Brittiläisen Invaasion Kärkinimet osa 3/7: Grant Morrison

Skotlantilainen Grant Morrison on sekä sarjakuvakirjoittaja, näytelmäkirjailija ja Heavy Metallin päätoimittaja. Kun Morrison aloitti uransa piirtäjänä hän sai välittömästi ammantinvalinnan ohjaajalta palautetta että hänen pitäisi mennä pankkiin töihin joten hän siirtyi käsikirjoittajaksi. Hän kulutti suurimman osan 1980-luvusta bändinsä The Mixerin parissa kirjoittaen samalla Starblazer sarjakuvaa. Vasta kirjoitettuaan The Liberators sarjakuvan Warrior lehteen hänet huomattiin brittiläisellä Marvelilla ja hän kirjoitti yhtiön palkkalistoilla Doctor Who:ta. Hän myös kirjoitti Zenith nimistä sarjakuvaa 2000AD lehteen.

DC huomasi Morrisonin Zenith sarjakuvan, ja palkkasivat hänet kirjoittamaan Animal Maniä. Hän myös kirjoitti tähän samaan aikaan Arkham Asylum: A Serious House on Serious Earth sarjakuvan. Animal Manin ansiosta Morrisonin ura räjähti käyntiin, ja hän saattoi valita seuraavan sarjakuvan, Doom Patrolin, itse.

Tässä vaiheessa hän oli jo luonut surreallistisen lähes tajunnanvirtaa muistuttavan tyylinsä. Varsinainen pelin muuttaja oli kuitenkin Arkham Asylum sarjakuva joka myi 182 166 kopiota kovakantisena ja 85 047 kopiota pehmeäkantisena. Samoihin aikoihin hän herättti kohua Swifthin's Day ja The New Advetures of Hitler sarjakuvillaan.

Morrison palasi Batmanin pariin Gothic tarinallaan joka on kuin suora itsenäinen jatko-osa edelliselle. Hän myös uudisti Kid Eternityn ja Dan Daren. Hän myös kirjoitti Bible John – A Forensic Meditation, joka käsitteli Bible John nimistä sarjamurhaajaa hieman Alan Mooren Helvetistä sarjakuvan tapaan.

Tässä vaiheessa hän aloitti yhteistyönsä toisen tulevan sarjakuva-alan tähden, Mark Millarin kanssa, ja heiltä syntyi Big Dave joka herätti pahennusta. Hän myös kirjoitti DC:n Vertigo linjalle Sebastian O, The Mystery Play ja Kill your Boyfriend sarjakuvat. Hän aloitti myös yhteistyön aisaparinsa Frank Quitelyn kanssa.

Morrison uudisti JLA:n tuomalla takaisin silver agen aikaisia konsepteja ja käsitteitä. Näihin aikoihin hänen huumeiden käyttönsä alkoi näkyä hänen haastatteluissaan ja töissään (The Invisibles) ja hän alkoi saavuttaa kulttistatustaan sarjakuva-alan rock-tähtenä ja eräänlaisena sarjakuva-guruna. The Matrix elokuvat ottivat paljon vaikutteita hänen The Invisibles tuotannostaan.

Hän siirtyi Marvelille ja kirjoitti Marvel Boy ja Ihmeneloset mini-sarjat ja aloitti kuuluisan New X-Men juoksunsa joka nousi 2000-luvun myydyimmäksi sarjakuvaksi ja uudisti X-Menin modernimpaan muotoon jossa se tunnetaan yhä tänäkin päivänä. Hän myös kirjoitti Vertigolle The Filth, Seaguy, WE3 ja Vimanarama nimiset sarjakuvat. Hän myös palasi JLA:n pariin JLA Classified lehdessä. Hän myös kirjoitti Seven Soldiers of Victoryn. DC oli vaikuttunut hänen uudistuksistaan ja teki hänestä konsultin DC:n uudistuksille. Hän aloitti kirjoittamalla Teräsmiehelle lopun, joka lopulta päätyi itsenäiseksi tarinaksi.

Morrison äänestettiin maailman toiseksi parhaimmaksi sarjakuvakirjioittajaksi vuonna 2006 CBR:n toimesta ja hän aloitti pitkän ja monipuolisen Batman juoksunsa jossa hän esitteli Damian Waynen, ensimmäisen Bruce Waynen biologisen pojan ja uudisti Bat-Mite nimisen silver age aikaisen Batman hahmon. Hänen Batman juoksunsa kulminoitui Final Crisisiin ja jatkui vielä hetken sen jälkeen. 2010 hän kirjoitti Vertigolle upean Joe the Barbarian sarjakuvan joka toi hieman mieleen Liisa Ihmemaassa kirjan.

Morrison esiintyi My Chemical Romancen musiikkivideoilla "Na Na Na (Na Na Na Na Na Na Na Na Na)" ja Sing, sillä kävi ilmi että My Chemical Romancen laulaja Gerard Way on suuri Morrison fani ja tehnyt itsekin sarjakuvia, kuten Umbrella Academyn, jossa välittyykin kyseinen fanitus, sillä se muistuttaa paljon Doom Patrol sarjakuvaa.

Vuonna 2011 DC uudisti Teräsmiehen Morrisonin avulla. Morrison on sanonut tuon uudistetun Action Comicsin sivuilla olevan Teräsmiehen olevan se sama Teräsmies joka esiintyy All-Star Supermanissä. Hän myös kirjoitti supersankareista tietokirjan nimeltä Supergods: Our World in the Age of the Superhero, joka on varmasti yksi myydyimpiä aihetta käsitteleviä teoksia. Hän kirjoitti vuonna 2014 metasarjan The Multiversity joka esittelee DC:n kaikki 52 universumia. Sittemmin hän kirjoitti Green Lantern sarjakuvaa ja palautti hahmoa perusasioiden äärelle.

Morrisonin laajasta tuotannosta voisin suositella ainakin Zenith, The New Adventures of Hitler, Bible John – A Forensic Meditation, Big Dave, Animal Man, Doom Patrol, Kid Eternity, JLA, The Flash, DC One Million, All-Star Superman, Action Comics, The Mulriversity, The Green Lantern, The Invisibles, The Filth, Seaguy, We3, Joe the Barbarian, New X-Men, Happy!, Klaus sarjakuvia sekä hänen koko Batman tuotantoansa.

Morrisonin tuotannossa on usein sosiaalisia ja poliittisia kommentaarioita, kuten kulutusta kritisoivaa, ympäristönsuojeluun kannustavaa ja median roolia yhteiskunnassa kritisoivaa tematiikkaa. Hän on myös töissään kuten Doom Patrol käsitellyt identiteettiä, mielenterveysongelmia ja sosiaalista ulkopuolisuutta. Toisinaan hän saattaa myös ottaa metatasolla kantaa itse sarjakuvan historiaan, tai kehitykseen tai sisältöön. Esimerkiksi hänen Batman ja Teräsmies tuotannoissaan selvennetään kuinka kirjoittajien tulisi hänen mielestään kirjoittaa näitä hahmoja.

Johtuen hänen laajasta sarjakuvatietämyksestään, hän usein esittää mallin, jossa hyödynnetään koko kyseisen hahmon historiaa ja sen herättämiä mielikuvia ja mielikuvituksen lopputulemaa, ja sitten selventää mikä siinä toimii ja mikä vanhassa mallissa saattoi mennä pieleen. Tämänkin seikan vuoksi Morrisonin tuotanto on usein monitasoista ja monitulkinnallista. Usein hänen tarinoistaan jääkin eräänlainen surrealistinen vaikutelma, jonka syvemmät tasot saattaa avautua vasta syvemmän tarkastelun jälkeen. Vaikka Morrisonin metakerronta on usein melko surrealistista, se on ehkä juuri siksi paljon hienovaraisempaa kuin vaikka neljännen seinän suora rikkominen tai teoksen suora tietoisuus itsestään. Tämäkin tekee hänen tarinoistaan monitulkintaisia.

Morrisonilla on myös poikkeuksellinen taito saada voimakkaimmatkin supersankarit tuntumaan luonnollisilta ja inhimillisiltä, poistamatta heille keskeisiä ominaisuuksia, josta esimerkkeinä mainitut Batman ja Teräsmies. Teräsmiestä hän käsittelee eräänlaisena renesanssimiehenä, kun taas Batmaniä hän lähestyy hahmona, joka egonsa vuoksi leikkii loputtomiin samoja leikkejä vihollistensa kanssa, sillä Batmanin ainoa varsinainen todellinen heikkous on hänen oma mielensä. Samaa suurten hahmojen inimillistämis metodia hän on käyttänyt myös muissakin sarjakuvissaan, ja sen takana on aina enempi näkökulma kuin hahmon historian tai tuntuman radikaali muuttaminen.