50 kaikkien aikojen elokuvatekijää
Tim Burton
Tim Burtonin satuja ja goottimaailmaa yhdistelevä tyyli teki minuun vaikutuksen välittömästi. Täytyy tosin sanoa, että ihan ensimmäinen elokuva jonka häneltä näin oli Mars Hyökkää!. Elokuvan anarkistinen meininki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Katsoin sen monta, monta, monta...kertaa. Vhs-kappaleeni oli varmasti puhki.
Tim Burtonin Batman oli itselleni se Batman jonka kautta näin Batmanin hahmon. Minusta oli järjetöntä edes ajatella että Batman pukeutuisi harmaaseen trikoisiin, vaan tottakai tämä yön kauhu pukeutuisi yltäpäältä mustaan. Tottakai minua harmitti se että Jack Nicholson oli hieman outo valinta Jokeriksi. Ehkä tietysti nuorempi Jack Nicholson, mutta että vanhempi?
Suuremman vaikutuksen teki tietysti mystinen Batman returns, jonka näin oikeastaan vasta aikuisiällä. Se on yhä edelleen paras näytelty Batman elokuva joka on koskaan tehty. Se vangitsee Gotham Cityn anarkian tavalla jota Nolan ei ikinä pystyisi tekemään.
Painajainen ennen joulua oli niitä elokuvia jonka olisin halunnut nähdä lapsena. Onneksi ehdin nähdä sen teini-iässä ja se vaikutti tietysti minuun suuresti. Elokuva on hyvä esimerkki siitä miten Burtonilla on lahjoja myös käsikirjoittajana.
Lopullinen matkani Tim Burtonin elokuvien maailmaan alkoi Saksikäsi Edward elokuvasta, jossa kerrankin nähtiin Tim Burton sellaisena kuin haluan hänet muistaa hänen uransa huonoimmilla hetkillä (Köh. Liisa ihmemaassa elokuva. Mitä tämä mies on oikein ajatellut?!). Saksikäsi Edward oli satuelokuva, jonka klassinen teema pelätystä hirviöstä teki minuun vaikutuksen. Se sopi niin hyvin teini-ikääni, jossa koin olevani itsekin hieman ulkopuolinen.
Beetlejuicen näin vasta aikuisena, ja siksi se ei ehkä räjäyttänyt tajuntaani yhtä vahvasti kuin edellämainitut Burton elokuvat. Silti se on lähellä sydäntäni, koska se oli yksi viimeisistä vhs-elokuvista jonka ostin. Päätön ratsumies on hieno elokuva, ja hyvä esimerkki siitä kuinka Burton osasi tehdä myös ns. oikeita kauhuelokuvia.
Peewee's Big Adventure on niitä elokuvia joka jokaisen tulisi nähdä. Se on Burton elokuvaksi ehkä hieman liiankin värikäs, mutta se on niitä elokuvia joissa ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Corpse Bride ei ole ehkä yhtä vaikuttava kuin Painajainen ennen joulua, mutta se on sentään hyvä osoitus siitä että Burton osaisi käsitellä CGI-animointia jos vain vähän viitsisi. Saman osoittaa myös uusintversio Frankenweenie elokuvasta.
Sweeney Todd on elokuvana kuin suora jatko-osa Päätön ratsumies elokuvalle. Sekin nimittäin on oikea kauhuelokuva. Se vain menee pidemmälle. Vain hyvin harvoin ihmishistoriassa tulee vastaan musikaali jonka kehtaa katsoa selvässä mielentilassa ja vapaaehtoisesti. Tämä kuuluu juuri niihin elokuviin.
Ed Wood on kaikkien aikojen suosikkielokuvani Tim Burtonilta. Hyvää kakkossijaa pitää kaunis elokuva Big Fish. Se on hieno elokuva valehtelusta ja saduista ja siitä milloin valehtelu menee liian pitkälle, ja milloin on muutenkin hyvä hieman värittää tarinaa. Jokainen meistä joskus päästelee pieniä kalavalheita. Joskus taru on tärkeämpi kuin totuus.
Apinoiden planeetta ei tuottanut minulle pettymystä, vaikka monille varmasti tuottikin. Pidin siitä, ja se on hieno elokuva jo siksi, että se houkutteli minut vanhojen elokuvien pariin. Niin kuin oikeastaan koko Tim Burtonin tuotanto. Dark Shadowsin suhteen kävi hieman sama juttu.
Tuottajan pallilla istuessaan Burton on tehnyt parhaimmat ratkaisut Batman Forever, James ja Jättipersikka, 9 ja Abraham Lincoln: Vampirehunter elokuvien parissa. Muita mainitsemisen arvoisia lienee Hiidenpata elokuvan konseptitaide. Elokuva olisi varmasti ihan erilainen jos Burton ei olisi ollut sen alkuvaiheissa mukana.
James Cameron
James Cameron on nerokkaampi kuin miltä päällepäin näyttää. Onhan hän ohjannut 2 ekaa Terminaattoria ja hän oli myös se joka teki Alienin Ellen Ripleystä vahvan naisen ja toimintasankarin.
Arnold Schwarzeneggerin ja James Cameronin yhteistyö Terminaattori elokuvien parissa osoittaa ettei Schwarzeneggerkään ole mikään tomppeli. James Cameron on taitava myös kirjoittajana. Cameron tietää kuinka luoda sci-fi konsepti jolla tienata ja joka on tarpeeksi nerokas miellyttämään myös kriitikoita. Hän osaa myös historiallisen draaman työstämisen. Titanic on tästä hyvä osoitus.
Kunhan vain Cameron tajuaisi jättää sen Avatarin 5 jatko-osaa hankkeen väliin...
Ridley Scott
Ridley Scott hallitsee genren kuin genren. Ja hän on ilmiselvä perfektionisti. Kun hän tekee elokuvan, hän tekee siitä 2 tunnin spektaakkelin, johon sisältyy kaikki mitä hän itsestään ja elokuvaprojektista irti saa. Häntä ei voisi kuvitella laiskasti tehdyn pienen elokuvan parissa.
Scottin parhaimmat tuotokset ohjaajana ovat Alien - Kahdeksas matkustaja, Blade Runner, Legenda, Thelma ja Louise, Exodus: Gods and kings ja The Martian - Yksin marssissa.
Kirjoittajana hän ei ole päässyt vielä osoittamaan lahjojaan, mutta tuottajana hänellä on silmää menestykselle, mistä Good Wife on osoitus. Omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini sarja ei kuulu. Mutta täytyyhän jostakin repiä rahat myös niihin omiin elokuviin.
Peter Jackson
Peter Jackson tunnetaan pääasiassa Taru Sormusten Herrasta elokuvista ja niiden täysin turhasta jatkosta, Hobitti elokuvista. Hobitin olisi hyvin voinut tiivistää yhteen elokuvaan. Mutta Taru Sormusten Herrasta on trilogiana yksi elokuvahistorian parhaimmista trilogioista.
Niissä on hyvin onnistuttu tiivistämään järkälemäinen kirjasarja joka ihan alunperin on kerrottu kuudessa osassa. Minä kun en pidä pitkistä kirjasarjoista. Olen ne lukenut, mutta väitän silti elokuvia paremmaksi. Tai no, toinen elokuva on trilogian huonoin mielestäni juuri siksi että sen aikana ei tapahdu juurikaan mitään, ja loppukohtauksessa ollaan lähes täysin samassa tilanteessa kuin alussakin. Ja kirjoissa toisen osan loppu oli parempi. Lukekaa silti kirjoja. Ne saavat teidät näyttämään fiksummilta kuin olette. Ihan totta. Se toimii.
Jacksonin muita uran huippuhetkiä ovat Bad taste, Braindead, Heavenly Creatures, The Frighteners, King Kong ja Lovely Bones - Oma taivas. Uransa alkuvaiheessa Jackson oli jopa rivo ja jonkinlainen splatter huumorin kuningas. On pieni ihme että tämmöinen ohjaaja on valittu ohjaamaan Taru Sormusten Herrasta elokuvia.
Peter Jackson käsikirjoittaa ja tuottaa suurimmaksi osaksi omat juttunsa toisin kuin vaikka aiemmin mainittu Ridley Scott. Tuottajana Jackson on onnistunut tuomaan myös esiin uuden lahjakkuuden, Neill Blomkampin elokuvalla District 9. Hänen tuottajahankkeisiinsa kuuluu myös Tintti elokuvat yhdessä Steven Spielbergin kanssa. Jackson onkin elokuvatekijänä eräänlainen oman tien kulkija, joka näyttää itse oman osaamisensa. Hänessä on kuitenkin King Kongin perusteella pieni ripaus Ridley Scottia.
Steven Spielberg
Steven Spielberg oli ensimmäinen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja jonka tiesin nimeltä. Hän oli pienenä lapsena ehdottomasti yksi idoleistani. Spielbergin väripaletti kun on monipuolisempi kuin uskoisikaan. Mutta minulle tuo tuli tutuksi parhaiten spekulatiivisen fiktion tekijänä. Nuorelle minulle Spielbergin nimi elokuvan kannessa tarkoitti vain yhtä asiaa: Seikkailua ja Hämmästyttäviä tarinoita.
Spielberg usein ymmärretään väärin tekijänä jonka elokuvat ovat pelkkää siirappia. Indiana Jones elokuvat jo itsessään osoittavat toisin. Mutta se kertoo muutenkin vain siitä kuinka huonosti tuntee Spielbergin tyylin, ja mitä sillä yritetään tuoda esille. Ei Spielberg tietoisesti tee siirappisia elokuvia, vaan yleisö tulkisee ne niin. Mitä Spielberg tavoittelee elokuvillaan, on pientä hämmästyksen tuntua, sense of wonderia.
Vanhoissa elokuvissa tämä oli oikeastaan ihan tuttukin perinne. Spielberg onkin kasvanut vanhojen elokuvien parissa. Indiana Jones on hänen oodinsa näille vanhoille elokuville. Tosin tästä kirjoitinkin jo aiemmin toisessa blogimerkinnässä, Indiana Jones Episodi Gigaziljoonaa. Kritisoin tuossa myös Indiana Jones elokuvien tekemistä Disneyn voimalla. Jos Spielberg ei ole vähintään mukana, en aio noita edes katsoa.
Spielbergin parhaat hetket ohjaajana ovat minusta tuon lisäksi olleet elokuvissa Hook -Kapteeni Koukku, Jurassic Park, A.I. Tekoäly, Minority Report, Maailmojen sota, Tintin Seikkailut: Yksisarvisen salaisuus ja E.T. .
Pidin toki myös elokuvista Terminaali, Ota kiinni jos saat ja Pelastakaa sotamies Ryan, vaikka ne eivät kuulukaan siihen sense of wonder osastoon josta Spielbergissä niin pidän. Spielberg osaa myös tarvittaessa tehdä muutakin kuin fantasiaa. Hän on monipuolinen ohjaaja.
Kirjoittajana Spielberg on näyttänyt taitonsa Poltergeist ja The Goonies - Arkajalat elokuvilla. Kuten myös Hämmästyttävät tarinat tv-sarjassa, joka on parhaimpia tv-sarjoja koskaan. Juuri kyseisen sarjan kautta Spielbergin maailma tulee kenelle tahansa tutuksi. Spielberg on myös tuottanut kyseisen sarjan.
Tuottajana Spielberg onkin monille tutuin. Tuottajana hän on vastuussa sellaisista ilmiöistä kuin Gremlins, Paluu tulevaisuuteen, Fievel matkalla Amerikkaan, Innerspace, Who Framed Roger Rabbit, The Land Before time, Araknofobia, Dinot New Yorkissa, MIB - Miehet mustissa, Zorron Naamio, Cowboys & Aliens, Real Steel, 8. Kadun ihmw, Harry and the Henderssons ja Young Sherlock joista osa on polkinut jatko-osia tai tv-sarjoja joista useimmissa hän on myös ollut tuottajana. Lisäksi hän on tuottanut Animaaniset ja Tiny Toons sarjat.
Chris Columbus
Chris Columbus on elokuvatekijä jonka harvoin annetaan tehdä juttunsa täysillä. Kun hänen annetaan, syntyy jotain kahden ensimmäisen Yksin Kotona elokuvien kaltaista. Kun taas ei, syntyy jotain Yhdeksän kuukautta elokuvan kaltaista. Hänen tyylinsä on ns. kypsempi lastenelokuva. Hän ei pelkää verta ja slapstickiä, mutta hän tietää myös että niilläkin on paikkansa.
Mrs. Doubtfire on ehkä hänen parhaimpina pidettyjä elokuviaan, mutta todellinen mestariteos häneltä on Robotin elämää joka on hänen ja Robin Williamsin yhteinen oodi elämälle. Se on yksi historian kauneimpia elokuvia, ja jokaisen tulisi olla nähnyt se vähintään kerran.
Joel Schumacher
Hän tosin ei ole ainoastaan osoittanut kykyjään kauhussa, vaan myös sellaisissa sci-fi klassikoissa kuten Pako New Yorkista (ja sen jatko-osa), Näkymättömän miehen muistelmat, Dark Star ja Starman. Kuten myös Big trouble in little China.
Carpenterin tyyliin kuuluu ehdottomasti ikoniset hahmot ja eeppiset tarinat. Kauhussa hän hallitsee keinot luoda todellista uhkaa.
Wes Craven
Wes Craven on jälleen yksi kauhun mestari. Hän on luonut sellaiset konseptit kuin The Hills have eyes, Painajainen Elm Streetillä ja Scream. Hän ohjasi myös Swamp Thingin elokuvaversion ja Brooklynin vampyyrin. Tuottajana hän on vastuussa sellaisesta ilmiöstä kuin Wishmaster ja Dracula 2000.
Parhaiten Wes Craven tunnetaan kauhuelokuvista joissa ollaan kieliposkella. Hän tuntee kauhugenren klassikot kuin omat taskunsa, ja hänen elokuvissaan viitataan ja nauretaan niiden kliseille. The Hills have eyes on tästä pieni poikkeus, koska se on hänen vakavampaa tuotantoaan.
Richard Donner
Richard Donner on ohjaaja jota on kohdeltu kaltoin. Hän oli se mestari joka ohjasi historian ensimmäisen vakavastiotettavan supersankarielokuvan, Supermanin ja sen jatko-osan, Superman 2:sen. Valitettavasti Hollywoodin ääliöt olivat sitä mieltä että Richard Lesterin huumoripainotteisempi versio oli parempi, joten Donnerin versio kyseisestä elokuvasta nähtiin vasta vuonna 2006. Tämä siksi että fanit vaativat sitä.
Kolmannen Teräsmies elokuvan ohjasikin kokonaan Richard Lester. Se ei ole kovin hyvä. Eikä myöskään sitä seurannut neljäs elokuva.
Jos muuten tuntuu että Donnerin Superman jää kesken, niin Donner on myös tehnyt niille jatkoa sarjakuvan muodossa yhdessä Geoff Johnsin kanssa. Näissä sarjakuvissa Donner käyttää niitä hahmoja joita ei päässyt elokuvien parissa käyttämään, mutta jotka kuuluvat hänen elokuviensa maailmaan.
Myöhemmin Brian Singer jatkoi Donnerin Teräsmiestä Superman Returns elokuvalla. Sillä on muutama hyvä hetki, mutta se on kaukana täydellisestä Teräsmies elokuvasta. Sitä vastoin Donnerin Teräsmies on juuri sitä.
Donner ohjasi myös Tappava ase elokuvat joissa Mel Gibsonista tuli tähti.
Mutta tätäkin merkittävämpi ohjaus oli Richard Donnerin legendaarinen The Omen -Ennustus, joka on yhä tänäkin päivänä yksi suurimmista kauhu- ja antikristuselokuvista. Sen hyytävää tunnelmaa ei onnistu jäljittelemään edes siitä tehty uusintaversio, vaikka se onkin lähes identtinen. Uusinteversio olikin täysin turha. Tietysti tämä kultti-elokuva poiki 3 jatko-osaa, mutta ne ovat ajanhaaskausta. Ne vain toistavat alkuperäistä tarinaa ja sitäpaitsi minusta on parempi että ensimmäisen elokuvan loppu jää koko saagan lopuksi.
Donner on siis fantasiaohjaaja vailla vertaa. Tietysti hän on uransa aikana tehnyt muuta kuin fantasiaa, mutta siinä hän on silti parhaimmillaan, kuten myös The Goonies - Arkajalat elokuvan ohjaus osoittaa. Jos olisin Hollywood tuottaja, antaisin Donnerille ison tukun rahaa ja pistäisin hänet tekemään fantasiaelokuva trilogian. Näin olisi mielestäni pitänyt toimia jo Teräsmies elokuvien suhteen.
Tuottajana hän on toiminut sellaisissa elokuvissa kuin The Lost Boys, Free Willy ja X-Men.
David Fincher
David Fincher tunnetaan lähinnä parhaiten musiikkivideoiden ohjaajana, mutta myös elokuvissa joissa on jokin kylmä ja julma lopputwisti. Fincher saattaakin olla jonkinsortin kyynikko.
Omaan makuuni Fincherin elokuvien lopetukset eivät ole niinkään kyyniset, kuin pikemminkin melko hölmöt. (Varoitus! Seuraava teksti spoilaa Fincherin elokuvia Seitsemän ja Fight Club)
Seitsemän elokuvan lopetuksen ongelma on, että se tosiaan tulee aivan puun takaa. Elokuvassa käsitellään seitsemän kuolonsynnin mukaan murhaavaa sarjamurhaajaa. Tässä olisi ollut hieno mahdollisuus olla kriittinen kristinuskoa kohtaan, mutta se jätetään koko elokuvan ajan pois koska ei uskalleta tarttua siihen.
Ongelma ei siis ole pelkkä lopetus, vaan elokuvan yleinen epämääräisyys. Lopetus on oikeastaan ainoa mieleenpainuva asia elokuvassa sen tunnelman lisäksi. Joku vasemmistolainen liikaa energiajuomaa juova hipsteri varmaan kokee lopetuksen jotenkin hänen elämänkatsomustaan aamuisin helpottavaksi, mutta oikeastaan se on ainut maininnan arvoinen asia koko elokuvassa. Muutoin elokuva on melko keskinkertainen amerikkalainen rikoselokuva.
Loppu ei täsmää ollenkaan aiemman tarinan kanssa. Mikä toki tekeekin siitä twistin, mutta se ei ole sen ihmeellisempi lopputwisti kuin vaikka murhamysteerissä. Siihen ei sisälly sen enempää sanomaa. Jos elokuvasta olisi poistettu kokonaan seitsemän kuolonsyntiä teema, ja keskitytty vain ja ainoastaan poliisiparin väliseen nuori ja vanha asetelmaan, elokuva ei olisi tuntunut niin epämääräiseltä. Siitä puuttuu täysin punainen lanka.
"Tämä pilaisi elokuvan lopun yllätyksellisyyden."
Jos jokainen Fincher elokuva sisältää "kylmän ja julman" lopputwistin, siitä ennen pitkää katoaa se twisti. Elokuvassa on kaksi hyvää teemaa. Kaksi suuntaa jonne mennä. En sano siis missään nimessä etteikö se että "naivi nuori poliisi oppii kantapään kautta miten rikosmaailma toimii" ole hyvä teema. Mutta se teema käydään nyt paremmin Training Day elokuvassa. Siinä kun on selkeä suora viiva jota pitkin elokuvan juoni kävelee. Lopputwisti ei ole aina yhtä kuin hyvä elokuva. Siitä myös hyvänä esimerkkinä M. Night Shyamalanin elokuvat.
Fight Club taas...
Elokuva on hyvä. Se on selkeästi parempi kuin Seitsemän. Se onkin myöhempää Fincheriä. Tai siis tehty Seven elokuvaa myöhemmin. Se miksi se on kuitenkin parempi, on että se on niin monikerroksinen. Se on toteutettu indie-elokuvien tyyliin. Siinä on siis käytetty ratkaisuja joita taide-elokuvissa yleensä käytetään. Se kertoo monella eri tapaa monta eri tarinaa. Lopputwisti "kaikki on harhaa" on kieltämättä hiukan lapsellinen, mutta se on perusteltu paremmin. Ja se on myös paljon ikonisempi kuin Seitsemän. Jos katsoo Fight Clubin ensin, tulee aika varmasti pettymään Seitsemän elokuvaan.
The Social Networkin loppu sen sijaan on kaunis ja surullinen mikä on aikamoinen yllätys mitä tulee internet-sivun luoneen henkilön elämänkertaelokuvaan. Siinä on pientä twistiä, mutta ihan perusteltua semmoista. Seitsemän elokuvaan verrattuna se on myös rakennettu hiukan paremmin. Benjamin Buttonin uskomaton elämä elokuvan lopun twisti taas on että sellaista ei ole. Tunnelmaltaan elokuva on fantasiaelokuvaksi äärimmäisen voimakas.
Mutta ei Seitsemän elokuva ole huonoin Fincher elokuva. Huonoin on ehdottomasti kolmas Alien elokuva. Se vain on kertakaikkiaan pitkästyttävin Alien elokuva koskaan. Sen lopetus on hyvä. Oikeastaan se on paras lopetus koko Alien saagalle. Mutta elokuva itsessään on todella pitkästyttävä, ja vaikka kuinka kehuisi sen tunnelmaa, se ei vakuuta. Se on todella hengetön ja pitkästyttävä elokuva, piste.
Mutta jos kaikki on paskaa, niin miksi sitten katsoa? Miksi Fincher on tällä listalla?
Koska Fincher hallitsee tunnelman täydellisesti. Ja koska hänen elokuvansa herättävät jotain, toisin kuin vaikka loputtoman tamponi-mainoksen tuntuinen Sinkkuelämää katsomisprojekti. Ei kiitos. Katson mielummin Fincherin elokuvan. Ainakin se herättää jotakin.
Robert Zemeckis
Robert Zemeckis on yksi Spielbergin löydöistä.
Hänet tunnetaan parhaiten Paluu tulevaisuuteen trilogian ohjaajana. Siitä pitäen Zemeckis on koittanut löytää uutta fantasiaelokuvaa jolla saavuttaa sama menestys. Kuten kaikki Spielbergin ottolapset, myös Zemeckis on vanhojen elokuvien fani, ja tykkää laittaa elokuviinsa viittauksia niihin.
Hänen ohjaajan cv:nsä kattaa Who Framed Roger Rabbit elokuvan, joka kattaa lähes koko amerikkalaisen animaation historian. Vihreän timantin metsästys, josta Spielberg arvatenkin löysi Zemeckisin, on Indiana Jonesin lailla oodi vanhoille seikkailuelokuville. Ensimmäinen yhteys taas on oodi vanhoille sci-fi elokuville.
Zemeckis on ohjannut muutakin kuin fantasiaa. Forrest Gump on ehkä tunnetuin esimerkki. Siinäkin Zemeckis osoittaa jonkinlaista taitoa. Elokuva on hieno ja elämänkerrallinen ja loppujen lopuksi sekin on seikkailuelokuva. Cast Away on pienen skaalan klassikkoelokuva. Siinäkin ollaan hieman vanhojen seikkailuelokuvien tunnelmassa. The Polar Express -Napapiirin pikajuna on Beowulfin ja Saiturin joulun ohella jälleen paluu fantasiaan.
Zemeckis on siis ehdottomasti enemmän fantasiaohjaaja, ja Spielbergin seuraaja. Se näkyy myös hänen tuottamissaan elokuvissa: Aavelaiva, Kolmetoista aavetta ja Kohti Marsia. Kummatkin ovat myös yhtä tumpeloita animaation parissa, mutta yritys on molemmilla kova. Onneksi heillä on ollut osaavia tekijöitä apuna.
Joe Johnston
Ivan Reitman
Ralph Bakshi
John Hughes
Frank Darabont
Grand Theft Auto, Splash, Cocoon, Willow, Apollo 13, The Grinch, Kaunis mieli ja Da vinci -koodi. Ron Howard on suuren luokan ohjaaja joka tosin tunnetaan paremmin tuottajana ja näyttelijänä.
M. Night Shyamalan
Darren Aronofsky
Mike Judge
Milos Forman
Tim Burtonin satuja ja goottimaailmaa yhdistelevä tyyli teki minuun vaikutuksen välittömästi. Täytyy tosin sanoa, että ihan ensimmäinen elokuva jonka häneltä näin oli Mars Hyökkää!. Elokuvan anarkistinen meininki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Katsoin sen monta, monta, monta...kertaa. Vhs-kappaleeni oli varmasti puhki.
Tim Burtonin Batman oli itselleni se Batman jonka kautta näin Batmanin hahmon. Minusta oli järjetöntä edes ajatella että Batman pukeutuisi harmaaseen trikoisiin, vaan tottakai tämä yön kauhu pukeutuisi yltäpäältä mustaan. Tottakai minua harmitti se että Jack Nicholson oli hieman outo valinta Jokeriksi. Ehkä tietysti nuorempi Jack Nicholson, mutta että vanhempi?
Suuremman vaikutuksen teki tietysti mystinen Batman returns, jonka näin oikeastaan vasta aikuisiällä. Se on yhä edelleen paras näytelty Batman elokuva joka on koskaan tehty. Se vangitsee Gotham Cityn anarkian tavalla jota Nolan ei ikinä pystyisi tekemään.
Painajainen ennen joulua oli niitä elokuvia jonka olisin halunnut nähdä lapsena. Onneksi ehdin nähdä sen teini-iässä ja se vaikutti tietysti minuun suuresti. Elokuva on hyvä esimerkki siitä miten Burtonilla on lahjoja myös käsikirjoittajana.
Lopullinen matkani Tim Burtonin elokuvien maailmaan alkoi Saksikäsi Edward elokuvasta, jossa kerrankin nähtiin Tim Burton sellaisena kuin haluan hänet muistaa hänen uransa huonoimmilla hetkillä (Köh. Liisa ihmemaassa elokuva. Mitä tämä mies on oikein ajatellut?!). Saksikäsi Edward oli satuelokuva, jonka klassinen teema pelätystä hirviöstä teki minuun vaikutuksen. Se sopi niin hyvin teini-ikääni, jossa koin olevani itsekin hieman ulkopuolinen.
Beetlejuicen näin vasta aikuisena, ja siksi se ei ehkä räjäyttänyt tajuntaani yhtä vahvasti kuin edellämainitut Burton elokuvat. Silti se on lähellä sydäntäni, koska se oli yksi viimeisistä vhs-elokuvista jonka ostin. Päätön ratsumies on hieno elokuva, ja hyvä esimerkki siitä kuinka Burton osasi tehdä myös ns. oikeita kauhuelokuvia.
Peewee's Big Adventure on niitä elokuvia joka jokaisen tulisi nähdä. Se on Burton elokuvaksi ehkä hieman liiankin värikäs, mutta se on niitä elokuvia joissa ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Corpse Bride ei ole ehkä yhtä vaikuttava kuin Painajainen ennen joulua, mutta se on sentään hyvä osoitus siitä että Burton osaisi käsitellä CGI-animointia jos vain vähän viitsisi. Saman osoittaa myös uusintversio Frankenweenie elokuvasta.
Sweeney Todd on elokuvana kuin suora jatko-osa Päätön ratsumies elokuvalle. Sekin nimittäin on oikea kauhuelokuva. Se vain menee pidemmälle. Vain hyvin harvoin ihmishistoriassa tulee vastaan musikaali jonka kehtaa katsoa selvässä mielentilassa ja vapaaehtoisesti. Tämä kuuluu juuri niihin elokuviin.
Ed Wood on kaikkien aikojen suosikkielokuvani Tim Burtonilta. Hyvää kakkossijaa pitää kaunis elokuva Big Fish. Se on hieno elokuva valehtelusta ja saduista ja siitä milloin valehtelu menee liian pitkälle, ja milloin on muutenkin hyvä hieman värittää tarinaa. Jokainen meistä joskus päästelee pieniä kalavalheita. Joskus taru on tärkeämpi kuin totuus.
Apinoiden planeetta ei tuottanut minulle pettymystä, vaikka monille varmasti tuottikin. Pidin siitä, ja se on hieno elokuva jo siksi, että se houkutteli minut vanhojen elokuvien pariin. Niin kuin oikeastaan koko Tim Burtonin tuotanto. Dark Shadowsin suhteen kävi hieman sama juttu.
Tuottajan pallilla istuessaan Burton on tehnyt parhaimmat ratkaisut Batman Forever, James ja Jättipersikka, 9 ja Abraham Lincoln: Vampirehunter elokuvien parissa. Muita mainitsemisen arvoisia lienee Hiidenpata elokuvan konseptitaide. Elokuva olisi varmasti ihan erilainen jos Burton ei olisi ollut sen alkuvaiheissa mukana.
James Cameron
James Cameron on nerokkaampi kuin miltä päällepäin näyttää. Onhan hän ohjannut 2 ekaa Terminaattoria ja hän oli myös se joka teki Alienin Ellen Ripleystä vahvan naisen ja toimintasankarin.
Arnold Schwarzeneggerin ja James Cameronin yhteistyö Terminaattori elokuvien parissa osoittaa ettei Schwarzeneggerkään ole mikään tomppeli. James Cameron on taitava myös kirjoittajana. Cameron tietää kuinka luoda sci-fi konsepti jolla tienata ja joka on tarpeeksi nerokas miellyttämään myös kriitikoita. Hän osaa myös historiallisen draaman työstämisen. Titanic on tästä hyvä osoitus.
Kunhan vain Cameron tajuaisi jättää sen Avatarin 5 jatko-osaa hankkeen väliin...
Ridley Scott
Ridley Scott hallitsee genren kuin genren. Ja hän on ilmiselvä perfektionisti. Kun hän tekee elokuvan, hän tekee siitä 2 tunnin spektaakkelin, johon sisältyy kaikki mitä hän itsestään ja elokuvaprojektista irti saa. Häntä ei voisi kuvitella laiskasti tehdyn pienen elokuvan parissa.
Scottin parhaimmat tuotokset ohjaajana ovat Alien - Kahdeksas matkustaja, Blade Runner, Legenda, Thelma ja Louise, Exodus: Gods and kings ja The Martian - Yksin marssissa.
Kirjoittajana hän ei ole päässyt vielä osoittamaan lahjojaan, mutta tuottajana hänellä on silmää menestykselle, mistä Good Wife on osoitus. Omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini sarja ei kuulu. Mutta täytyyhän jostakin repiä rahat myös niihin omiin elokuviin.
Peter Jackson
Peter Jackson tunnetaan pääasiassa Taru Sormusten Herrasta elokuvista ja niiden täysin turhasta jatkosta, Hobitti elokuvista. Hobitin olisi hyvin voinut tiivistää yhteen elokuvaan. Mutta Taru Sormusten Herrasta on trilogiana yksi elokuvahistorian parhaimmista trilogioista.
Niissä on hyvin onnistuttu tiivistämään järkälemäinen kirjasarja joka ihan alunperin on kerrottu kuudessa osassa. Minä kun en pidä pitkistä kirjasarjoista. Olen ne lukenut, mutta väitän silti elokuvia paremmaksi. Tai no, toinen elokuva on trilogian huonoin mielestäni juuri siksi että sen aikana ei tapahdu juurikaan mitään, ja loppukohtauksessa ollaan lähes täysin samassa tilanteessa kuin alussakin. Ja kirjoissa toisen osan loppu oli parempi. Lukekaa silti kirjoja. Ne saavat teidät näyttämään fiksummilta kuin olette. Ihan totta. Se toimii.
Jacksonin muita uran huippuhetkiä ovat Bad taste, Braindead, Heavenly Creatures, The Frighteners, King Kong ja Lovely Bones - Oma taivas. Uransa alkuvaiheessa Jackson oli jopa rivo ja jonkinlainen splatter huumorin kuningas. On pieni ihme että tämmöinen ohjaaja on valittu ohjaamaan Taru Sormusten Herrasta elokuvia.
Peter Jackson käsikirjoittaa ja tuottaa suurimmaksi osaksi omat juttunsa toisin kuin vaikka aiemmin mainittu Ridley Scott. Tuottajana Jackson on onnistunut tuomaan myös esiin uuden lahjakkuuden, Neill Blomkampin elokuvalla District 9. Hänen tuottajahankkeisiinsa kuuluu myös Tintti elokuvat yhdessä Steven Spielbergin kanssa. Jackson onkin elokuvatekijänä eräänlainen oman tien kulkija, joka näyttää itse oman osaamisensa. Hänessä on kuitenkin King Kongin perusteella pieni ripaus Ridley Scottia.
Steven Spielberg
Steven Spielberg oli ensimmäinen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja jonka tiesin nimeltä. Hän oli pienenä lapsena ehdottomasti yksi idoleistani. Spielbergin väripaletti kun on monipuolisempi kuin uskoisikaan. Mutta minulle tuo tuli tutuksi parhaiten spekulatiivisen fiktion tekijänä. Nuorelle minulle Spielbergin nimi elokuvan kannessa tarkoitti vain yhtä asiaa: Seikkailua ja Hämmästyttäviä tarinoita.
Spielberg usein ymmärretään väärin tekijänä jonka elokuvat ovat pelkkää siirappia. Indiana Jones elokuvat jo itsessään osoittavat toisin. Mutta se kertoo muutenkin vain siitä kuinka huonosti tuntee Spielbergin tyylin, ja mitä sillä yritetään tuoda esille. Ei Spielberg tietoisesti tee siirappisia elokuvia, vaan yleisö tulkisee ne niin. Mitä Spielberg tavoittelee elokuvillaan, on pientä hämmästyksen tuntua, sense of wonderia.
Vanhoissa elokuvissa tämä oli oikeastaan ihan tuttukin perinne. Spielberg onkin kasvanut vanhojen elokuvien parissa. Indiana Jones on hänen oodinsa näille vanhoille elokuville. Tosin tästä kirjoitinkin jo aiemmin toisessa blogimerkinnässä, Indiana Jones Episodi Gigaziljoonaa. Kritisoin tuossa myös Indiana Jones elokuvien tekemistä Disneyn voimalla. Jos Spielberg ei ole vähintään mukana, en aio noita edes katsoa.
Spielbergin parhaat hetket ohjaajana ovat minusta tuon lisäksi olleet elokuvissa Hook -Kapteeni Koukku, Jurassic Park, A.I. Tekoäly, Minority Report, Maailmojen sota, Tintin Seikkailut: Yksisarvisen salaisuus ja E.T. .
Pidin toki myös elokuvista Terminaali, Ota kiinni jos saat ja Pelastakaa sotamies Ryan, vaikka ne eivät kuulukaan siihen sense of wonder osastoon josta Spielbergissä niin pidän. Spielberg osaa myös tarvittaessa tehdä muutakin kuin fantasiaa. Hän on monipuolinen ohjaaja.
Kirjoittajana Spielberg on näyttänyt taitonsa Poltergeist ja The Goonies - Arkajalat elokuvilla. Kuten myös Hämmästyttävät tarinat tv-sarjassa, joka on parhaimpia tv-sarjoja koskaan. Juuri kyseisen sarjan kautta Spielbergin maailma tulee kenelle tahansa tutuksi. Spielberg on myös tuottanut kyseisen sarjan.
Tuottajana Spielberg onkin monille tutuin. Tuottajana hän on vastuussa sellaisista ilmiöistä kuin Gremlins, Paluu tulevaisuuteen, Fievel matkalla Amerikkaan, Innerspace, Who Framed Roger Rabbit, The Land Before time, Araknofobia, Dinot New Yorkissa, MIB - Miehet mustissa, Zorron Naamio, Cowboys & Aliens, Real Steel, 8. Kadun ihmw, Harry and the Henderssons ja Young Sherlock joista osa on polkinut jatko-osia tai tv-sarjoja joista useimmissa hän on myös ollut tuottajana. Lisäksi hän on tuottanut Animaaniset ja Tiny Toons sarjat.
Chris Columbus
Chris Columbus on elokuvatekijä jonka harvoin annetaan tehdä juttunsa täysillä. Kun hänen annetaan, syntyy jotain kahden ensimmäisen Yksin Kotona elokuvien kaltaista. Kun taas ei, syntyy jotain Yhdeksän kuukautta elokuvan kaltaista. Hänen tyylinsä on ns. kypsempi lastenelokuva. Hän ei pelkää verta ja slapstickiä, mutta hän tietää myös että niilläkin on paikkansa.
Mrs. Doubtfire on ehkä hänen parhaimpina pidettyjä elokuviaan, mutta todellinen mestariteos häneltä on Robotin elämää joka on hänen ja Robin Williamsin yhteinen oodi elämälle. Se on yksi historian kauneimpia elokuvia, ja jokaisen tulisi olla nähnyt se vähintään kerran.
Columbus tunnetaan myös kahdesta ekasta Harry Potter elokuvasta, ja hän ainoana onnistui vangitsemaan kaiken sen kivun jonka päähenkilö käy läpi loppukohtauksessa ja juuri ennen sitä. Yantes ehkä sai tallennettua Harry Potterin synkkyyden, mutta Columbus tallensi veren ja mudan ja kaiken sen mitä Harry joutuu kestämään. Tietysti täytyy mainita että itse siitäkin huolimatta pidin Columbuksen Percy Jackson: Salamavaras elokuvasta enemmän.
Käsikirjoittajana Columbus on näyttänyt taitonsa Gremlins, The Goonies, Young Sherlock Holmes, Pikku Nemo ja Skipataan Joulu elokuvilla. Chris Columbus on luonteeltaan melko anarkistinen elokuvatekijä. Hänessä on sitä samaa mitä monissa varhaisissa lastenelokuvien tekijöissä ja lapsille suunnatun viihteen tekijöissä. Hän on kuin Hollywoodin Astrid Lindgren. Hän osaa puhutella sekä lapsia että aikuisia.
Hän on myös tuottanut modernit klassikot Isäni on Turbomies, Monkeybone, Night at the museum, Pixels ja The Young Messiah.
Joe Dante
Dante on yksi kauhugenren kruunaamaton kuningas. Hänen ohjaajan cv:nsä koostuu Piraija, Ulvonta, Gremlins ja Pienet Soturit elokuvista. Hänen tyylinsä on yhdistelmä Spielbergiä ja Columbusta jotka molemmat auttoivat häntä hänen urallaan. Hän on ikuisesti pieni poika joka on hurahtanut 50-luvun sci-fi elokuviin.
Kirjoittajana hän on toivoton, mutta ohjaajana hän osaa hommansa. Hän rakastaa tunkea elokuvansa täyteen viittauksia vanhoihin elokuviin, mikä näkyi jo etenkin molemmista Gremlins elokuvista. Tuottajana hän on onnistunut kerran Mustanaamio elouvalla. Mutta sehän jäljitteleekin vanhoja elokuvia.
Stanley Kubrick
Kubrickia ei kuvaa kuin yksi sana: Nero. Hän saisi tehtyä vaikka lyhtypylväästä hyvän ja katsomisen arvoisen elokuvan. Omia suosikkejani hänen tuotannostaan ovat Spartacus, 2001: Avaruusseikkailu, Kellopeliappelsiini, Hohto ja Full Metal Jacket.
Paul Verhoeven
Verhoeven on mies joka näyttää keskisormea kriitikoille. Hänen elokuvansa kun ovat samaan aikaan raakoja ja verisiä, mutta myös äärimmäisen sivistyneitä. Robocop, Total Recall, Basic Instinct, Starship Troopers ja Hoollow Man ovat hänen penaalinsa terävimmät kynät.
Alex Proyas
Proyas tunnetaan ehkä parhaiten The Crow elokuvasta joka on yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjakuvafilmatisoinneista. Se toimii koska se on riittävän erilainen sarjakuvaan verrattuna ja riittävän uskollinen samalla. Mutta Proyasin varsinainen mestariteos on Dark City joka antaa kyytiä Matrixille mennen tullen. Myös Tieto ja I, Robot ovat erinomaisia elokuvia. Proyas on suhteellisen tuore ohjaaja jotta hänelle olisi kehittynyt tyyliä. Mutta se ei tarkoita etteikö taitoa olisi...
Zack Snyder
Mielipuolinen sarjakuvaelokuvaohjaaja. Snyderin tuotannon helmiin kuuluu ehdottomasti Kuolleiden aamunkoitto, 300, Watchmen, Sucker Punch, Man of steel ja Legenda suojelijoista. Hänen tyylinsä on sarjakuvamainen ja usein äärimmäisen nopea. Valitettavasti hänet on palkattu pysyvästi DC elokuvia tekemään, joten hän ei pääse enää loistamaan Sucker Punchin kaltaisilla mestariteoksilla.
Schumacher tunnetaan, valitettavasti, parhaiten siitä mitä hän teki Batmanille. Hän onnistui sekä nostamaan elokuvasarjan taivaisiin (Batman Forever) että romuttamaan sen maahan (Batman & Robin).
Mutta Schumacherin suurin saavutus ei ole tuo, vaan yhden kaikkien aikojen parhaimman vampyyrielokuvan ohjaus (The Lost Boys). Outo yhdistelmä Peter Pania ja rockia ja vampyyreitä. Minkä ihmeen takia et ole jo katsonut sitä?! Minkä ihmeen takia yhä uskot että Schumacher ei osaisi mitään?!
Muita hänen parhaimpiaan ovat Rankka päivä, Päämies, Phone Booth, Oopperan kummitus, Apua, kutistun! ja Numero 23. Schumacherin osaaminen ei rajoitu tyyliin vaikka Batman ja vampyyrit selvästi ovat hänen juttunsa.
John Carpenter
Kauhun ylittämätön mestari ja kuningas! Carpenter on nimi joka jokaisen kauhufanin pitäisi tietää. Hänen cv:nsä koostuu semmoisista kauhuklassikoista kuin Halloween, The Fog, The Thing, They Live, Village of the Damned, John Carpenterin Vampyyrit ja Prince of Darkness.
Hän tosin ei ole ainoastaan osoittanut kykyjään kauhussa, vaan myös sellaisissa sci-fi klassikoissa kuten Pako New Yorkista (ja sen jatko-osa), Näkymättömän miehen muistelmat, Dark Star ja Starman. Kuten myös Big trouble in little China.
Carpenterin tyyliin kuuluu ehdottomasti ikoniset hahmot ja eeppiset tarinat. Kauhussa hän hallitsee keinot luoda todellista uhkaa.
Wes Craven
Wes Craven on jälleen yksi kauhun mestari. Hän on luonut sellaiset konseptit kuin The Hills have eyes, Painajainen Elm Streetillä ja Scream. Hän ohjasi myös Swamp Thingin elokuvaversion ja Brooklynin vampyyrin. Tuottajana hän on vastuussa sellaisesta ilmiöstä kuin Wishmaster ja Dracula 2000.
Parhaiten Wes Craven tunnetaan kauhuelokuvista joissa ollaan kieliposkella. Hän tuntee kauhugenren klassikot kuin omat taskunsa, ja hänen elokuvissaan viitataan ja nauretaan niiden kliseille. The Hills have eyes on tästä pieni poikkeus, koska se on hänen vakavampaa tuotantoaan.
Richard Donner
Richard Donner on ohjaaja jota on kohdeltu kaltoin. Hän oli se mestari joka ohjasi historian ensimmäisen vakavastiotettavan supersankarielokuvan, Supermanin ja sen jatko-osan, Superman 2:sen. Valitettavasti Hollywoodin ääliöt olivat sitä mieltä että Richard Lesterin huumoripainotteisempi versio oli parempi, joten Donnerin versio kyseisestä elokuvasta nähtiin vasta vuonna 2006. Tämä siksi että fanit vaativat sitä.
Kolmannen Teräsmies elokuvan ohjasikin kokonaan Richard Lester. Se ei ole kovin hyvä. Eikä myöskään sitä seurannut neljäs elokuva.
Jos muuten tuntuu että Donnerin Superman jää kesken, niin Donner on myös tehnyt niille jatkoa sarjakuvan muodossa yhdessä Geoff Johnsin kanssa. Näissä sarjakuvissa Donner käyttää niitä hahmoja joita ei päässyt elokuvien parissa käyttämään, mutta jotka kuuluvat hänen elokuviensa maailmaan.
Myöhemmin Brian Singer jatkoi Donnerin Teräsmiestä Superman Returns elokuvalla. Sillä on muutama hyvä hetki, mutta se on kaukana täydellisestä Teräsmies elokuvasta. Sitä vastoin Donnerin Teräsmies on juuri sitä.
Donner ohjasi myös Tappava ase elokuvat joissa Mel Gibsonista tuli tähti.
Mutta tätäkin merkittävämpi ohjaus oli Richard Donnerin legendaarinen The Omen -Ennustus, joka on yhä tänäkin päivänä yksi suurimmista kauhu- ja antikristuselokuvista. Sen hyytävää tunnelmaa ei onnistu jäljittelemään edes siitä tehty uusintaversio, vaikka se onkin lähes identtinen. Uusinteversio olikin täysin turha. Tietysti tämä kultti-elokuva poiki 3 jatko-osaa, mutta ne ovat ajanhaaskausta. Ne vain toistavat alkuperäistä tarinaa ja sitäpaitsi minusta on parempi että ensimmäisen elokuvan loppu jää koko saagan lopuksi.
Donner on siis fantasiaohjaaja vailla vertaa. Tietysti hän on uransa aikana tehnyt muuta kuin fantasiaa, mutta siinä hän on silti parhaimmillaan, kuten myös The Goonies - Arkajalat elokuvan ohjaus osoittaa. Jos olisin Hollywood tuottaja, antaisin Donnerille ison tukun rahaa ja pistäisin hänet tekemään fantasiaelokuva trilogian. Näin olisi mielestäni pitänyt toimia jo Teräsmies elokuvien suhteen.
Tuottajana hän on toiminut sellaisissa elokuvissa kuin The Lost Boys, Free Willy ja X-Men.
David Fincher
David Fincher tunnetaan lähinnä parhaiten musiikkivideoiden ohjaajana, mutta myös elokuvissa joissa on jokin kylmä ja julma lopputwisti. Fincher saattaakin olla jonkinsortin kyynikko.
Omaan makuuni Fincherin elokuvien lopetukset eivät ole niinkään kyyniset, kuin pikemminkin melko hölmöt. (Varoitus! Seuraava teksti spoilaa Fincherin elokuvia Seitsemän ja Fight Club)
Seitsemän elokuvan lopetuksen ongelma on, että se tosiaan tulee aivan puun takaa. Elokuvassa käsitellään seitsemän kuolonsynnin mukaan murhaavaa sarjamurhaajaa. Tässä olisi ollut hieno mahdollisuus olla kriittinen kristinuskoa kohtaan, mutta se jätetään koko elokuvan ajan pois koska ei uskalleta tarttua siihen.
Ongelma ei siis ole pelkkä lopetus, vaan elokuvan yleinen epämääräisyys. Lopetus on oikeastaan ainoa mieleenpainuva asia elokuvassa sen tunnelman lisäksi. Joku vasemmistolainen liikaa energiajuomaa juova hipsteri varmaan kokee lopetuksen jotenkin hänen elämänkatsomustaan aamuisin helpottavaksi, mutta oikeastaan se on ainut maininnan arvoinen asia koko elokuvassa. Muutoin elokuva on melko keskinkertainen amerikkalainen rikoselokuva.
Loppu ei täsmää ollenkaan aiemman tarinan kanssa. Mikä toki tekeekin siitä twistin, mutta se ei ole sen ihmeellisempi lopputwisti kuin vaikka murhamysteerissä. Siihen ei sisälly sen enempää sanomaa. Jos elokuvasta olisi poistettu kokonaan seitsemän kuolonsyntiä teema, ja keskitytty vain ja ainoastaan poliisiparin väliseen nuori ja vanha asetelmaan, elokuva ei olisi tuntunut niin epämääräiseltä. Siitä puuttuu täysin punainen lanka.
"Tämä pilaisi elokuvan lopun yllätyksellisyyden."
Jos jokainen Fincher elokuva sisältää "kylmän ja julman" lopputwistin, siitä ennen pitkää katoaa se twisti. Elokuvassa on kaksi hyvää teemaa. Kaksi suuntaa jonne mennä. En sano siis missään nimessä etteikö se että "naivi nuori poliisi oppii kantapään kautta miten rikosmaailma toimii" ole hyvä teema. Mutta se teema käydään nyt paremmin Training Day elokuvassa. Siinä kun on selkeä suora viiva jota pitkin elokuvan juoni kävelee. Lopputwisti ei ole aina yhtä kuin hyvä elokuva. Siitä myös hyvänä esimerkkinä M. Night Shyamalanin elokuvat.
Fight Club taas...
Elokuva on hyvä. Se on selkeästi parempi kuin Seitsemän. Se onkin myöhempää Fincheriä. Tai siis tehty Seven elokuvaa myöhemmin. Se miksi se on kuitenkin parempi, on että se on niin monikerroksinen. Se on toteutettu indie-elokuvien tyyliin. Siinä on siis käytetty ratkaisuja joita taide-elokuvissa yleensä käytetään. Se kertoo monella eri tapaa monta eri tarinaa. Lopputwisti "kaikki on harhaa" on kieltämättä hiukan lapsellinen, mutta se on perusteltu paremmin. Ja se on myös paljon ikonisempi kuin Seitsemän. Jos katsoo Fight Clubin ensin, tulee aika varmasti pettymään Seitsemän elokuvaan.
The Social Networkin loppu sen sijaan on kaunis ja surullinen mikä on aikamoinen yllätys mitä tulee internet-sivun luoneen henkilön elämänkertaelokuvaan. Siinä on pientä twistiä, mutta ihan perusteltua semmoista. Seitsemän elokuvaan verrattuna se on myös rakennettu hiukan paremmin. Benjamin Buttonin uskomaton elämä elokuvan lopun twisti taas on että sellaista ei ole. Tunnelmaltaan elokuva on fantasiaelokuvaksi äärimmäisen voimakas.
Mutta ei Seitsemän elokuva ole huonoin Fincher elokuva. Huonoin on ehdottomasti kolmas Alien elokuva. Se vain on kertakaikkiaan pitkästyttävin Alien elokuva koskaan. Sen lopetus on hyvä. Oikeastaan se on paras lopetus koko Alien saagalle. Mutta elokuva itsessään on todella pitkästyttävä, ja vaikka kuinka kehuisi sen tunnelmaa, se ei vakuuta. Se on todella hengetön ja pitkästyttävä elokuva, piste.
Mutta jos kaikki on paskaa, niin miksi sitten katsoa? Miksi Fincher on tällä listalla?
Koska Fincher hallitsee tunnelman täydellisesti. Ja koska hänen elokuvansa herättävät jotain, toisin kuin vaikka loputtoman tamponi-mainoksen tuntuinen Sinkkuelämää katsomisprojekti. Ei kiitos. Katson mielummin Fincherin elokuvan. Ainakin se herättää jotakin.
Robert Zemeckis
Robert Zemeckis on yksi Spielbergin löydöistä.
Hänet tunnetaan parhaiten Paluu tulevaisuuteen trilogian ohjaajana. Siitä pitäen Zemeckis on koittanut löytää uutta fantasiaelokuvaa jolla saavuttaa sama menestys. Kuten kaikki Spielbergin ottolapset, myös Zemeckis on vanhojen elokuvien fani, ja tykkää laittaa elokuviinsa viittauksia niihin.
Hänen ohjaajan cv:nsä kattaa Who Framed Roger Rabbit elokuvan, joka kattaa lähes koko amerikkalaisen animaation historian. Vihreän timantin metsästys, josta Spielberg arvatenkin löysi Zemeckisin, on Indiana Jonesin lailla oodi vanhoille seikkailuelokuville. Ensimmäinen yhteys taas on oodi vanhoille sci-fi elokuville.
Zemeckis on ohjannut muutakin kuin fantasiaa. Forrest Gump on ehkä tunnetuin esimerkki. Siinäkin Zemeckis osoittaa jonkinlaista taitoa. Elokuva on hieno ja elämänkerrallinen ja loppujen lopuksi sekin on seikkailuelokuva. Cast Away on pienen skaalan klassikkoelokuva. Siinäkin ollaan hieman vanhojen seikkailuelokuvien tunnelmassa. The Polar Express -Napapiirin pikajuna on Beowulfin ja Saiturin joulun ohella jälleen paluu fantasiaan.
Zemeckis on siis ehdottomasti enemmän fantasiaohjaaja, ja Spielbergin seuraaja. Se näkyy myös hänen tuottamissaan elokuvissa: Aavelaiva, Kolmetoista aavetta ja Kohti Marsia. Kummatkin ovat myös yhtä tumpeloita animaation parissa, mutta yritys on molemmilla kova. Onneksi heillä on ollut osaavia tekijöitä apuna.
Joe Johnston
Joe Johnston on jälleen yksi Spielbergin tyylisisaruksia. Johnston on vanhan polven seikkailuelokuvien tekijä, jonka tyyliin kuuluu vanhojen elokuvien lainailut. Itseasiassa miehen elokuvat voisivat hyvin olla tehty 50-70-luvulla. Jopa mainosjulisteita myöten.
Rocketeer, Riku kirjamaassa, Jurassic Park 3, The Wolfman, Captain America: First Avenger, Jumanji, Hidalgo, Lokakuun taivas ja Kulti, kutistin kakarat. Tällä miehellä ei huonoja elokuvia olekaan.
Ghostbusters, Identtiset kaksoset, Stripes, Lastentarhan kyttä, Isänpäivä, 6 päivää 7 yötä, Evoluutio, My Super-Ex ja Näin ystävien kesken. Ivan Reitman on komedian kuningas. Hän hallitsee myös romanttisen komedian. Ja ennen kaikkea, hän osaa improvisoida. Hän osaa myös tehdä romanttisen komedian niin vaivihkaa ettei sitä edes huomaa sellaiseksi.
Spike Jonze
Spike Jonze tunnetaan pääosin musiikkivideoiden ohjaajana, mutta hän on myös ohjannut semmoiset mestariteokset kuin Being John Malkovich, Hassut hurjat hirviöt ja Her. Hän on myös vastuussa Jackassien tuottamisesta ja ohjauksesta. Hänen elokuvansa osoittavat että hänellä on piilotettuja kykyjä, ja hän osaa muutakin kuin tuottaa lisää Jackassin kaltaista sekoilua maailmaan. Ei sillä etteikö ne Jackassin vempulat olisi melko metkoja otuksia. Toisaalta, kun harvoin tekee kunnon elokuvia, sitä onnistuneempia niistä tulee.
Don Bluth
Don Bluth on amerikkalaisen animaation kuningas. Hän on ohjannut semmoiset sinunkin lapsuutesi suosikit kuin The Secret of NIMH, An American Tail, The Land Before time, All Dogs Go to Heaven, Peikko keskuspuistossa, Anastasia, Pikku pingviini ja Titan A.E. .
Kun hän oli Disneyllä hän oli mukana semmoisissa animaatioissa kuin Prinsessa Ruusunen, Miekka kivessä, Robin Hood, Nalle Puh ja Pelastuspartio Bernard & Bianca.
Hän teki myös animaatioosuudet elokuviin Xanadu, Pete's Dragon ja Pako taikavuorille. Hänen animaatiotyylinsä on jäänyt monille mieleen lapsuudesta sen lyijykynämäisyyden vuoksi. Bluthin tuotanto onkin animaatiota aidoimmillaan. Lisäksi hän ei ole sortunut kankeaan moderniin cgi-animaatioon.
Bakshi tunnetaan amerikkalaisen animaation kauhukakarana. Ikävä kyllä hänen tunnetuin saavutuksensa silti on 60-70-luvun taitteessa ilmestynyt Spider-Man sarja, josta on lukuisia meemejä ympäri internettiä. Tämä ei kuitenkaan ole hänen ainoa saavutuksensa.
Hänet tunnetaan semmoisista aikuistenanimaatioista kuin Fritz the Cat, Heavy Traffic, Coonskin, Wizards ja Cool World sekä fantasiaelokuvista kuten Fire and Ice ja The Lord of the rings, joista viimeksimainittu jäi tosin pahasti kesken. Hän oli jo kauan ennen Simpsoneita tekemässä aikuisille amerikkalaista animaatiota.
Edgar Wright
Hänet tunnetaan pääasiassa omalaatuisista humoristisista elokuvista kuten Shaun of the Dead, Hot Fuzz ja Scott Pilgrim vastaan maailma. Wrightin ura on vasta alussa, mutta hän on jo luonut jonkinlaisen omalaatuisen tyylinsä. Hankala sanoa vielä kuinka monta elokuvaa se kestää. Hän on myös tuottanut semmoisen klassikon kuin Attack the block ja käsikirjoittanut Ant-Man elokuvan.
Neill Blomkamp
Blomkamp on vielä suhteellisen tuore elokuvatekijä, mutta hänen tyylinsäkin on hyvin tuore. On vaikea sanoa tässä vaiheessa mitään, mutta häneltä kannattaa tsekata ainakin District 9, Elysium ja Chappie.
John Hughes puhutteli teinejä 90-luvulla klassikkoelokuvillaan kuten The Breakfast Club, Ferris Bueller's Day Off, Sixteen Candles ja Pretty in Pink. Teini-elokuvien lisäksi Hughes tunnetaan Yksin kotona ja Beethoven elokuvien käsikirjoittajana ja 101 Dalmatians, Vauva vapaalla, Joulu Manhattanilla, Vauhdilla Chicagoon ja Kutri-Sue elokuvista. Hän on silti kaikkein parhaimmillaan teini-draamoissa.
Darabont tietää kuinka oscar voitetaan. Hän on voittanut sen kolmesti. Hänet tunnetaan semmoisista klassikoista kuin Rita Hayworth -Avain pakoon, Vihreä maili, The Majestic ja The Mist.
Ron Howard
Grand Theft Auto, Splash, Cocoon, Willow, Apollo 13, The Grinch, Kaunis mieli ja Da vinci -koodi. Ron Howard on suuren luokan ohjaaja joka tosin tunnetaan paremmin tuottajana ja näyttelijänä.
Shyamalan tunnetaan lähinnä huikeista lopputwisteistään fantasiahenkisissä elokuvissa. Hänen huippuhetkiään ovat Kuudes aisti, Unbreakle, Signs, The Village ja Lady in the water. Tunnelman luojana Shyamalan on mestari, mutta toisaalta hän on tehnyt koko uransa Kuudes aisti elokuvaa uudestaan ja uudestaan.
Bobby ja Peter Farrelly
Farrellyn veljekset tunnetaan parhaiten räävittömistä komedioista, kuten Sekaisin Marista, Me kaksi ja Irene, Osmosis Jones, Hal ja ISO rakkaus, Stuck on you, Hall Pass ja Nuija ja tosinuija. Heidän elokuvissaan on kuitenkin sävystään huolimatta jokin kaunis opetus elämästä. Kuten nyt vaikka Hal ja ISO rakkaus elokuva joka ottaa kantaa pinnallisuuteen. Tai Sekaisin Marista joka osoittaa kuinka älyttömäksi naisista taisteleminen voi miehillä mennä.
Gore Verbinski
Verbinskin tyyliin kuuluu pitkät juonikuviot jotka jatkuvat kunnes hahmot on kulutettu puhki. Ainakin ensimmäinen Pirates of the Caribean trilogia viittaa siihen. Hän osaa keittää hyvän komedian samalla tyylillä (Hiiri jota ei saatu hengiltä), hyvän kauhuleffan (The Ring), hyvän draaman (Säämies), hyvän westernin (The Lone Ranger) ja hyvän animaation (Rango) ja hän osaa myös tuottaa modernin seikkailuelokuvan (Walter Mittyn ihmeellinen elämä).
Robert Rodriguez
Rodriguez on jäänyt mustavalkoisen elokuvan aikaan eikä pääse sieltä pois. Hänen elokuvansa ovat puhdasta pulppia. From Dusk Till Dawn, Kauhun oppitunnit, Sin City ja Planet Terror. Tosin hän on myös kunnostautunut lastenelokuvien parissa mistä osoituksena Spy Kids elokuvasarja, The Adventures of Sharkboy and Lavagirl ja Shorts -Toivomuskiven seikkailut. Miten kaksi näin äärimmäistä ääripäätä voi yhdistyä yhdessä miehessä?
Bryan Singer
Bryan Singer on pääosin uhrannut aikansa X-Men elokuville ja Superman Returnsille. Hänen osaamisensa kuitenkin riittäisi huomattavasti parempiin elokuviin. Hän nimittäin hallitsee historiallisen autenttisuuden kuvaamisen erinomaisesti. Hän osaa myös tehdä historiasta tarinan.
Quentin Tarantino
Tarantino. Yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvaohjaajista. Hänen cv:nsä kertoo kaiken: Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Jackie Brown, Kill Bill volume 1-2, Kunniattomat paskiaiset ja Django Unchained.
Tarantino on pulp-ohjaaja, joka on jäänyt kiinni vanhoihin elokuviin. Hän tuntee koko Hollywoodin elokuvahistorian, ja elokuvamusiikin historian. Hänen elokuvansa ovat täynnä viittauksia vanhoihin elokuviin, erityisesti musiikin keinoin.
Hänen elokuviensa soundtrackit ovat yhtä helvettiä niille jotka keräilevät elokuvamusiikkia johtuen musiikin määrästä. Kerran koitin kerätä talteen Kill Bill elokuvien musiikin, ja se vei kolme päivää. Tarantino valitsee elokuviensa musiikin itse ja tarkkaan ja huolella. Hän on perfektionisti. Jokainen hänen elokuvansa pakottaa katsomaan muutamankin toisen elokuvan.
Indie-elokuvaohjaajien rock-tähti. Aronofsky ei välitä pätkääkään muotivirtauksista, vaan tekee omaa juttuaan. Hän saa tehtyä huumeaiheisesta elokuvastakin kauhuelokuvan (Unelmien sielunmessu) ja romanttisesta elokuvasta fantasiaelokuvan (The Fountain). Hänen jokainen elokuvansa, myös Noah ja Black Swan on psykolooginen idependent trilleri jolta ei tiedä mitä odottaa.
Terry Gilliam
Gilliamin anarkistisissa maailmoissa voi tapahtua mitä tahansa. Sekä hyvässä että pahassa. Tämä Monty Pythonin remmistä noussut ohjaaja saa jopa lapsen silmin kuvatun elokuvan tuntumaan fantasiaelokuvalta.
Hänen cv:nsä: Life of Brian, Monty Python and the Holy Grail, Time Bandits, Monty Python: Elämäntarkoitus, Brazil, Fisher king, 12 Apinaa, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, Grimmin veljekset ja Tideland
Martin Scorsese
Scorsese on historiallisten biografioiden kuningas. Hänen elokuvansa ovat pitkiä matkoja historiallisten henkilöiden pään sisään. Hän osaa myös luoda fiktiivisiä henkilöitä jotka tuntuvat oikeilta historian henkilöiltä. Hänen parhaat työnsä ovat Taksikuski, Kuin raivo härkä, Koomikkojen kuningas, Kristuksen viimeinen kiusaus, Mafiaveljet, Gangs of New York, Aviator, Hugo ja The Wolf of Wall Street.
Lilly ja Lana Wachowski
Martin Scorsese
Scorsese on historiallisten biografioiden kuningas. Hänen elokuvansa ovat pitkiä matkoja historiallisten henkilöiden pään sisään. Hän osaa myös luoda fiktiivisiä henkilöitä jotka tuntuvat oikeilta historian henkilöiltä. Hänen parhaat työnsä ovat Taksikuski, Kuin raivo härkä, Koomikkojen kuningas, Kristuksen viimeinen kiusaus, Mafiaveljet, Gangs of New York, Aviator, Hugo ja The Wolf of Wall Street.
Lilly ja Lana Wachowski
Uranuurtaja sisarukset jotka loivat Matrixin maailman.
Valitettavasti heiltä ei ole tullut kuin Nouseva Jupiter ja V niin kuin Verikosto vastaavina mestariteoksina sen jälkeen. Sisarusten työ elokuvamaailmassa on kuitenkin vasta alussa. Ja onhan heiltä uransa alkuajoilta Bound niminen elokuva. He olivat myös tuottajana Ninja Assasin elokuvassa.
Mel Brooks
Mel Brooks on komedian ja parodian kuningas. Hän teki parodioita jo kauan ennen Scary Movie elokuvia. Hän on parodioinut Hitchcockia (Korkeuskammo), historiaa (Mel Brooksin Mieletön maailmanhistoria), sci-fi elokuvia (Avaruusboltsit), Robin Hood elokuvia (Robin Hood - Sankarit sukkahousuissa), Dracula elokuvia (Dracula -Verevä vainaja) ja lännenelokuvia (Villiä hurjempi länsi). Hän osaa tosin tehdä muitakin kuin parodioita, mistä hyvä osoitus on Frankenstein Junior ja Life Thinks elokuvat. Brooks on myös luonut legendaarisen Salainen Agentti 86 sarjan.
Ethan ja Joel Coen
Coenin veljekset tunnetaan elokuvista joissa he yhdistelevät genrejä ja usein niistä syntyy independent kulttielokuvia. Heidän parhaat työnsä ovat Arizona Baby, Fargo, Big Lebowski, Voi veljet missä lienet, Burn after reading ja Kova kuin kivi.
Clint Eastwood
Paremmin näyttelijänä western elokuvista tunnettu Eastwood on kokeillut myös ohjaajan siipiä, ja tuottanut semmoiset mestariteokset kuin Gran Torino, Hereafter, The Rookie, Armoton, Keskiyo hyvän ja pahan puutarhassa, Space Cowboys ja Million Dollar Baby.
David Cronenberg
Clint Eastwood
Paremmin näyttelijänä western elokuvista tunnettu Eastwood on kokeillut myös ohjaajan siipiä, ja tuottanut semmoiset mestariteokset kuin Gran Torino, Hereafter, The Rookie, Armoton, Keskiyo hyvän ja pahan puutarhassa, Space Cowboys ja Million Dollar Baby.
David Cronenberg
Shivers -Kylmät väreet, Scanners, Videodrome, The Dead Zone, Kärpänen, Alaston lounas, Spider, A history of violence ja A Dangerous Method. Cronenberg on ehdottomasti tunnelmaohjaaja. Hänen ohjauksessa kauhu muuttuu todelliseksi, ja todellisuus kauhuksi. Hän on yksinkertaisesti legenda.
Sam Raimi
Alkuperäisestä Spider-Man trilogiastaan tunnettu Sam Raimi on osaava ohjaaja, jota ei pysäytä genret tai mitkään. Evil Dead, Darkman, Army of darkness, Nopeat ja kuolleet sekä Mahtava Oz. Noista koostuu hänen ohjaajan cv. Sam Raimi on myös vastuussa Xena sarjasta. Hän on myös ollut tuottamassa semmoisia kulttikauhuelokuvia kuin Kauna, Boogeyman ja 30 päivää kaamosta.
Mike Judge on Beavis and Buttheadin ja Kukkulan kuninkaan luoja. Hän on myös tehnyt elokuvat Beavis and Butt-Head Do America, Konttorirotat ja Idioluutio. Hän hallitsee sekä animaation että perinteisen komedian ohjauksen suoralla ja epäröimättömällä ja persoonallisella tyylillään. Nyt hän tekee Silicon Valley nimistä sarjaa.
Danny Boyle
Boyle on independent ohjaajien ehdoton kuningas. Hänen cv:nsä koostuu semmoisista moderneista klassikoista kuin Trainspotting, The Beach, 28 Päivää myöhemmin, Millions, Slummien miljonääri ja 127 tuntia. Hänen tyyliinsä kuuluu aina kaikki idependent elokuvien kikat ja trikit. 28 Päivää myöhemmin on tosin osoitus siitä että häneltä luonnistuu myös perinteinen genre-elokuva. The Beach elokuvaan palaan vielä myöhemmin.
Charlie Chaplin
Hollywoodin suurin legenda koskaan. Hän ei yksinkertaisesti ole tehnyt huonoa elokuvaa. Oma suosikkini on Kultakuume ja Chaplinin poika. Mikä on sinun suosikkisi?
Luc Besson
Luc Besson on ohjaaja joka hallitsee kaikki genret ja kaikki tyylit. Viimeinen taistelu, Subway, Tyttö nimeltä Nikita, Leon, The Fifth element, Jeanne D'arc, Arthur ja Minimoit ja Adele Blanc-Secin uskomattomat seikkailut.
Hayao Miyazaki
Jos pitäisi perehtyä vain yhteen japanilaiseen animaationtekijään, se olisi ehdottomasti Miyazaki. Miyazaki ammentaa animaationsa lapsuudestaan ja sen ajan maailmasta.
Hänen cv näyttää tältä:
Cagliostron linna, Tuulenlaakson Nausicaa, Laputa, Naapurini Totoro, Kikin lähettipalvelu, Porco Rosso, Prinsessa Mononoke, Henkien kätkemä, Liikkuva linna, Ponyo rantakalliolla ja Tuuli nousee.
Hän on myös ollut luomassa hahmoja Sherlock Koira ja Lupin the 3rd.
Yksi lensi yli käenpesän, Hair, Amadeus, Larry Flynt -Minulla on oikeus ja Man on the moon. Forman on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen ohjaajista. Monesti hänen tuotannostaan nostetaan esille Yksi lensi yli käenpesän, mutta hänen suurin elokuvansa on ehdottomasti Amadeus. Amadeus on elokuva jonka olen sijoittanut jopa 20 kaikkien aikojen elokuvaa listalle. Formanin lahjakkuus lieneekin siis elämänkertaelokuvat. Hän osaa vääntää tarinan henkilöstä kuin henkilöstä. Sen yksityiskohdat eivät aina välttämättä täsmää, mutta hänen elokuvissaan se tuntuu lähinnä sivuseikalta joka saa googlettamaan totuuden.
Michael Mann
Viimeinen mohikaani, Heat -Ajojahti, Ali, Collaterral ja Public Enemies. Michael Mann on tyylitajuinen toimintaelokuvien ohjaaja. Collaterral vie tosin hänen kykynsä yli jopa hänenkin rajojen. Se on mahtava tarina joka esittelee hienosti kaksi eri puolta samasta ongelmasta, rikollisuudesta.
Walt Disney
Walt Disney on yhä kuolemansa jälkeen koko Hollywoodin tärkeimpiä miehiä. Hän teki ratkaisuja jotka yhä tänäkin päivänä vaikuttavat elokuvateollisuuden kehitykseen. Hän on pääasiassa itse ohjannut vain lyhytelokuvia, mutta hänen tuottamisensa onkin se avain tähän menestykseen. Hän on nimittäin tuottanut 665 elokuvaa. Osa niistä on lyhytelokuvia, mutta hän työllistää vieläkin jo kolmatta tai neljättä tai viidettä...sukupolvea animaattoreita ja elokuvan mestareita. Myös osaa tällä listalla. Hän on siis ansainnut paikkansa siinä. En edes aio kahlata koko hänen tuotantoaan ja sen parhaita läpi tässä. Enkä hänen seuraajiansa. Sitäpaitsi: Me kaikki tiedämme jo hänen tuotantonsa.
Kommentit
Lähetä kommentti