Julkaisuhistorian Surffilauta: Spawn

Al Simmons oli palkkasotilas joka kuoli ja päätyi Helvettiin rikoksistaan ihmisyyttä vastaan. Hän tekee kuitenkin Malebolgia nimisen demonin kanssa diilin johon sisältyy uusi elämä Helvetinsikiönä, Spawnina, ja mahdollisuus nähdä vaimonsa Wanda uudestaan. Mutta kuten arvata saattoi, paholaiseen ei voi taaskaan luottaa, ja Malebolgia palauttaa hänet kyllä takaisin Maahan, mutta 5 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, tunnistamattomana, poltettujen kasvojen kera. Häneltä myös puuttuu valtaosa muistoistaan. Simmonsin ollessa tilanteessa jossa ei ole vaihtoehtoja, hän ottaa uuden henkilöllisyytensä Spawnina käyttöön, ja käyttää uusia saamiaan voimiaan hyvään, hyvittääkseen meneisyytensä synnit, siinä toivossa, että se johtaisi parempaan elämään.

Näin käynnistyi vuonna 1992 ensimmäinen Spawn numero, joka myi aivan käsittämättömät 1,7 miljoonaa kopiota ilmestyessäään, eikä voittokulku tosiaankaan päättynyt siihen. Spawn lehden rinnakkaisjulkaisutkin ovat myyneet aivan käsittämättömiä määriä, ja hahmosta on pelkästään sen vain hiukan yli 30 vuotta kestäneen taipaleen aikana tehty elokuva, videopelejä, lelu-figuureja ja vaikka mitä oheistuotteita, joita yleensä suodaan paljon pidempään mukana olleille hahmoille. Spawnin oman lehden saavutettua 300 numeroa, se rikkoi jopa ennätyksen kaikkien aikojen pisimpään jatkuneena ja kenties yhtenä parhaiten menestyneimmistä independent sarjakuvalehdistä ja sitä myöten tehden hahmosta yhtä merkittävän kuin Mikki Hiirestä, Hämähäkkimiehestä, Batmanistä, Teräsmiehestä tai vaikkapa Astro Boysta ja Pikachusta. Ja juuri tämä oli Spawnin hahmon luoneen Todd McFarlanen haave, hänen luodessaan hahmon jo 16 vuotiaana kuluttaen lukuisia tunteja ja jopa vuosia parannellakseen sitä, ja tehdäkseen siitä tunnistettavan hahmon, joka erottuisi selvästi aikansa sarjakuvien supersankareista.

Vaikka Spawn lehti on enimmäkseen yhden miehen Todd McFarlanen johtama show, niin se on kuitenkin mahdollista jakaa helposti ainakin kolmelle eri aikakaudelle, jolla jokaisella McFarlane on työskennellyt eri kirjoittajien tai piirtäjien kanssa tehdessään Spawn lehtiä. Jaan aikakaudet päälehden sadansien numeroiden mukaisesti. Eli ensimmäinen aikakausi kattaa ensimmäiset sata numeroa, toinen siitä eteenpäin aina 200 numeron kohdalle ja kolmas aikakausi kattaa aina numeroon 300 asti. Tämän pitäisi hieman helpottaa hahmottamista hahmon historiaa koskien.

Ensimmäisellä aikakaudella McFarlane esitteli Spawnin perustan ensimmäisten noin 50 numeron aikana, jonka aikana ehti myös tehdä päälehdessä monta kuuluisaa sarjakuvatekijää vierailevana käsikirjoittajana. Näihin vieraisiin kuului Alan Moore, Neil Gaiman, Dave Sim, Frank Miller, Grant Morrison, Andrew Grossenberg, Tom Orzechowski ja Julia Simmons. Lisäksi McFarlanen rinnalle liittyi pidempiaikaiseksi kirjoittajaksi yli puolessa välissä aikakautta Brian Holguin.

Spawnia piirsi tällä aikankaudella McFarlanen lisäksi Greg Capullo, jonka töitä on sanottu parhaimmiksi hahmon parissa. Vieraileviin yksittäisiä numeroita piirtäneisiin piirtäjiin kuuluivat Marc Silvestri, Tony Daniel ja Dwayne Turner, jotka tekivät useita numeroita sitoutumatta kuitenkaan pitkäaikaisemmiksi tekijöiksi.

Spawn päälehden rinnalle ilmestyi myös rinnakkaislehtiä joihin kuului Curse of the Spawn, Spawn: The Dark Ages, Spawn: The Undead ja Sam & Twitch.

Curse of the Spawn keskittyi pääosin aluksi muiden Helvetinsikiöiden tarinoihin, mutta muuttui nopeasti keskittymään Spawnin päälehden erinäisiin sivuhahmoihin. Lehti kesti vain 29 numeroa, joista jokaisen kirjoitti Alan McElroy ja piirtämisestä vastasi Dwayne Turner ja Clayton Crain. Juoksu oli antologiamaisuudestaan huolimatta enimmäkseen mieluisaa luettavaa, vaikka olikin hiukan päälehteä synkempi.

Spawn: The Dark Ages keskittyi Lord Covenant nimiseen keskiajalla elänneeseen ristiretkien ritariin, josta tulee Helvetinsikiö Spawnin tapaan ja hän joutuu tekemään rankkoja päätöksiä Englannissa synkkään aikaan, joihin kuuluu pahuuden joukkoihin liittyminen tai oman kuningaskunnan puolustaminen. Lehti kesti 28 numeroa ja sitä kirjoitti aluksi Brian Holguin, mutta lehti muistetaan hiukan paremmin loppupään uuden tulevan tähden, Steve Nilesin kirjoittamasta juoksusta, joka alkoi noin puolessa välissä.

Spawn: The Undead lehti vuorostaan keskittyi Al Simmonsin hahmoon ja silminnäkijolihin jotka olivat kohdanneet Spawnin. Tarinat olivat antologiamaisesti yksittäisiä joka numerossa. Lehden kirjoittajana hääräsi tuleva legenda Paul Jenkins, mutta ikävä kyllä lehti lopetettiin jo 9 numeron jälkeen. Ilmeisesti kaupallinen potentiaali tälläiselle oli heikompi.

Sam & Twitch lehti keskittyi Spawnin päälehden sivuilla seikkailleesseen poliisikaksikkoon, jotka alunperin päälehdessä tutkivat Spawnin kummallista tapausta ja siihen liittyviä tapahtumia. Alkuperäinen lehti kesti 26 numeroa, mutta sai jatkona toisen volumen, joten se lienee pisimpään, osin venytetysti, jatkettu Spawn lehden rinnakkaisjulkaisu, jonka suosiota ilmeisesti heikensi ainoastaan aikatauluissa pysymisen vaikeudet. Kirjoittana hääräsi lehdessä myöhemmin isona Marvel starana tunnettu Brian Michael Bendis.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen Spawn aikakausi oli lehden ja hahmon mielenkiintoisempia aikakausia, vaikka toisinaan häiritsikin että Al Simmons itse mielenkiintoisesta luonteestaan huolimatta istui lähes 100 ensimmäistä numeroaan roskiksessa, lähes kirjaimellisesti, ja kerronta oli tällä tavoin hyvin hidasta ja pin-up kuvamaailma-keskeistä. Tämä oli monilla vierailevilla Spawn kirjoittajillakin ongelmana, sillä he eivät mitenkään osanneet laatia tarinoita tälläisissä olosuhteissa näin uudesta hahmosta. Loppupäässä Spawn tarinoissa kuitenkin alkoi tapahtua paljonkin radikaaleja muutoksia ja hahmon konsepti alkoi sekä laajentua että muuttua mielenkintoisemmaksi, mutta myös monitasoisemmaksi.

Etuna McFarlanella oli tietenkin taiteellinen vapaus, joka mahdollisti monia jatkumoon liittyviä eteenpäin siirtymisiä ilman, että tarvitsisi kovin pitkään neuvotella päätoimittajan kanssa. Spawn lehtien päätoimittaja kun käytännössä oli McFarlane itse.

Spawnin toisella aikakaudella McFarlane ja Holguin saivat kolmanneksi vakiintuneeksi kirjoittajaksi David Hinen. Vieraileviin kirjoittajiin kuului oikeastaan vain Steve Niles. Vakiintuneita muita piirtäjiä sen sijaan kertyi useampi, ja niihin kuuluivat Angel Medina, Phillip Tan, Brian Haberlin ja Whilce Portacio. Vierailevia piirtäjiä olivat Erik Larsen, Nat Jones, Lan Medina, Bing Cansino, Mike Mayhew, Rob Liefeld ja Khary Randolp.

Spawn lehti ei kuitenkaan tason nousustaan huolimatta tuottanut monia rinnakkaisjulkaisuja, oikeastaan vain yhden pitkäaikäisemmän. Brian Michael Bendisin kirjoittamaa Hellspawn lehteä pidettiin tuolloin aivan liian taiteellisena Spawn sarjakuvana. Asia ei ole mielestäni paljon muuttunut, vaikka onhan se kieltämättä mielenkiintoinen kuriositeetti. Lehti jatkui vain 16 numeron verran melkein 3 vuotta, ja useiden aikatauluongelmien vuoksi Steve Niles joutui kirjoittamaan sen viimeiset numerot.

Siirryttäessä Spawnin kolmannelle aikakaudelle, Todd McFarlane sai rinnalleen kokonaan uuden kirjoittajatiimin, joka koostui Jonathan David Goff, Paul Jenkins, Erik Larsen ja Darragh Savage nimisistä käsikirjoittajista. Kuvittajiin kuuluivat Erik Larsen, Szymon Kudranski, Jonboy Meyers ja Jason Shawn Alexander. McFarlane itse ei enää kuvittanut Spawn sarjakuvia pahemmin kuin erikoistapauksissa, ja vierailevat kirjoittajat ja kuvittajatkin loistivat poissaoloaan. Tämä oli ehdottomasti aikakausista laimein. Spawnin hahmon hohto on jo alkanut tässä kohtaa selvästi hiipua.

2020-luvulla Spawn sarjakuvat porskuttavat yhä edelleen, oli niistä mitä mieltä tahansa. Tätä kirjoittaessa Spawn on edennyt jo yli 350 numeron kohdalle. Vuonna 2021 alkoi ilmestymään Gungslinger Spawn niminen western henkinen Spawn rinnakkaislehti sekä The Scorched niminen kaikkiin mahdollisiin helvetinsikiöihin keskittyvä lehti. Mutta ei kulunut kuin noin 3 vuotta, kun McFarlane uhosi pistävänsä uusiksi koko Spawn sarjakuvien linjan ja että keskenään rinnkkaisia lehtiä olisi yhteensä jopa 15 kappaletta tulevina vuosina. On hyvin vaikea arvioida että kuinka moni niistä toteutuu ja kuinka moni niistä jää mini-sarjaksi. Mutta selvästi McFarlanella on yhä luottoa hahmoonsa, josta on suunnitteila uutta animaatiosarjaa ja elokuvaakin. Mikäli Spawn saa isoa huomiota taas mediassa, hanke 15 rinnakkaisjulkaisusta voi jopa toteutuakin. Se olisi varmaan se viimeinen ennätys muutenkin joka Spawnilla on vielä rikottavana.

Spawn aiheisia mini-sarjoja on pohjimiltaan melkoisen vähän sen historian aikana, joten tähän loppuun voisi käydä ne kaikki läpi. Mielenkiintoisimmat ovat ehdottomasti Alan Mooren Violator, ja Neil Gaimanin Angela, joista jälkimmäinen esitteli kokonaan uuden hahmon Spawn universumiin, joka sittemmin lakisyistä ja pitkän oikeudenkäynnin jälkeen siirtyi Marvelille.

Alan Mooren Spawn jutut olivat melko hyvää tavaraa, mutta kieltämättä niissä näkyy paremmin ettei hän osannut oikein kirjoittaa hahmoa. Moore kirjoitti myös Spawn: Blood Feud nimisen mini-sarjan. Mooren tuotannosta voi sanoa että ainakin ne ovat olemassa. Mike Grellin Spawn the Impaler mini-sarja keskittyy niinsanotun oikean elämän Draculan, Vlad Seivästäjän inspiroimaan helvetinsikiöön.

Loput Spawn julkaisut ovat joko yksittäisiä yhden numeron julkaisuja tai crossovereita eri Spawn universumin hahmojen ja Image Comics yhtiön lehtien välillä tai sekavia yrityksiä luoda rinnakkaisjulkaisuja. Mutta kokonaisuudessaan Grellin, Mooren ja Gaimanin jutut ovat ne kaikkein kiinnostavimmat. Ja se ei ole lopulta paljon sanottu. Suosittelen lukemaan Spawn lehtiä rinnakkaisjulkaisuineen pääosin alusta asti.