Julkaisuhistorian Surffilauta: Turok

Turok on kaikista Gold Key yhtiön julkaisemista sarjakuvista tunnetuin ja isoin. Turok on marginaalisuudessaankin silti tunnettu niin videopeleistä, animaatio-elokuvasta kuin myös sarjakuvista. Turok konsepti kertoo intiaanikaksikosta, Turok ja Andar, jotka päätyvät "kadonnut maailma" -ympäristöön, jota dinosaurukset asuttavat. Tässä suhteessa Turok on hyvinkin Weird West genren henkinen astuessaan genrerajojen ulkopuolelle, mutta hahmojen perusolemus ja -taidot säilyvät vaikka ympäristö vaihtuu. He ovat yhä intiaaneja, jotka vain kokevat sci-fi henkisiä seikkailuja. Tämä on konseptin perusolemus, ja sitä varioidaan usein mediasta tai varsioinnista riippuen.

Alkuperäinen sarjakuva josta kaikki alkoi oli nimellä Turok, Son of Stone ja sen kuvituksesta vastasi pääosin Rex Mason, joka loi sarjalle hyvinkin ikonisen ja tunnistettavan ilmeen. Sarjakuvan kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa, mutta sarjakuvahistorioitsijat ovat esittäneet näkemyksen, jonka mukaan Matthew H. Murphy, Gaylord Du Bois ja Paul S. Newman olisivat toimineet sarjan varhaisina kirjoittajina.

Western Publishingin ja Gold Keyn Turok sarjakuvissa oli oma kielellinen viehätyksensä, sillä ymmärrettävistä syistä intiaanikaskikko ei tunne dinosauruksia kovin hyvin, ja päätyy kutsumaan lajeja niiden ulkoisten puitteiden tai ominaisuuksien mukaan.

Esimerkiksi tyrannosauruksia he kutsuvat juoksijoiksi, phetosauruksia kutsutaan lentäjiksi, velociraptoreita kirkujiksi plesiosauruksia kutsutaan meri-demoniksi, triceraptopseja kutsutaan ramppaajaksi ja dinosauruksia kokonaisuudessaan kutsutaan töräyttäjäksi.

Erityisesti Du Boisin tarinoissa Turok ja Andar yrittävät päästä pois dinosaurusten täyttämästä laaksosta, mutta yleensä matkalle tuli sitä hidastavia esteitä. Du Bois haki inspiraatiota Uuden Meksikon luolastoista jotka vaikuttivat paljon kadonneen laakson visuaaliseen ilmeeseen.

Turok sarjakuva jatkui Dellin kustantamna päätyen Gold Key nimiselle yhtiölle. Lehti kesti yhteensä ainakin 100 lehteä ja niitä on julkaistu suomeksikin noin 60 tarinaa Hopeanuoli lehdessä vuosina 1979-1980. Suositeltavin lukutapa lienee lukea ne kuitenkin englanniksi paksuilta Dark Horsen julkaisemilta kokoelmilta, sillä vaikka Hopeanuoli lehteä löytyy divareista melkoisen helposti, sarja jää pahasti kesken ja yksittäisten numeroiden etsiminen voi ajan saatossa vaikeutua. Tämä on kaikesta huolimatta parasta ja alkuperäistä Turok sarjakuvaa mitä on koskaan tehty, huolimatta sen karsitusta, mutta sympaattisesta ilmapiiristä, joka ei ilmentynyt myöhemmissä lehdissä ja versioinneissa.

Vuonna 1992 Valiant Comics yhtiö oli hankkinut oikeudet Turokiin ja muihin Gold Key sarjakuviin. Uudistettu Turok esiteltiin Magnus, Robot Fighter lehden numerossa 12. jossa Turok ja Andar olivat 1700-luvun Amerikan alkuperäisasukkaita, jotka seikkailivat kadonneen laakson sijaan kadonneella maalla, jota asutti demonit, dinosaurukset ja alienit. Maassa ajalla ei ollut merkitystä, vaan maailma eli jonkinlaisessa kosmisessa aikasilmukassa, jossa miljoonien vuosienkaan eroa ei huomannut. Myöhemmin julkaistussa Unity nimisessä crossover eventissä Turokin konseptia muutettiin vielä enemmän. Crossoverissa Mothergod niminen sankareiden vastustaja käyttää kadonnutta maailmaa tukikohtanaan, ja istuttaa dinosauruksiin äkykkyyttä lisääviä implantteja, jotka tekivät näistä bionisauruksiksi kutsuttuja petoja.

Unityn lopputaistelun seurauksena kadonnut maailma alkaa kadota. Turok ja Andar päätyvät post-apokalyptiseen tulevaisuuden maapallolle, ja heidän mukanaan seuraa myös bionisaurukset. Turokista ja Andarista tulee armottomia metsästäjiä, jotka yrittävät selviytyä alieneista ja demoneista tulevaisuudessa.

Heitä piinaavat uutena uhkana myös Lovecraftiläiset pedot, ja tulevaisuuden korkeaa teknologiaa käyttävät soturit. Mothergod ottaa tulevaisuuden maailman hallintaansa, ja ryhtyy rakentamaan imperiumia, tarkoituksenaan myös tuhota Turok ja Andar. Tästä lähtokohdasta aloittaa vuonna 1993 alkanut uusi Turok lehti, Turok: Dinosaur Hunter, joka kesti 53 lehteä ennen kuin Acclaim peliyhtiö osti Valiant yhtiön itselleen, ja sen myötä Turokin oikeudet. Turokkia ehdittiin julkaista myös erikoisjulkaisuina, kuten 1994 vuodesta alkaneet Turok: Son of Stone, joka julkaisi alkuperäisiä Gold Keyn Turok tarinoita ja Turok Dinosaur Hunter Yearbook julkaisu sekä kaksi numeroa kestänyt Turok the Hunted mini-sarja vuodelta 1996.

Ilmestyessään Turok lehdet olivat parhaimmillaan kesän suosituin sarjakuva, joka kilpaili vahvasti Reign of Superman nimisen DC:n Teräsmies teemaisen crossoverin kanssa. Vaikka kaupallisesti tämä lienee sarjakuvan parasta aikaa, niin se ei silti vedä vertoja alkuperäiselle konseptille, ja on kestänyt melko huonosti aikaa, eikä mutenkaan tunnu järin omaperäiseltä konseptilta. Tulevaisuuteen sijoittuvia post-apokalyptisiä kokonaisuuksia on kuitenkin ympäri fiktion kenttää aina elokuvista sarjakuviin.

Muutenkin tässä kohtaa vanhasta lukijasta saattoi hyvinkin tuntua että konsepti oli karannut käsistä. Kaupallinen menestys saattoi johtua myös otollisesta ajoituksesta, sillä Marvelilla ja DC:llä ei ollut kummallakaan tarjota mitään järin kiinnostavaa isoista puheistaan huolimatta ja uusi sarjakuvalehti usein herättää lukijoiden uteliaisuuden, varsinkin kun sitä luotsaa juuri aloittanutta merkittävä sarjakuvayhtiö. Lisäksi Turokilla on vahva vanha fanikunta kaikesta huolimatta. Tämä ei ikävä kyllä tee lehdistä vielä lukemisen arvoisia näin jälkikäteen ajateltuna.

Acclaim yhtiön julkaisema simppelisti Turok nimellä julkaistu lehti aloitti ilmestymisen vuonna 1997. Lehdessä keskiössä oli multiversumi, jossa Turok päähenkilö ei ollut ainoa kyseisen nimen omaava, vaan Turok tarkoitti nyt Kiven poikaa, ja se oli enemmän titteli kuin nimi ulottuvuuoksien muureja suojelevalle henkilölle. Multiversumin keskustana toimi kadonnut maailma, jossa eri olennot läpi ajan ja paikan oleskelivat, ja jälleen ajalla ei ollut merkitystä. Päähenkilön nimi oli Joshua Fireseed joka oli viimeisin Turok ja hänen tehtävänsä oli suojella nöäitä maita kaikilta jotka ne yritti valloittaa ja sen myötä koko multiversumia.

Siihen on syynsä miksi Acclaim muistetaan parhaiten Turok aiheisista videopeleistä kuin sarjakuvista, joissa tuntuu olevan hyvin samanlaiset ongelmat kuin Valiantin versiossa. Konsepti oli kadottanut kokonaan tässä kohtaa maanläheisen viehätyksensä. Toki lehti tuntui selkeämmältä, mutta multiversumi idea vei jo ideatasolla Turokin yhä kauemmas juuriltaan. Lehden väliin jättäminen ei ole kovin suuri menetys. Videopeleissä esiintyy myös ulotuvuus teemoja, mutta nekin tuntuvat maanläheisemmiltä ja enemmän Turokille luonteenomaiselta. Lisäksi videopeleissä harvoin toki välittää niin syvällisestä juonesta, ellei se tuo pelikokemukseen syvempää kokemustasoa. Acclaimin sarjakuvat tuntuvat lähinnä halvalta mainostukselliselta lisenssituotteelta verrattuna alkuperäiseen sarjakuvaan. Toki ne ovat parempia kuin Valiantin sillisalaattimainen kokonaisuus, mutta se ei ihan vielä riitä tekemään niistä kiinnostavaa sarjakuvaa.

Turok on seikkaillut hyvin monissa videopeleissä. Keskeisimmät pelit ovat kuitenkin Turok: Dinosaur Hunter, Turok 2: Seeds of Evil ja Turok 3: Shadow of Oblivion jotka muodostavat yhdessä kokonaisvaltaisen peli-trilogian, täynnä labyrintinomaisia haasteita, ja mielipuolisia vihollisia dinosaurusten ja alieneiden täyttämässä maailmassa. Pelit noudattaa lähes töysin samaa juoniformaattia kuin Acclaimin sarjakuvat, mutta idea toimiikin videopelimuodossa paremmin, tuoden uusia haasteita pelin ja pelien edetessä. Kaikki pelit on julkaistu Nintendo 64:lle Acclaimin toimesta.

Näiden lisäksi on Game Boylle ja Game Boy Colorille tehty Turok pelisarja, joka sijoittuu samaan universumiin, mutta huolimatta yhtenevistä nimistä, noudattaa eri juonikuvioita ja pelirakenteita. Game Boy konsoleille on julkaistu yhteensä 4 Turok peliä, joihin kuuluu Turok: The Battle of the Bionosaurs, Turok 2: Seeds of Evil, Turok: Rage Wars ja Turok 3: Shadow of Oblivion. Pelit ovat Game Boyn tasolla melko siedettäviä, mutta kokonaisuuden kannalta enimmäkseen turhia, ja niiden pelaaminen ei olekaan täysin välttämätöntä ymmärtääkseen pelisarjan kokonaisvaltaisesti.

Muita Turok pelisarjan spin-offeja ovat Turok: Rage Wars (Nintedo 64), Turok: Evolution (Gamecube/XBOX/Playstation 2) ja Turok (Xbox 360/Playstation 3). Näistä Rage Wars on moninpeli jossa yritetään ampua vastustaja. Turok: Evolution taas sijoittuu aiempaan aikaan Acclaimin Nintendo 64:sen pelien maailmassa, jossa myös eri päähenkilö, jonka titteli on myös Turok. Viimeisenä mainittu simppelisti Turok nimellä julkaistu peli taas sitä vastoin on reboot yritys, jolla on koitettu aloittaa puhtaalta pöydältä uusi pelisarja.

Näistä peleistä yksikään ei ole välttämätön Nintendo 64:llä julkaistun trilogian kannalta. Peleinä ne eivät enää varsinaisesti tuo mitään kovin merkittävästi uutta pelikonseptiin. Kuten tästä voi päätellä, ensimmäiset kolme Nintendo 64:lle julkasitua peliä ovat ne suurimmat klassikot, joilla on toki myös monille pelaajille suurempi nostalgia.arvo, mikä vaikuttaa monilla yhä arvioon. On hyvin vaikea sanoa, että ovatko ne kestäneet yhtä hyvin aikaa kuin luulisi, eli soveltuvatko ne nuoremmille uuusille pelaajille. Peleissä on hyvin sarjakuvamainen visuaalinen ilme vaikka ovatkin paljon realistisempia yleensäottaen. Sarjakuvia ei tarvitse olla lukenut nauttiakseen näistä peleistä. Ne ovat monille se ponnahduslauta, jonka kautta he ovat löytäneet Turokin maailman.

Vuonna 2010 Dark Horse julkaisi jälleen uuden Turok sarjakuvan samalla kun julkaisi vanhoja Turok sarjakuvia uusintapainoksina. Turok: Son of Stone niminen lehti palaa vahvasti Turokin hahmon juurille, tuoden kuitenkin jonkinlaista uutta syvyyttä hahmoon ja sen sivuhahmoihin ja niiden luoteeseen. Jim Shooterin kirjoittajamat sarjakuvat kestivät ikävä kyllä vain 4 vaivaista numeroa, vaikka niissä olikin tiettyä herkkyyttä ja erinomainen Eduardo Franciscon tekemä kuvitus joka sopi siihen täydellisesti. Nämä neljä numeroa ovat lukemisen arvoisia, vaikkakin sarja jääkin kesken, eikä niillä ole samanlaista välttämättömmyytä kuin alkuperäisellä lehdellä. Ne ovat silti parasta modernia Turok sarjakuvaa. Mitään uutta varsinaiseasti ne eivät konseptiin tuo, mikä lienee syynä lehden suosion puutteellisuuteen ja lopulta lopetukseen.

Myös animoitu Turok elokuva julkaistiin lähelle näihin aikoihin, ja se on välimuoto sarjakuvan maanläheisten ja videopelien viihteellisen epärealistisuuden välillä. Se ottaa selkeästi vaikutteita koko aineistosta. Se on vaikean saatavuutensakin vuoksi kuitenkin pääosin lähinnä kiehtova kuriositeetti, ja Turokissa olisi ainesta paljon parempiin elokuviin.

Vuonna 2014 Dynamite Entertainment yhtiö hankki oikeudet DreamWorks Classics järjestöltä Gold Key yhtiön sarjakuviin, jolloin myös Turok sai jälleen uuden lehtensä nimellä Turok: Dinosaur Hunter, jota kirjoitti Greg Pak. Tämä 12 numeroa kestänyt lehti lähestyi Turokin hahmoa täysin uudesta kulmasta jota aiemmat versiot eivät onnistuneet tekemään...camp-henkisestä absurdista kulmasta. Turok elää maailmassa, jossa dinosaurukset ovat aseineen vallanneet maailman, ja moinen dystopia flirttailee hiukan Natsi-Saksan suuntaan. Ihmisiä ja olentoja viedään lereille, ja Turok päätyy samaiseen leiriin.

Siellä hän kohtaa kaksi luihua, jotka yrittävät häntä hyödyntäen päästä vapauteen. Turok on tällä kertaa enempi luolamies, kuin varsinaisesti intiaani tai edes Amerikan natiivi. Lehden kuvitus toisinaan takkuilee, mutta kokonaisuudessaan se on silti juuri absurdiudessaan toiseksi paras Turok sarjakuvalehti. Syynä sen lopetukseen kuitenkin lienee, ettei sitä pahemmin enää tunnista Turok sarjakuvan perinteistä, vaan se tuntuu aivan omalta jutultaan, ja sellaisena sitä tuleekin lähestyä, jos siitä haluaa nauttia.

Tämän lehden lisäksi Turok seikkaili vuonna 2016 viisi numeroa kestäneessä Gold Key: Alliance nimisessä Gold Keyn hahmoista tehdyssä crossover mini-sarjassa. Sarjakuva on erinomainen vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoitutva kokonaisuus, jossa Turok ja muut ovat enemmän tai vähemmän hukassa tai uudessa tehtävässä uudessa modernissa maailmassa. Turok itse on sarjakuvassa tosi-tv tähti, joka suojelee kadonneen maailman dinosauruksia salametsästäjiltä häntä kuvaavan Andarin kanssa. Mainion sarjakuvan on kirjoittanut Phil Hester ja kuvittanut erinomainen ja kepeän tyylin omaava Brent Peepies. Seuraavana vuonna Turokkia yritettiin jälleen palauttaa sarjakuvalehtiin Chuck Wendingin kirjoittamassa lehdessä Turok, josta ei ole vielä kovin paljon sanottavaa sen tuoreuden vuoksi.

Turok on kokonaisuudessaan kiehtova hahmo, jolla on rikas historia sarjakuvissa ja videopeleissä. Elokuvissa valitettavasti Turok on jäänyt hieman alakynteen, vaikka materiaalia konseptissa riittäisi vaikka ja mihin. Jos jokin valloitusalue Turokin hahmolta vielä puuttuu niin ehdottomasti elokuvat. Sarjakuvissa on jo nähty uusia versioita lukemattomia kertoja.