Julkaisuhistorian Surffilauta: Taika-Jim

Kun vuonna 1934 Lee Falk loi Taika-Jimin, hän tuskin tarkoitti sitä supersankariksi. Alkuperäiseltä nimeltään Mandrake the Magician oli siis sarjakuvastripeissä esiintyvä taikuri jonka erityinen taito oli hypnotisoida äärimmäisen nopeasti henkilö uskomaan näkevänsä jotakin mitä ei ollut. Tämä illuusioiden mestari suoritti pikahypnoosinsa tekemällä hypnoottisen eleen, jonka tarkkaa muotoa ei oikeastaan ikinä paljastettu stripeissä. Ajanmittaa Taika-Jimin hypnoottiset eleet saavuttivat niin äärimmäisiä mittoja että oli oikeastaan hieman kyseenalaista, että pystyikö pelkällä hypnoosilla ja silmänkääntötempuilla todella kaikkeen tuohon.

Taika-Jim edusti hyvin vahvasti uutta aikakautta supersankareiden historiassa. Hän oli eräänlainen edelläkävijä monessakin mielessä. Hänellä oli nimittäin jopa oma arkivihollinen, joka oli hänen oma veljensä. Taika-Jim sarjakuvastripit oikeastaan kertoivatkin pohjimmiltaan perhe-elämästä omintakaisin metafoorien välityksellä.

Taika-jimin ympärillä olevat ihmiset ovat toinen toistaan omituisempia, mutta niin on kyllä Taika-jim itsekin. Perheenjäseniin kuuluu hänen naisystävänsä Narda joka on prinsessa Euroopan myyttisestä maasta. Hyvin voimakastahtoinen nainen, joka ei koskaan jää missään kakkoseksi Taika-Jimille.

Lothar joka on ehkä historian ensimmäisiä supersankareiden partnereita, on afrikkalainen prinssi joka vapaaehtoisesti on suostunut Taika-Jimin palvelijaksi auttaakseen häntä esimerkiksi hänen tehtävissään. Nykyisessä valossa tottakai tummaihoisen palvelijan voisi katsoa olevan hieman arveluttavaa. Mutta tässäkin täytyy muistaa että 1930-luvulla Lotharin hahmo nähtiin hieman erilailla. Tavallaan tuo tahaton rasismi voi olla jopa joidenkin lukijoiden silmissä sympaattista, mutta on syytä olla tietoinen sen olemassaolosta. Ajanmittaa toki Lotharin hahmoa muutettiin konservatiivisempaan suuntaan.

Taika-Jimin motiiveja on vaikea lähteä arvaamaan äkkiseltään, koska niitä ei pysähdytä strippeissä pahemmin analysoimaan. Ehkä hän taistelee rikollisia vastaan ihan vain koska pystyy siihen? Häntä on hyvin vaikea houkutella mihinkään pahaan, joten hahmo sinänsä voi jäädä melko kapeaksi. Mutta toisaalta strippien kannalta tämmöinen tieto ei ole kovin välttämätöntä. Ne edustavat toisenlaista aikaa. Tämä on jopa osa niiden viehätystä.

Taika-Jim on kuitenkin esiintynyt pitkän historiansa aikana muuallakin kuin sarjakuvastripeissä. Dell Comics yhtiö julkaisi jopa Taika-Jim aiheisia sarjakuvia Four Color lehden numerossa 752, jonka tarinoista vastasi Stan Campell ja Paul Newman. Merkittävin Taika-Jimiä julkaissut yhtiö on kuitenkin King Comics joka julkaisi uusintaversioita vuosina 1966 ja 1967 vanhoista Lee Falkin ja Phil Davisin tarinoista. Uudemmassa materiaalissa tekijöinä toimivat muunmuassa Andre LeBlanc ja Ray Bailey. King Features yhtiö tuntui pitävän muutenkin suuressa arvossa Taika-Jimin hahmoa, sillä se liitetään Flash Gordonin ja Mustanaamion ohella juuri heihin ja kolmikko muodostaa vähän Ihmenaisen, Batmanin ja Teräsmiehen kaltaisen trion King Comicsin historiassa.

Taika-Jimin seikkailuja on tehty jopa Italiassa asti Fratelli Spada nimisen sarjakuvakustantajan kautta 1960-1970-luvuilla. Vuonna 1995 Marvel julkaisi Mandrake nimisen Taika-Jim aiheisen mini-sarjan jonka kirjoitti Mike W. Barr ja piirsi Rob Ortaleza, mutta mini-sarja jäi kesken jo toisessa osassa vaikka suunnitteilla oli kolme osaa.

Taika-Jim sarjakuvat ovat saavuttaneet kohtuullista suosiota ympäri maailmaa, ja pohjoismaissa ne yhdistetään vakaasti Mustanaamio sarjakuvalehteen jossa niitä on enimmäkseen julkaistukin. Mustanaamio ja Taika-Jim kohtasivat ensimmäisen kerran toisensa Moonstone Books yhtiön The Phantom Annual numerossa 2, jonka oli kirjoittanut Mike Bullock ja Kevin Grevious. Myöhemmin vuonna 2013 Dynamite Entertainment yhtiö julkaisi Kings Watch nimisen sarjakuvan, jossa sekä Taika-Jim että Mustanaamio liittoutuvat yhdessä Flash Gordonin kanssa taistelemaan pahuuden voimia vastaan. Mini-sarja johti myös lopulta Taika-Jimin omaan soolosarjakuvaan Mandrake jota kirjoitti Roger Langridge ja piirsi Jeremy Treece.

Taika-Jimin hahmo on myös inspiroinut lukuisia kopioita tai muuten vain samankaltaisia hahmoja. Voisi melkein sanoa että ennen kuin oli supersankareita, oli taikureita. Merkittävimmät Taika-Jimin hengenheimolaiset ovat Zatara, Kardak tge Mystic Magician, Monako, Dakor the Magician, Ibis the Invincible, Mantor the Magician, Sargon the Sorcerer, Zatanna, Mr. Mystic, The Wizard, Mysto, Magician Detective, Yarko the Great: Master of Magic, Marvelo: Monarc of Magicians sekä intialaisen Jim the Magicianin hahmo. Jopa Stan Leen ja Steve Ditkon luomassa Tohtori Oudossa on piirteitä jotka tuovat mieleen Taika-Jimin.

Vastaavasti huomattavasti tuoreempi sarjakuvalegenda Alan Moore on käsitellyt Taika-Jimin perintöä lyhyttarinassaan In Pictopia joka esitettiin ensi kerran vuonna 1986 Anything Goes lehden numerossa 2. Tarinassa käsitellään sarjakuvahahmojen limboa, jossa näemme Nocturno the Necromancer nimisen hahmon haikeana pohtimassa omaa kohtaloaan ja sitä kuinka hän on väistynyt supersankareiden tieltä. Tarina on sittemmin tallennettu The Extraordinary works of Alan Moore nimiseen kirjaan.

Taika-Jim strippisarjakuvat jatkuivat vielä pitkälle vuoteen 2013, jolloin sitä kirjoittanut viimeinen alkuperäisen tekijätiimin jäsen Fred Fredericks jäi eläkkeelle jättäen viimeisen tarinan kesken.