä joilla auttaa piirtäjää hahmottamaan kokonaisuus.

Kapteeni Britannia, Halo Jones, Miracleman, A Small Killing, Rämeen Olento, DC Universumi: Tekijänä Alan Moore, Watchmen, V niinkuin Verikosto, Spawn, 1963. Violator, Supreme, Judgment Day, WildC.A.T.S., voodoo, Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga, Tom Strong, Promethea, Top 10, Helvetistä, Neonomicon, Providence, Lost Girls ja Nemo trilogia. Siinä Mooren kaikkein merkittävimmät sarjakuvatyöt, joihin ei ole listattu hänen proosa, kirja ja tekstimuotoisiin tarinoihin perustuvia sarjakuvia, jotka ovat näiden ohella oma juttunsa.

Yleensä Mooren tuotannossa päähenkilöinä esiintyy luonteeltaan täysin tavallisia ihmisiä, joilla on kuitenkin jokin erityinen ominaisuus tai kyky. Moore on lahjakas juurikin inhimillistämään pahimpiakin ihmishirviöitä niin paljon, että todellisuuskäsitys näistä hahmoista hämärtyy lukijalle ilman oikeastaan ristiriitaa, vaan enempikin heidän tarinoidensa päätös tuntuu nopeastikin luontevalta. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka Watchmenin Koomikon ja Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigan Näkymätön mies hahmon. Ei pidä kuitenkaan käsittää väärin, etteikö molempien hahmojen kohtalo tuntuisi vahvasti ansaitulta, mutta molemmissa hahmoissa on myös hyviä ja inhimillisiä ominaisuuksia, jotka saavat ne tuntumaan ei vain aidoilta, mutta myös kaukana fiktion mustavalkoisesta todellisuudesta tuntuvilta hahmoilta jotka voisivat asua myös meidän todellisuudessa ainakin luonteensa puolesta. Inhimillisyys muodostaakin melko yleisestikin keskeisen teeman Mooren tuotannossa.

Muita usein näkyviä teemoja ovat vanheneminen, poliittinen yhtenäisyys, kielletyt tunteet, nostalgia, mielikuvitus ja erilaiset kypsemmät kerronnalliset elementit, kuten seksi, väkivalta ja yliluonnollinen ympäristö. Mooren jutuissa onkin siis usein se jokin mikä tekee sarjakuvien tarinasta enemmän ja kenties jopa älykkäämmän. Kerronnllisesti hän on sarjakuvalle yhtä tärkeä sekä temaattisesti että merkitykseltään kuin William Shakespeare.

Kun Alan Moore lopulta luovutti erilaisten sarjakuvayhtiöiden pakottamana sarjakuva-alan suhteen vuonna 2019 hänen viimeiseksi sarjakuvakseen jäi Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga sarjakuva-sarjan viimeinen osa, joka on osuvasti nimetty Shakespearen viimeisen teoksen mukaan, Myrsky (The Tempest), mutta vieläkin enemmän kai hänen sarjakuva-alalle jäätyneestä sydämestään kertoo hänen Nemo trilogiansa, jonka voi katsoa käsittelevän hänen lopettamis päätöksensä luonnolliseksi purkauksi. Sittemmin Moore on siirtynyt tekemään elokuvia, ja jatkanut muun kirjallisuuden parissa. Mooren uraa voisi luonnehtia sanoilla intohimoisesta metodikirjoittajasta jääsydämeksi.