Brittiläisen Invaasion Kärkinimet osa 2/7: Neil Gaiman

Neil Gaiman on kirjailija, sarjakuvakirjoittaja ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän syntyi puolalais-juutalaiseen perheeseen, joka asui Britanniassa, Englannissa. Hänen siskonsa oli skientologi, mutta hän itse irtisanoutui tästä uskonnosta kuten myös juutalaisuudesta. Hän uskoo silti että Jumala on olemassa DC Universumissa vaikka ei rummutakaan ajatuksen puolesta.

Gaiman oppi lukemaan 4-vuotiaana, ja luki laajasti sarjakuvia ja kirjoja. 7-vuotiaana hän sai synttärilahjaksi C.S. Lewisin Narnia kirjasarjan, joka puhutteli häntä kirjoitustyyliltään. 10-vuotiaana hän löysi Dennis Wheatleyn ja J.R.R. Tolkienin ja nämä tekivät häneen pysyvän vaikutuksen. Muita lapsuuden suurimpia suosikkeja oli Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa kirja. Sarjakuvien puolelta hän luki erityisesti Batmaniä. Muita suosikkeja olivat Mary Shelley, Rudyard Kipling, Edgar Allan Poe, Michael Moorcock, Alan Moore, Steve Ditko, Will Eisner, Ursula Le Guin, Harlan Ellison, Lord Dunsany, R.A. Lafferty ja G.K. Chesterton.

Gaimanin ura lähti käyntiin kun hän otti yhteyttä R.A. Laffertyyn ja kysyi häneltä neuvoa kirjailijan uraa varten. Tämä kirjoitti Gaimanille takaisin informatiivisen ja rohkaisevan kirjeen täynnä vinkkejä. Roger Zelazny oli kirjoittaja joka vaikutti Gaimaniin eniten, se jopa näkyy hänen omassa tuotannossaan aiheiden ja tyylin osalta. Muita mainitsen arvoisia ovat Moorcock, Ellison, Samuel R. Delany, Angela Carter ja Le Guin. Hän on myös ottanut vaikutteita folkloresta. Hän mainitsee Otta F Wiren kirjat legendoista inspirtaationsa lähteeksi.

1980-luvulla Gaiman kirjoitti journalismia, haastatteluita ja kirja-arvosteluita saadakseen aikaan suhteita uraansa varten. Hänen ensimmäinen fantasiatarinansa oli Featherquest ja se julkaistiin Imagine Magazinessa. Odottaessaan junaa Lontoossa, hän löysi Alan Mooren Swamp Thingin ja hän päätti lähteä sen luettuaan ja siitä vaikututtuaan sarjakuva-alalle. Vuonna 1984 hän kirjoitti Duran Duranin biografian joka myi nopeasti vaikka hän oli omasta mielestään tehnyt huonoa työtä. Hän kirjoitti myös haastatteluja ja artikkeleita Knave nimiseen brittilehteen. Hän lopetti uransa journalismin parissa, koska brittilehdet julkaisivat valheita faktoina. Hän kijroitti myös Linnunradan käsikirja liftareille aiheisen tietokirjan.

Ystävystyttyään Alan Mooren kanssa hän alkoi kirjoittamaan Miraclemaniä Mooren jäljiltä. Hän kirjoitti myös Future Shocks lyhyttarinoita 200AD:hen. Hän myös kirjoitti aisaparinsa ja ystävänsä Dave Mckeanin kanssa kolme sarjakuvaromaania; Violent Cases, Signal to Noice ja The Tragical Comedy or Comical tragedy of Mr. Punch. DC vaikuttui tästä ja palkkasi hänet kirjoittamaan Black Orchid mini-sarjan. Tämä johti Gaimanin myös Sandman sarjakuvan pariin.

Tämä jatkui vuodesta 1989 aina vuoteen 1996 asti. Hän pääsi myös kirjoittamaan Batmaniä kahden pahiksen syntytarinan verran.

Gaiman kirjoitti myös The Book of Magic nimisen sarjakuvan DC:lle, jossa selkeästi on elementtejä jotka muistuttavat Harry Pottteria, paitsi että tämä esitteli DC:n omaa fantasia-universumia. Hän myös kirjoitti oman tulkintansa Sweeney Toddista Taboo lehteen, mutta tämä jäi kesken kun lehti lopetettiin. Hän myös loi Tekno Comixille Lady Justicen, Mr. Hero the Newmatic Manin ja Teknophagen joita hän ei kuitenkaan kirjoittanut. Hän kirjoitti myös osin elämänkerralisen teoksen Tales of the White Wolf antologiaan.

Kun Gaimanilta kysyttiin miksi hän pitää sarjakuvista enemmän tarinankertomisen väylänä, hän sanoi että koska se on enimmäkseen koskematonta aluetta.

2000-luvulla Gaiman siirtyi Marvelille kirjoittamaan Marvel 1602 ja The Eternals teoksia. Hän myös kirjoitti oman tulkintansa viimeisestä Batman tarinasta. Myöhemmin hän myi alunperin Spawnia varten kirjoitetun luomansa Angela hahmon Marvelille. Tällä hetkellä hän johtaa Sandmanin spin-offeista koostuvaa linjaa The Sandman Universe jotka aluksi julkaistiin DC Vertigo linjan kautta, kunnes ne siirtyivät osaksi DC:n Black Label linjaa Vertigo linjan päätyttyä.

Kirjailijauransa aikana hän on kirjoittanut laajan tuotannon, johon kuuluu muun muassa yhteistyö Terry Pratchettin kanssa Good Omens (Hyviä enteitä) kirjalla, gootti- ja Liisa Ihmemaassa henkinen maanalaiseen Lontooseen keskittyvä Neverwhere, satumainen Tähtisumua, mytologiaa käsittelevä American Gods (Unohdetut Jumalat), Kiplingin Viidakkokirjan goottiversio The Graveyard Book (Hautausmaan poika), vakavamman kirjan The Ocean at the End of the Lane sekä tietokirjamaisen, mutta silti fantasiaa olevan Norse Mythology.

Gaimanin elokuva/tv-ura kattaa Neverwheren tv-sarja version BBC:lle, Beowulfin käsikirjoituksen, Babylon 5 sarjan jaksoja ja Doctor Who sarjan jaksoja. Hänen teoksiaan on myös käännetty elokuva- ja sarjamuotoon. Näistä merkittävimmät ovat Tähtisumua, Coraline, American Gods ja Sandman sarjakuvista omilleen siirtynyt Lucifer sarja. Tällä hetkellä hän työstää elokuvaa Death: The High Cost of Living sarjakuvasta sekä The Gaveyard Book kirjasta. Hän myös työstää elokuvaa kiinalaisen mytologian kärkiteoksesta Journey to the West. Gaiman on myös esiintynyt Simpsonit sarjan jaksossa The Book Job.

Hän on paras mahdollinen julkinen esiintyjä mitä sarjakuva-alalla tai kirjallisuuden alalla on, sillä hän sekä laulaa, lukee ja tekee niistä kaikin tavoin eläviä. Hän on myös Tori Amosin hyvä ystävä, ja tämän lapsen kummi.

Gaiman tunnetaan eräänlaisena amerikkalaisen sarjakuvan Tim Burtonina tai ainakin tähän häntä on monesti verrattu. Hänen erityisalaansa ovat historia, sadut, mytologia, legendat ja filosofia mitkä kaikki näkyvät myös hänen tuotannossaan elementteinä, joita täydentää usein goottilainen ja satumainen ilmapiiri, jonka vuoksi tämä vertaus on toisinaan osuva sillä erotuksella että filosofiaa, mytologiaa legendoja ja historiaa harvemmin näkyy Tim Burtonin tuotannossa. Gaiman on sarjakuvamaailman satusetä, jonka sadut vain sattuvat olemaan tavallisia satujakin hieman älykkäämpiä. Kuten Alan Moore, myös hän on tehnyt sarjakuville sen mitä William Shakespeare teki näytelmäkirjallisuudelle. Miehen tuotannossa jopa itse kuolemakin on vain yksi suuri seikkailu muiden joukossa.

Gaimanin teoksissa on hyvin harvoin toistuvia teemoja, vaan enempi toistuvia elementtejä, sillä jokainen teos on temaattisesti täysin oma juttunsa. Gaiman itse on kuvaillut pääteemoikseen tuotannossaan ”elämän, kuoleman, kaihon ja uhrauksen” jotka kuitenkin kattavat alleen melko laajan kirjon pienempiäkin teemoja, joilla kuvata hänen teoksiaan. Niihin voisi lukea vankeus ja palvonta teemat jotka esiintyvät hänen suurimmissa teoksissaan The Sandman ja American Gods jotka molemmat ovat samoilla mytologisilla elementeillä kirjoitettuja teoksia, jotka erottavat toisistaan juurikin niiden tematiikka ja lähestymistapa. Näiden kahden niinsanotun ”pääteoksen” tematiikka toistuu myös joissakin pienemmisssä Gaimanin sarjakuva ja kirjallisuus tuotannoissa. Ei sillä etteikö myöskin elämän, kuoleman, kaihon ja uhrauksen teemat olisi vangittu lukijoiden palvottavaksi myös The Sandmaaniin ja American Godsiin. Pohjimmiltaan olemme kaikki vankeja, jotka palvovat lähes pakkomielteisesti jotakin. Se lienee Gaimanin sanoma näillä kahdella teoksella ja niiden pienemmillä variaatioilla.

Neil Gaiman on tehnyt laajan tuotannon, joka ulottuu kirjallisuuden joka lajeihin, ja jopa aina elokuviin asti. Mutta tarvitseeko alkuun päästäkseen todella lukea aivan kaikki? Tässä arvio hänen tuotantonsa teosten pakollisuudesta

Neil Gaimanin sarjakuvatuotannosta pakollisia ovat lähes kaikki, lukuunottamatta tietysti Violent Cases, The Tragical Comedy or Comical Tragedy of Mr. Punch, Marvel 602 ja Eternals sarjakuvia. Niistä 2 viimeisintä ovat yleisesti ottaen huonointa mitä hän on koskaan kirjoittanut. Gaimanin vahvuuus ei selvästi ole Marvel sarjakuvissa. Hän ei vain hallitse kyseisen yhtiön rajoittunutta julkaisupolitiikkaa. Kaksi muuta taas ovat toki hyviä teoksia, mutta ne eivät olleet mielestäni kovin oleellisia suuremman tuotannon kannalta, vaikka niistä etenkin toinen on saanutkin kehuja. Stardust ja Harlequin Valentine on julkaistu myös kirjoina, ensimmäinen romaanina ja toiseksi mainittu lyhyttarinana, mutta näistä sarjakuva-käännökset ovat visuaalisuutensa vuoksi omaan makuuni parempia.

Näin ollen Gaimanin sarjakuvatuotannosta oleellisia ovat seuraavat 11 teosta:

Black Orchid

The Sandman

The DC Universe by Neil Gaiman

Green Lantern/Superman: Legend of the Green Flame

Neil Gaiman's Midnight Days

The Books of Magic

Stardust

The Last Temptation

Miracleman by Gaiman and Buckingham: The Golden Age

Angela

Harlequin Valentine

Romaaneista sitä vastoin ensimmäiset 4 ovat parhainpia ja siten myös välttämättömimpiä. Toki myös The Graveyard Book kannattaa lukea. Stardust löytyy sarjakuvamuodossa, ja tuo versio onkin yleisesti monessa mielessä parempi. Anansi Boys, InterWorld, The Silver Dream, The Ocean at the End of the Lane ja Eternity's Wheel eivät ole mitään suurimpia klassikoita. Sen sijaan Gaimanin viimeisin romaani, Norse Mythology on. Kyseinen romaani on käännetty myös sarjakuvamuotoon, ilman Gaimanin mukanaoloa, mutta on vaikea kuvitella että se toisi mitään järin uutta tarinaan tai olisi muutenkaan yhtään sen toimivampi tai parempi. Eli seuraavat 5 romaania Gaimanin romaaneista ovat välttämättömät:

Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch

Neverwhere

American Gods

The Graveyard Book

Norse Mythology

Kuvitetut romaanit taas koostuvat laajasta pääosin lapsille suunnatusta tuotannosta. Niistä MirrorMask toimii paremmin elokuvamuodossa, kuin romaanina. Vaikka kuvitettujen romaanien tuotannosta välttämättömiä ovat ainoastaan Coraline ja Fortunaly, the Milk, niin loput ovat kuitenkin melko laadukkaita lastenkirjoja, joten jätän ne siitä huolimatta tälle listalle. Näin ollen luettavan luvuksi saadaan 8 teosta jotka ovat:

Coraline

The Day I Swapped My Dad for Two Goldfish

A Walking Tour of the Shambles

The Wolves in the Walls

Odd and the Frost Giants

Blueberry Girl

Crazy Hair

Fortunately, the Milk

Bonuksena mainittakoon tässä välissä, etttä ainoa merkittävä antologia on Fragile Things: Short Fictions and Wonders joka on suurinpiirtein ainoa välttämätön Gaimanin antologia, koska siinä on kaikki parhaimmat lyhyttarinat koottuna. Se on myös helpoiten saatavilla.

Gaiman on myös ollut mukana itse sarjakuviinsa ja kirjoihin liittyvissä tv-sarjoissa ja elokuvissa. Näistä ehdottoman välttämättömiksi voisi mainita MirrorMask elokuvan ja American Gods tv-sarjan. Good Omens on rajatapaus, jossa sekä tv-sarja että kirja ovat jossain määrin välttämättömiä. Loput kolme eli Neverwhere, The Sandman ja Beowulf voi suhteellisen helposti jättää väliin.

Erillisen maininnan ansaitsee sarjakuva-adaptaatiot ja elokuva/tv-adaptaatiot, joissa Gaiman ei siis ole itse ollut milläänlailla mukana. Sarjakuva-adaptaatioista lukemisen arvoisia ovat kaikki paitsi How to talk to Girls at Parties, Only the end of the world again ja Murder Mysteries. Rajatapauksia ovat Coraline, Norse Mythology, The Graveyard Book ja American Gods sarjakuvat, jotka ovat ihan mainioita käännöksiä, mutta ne eivät ole kovin mieleenpainuvia versioita verrattuna muuhun adaptaatio-tuotantoon. Useimmissa adaptaatioissa on kuitenkin upea kuvitus, joka tukee alkuperäisiä versioita sen verran paljon, että tekee niistä lukemisen arvoisia. Alla tärkeimmät -sarjakuva-adaptaatiot:

Creatures of the Night

A Study in Emerald

Snow, Glass, Apples

Neverwhere

Elokuva/TV adaptaatioista Stardust, Coraline ja How to talk to Girls at Parties elokuvat ovat ne kaikkein onnistuneimmat, vaikka Lucifer tv-sarjalla on faninsa.

Eli yhteensä kaiken kaikkiaan noin 30 teosta jää katsottavaksi ja luettavaksi pakollisesta oppimäärästä koskien Neil Gaimania. Näillä pitäisi pärjätä melko pitkälle, tai ainakin päästä alkuun. Useimmat teokset jotka kuuluvat tähän noin 30 teoksen ryhmään ovat merkittäviä klassikoja lajissaan. Perehdyttyäsi näihin, tiedät melko varmasti kuka Gaiman on ja mitä hän on tehnyt.