Brittiläisen Invaasion Kärkinimet osa 4/7: Mark Millar

Skottilainen Mark Millar on inspiroinut lukuisia elokuvia sarjakuvillaan ja on toiminut Foxin luovana konsulttina heidän Marvel elokuvissaan. Hän kasvoi suurperheessä ja sarjakuvat tulivat hänen elämäänsä jo 4 vuotiaana hänen veljensä kautta ennen kuin oppi edes lukemaan.

Hänen ensimmäinen omistama sarjakuvansa oli The Amazing Spider-Man 121 vuodelta 1973 jossa nähtiin Gwen Stacyn kuolema. Samana päivänä hän osti Teräsmies sarjakuvan. Hän piirsi kasvoihinsa Hämähäkkimiehen seittikuviot jotka yhä näkyvät hänen luokkakuvissaan koska tussi ei lähtenyt pois. Millar on nimennyt Alan Mooren ja Frank Milerin isoimmaksi inspiraation lähteekseen kutsuen heitä jopa sarjakuvalliseksi äidikseen ja isäkseen. Hän nimeää myös Grant Morrisonin, Peter Milliganin, Warren Ellisin ja Garth Ennisin vaikutteikseen. Nykyisistä kirjoittajista hän pitää Jason Aaronista ja Scott Snyderista.

Millar menetti sekä äitinsä että isänsä 14-18 vuotiaana. Hän ei mennyt taidekouluun koska sen koettiin olevan ajanhaaskausta akateemiselle Millarille. Hän suunnitteli alunperin tohtorin uraa. Kaikki kuitenkin muuttui kun hän haastatteli fanzinea varten 18-vuotiaana Grant Morrisonia joka oli juuri alkanut työstää Animal Maniä. Kun hän mainitsi haluavansa sekä piirtäjän että käsikirjoittajan uran, Morrison kehotti häntä valitsemaan ja keskittymään jompaan kumpaan koska on vaikea olla molempia samaan aikaan.

Millarin ensimmäinen työ sarjakuvakirjoittajana tuli kun hän kirjoitti Saviour nimisen sarjakuvan. 1990-luvun aikana Millar työskenteli 200AD, Sonic the Comic ja Crisis lehdissä. Millar myös kirjoitti Morrisonin kanssa yhteistyöllä sarjakuvia. Millarin brittiläiset sarjakuvat kiinnittivät DC:n huomion ja hän alkoi kirjoittamaan Swamp Thing sarjakuvaa Morrisonin avustamana. Hän jatkoi Morrisonin kanssa yhteistyötä JLA, The Flash ja Aztek sarjakuvissa. Hän myös kirjoitti The Authority sarjakuvaa.

Millar kuitenkin löi läpi amerikkalaisessa sarjakuvassa vasta Superman: Red Son sarjakuvan myötä jolloin hän myös löysi legendaariseksi muodostuneen ”mitä jos...” tyylinsä joka sai inspiraationsa Marvelin What If... sarjakuvakonseptista, ja muodostui lopulta hänen tavaramerkikseen ajalla jolloin What if sarjakuvat olivat melko harvinaisia. Idea siis perustuu siihen että Millar pohtii esimerkiksi ”Mitä jos Teräsmies olisi kommunisti?” kysymyksen, ja muodostaa sen ympärille sarjakuvatarinan.

Marvelille hän loi Ultimate X-Menin ja Ultimatesin (Mitä jos Kostajat olisivat kaikki inhimillisiä?) ja aiheutti tällä paljon meteliä, sillä sarjakuva esitteli hieman Watchmenin ja Youngblood sarjakuvan jalanjäljissä modernin median parissa työskentelevät supersankarit, joilla oli kannettavaan iso joukko kauniin kiiltokuvan alle kätkettyjä salaisuuksia, kuten Ant-Manin vaimonhakkaaja tausta. Millar myös löysi sarjakuvan myötä toisen keskeisen elementin tyyliinsä, joka oli massiivinen elokuvallinen kerronta, joka määritteli uudelleen koko Marvel yhtiön isompaa sarjakuvatuotantoa.

Lopulta Ultimates käännettiin animaatio-elokuvaksi josta tosin puuttuu koko perusidea salailevista sankareista ja vahvasti elokuvamaisesta kerronnasta. Animaatioelokuvassa on vain hyvin vähän alkuteoksesta. Sarjakuva inspiroi myös näytellyn The Avengers elokuvan, jossa oli elokuvamaisesta kerronnasta otettu vaikutteita, vaikka salailevien sankareiden konsepti jäikin hieman taka-alalle.

Vuonna 2006 Millar kirjoitti myös Civil War (Mitä jos hallitus haluaisi registeröidä supersankarit?) nimisen sarjakuvan joka inspiroi kolmannen Kapteeni Amerikka elokuvan ja koko Marvel Studiosin elokuvatuotantoa tarjoamallaan metatason kritiikillä koskien supersankareille ominaisia juurtuneita elementtejä kuten salaiset henkilöllisyydet. Sarjakuva myös vei pidemmälle ajatuksen vainotuista ja hallituksen kanssa ongelmiin usein joutuvista supersankareista. Civil War määritteli pitkäksi aikaa monet muidenkin kirjoittajien juonikuviot, ja esitteli uuden tavan tehdä vakiintuneesta supersankareiden välisistä keskinäisistä tappeluista kiinnostavia sekä kirjoittajille että lukijoille.

Vuonna 2009 hän kirjoitti Old Man Loganin (Mitä jos Wolverine olisi vanha?) joka inspiroi Fox yhtiön sittemmin viimeiseksi jääneen Wolverine aiheisen elokuvan nimeltä Logan, joka on yhä edelleen parhaimpia Marvel filmatisointeja, mutta myös onnistunein Wolverine elokuva ja X-Men elokuvasarjan osa tai spin-off. Periaatteessa se juuri toimiikin loppuna Foxin X-Men elokuvauniversumille. Sarjakuvasta se eroaa keskeisesti siinä, että sarjakuvassa on huomioitu enemmän Marvel Universumin laajempaa kokonaisuutta, sillä siinä myös lukuisat Marvelin sankareiden viholliset ovat viimein voittaneet ja jakaneet Amerikan keskenään osiin. Millar jopa tarkensi maailman yksityiskohtaisena karttana, ikäänkuin Tolkienin kaltainen vanha tekijä, joka myöskin oli hyvin harvinaista supersankari sarjakuvissa. Elokuvassa ei moista siis nähdä, mutta se korvataan erilaisilla elokuvan tarinaa hyödyttävillä elementeillä joista yksikään ei ole kuitenkaan sarjakuvan perusidean vastainen. Molemmat teokset ovat siis yhtä merkittäviä, mikä tekee niistä juurikin niin merkittävän, ja pakolliset sivistyksen kanalta sekä lukea että katsoa. Jossain määrin Millar pohjaa sarjakuvansa idean Millerin Batman sarjakuvista saatuun inspiraatioon.

Vuonna 2004 Millar loi oman sarjakuvayhtiö-linjansa Millarworldin jossa tuotto menee 50/50 piirtäjälle ja hänelle. Hänen ensimmäinen Millarworld sarjakuvansa oli Wanted joka inspiroi samannimisen elokuvan, joka tosin erosi sarjakuvasta paljonkin, ja oli jopa parempi teos, johtuen siitä että siinä poistettiin supersankari aiheiset elementit ja sijoitettiin elokuva omaan realismiinsa, joiden jäljiltä sarjakuvaversio ei tunnu kovinkaan uniikilta kokonaisuudelta.

Myöhemmin vuosikymmenen lähestyessä loppuaan, hän loi Kick-Ass sarjakuvan (Mitä jos supersankareita olisi oikeasti olemassa?) josta myös tehtiin kaksi elokuvaa, alkuperäisen sarjakuvan saadessa kaksi jatko-osaa, yhden Hit-Girl nimisen spin-offin ja paljon myöhemmin uuden sukupolven sarjakuvan jota tuki uusi Hit-Girl spin-off sarjakuva-sarja. Elokuvista ensimmäinen ei onnistu juuri lainkaan täyttämään sarjakuvan asettamia ikärajallisia raameja, mutta järjestyksessään toinen elokuva onnistuu taas vuorostaan sarjakuvan jatko-osia paremmin rakentamaan lopun tarinalle, mutta toki myös kuvaamaan alkuperäiselle sarjakuvalle yleistä some- ja internet-kulttuuria ja sen vaikutusta niinsanottuihin oikeisiin supersankareihin. Näistä siis ainoastaan Kick-Ass 2 elokuva ja ensimmäinen sarjakuvan osa ovat tutustumisen arvoisia. Ikävä kyllä elokuvan lopussa luvattu Hit-Girl aiaheinen spin-off adaptaatio jäi tekemättä, ja elokuvat kokivat luonnollisen päätöksensä toisessa elokuvassa. Kick-Ass sarjakuva kehitti Millarin kerronnan uudelle inhimilliselle tasolle, ja teki myös niinsanotusta provosoivasta kerronnasta osan Millar sarjakuvien tyyliä.

Muita vanhempia Millarworld universumiin jälkikäteen liitettyjä sarjakuvia ovat Chosen ( Mitä jos Jeesus olisi elänyt nykypäivänä? ), The Unfunnies ja War Heroes.

Vuonna 2010 hän lähti kokonaan Marvelilta ja siirtyi tekemään Millarworld sarjakuvia. Näihin kuului Nemesis (Mitä jos Jokeri olisi Batman?), Superior (Mitä jos Kapteeni Marvel olisi oikea?), Super Crooks (Mitä jos superpahikset olisivat pääosassa?), Jupiter's Legacy, Starlight, MPH, Huck, Chrononauts, Empress, Reborn ja Kingsman. Näistä lopulta vain Nemesis oli tasoltaan huonompaa Millaria, sillä se luottaa Kick-Assistä opittuun provosoivaan kerrontaan ihan liikaa ja sen design on surkea ja se sotii monesti jopa omaa perusideaansakin vastaan. Kingsman sitä vastoin toimii paremmin elokuvamuodossa, jossa tarinaan tuodaan enemmän satiiria ja syvyyttä, vaikka alkuteoskin on hillityllä luonteellaan ihan miellyttävää luettavaa, josta elokuvaversio on osannut hyvin poimia kaikesta huolimatta sen charmin, ja jalostaa sitä tematiikassaan pidemmälle. Tämä ei tietenkään poista elokuvan jatko-osien lopulta totaalista turhuutta ja ideoiden venyttämistä. Ensimmäinen elokuva on kuitenkin jopa jossain määrin Millarin provoisoivaa kerrontaakin käyttävänä toisinaan enemmän Millarin teos luonteeltaan, kuin sarjakuvaversio joka tosiaan kulkee melko hillittyjä latuja.

Tällä hetkellä Millar tuottaa American Jesus, Superior ja Nemesis elokuvia Netflixille, joka sittemmin osti Millarworldin, ja vastaa sekä sen kustantamista sarjakuvista, että myöskin elokuvaoikeuksista kaikkiin nimikkeisiin. Millar kirjoittaa yhä sarjakuvia, oikeastaan enemmän kuin koko aiemman uransa aikana. Jopa niin paljon, että niissä vain harvoin onnistuu pysymään perässä kun ne ovat painotuoreita ja jopa jossain määrin ajankohtaisia. Hän saattaa hyvinkin olla aikamme tuotteliaimpia ja ehkä jopa menestyneimpiä independent sarjakuvatekijöitä.

Millarin tuotannosta voisi suositella Big Dave, The Flash, Superman: Red Son, Spider-Man, Old Man Logan, Civil War, Fantastic Four, Marvel 1985, Ultimate X-Men, The Ultimates ja Ultimate Fantastic Four sarjakuvakokonaisuuksia, sekä erikseen on mainittava Millarworld sarjakuvat, joista suosittelen Kick-Ass, Superior, Super Crooks, Kigsman, Empress, American Jesus, Jupiter's Legacy, Starlight, MPH, Chrononauts, Huck, Reborn, Magic Order, Prodigy ja The Unfunnies sarjakuvia, joiden jälkeenkin on tullut useita juttuja joita en ole kerennyt lukemaan.

Millarille yleisiä teemoja ovat politiikka, nostalgia ja vanheneminen hänen sarjakuvissaan, mutta hän käsittelee usein näitä teemoja suoraviivaisemmin kuin esikuvansa. Hän osaa kirjoittaa niin provosoivan tarinan, kuin myös vähän optimistisemmankin tarinan. Erityisesti hän saattaa käyttää juuri nostalgiaa teemana pehmentääkseen tarinaa, joka saattaa muuten olla jopa lievästi nihilistisen oloinen. Millar tosin ei kohdista nihilismiään uskontoihin tai supersankareihin Garth Ennisin tavoin, vaan enempi politiikkaan ja yhteiskunnan rakenteeseen. Erityisesti hänen sarjakuvissaan puhutteleekin niinsanottu Bush-Obama aika-akselin poliittinen ilmapiiri. Jopa monissa hänen supersankari sarjakuvissaan joissa ei ole suoraa kytköstä politiikkaan tai edes yhteiskuntakritiikkiin saattaa välittyä tämä.

Viime vuosina hän on kuitenkin vanhetessaan yhä enemmän pehmentynyt teemoissaan, ja vanheneminen ja nostalgia ovat nousseet isoimmiksi teemoiksi. Lopulta kaikki meistä vanhenee, ja alkaa kaipaamaan lapsuuden aikoja. Millar usein tosin eroaa nostalgiassaan siinä, että hän nostalgisoi sarjakuvalapsuuttaan ja tämä välittyy esimerkiksi Superior, Kick-Ass ja Marvel 1985 sarjakuvissa, mutta myös American Jesus sarjakuvan ensimmäisessä osassa. Usein päähenkilöt ovatkin nörttejä tai lapsia, joille sarjakuvat ovat yhä tärkeitä.

Hänen dialogeissaan paljon käyttämä kiroulu on myös vähentynyt, ja sitä käytetään enään vain sopivissa määrin tehokeinona, mikä käy järkeen huomioonottaen että hän itse ei yksityiselämässään kiroile tosiaankaan yhtä paljon kuin hänen sarjakuvistaan voisi ymmärtää. Kiroilu ja etenkin tavat joilla se esiintyy hänen sarjakuvissaan, on siis enempi autentisuuden luoja, kuin niinkään siksi että se olisi hänen mielestään jotenkin siistiä.