Narnia-elokuvat ja kirjat

Olen nyt nähnyt tämän elokuvatrilogian yhteensä kolme kertaa, ja nähnyt sen samat tarinat elämäni aikana 5 kertaa, joten voin kai vihdoin sanoa elokuvista jonkinlaisen mielipiteen.

Heti alkuun minun on kerrottava, että kun minä tutustuin Narnia kirjoihin, olin jo siirtymässä ylä-asteelle, joten niiden maailma ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin ehkä olisi tehnyt nuorempana. Pidin tv-sarjasta sen verran että jaksoin katsoa sen loppuun, mutta olihan se aika vaivaannuttava.

Kun luin ensimmäisen kirjan, näin ensimmäisen kirjan tv-sarja version ja näin ensimmäisen elokuvan, oli tuokin vaivaannuttavaa.

Jotenkin ajatus siitä että Joulupukki yhtäkkiä kesken kaiken toi lapsille heidän tarvitsemansa välineet keskellä pusikkoa on idioottimaisinta kaikissa muodoissa, mitä olen koko populaarikulttuurihistoriani aikana nähnyt. Tunne oli sama kuin Hessu Hopo olisi yhtäkkiä ilmestynyt kesken Pelastakaa Sotamies Ryan elokuvan neuvomaan Tom Hanksille ja kumppaneille tien.

Liam Neeson on Aslanina kerrassaan upea, ja niin on Aslanin ja Valkean Velhon visuaalinen ilmekin. Mutta minun tekee mieli heittää tv seinään kun Aslan uhrautuu Narnian puolesta samaan malliin kuin Jeesus, ja sitten pitäisi leikkiä etteikö asialla olisi mitään tekemistä Raamatun kanssa.

Joo, niin varmaan.

Jo ekaa kirjaa lukiessa Edmund tuntui kaikkein kiinnostavimmalta hahmolta juuri sen takia että hän teki porukalle Juudakset ja sai karulla tavalla huomata ettei se kannata. Juuri Edmund oli se joka sai Valkean Velhon tuntumaan pelottavalta ja todelliselta uhalta. Tätä ei ole muuttanut vanhentunut ikäni tai myöskään taidemuodon vaihtuminen kirjasta elokuvaksi.

Muut lapset taas ovat kuin käveleviä paperisilppuja kiinnostavuudeltaan. Lucy on toisinaan ihan söötti. Taistelukohtaustenkin visuaalinen ilme jaksaa jopa hieman pistää silmät hunajaan.

Sitten päästäänkin toiseen elokuvaan. Elokuvasta ei yksinkertaisesti jää oikein mitään mieleen. Taistelukohtaukset ja visuaalisuus eivät enää ensimmäisen elokuvan jälkeen häikäise ja hahmotkaan eivät kiinnosta.

Ben Barnes hoitaa roolinsa Kaspianina melko hyvin, ja juuri hänen kohtaamisensa Valkean Velhon kanssa on elokuvan paras kohtaus. Kyseistä kohtausta ei siis ollut kirjassa, ja sen tarkoitus on vain liittää elokuvat toisiinsa. Se jokatapauksessa toimii.

Kaikkein koomisinta muuten lienee se että Saapasjalkahiiri Riipitsid (mikälie) on visuaalisesti hyvin toteutettuna ja muutenkin hyvin kirjoitettuna huomattavasti vähemmän vaivaannuttava elementti kuin Joulupukki, vaikka sen on tarkoitus koko saagassa olla comedy-side-kick.

Minua jokseenkin häiritsee elokuvan loppu jossa soi Regina Spektorin The Call kappale. Siinä kerrotaan että Susan ja Peter eivät voi enää palata Narniaan. Kohtaus tuntuu kirjaimellisesti samalta kuin ajatus jonkun kuolemasta, ja se aiheuttaa jokseenkin inhottavan tunteen loppumetreille. Asiaa ei auta edes viimeisinä sanoina kuuluva vitsi taskulampusta joka jäi Narniaan, vaan se herättää lähinnä reaktion "Heh heh...Juuh..."

Kolmas elokuva on huomattavasti toista elokuvaa kiinnostavampi, ja seikkailuhenkisempi, eikä se selvästi yritä mennä samoja latuja tunkemalla aivan väkisin taistelukohtausta elokuvaan.

Uusi poika, Eustace Scrubb, oli jo kirjoissa ja tv-sarjassa hillitön, ja tässä hommaa ei myöskään sössitä. Mutta kuten kirjoissa ja tv-sarjoissa, minusta hänen lohikäärmeeksi muuttuminen on jotenkin halpa ratkaisu jotta hänestä saadaan "se kaikkein tärkein elementti" matkan kannalta.

Pakko tosin myöntää että lohikäärme on huomattavasti vakuuttavampi kuin tv-sarjassa. Visuaalinen voima on elokuvassa huomattavasti puoleensa vetävämpi kuin toisessa elokuvassa, ja lopussa jää jopa kaipaamaan lisää. Kun taas porukkaa tiputetaan, tuo ei tosin tunnu yhtään inhottavalta kuin toisen elokuvan lopussa.

Yhteenvetona siis että minusta C.S. Lewis on häiritsevän huono kirjoittaja Joulupukkeineen, puhuvine eläimineen ja lohikäärmeiksi muuttuvine pilallehemmoteltuine kakaroineen, mutta minusta tekijät ihan selvästi yrittävät repiä häiritsevästä ja lapsellisesta kokonaisuudesta jotain edes parin katselukerran kestävää kauneutta ja minua oikeasti vituttaa että Disney ei lähtenyt tekemään Hopeista Tuolia.

Ongelma elokuvien jatkon kannalta siis on se, että Hopeisen tuolin jälkeen välissä on eri aikoihin sijoittuvat kaksi kirjaa (Narnian synnyn kertova "ensimmäinen osa" ja ensimmäisen kirjan loppuun sijoittuva kirja) ja sitten vasta Hopeisen tuolin "jatko-osa" joka on myös jatkumoa ajatellen viimeinen.

Jos minulta kysytään, niin Disneyn johto vain on täynnä idiootteja, sillä järkevin tapa tehdä elokuvat olisi tehdä väliosat jälkeenpäin, mikäli vain enää intoa löytyy, ja kuvata Hopeinen tuoli ja saagan viimeinen osa sen perään. Tekijöillä on hyvä juttu menossa, ja se kannattaisi saattaa loppuun asti.

Vaikka muuten C.S. Lewis onkin yhä mielestäni huono kirjoittaja, joka vähän sohii minne sattuu, niin pakko myöntää, että hän osaa silti pitää lukijan/katsojan uteliaisuuden. 

Esimerkiksi ensimmäisessä elokuvassa/kirjassa mystinen Aslan paljastaa, että hän esiintyy muissa maailmoissa muilla nimillä ja hahmoilla. Elokuvan loppumetreillä tarkat katsojat/lukijat huomaavat, että Professori sanoo lapsille erään täsmälleen saman lauseen kuin Aslan, ja luikijalle jätetään naaman eteen mysteeri siitä että onko Aslanin normimaailman hahmo tämä Professori.

Ja jos tuo tuntuu rasittavalta mysteeriltä, niin toisessa elokuvassa semmoinen vasta onkin. Elokuvassa Lucy näkee Aslanin kaksi kertaa ennen kuin Aslan saapuu lopuksi Narniaan. Lucy kysyy miksi hän ei saapunut aiemmin, ja Aslan vastaa että "Asiat eivät koskaan tapahdu kaksi kertaa samalla tavalla" sen sijaan että sanoisi "Minua tarvittiin muissa maailmoissa".

Ongelma tuossa on se, että Aslan myös sanoo syyksi että miksi Peter ja Susan eivät voi palata Narniaan, että "He ovat oppineet jo kaiken Narniasta". Herää kysymys, että onko näillä asioilla yhteys? Ja tietenkin päätä alkaa riivaamaan se tieto, että miten tarina olisi ollut erilainen, jos Aslan olisi saapunut heti aluksi lasten mukaan, sen sijaan että olisi vain tullut lopussa karjasemaan armeijan veteen...

Enkä muuten varmana vaivaudu takertumaan siihen ilmeiseen kysymykseen, että minkä helkkarin takia lapset ovat ensimmäisen elokuvan/kirjan lopussa Narniassa aikuisia, palaavat oikeaan maailmaan lapsina ja sitten taas palatessaan toisessa osassa uudestaan Narniaan, ovat lapsia. Ei ole riittävää rahasaummaa, jotta voisin palkkatyönä selittää/analysoida fantasiamaailmojen logiikkaa...

Narnia kirjat ja elokuvat ovat kokonaisuudessaan hirveätä sillisalaattia, joissa ei ole mitään punaista lankaa.