Mikä sarjakuva-elokuvissa sitten on vikana?

Minulla on aivan valtavan suuri viha Marvel elokuvia kohtaan. Kaikkein pahimmat ovat näytellyt elokuvat. Niissä hukataan aina jotain oleellista hahmosta. Lisäksi yhtä elokuvaa ei voi katsoa ilman toista. Ne mainostavat liikaa muita Marvel-elokuvia. Ja jokainen Marvel Studios elokuva on Infinity War prequel.

Oikeastaan vihaan kaikkia sarjakuvaelokuvia. ne ovat hiekkaa sarjakuvaharrastajan silmille. Ja niitä tulee vain loputtomiin. Silloin kun minä olin nuori elokuvia tehtiin omista ideoista paljon enemmän. Ainoa mitä suosinkin on sarjakuvaHENKISET elokuvat. Mutta sitten taas toisaalta...huokaus. Kaiken sen puuron keskellä on jotain hyvääkin, kuten esimerkiksi...

30 Days of Night 
Alien vs. Predator (2004) 
Batman Returns
Superman/Batman: Public Enemies
Batman: Under the Red Hood
Captain America: The First Avenger 
The Crow (1994) 
Deadpool (2016) 
Ghost World (2001) 
Heavy Metal (1981)
Dredd (2012)
Justice League: Doom (2012)
Kick-Ass 2 (2013)
Kingsman: The Secret Service (2015)
The Mask (1994)
Men in Black (1997)
Mystery Men (1999)
The Punisher (2004)
Road to Perdition (2002)
The Rocketeer (1991)
Scott Pilgrim vs. the World (2010)
Sin City (2005)
Spider-Man 2 (2004)
The Amazing Spider-Man 2 (2014)
The Spirit (2008)
Supergirl (1984)
Superman (1978)
Superman II (1980)
Man of Steel (2013)
Swamp Thing (1982)
Teenage Mutant Ninja Turtles (1990)
Teenage Mutant Ninja Turtles II: The Secret of the Ooze (1991)
Turtles Forever (2009)
Teenage Mutant Ninja Turtles (2014)
Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows (2016)
Turok: Son of Stone (2008)
V for Vendetta (2006)
Wanted (2008)
Watchmen
Logan (2017)
X-Men: First Class (2011)
X-Men: Days of Future Past (2014)
X-Men: Apocalypse (2016)

...mutta nämä ovat niin pieniä voittoja. Ja yksikään niistä ei ole täydellinen.





Muistan jokin aika sitten eräässä peli-lehdessä olleen käsittelyssä aihe ”Mitä konsolipeli elokuvissa on vikana?”. Syyt olivat yllättävän tuttuja, samat ongelmat ilmenivät myös sarjakuvaelokuvissa. Pureudun aiheeseen samalla tavalla yksi osa-alue kerrallaan, jotta näette, että mikä osa-alueissa oikeastaan mättää ja mikä ei.

Musiikki

Tämä on itseasiassa hyvin yleinen ongelma mielestäni. Hyvin monen sarjakuvaelokuvan musiikki ei mielestäni vastaa sitä mielikuvaa, mitä kyseiset sarjakuvat herättävät. Näistä yksi esimerkki on Kick-Ass elokuva, jossa musiikki oli mielestäni täysin päinvastaista kuin sarjakuvan henkeen kuuluu. Erityisesti näistä kiinnitin huomiota elokuvan teemakappaleeseen, Mikan Kick-Ass. Kappale ei yksinkertaisesti edusta sitä maailmaa johon elokuva sijoittuu, vaan maailmaa johon ylisöpöt ja viattomat teinikomediat sijoittuvat.

 Prodigyn Omen on ylikäytetty kappale, eikä myöskään vastaa tunnelmaa, jota sarjakuva edustaa. Oikeastaan ainoastaan ”(Banana Splits) Tra La La Song” ja ”Bad Reputation” sopivat elokuvaan ollenkaan. Sama ongelma esiintyy myös semmoisissa elokuvissa kuten Blade elokuvissa, Elektra, Herrasmiesliiga ja Spider-Man elokuvat. On hämmästyttävää, miten tässä voidaan yhä epäonnistua, vaikka on Tim Burtonin Batmanien, Watchmenin ja Superman elokuvien kaltaisia onnistumisia. Sitten on olemasssa pieniä onnistumisia kuten Daredevil, Iron Man ja Scott Pilgrim.

Itse kuuntelen hyvin paljon elokuvien soundtrackkejä. Niistä pääsee mukavasti elokuvien tunnelmaan. Ehkä kaikkien aikojen eniten minulla kuuntelussa olevat soundtrackit ylipäätään ovat Watchmen, Scott Pilgrim, Superman ja Iron Man. Musiikilla ei ole elokuvassa ehkä niin paljon minulle väliä, mutta soundtrackeinä kyllä. Mutta esimerkiksi Scott Pilgrimmin tapauksessa musiikilla on suuri osa elokuvan juonessa ja kokonaisuudessa, ja sen laadun tulee olla korkea ja kappaleiden mielenkiintoisia.

Tarina

Elokuvien tarinoiden tasot vaihtelevat järkyttävästi. Suurin syy epäonnistumiseen on, että elokuvien sisältö pursuu yli. Tavaraa on yksinkertaisesti liikaa yhteen elokuvaan. Näistä parhaimpia esimerkkejä ovat X-Men Origins: Wolverine, Spider-Man 3, Batman & Robin, Green Lantern,  TMNT (2007) ja Superman Returns.

Näissä elokuvissa ei keskitytä yhteen tarinaan kerralla, vaan yritetään tunkea mahdollisimman monta tarinaa samaan elokuvaan, jotta saadaan mahdollisimman moni tyytyväiseksi. Kuitenkin on selvää, että näin tuotetaan vain ja ainoastaan huonoja tarinoita. Yksi tarina per elokuva. Se tulisi olla elokuvatekijöiden iskulause. Tarinoiltaan onnistuneita elokuvia ovat V niin kuin Verikosto, Turtles Forever, Batman: Under The Red Hood, Superman 2 ja Batman Returns.

Uskollisuus

Uskollisuus sarjakuvaan on äärimmäisen tärkeää. Sarjakuvan luonne on se mikä se on, eikä siihen kuulu sen ulkopuoliset asiat (esimerkkinä vaikka Kick-Ass jonka jetpack kohtaus on teoksen luonteen ulkopuolista). Ainoa mitä uskollisuus ei saa häiritä, on tarina.

Tämäkin ainoastaan tapauksessa, jossa on kyse pidemmän historian omaavasta sarjakuvasta (Batman Begins). On myös huijausta elokuvayleisöä kohtaan, että myydään elokuvaa suositun tai arvostetun sarjakuvan nimellä. Jos on päätetty tehdä elokuva Kapteeni Amerikasta, silloin ei tehdä elokuvaa Batmanistä ja väitetä sen olevan Kapteeni Amerikka.

 Esimerkkejä todella huonoista alkuperäisteokselle epäuskollisista ovat Batman & Robin, Kick-Ass, From Hell, Catwoman, Howard the Duck, Judge Dredd ja Son of The Mask.

Uskollisuus alkuteokselle mielestäni edellyttää myös, että ei tehdä jatko-osaa, mikäli alkuteokselle ei sitä ole. Tai ei ainakaan sellaisenaan. Esimerkiksi The Crow sarjakuvalle tehtiin yksi jatko-osa, ja elokuvalle on tehty 3 jatko-osaa. Pysyäkseen uskollisina alkuteoksille, elokuvatekijöiden tulisikin keskittyä täysin sarjakuvanovellien filmatisointiin, koska niissä on ollut pienempi riski epäonnistua, ja uskollisuudesta on menty takuuseen lähes poikeuksetta.

Pitkiin jatkuviin sarjakuviin perustuvissa elokuvissa suositeltavaa on, että alkuperäinen hahmo on huonompi jotta elokuvaversiossa sitä voidaan parantaa erilaisin niksein. Jos alkuteos ja hahmo ovat parempia, on riski käydä niin kuin From Hell elokuvan tapauksessa, jossa alkuteos on niin hyvä, että elokuva jää todella pahasti sen varjoon. Näin olisi voinut käydä tosin vaikka elokuva olisikin ollut uskollinen alkuteokselle.

Mutta mikä From Hellissä on vikana, on juuri se että se ei käytä alkuperäismateriaalista yhtikäs mitään muuta kuin nimen. Se menee jopa niin pitkälle, että se menettää jopa sen omaperäisyytensä matkan aikana. Joihinkin sarjakuviin ei vain pitäisi kajota ollenkaan.

Hahmot/maailma

Sarjakuvaelokuvissa, kuten monissa muissakin elokuvissa, usein unohdetaan kokonaan itse hahmot ja maailma johon ne sijoittuvat. Pitkistä sarjakuvasarjoista tehdyissä elokuvissa, joissa itse tarinalle varattua aikaa on vain 1-4 tuntia, olisi tärkeää ottaa huomioon hahmojen luonteet ja käyttää niitä hyväkseen elokuvassa. Toisaalta tv-sarja olisi parempi tila tuommoiseen.

Hahmot eivät saa myöskään olla onttoja kertakäyttövälineitä, joita vain esitellään fanien toiveesta. Myös maailmaa, jossa hahmot ovat, on syytä esitellä. Jos tarinan keskiö on Atlantis, on täysin luonnollista että Atlantiksen taustoja ja historiaa esitellään. Hyvin oman maailmansa esitteleviä elokuvia ovat Superman 1-2 ja Batman Returns.