Viimeisimmät lukemani sarjakuvat

Brian Azzarellon Cage

Tämä sarjakuva oli semmoista ghettotaidetta että vastaavaa ei ole näkynyt ja tuskin tulee näkymään ihan heti. Like on hoitanut hommansa painojäljessä hyvin siinä missä käsikirjoittaja ja kuvittajakin ovat olleet tulessa omassa hommassaan. Jos kuitenkin odottaa perinteistä supersankari mäiskettä, tulee kyllä pettymään. Cage on nimittäin enemmän katujen tarkastelua supersankarin ja tummaihoisten silmin. Tälle jää tietysti odottamaan jonkinlaista jatkoa.

Gerard Wayn The umbrella academy. Volume 1 : Apocalypse suite

Wayn panos sarjakuviin on ehkä mielenkiintoisin supersankari sarjakuva mitä olen lukenut. Se ei kuitenkaan lunasta saamaansa hypetystä. Onhan siinä kaikkea vänkää, kuten puhuvia apinoita ja muita jopa Grant Morrisonin levelille meneviä outouksia, mutta se on myös melko sekava. Eikä se vain yksinkertaisesti ole cool. Tämä on suuri harmi, koska Wayn musiikillinen tuotanto on mieleeni.

Jeff Smithin Luupäät

Kaikkea sitä lukeekin kun vanhaksi tulee. Smithin Luupäät on minulla ollut pitkään semmoinen johon en koske pitkällä tikullakaan. Nyt sekin on tullut tehtyä. Kokemus ei ollut niin kauhea. Oikeastaan Smithin Luupää maailma on melko mielenkiintoinen. Olen lukenut vasta ekan osan, ja nyt siihen kuuluu jo ainakin lohikäärmeitä ja puhuvia eläimiä. Ilmapiiriltään Luupäät on hyvin samanlainen kuin Hakki-Hamsteri, mutta siinä on enemmän mysteeriä. Tai ainakin ekassa osassa. Mutta usein eka osa kertoo että uppoaako jokin ollenkaan vai ei. Jatkan lukemista ja palaan asiaan varmasti tokan osan tiimoilla.

Kurt Busiekin Superman : Secret identity

Tämä teos ei ehkä ansaitse paikkaansa supersankari sarjakuvan pakollisessa oppimäärässä, mutta se on silti melko mielenkiintoinen. On ehkä jokseenkin yleinen klisee tehdä supersankari sarjakuvia jotka sijoittuvat ns. oikeaan maailmaan, mutta tämä ei ole niistä pahimmasta päästä. Siinä on hyvä tunnelma ja kuvituksestakin vastaa sentään Stuart Immonen (hieman toisenlaisella tyylillä tosin).

Lee Bermejon Suiciders. Kirja 1

Tämä teos oli pienoinen pettymys. Okei. Onhan se hyvin piirretty. Värityskin rokkaa. Käsikirjoituksessakaan ei ole pahemmin vikoja. Dialogi toimii. Kaikki toimii. Mutta se on vain aivan tolkuttoman TYLSÄ!! Taas jotain helkkarin post-apokalyptistä skeidaa. Taas jotain gladiaattori-hölynpölyä. Myönnettäköön että monet mestariteokset ovat syntyneet juuri tällä tavalla, mutta tämä on jo nähty, ja se pitkästytti jo silloin. Pettymyksen tästä tekee se että sen on tehnyt mestari Lee Bermejo joka kuvituspuolella rokkaa ja lujaa. Lisäksi teos on niin saakelin makeen näköinen ettei sille voi olla vihainen. Saat anteeksi, Lee Bermejo.

Ms. Marvel. 1 : No normal / writer G. Willow Wilson
Ms. Marvel. 2 : Generation why / writer, G. Willow Wilson
Ms. Marvel. 3 : Crushed / writer, G. Willow Wilson

Nämä tuli luettua kaikki kolme niin lujaa että rysähti. Wilsonin Ms. Marvel kolahti kovempaa kuin Aku Ankka silppuri minun asuntooni! Wilsonin tyyli on jotain niin uutta ja tuoretta, että se saa koko muun Marvel ja DC tuotannon häpeämään! Ja jos ei saa, niin pitäisi saada. Kerrankin joku yrittää tarjota jotain uutta tähän loputtomaan klisesiivilään. Pahikset ovat makeita. Päähenkilö on söpö. Kaikki on vaan niin perhanan hienoa, että alkaa kaduttaa että edes koskin muihin sarjakuviin. Erityinen suosikkini on kolmas kokoelma jossa selkeästi huomaa että Wilson alkaa olla tottunut tekijä ja tuntee hahmonsa ja niiden maailman.

Akira Himekawan The legend of Zelda: Majora's mask

Valitettavasti en saanut käsiini kaikkia Himekawan Zelda sarjakuvia. Mutta väittäisin silti tämän yhden perusteella, että jos ne jostain kohtuuhinnalla löydät, suosittelen ostamaan. Näistähän on olemassa paketti jossa on kaikki osat. Tämä on sarjakuvaa joka saa minut Zelda fanina itkemään hunajaa. Olen vielä siitä huono Zelda fani että en omista kaikkia pelejä, koska se vaatisi kaikkien Nintendo konsolien omistamista, mutta tämän paketin voimin voin silti toteuttaa tätä puolta itsessäni, ja se on mahtavaa.

Apinain Tarzan : Oparin aarteet / Edgar Rice Burroughs, Russ Manning 

Apinain Tarzan : kultainen leijona / Edgar Rice Burroughs, Russ Manning

Nämä Tarzan julkaisut Likeltä ovat kyllä rautaa. On hienoa että nämä tarinat saa nyt myös tyylikkäissä kokoelmissa. Vielä kun tyylikkäät kokoelmat olisi vielä tyylikkäämpiä kovakantisia joita on helpompi lukea.

Greg Pakin Doctor Strange : Alku

Tämän kammotuksen luettuani tulin todella lopputulokseen että on pakko kysyä: Kuka saakelin ääliö siellä Egmontilla näitä julkaisupäätöksiä tekee? Tämähän on aidosti hirveintä paskaa ikinä. Olisivat nyt voineet edes julkaista vaikka mielummin alkupään Dr. Strangeä hienossa kovakantisessa kokoelmassa. Nämä syntytarinan uusintaotokset ovat kuin pieru lukijoiden kasvoille. Tässä tapauksessa jopa visuaalisesti.


Juho Juntusen Manala

Tämä on yksi kaikkien aikojen parhaimmista strippisarjakuvakokoelmista joita olen ikinä lukenut. Pesee kymmenkertaisesti Paholaisen morsiamen. Rautaa. Saatananpalvojatkin tykkää. Tämä kokoelma on heviä isolla h:lla.

Geoff Johnsin Superman : the men of tomorrow

Jotakin on pahasti pielessä jos John Romita Juniorin siirtyminen DC:lle onkin yhtäkkiä huono idea. Tai jos edes Geoff Johns ei pelasta sitä. Tässä läpyskässä ja sen jatkossa Teräsmies oppii uuden voiman, joka on tietenkin sieltä parhaasta ja järkevimmästä päästä: Hän voi räjäyttää itsensä. Räjäyttäessään itsensä Teräsmies voi tietysti voittaa pahiksen helpommin, mutta sen johdosta hän on tavallinen kuolevainen pulliainen seuraavat 24 tuntia. Tämä oikeastaan kuulostaa paremmalta kuin mitä se on. Lukeakseen tämän kokonaisuuden, tulee olla kännissä ainakin 24 tuntia.