Viimeaikoina katsomiani elokuvia
Vuosi nuoruudestani
Tämä elokuva ansaitsee kaiken arvostuksensa minkä sille voi antaa. Tämä elokuva nimittäin on uusi Yksi lensi yli käenpesän. Väitän jopa sen olevan parempi jossain määrin. Älkääkä ymmärtäkö väärin: Pidän Milos Formanista. Nimesin hänet jopa listaani 50 kaikkien aikojen parhaimmista ohjaajistani. Ja Yksi lensi yli käenpesän on yksi hienoimmista elokuvista ikinä. Mutta sen loppu vaan on aika epärealistinen, ja elokuva on paljon kauempana mielenterveyshoidon realiteeteista kuin Vuosi nuoruudestani. Ei sillä...molemmat ovat elokuvia jotka jokaisen tulisi olla nähnyt.
Elefanttimies
Tämä David Lynchin elokuva on huippuesimerkki siitä minkälaisia elokuvia mielestäni pitäisi tehdä enemmän. Elokuvia joissa on niin sanottuja "rumia ihmisiä". Tämä elokuva on paljon enemmän ajatuksia herättävä kuin vaikka se kirottu Sinkkuelämää. Se on myös surullinen esimerkki siitä miten ihmiset oikeasti kohtelevat toisia pelkän ulkonäön vuoksi. Pinnallisuus on suurinta pahuutta maailmassa. Siitä lähtee monet muut pahuudet alkuun. Niin joo...ja lisäksi tämä oli ensimmäinen näkemäni David Lynch elokuva. Tämän katsottuani päätin lainata kirjastosta ne kaikki.
Trollhunter -Vaiettu salaisuus
Tämä oli aivan karmea pettymys. Eikä vähiten siksi että inhoan näitä hemmetin kameranheilutuselokuvia. Ainoastaan Chronicle on hyvä sellainen ja sellainen jonka olen pystynyt katsomaan loppuun. Tätä en pystynyt.
Jospa se vain olisi totta
Toisinaan tulee vastaan hyviä romanttisia komedioita, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin huonoja ja lällyjä ja imeliä. Tämä oli siitä paremmasta päästä. Tässä oli nimittäin suhteellisen nokkela ja hauska tarina. Eikä pointti ollut pelkästään romantiikassa. Tottakai tässäkin taas toistettiin sitä vanhaa klisettä: elokuvan kannessa on pari, joka on hiukan epäsovinnainen, mutta päätyy kuitenkin yhteen. Mutta itse tunnustan ainakin että tämä formaatti toimii, jos siihen on vähän panostettu. Ja tässä elokuvassa oltiin. Lyhyesti: Uuteen asuntoon muuttavaa tyyppiä vainoaa asunnossa ennen asunut aave, joka on tai ei ole kuollut, ja tätä lähdetään tutkimaan. Ihan kiva yhden tai parinkin katsomisen kestävä elokuva. Vielä paremmaksi sen tekee Jon Heder nörttiroolissa.
Jadeskorpionin kirous
Tämä oli peräti jo kolmas Woody Allen elokuva josta pidin. Muut ovat Antz ja Magic in the moonlight. Ihan hauska komedia, mutta tuntui ehkä silti jonkun tv-sarjan yksittäiseltä jaksolta joka oli venytetty elokuvaksi. Ja pääparilla ei ollut hirveästi kemiaa. Kestää yhden katsomisen, eikä paljon jää mieleen. Suosittelen ennemmin noita kahta edellä mainittua Woody Allen elokuvaa. Toisessa on sentään Emma Stone ja Colin Firth jotka muodostavat paljon uskottavamman parin.
Stepfordin naiset (2004)
Tämän elokuvan idea on pieni helmi. Valitettavasti sitä vain ei viedä tarpeeksi pitkälle. Elokuvalla olisi saanut olla enemmän kestoa, koska siinä on teemoja jotka ansaitsevat tulla käsitellyksi. Tässä olisi myös lukuisia satiirisia ulottuvuuksia. Mutta niitäkään ei kaikkia käydä läpi.
Herra Peabody & Sherman (2014)
En ole mikään erityinen Dreamworks fani. Antz, Chicken run, Over the hedge, Flushed away, Megamind ja Captain Underpants olivat mieleeni, mutta muuten kaikki Shrekit ja Kung-Fu Pandat ja Madagascarit ovat minulle pakkopullaa. Olen katsonut ne, mutta vain koska on ollut pakko. Pidän enemmän Pixarin ja Disneyn jutuista. Ja Ghiblin. Oikeastaan kaikin puolin perinteinen animaatio uppoaa minulle paremmin. Mutta sitten tulee tämmöisiä elokuvia, joista ei voi olla pitämättä. En ole nimittäin myöskään Herra Peabody & Sherman fani, mutta tämän elokuvan myötä voisin ollakin. Mikäli jatkossakin ne tehdään näin hyvin.
Zoolander
Zoolander on ärsyttävin ja meluisin elokuva jonka olen viimeaikoina katsonut. En päässyt elokuvassa edes ekaa 30 minuuttia loppuun kun piti pitää tauko siltä kaikelta hälinältä ja pälinältä. Hemmetti. Elokuvassa ei olla minuuttiakaan ihan vaan hiljaa. Ohjaajalla on selkeästi joku adhd. Hetkinen. Katsotaanpas kuka tämän on ohjannut...Ben Stiller?!?! Voi luoja. Muistan kun hän sentään ohjasi huippuelokuvan Sähköputkimies joka mullisti käsitykseni satiirista. Tämä pökäle? Se mullistaa käsitykseni karmeasta elokuvasta. Huonointa mitä olen katsonut sitten Giglin. Tosin sekin on taideteos verrattuna tähän. Ben Stiller yrittää aivan väkisin olla hauska, eikä edes sovi rooliinsa. Aaaaaaaaaarggggghh!!!!
Napoleon Dynamite
Tämä elokuva oli pieni mestariteos. Se on hauska, ja lisäksi siinä on pääosassa sarjakuvamainen piirtäjä, mikä on melko harvinaista. Pääosanesittäjä Jon Heder on niin hillitön että jokainen hänen ilmeensä naurattaa. Ja tarpeen vaatiessa myös surettaa. Jon Heder on yksinkertaisesti nörttinaamojen kuningas. Myös muut näyttelijät ovat mahtavia. Jokaisessa kohtauksessa on semmoinen kaunis pysähtyneisyyden tunne jota edes Kaurismäki ei tavoita elokuvillaan. Tässä taas toinen esimerkki siitä minkälaisia elokuvia pitäisi tehdä enemmän.
Annie (2014)
Remake musikaalielokuva musikaalielokuvasta joka perustuu strippisarjakuvaan joka perustuu runoon? Okei. No joo. Oli tämä pieni positiivinen yllätys vaikkakin tarinahan on kliseisempi kuin puurokattila. Musiikkiosuudet ovat kammottavia. Ne siis varmasti vetoo niistä pitäviin. On yksinkertaisesti kiusallista katsoa kun ihmiset laulavat vielä tänäkin päivänä elokuvissa. Mutta kaikesta huolimatta suhteellisen harmiton lastenelokuva. Väittäisin jopa paremmasta päästä olevaksi kaikkeen siihen sylttyyn verrattuna mitä nykyään lapsille tarjotaan. En ole nähnyt alkuperäistä tai lukenut sarjakuvaa, mutta epäilen että tämä tuskin miellyttää niiden faneja.
Only lovers left alive
Tämä oli erittäin aidon tuntuinen vampyyrielokuva. Loppujen lopuksi siinä pariskunta tekee normaaleja asioita, ainoana erona että ovat vampyyrejä. Välillä päästetään suusta syvällisiä lausahduksia. Todella kaunis elokuva. Suosittelen katsomaan, mutta tosiaan sillä varauksella että elokuvassa ei varsinaisesti tapahdu mitään. Kun hyväksyy elokuvan sellaisena kuin se on, se on ehkä hiukan mieltäkin avartava kokemus. Ja onhan siinä sentään Tom Hiddleston ilman paitaa. Niin siis...niille jotka haluavat nähdä hänet ilman paitaa. Eräänlainen jos vampyyrit olisivat hipstereitä näkemys.
Ray
Minä en henkilökohtaisesti pidä useimmista mustista näyttelijöistä. Eddie Murphy vääntää naamaa liikaa, Samuel L. Jackson on liian meluisa ja Will Smith huitoo aina vähän sinnepäin. Kaikilta näiltä on toki poikkeuksena jokunen elokuva josta olen pitänyt. Mutta tämä on kuitenkin aika yleinen henki näissä näyttelijöissä. Mutta Jamie Foxx kuuluu siihen joukkoon joka tekee poikkeuksen osaavista mustista näyttelijöistä. Hän osaa muuntautua roolin mukaan, toisin kuin useimmat heistä. Tämä elokuva on hieno esimerkki siitä.
All Eyez on Me
Aivan loistava elokuva Tupac rap-artistista. Keskittyy hyvin miehen uraan, vaikka keskittyy myös hänen yksityiselämäänsäkin. Huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Apulanta elokuva Teit meistä kauniin tai Tom of Finland elokuva. Toisaalta, Tupacista on enemmän kerrottavaakin. Hänen kantaaottavat sanotukset ovat tässäkin isossa keskiössä. Jos jostain pitäisi elokuvaa kritisoida, niin siitä että se on aivan liian pitkä. Kaksi tuntisen elokuvan olisi hyvin voinut pyöristää puoleentoista tuntiin.
Tämä elokuva ansaitsee kaiken arvostuksensa minkä sille voi antaa. Tämä elokuva nimittäin on uusi Yksi lensi yli käenpesän. Väitän jopa sen olevan parempi jossain määrin. Älkääkä ymmärtäkö väärin: Pidän Milos Formanista. Nimesin hänet jopa listaani 50 kaikkien aikojen parhaimmista ohjaajistani. Ja Yksi lensi yli käenpesän on yksi hienoimmista elokuvista ikinä. Mutta sen loppu vaan on aika epärealistinen, ja elokuva on paljon kauempana mielenterveyshoidon realiteeteista kuin Vuosi nuoruudestani. Ei sillä...molemmat ovat elokuvia jotka jokaisen tulisi olla nähnyt.
Elefanttimies
Tämä David Lynchin elokuva on huippuesimerkki siitä minkälaisia elokuvia mielestäni pitäisi tehdä enemmän. Elokuvia joissa on niin sanottuja "rumia ihmisiä". Tämä elokuva on paljon enemmän ajatuksia herättävä kuin vaikka se kirottu Sinkkuelämää. Se on myös surullinen esimerkki siitä miten ihmiset oikeasti kohtelevat toisia pelkän ulkonäön vuoksi. Pinnallisuus on suurinta pahuutta maailmassa. Siitä lähtee monet muut pahuudet alkuun. Niin joo...ja lisäksi tämä oli ensimmäinen näkemäni David Lynch elokuva. Tämän katsottuani päätin lainata kirjastosta ne kaikki.
Trollhunter -Vaiettu salaisuus
Tämä oli aivan karmea pettymys. Eikä vähiten siksi että inhoan näitä hemmetin kameranheilutuselokuvia. Ainoastaan Chronicle on hyvä sellainen ja sellainen jonka olen pystynyt katsomaan loppuun. Tätä en pystynyt.
Jospa se vain olisi totta
Toisinaan tulee vastaan hyviä romanttisia komedioita, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin huonoja ja lällyjä ja imeliä. Tämä oli siitä paremmasta päästä. Tässä oli nimittäin suhteellisen nokkela ja hauska tarina. Eikä pointti ollut pelkästään romantiikassa. Tottakai tässäkin taas toistettiin sitä vanhaa klisettä: elokuvan kannessa on pari, joka on hiukan epäsovinnainen, mutta päätyy kuitenkin yhteen. Mutta itse tunnustan ainakin että tämä formaatti toimii, jos siihen on vähän panostettu. Ja tässä elokuvassa oltiin. Lyhyesti: Uuteen asuntoon muuttavaa tyyppiä vainoaa asunnossa ennen asunut aave, joka on tai ei ole kuollut, ja tätä lähdetään tutkimaan. Ihan kiva yhden tai parinkin katsomisen kestävä elokuva. Vielä paremmaksi sen tekee Jon Heder nörttiroolissa.
Jadeskorpionin kirous
Tämä oli peräti jo kolmas Woody Allen elokuva josta pidin. Muut ovat Antz ja Magic in the moonlight. Ihan hauska komedia, mutta tuntui ehkä silti jonkun tv-sarjan yksittäiseltä jaksolta joka oli venytetty elokuvaksi. Ja pääparilla ei ollut hirveästi kemiaa. Kestää yhden katsomisen, eikä paljon jää mieleen. Suosittelen ennemmin noita kahta edellä mainittua Woody Allen elokuvaa. Toisessa on sentään Emma Stone ja Colin Firth jotka muodostavat paljon uskottavamman parin.
Stepfordin naiset (2004)
Tämän elokuvan idea on pieni helmi. Valitettavasti sitä vain ei viedä tarpeeksi pitkälle. Elokuvalla olisi saanut olla enemmän kestoa, koska siinä on teemoja jotka ansaitsevat tulla käsitellyksi. Tässä olisi myös lukuisia satiirisia ulottuvuuksia. Mutta niitäkään ei kaikkia käydä läpi.
Herra Peabody & Sherman (2014)
En ole mikään erityinen Dreamworks fani. Antz, Chicken run, Over the hedge, Flushed away, Megamind ja Captain Underpants olivat mieleeni, mutta muuten kaikki Shrekit ja Kung-Fu Pandat ja Madagascarit ovat minulle pakkopullaa. Olen katsonut ne, mutta vain koska on ollut pakko. Pidän enemmän Pixarin ja Disneyn jutuista. Ja Ghiblin. Oikeastaan kaikin puolin perinteinen animaatio uppoaa minulle paremmin. Mutta sitten tulee tämmöisiä elokuvia, joista ei voi olla pitämättä. En ole nimittäin myöskään Herra Peabody & Sherman fani, mutta tämän elokuvan myötä voisin ollakin. Mikäli jatkossakin ne tehdään näin hyvin.
Zoolander
Zoolander on ärsyttävin ja meluisin elokuva jonka olen viimeaikoina katsonut. En päässyt elokuvassa edes ekaa 30 minuuttia loppuun kun piti pitää tauko siltä kaikelta hälinältä ja pälinältä. Hemmetti. Elokuvassa ei olla minuuttiakaan ihan vaan hiljaa. Ohjaajalla on selkeästi joku adhd. Hetkinen. Katsotaanpas kuka tämän on ohjannut...Ben Stiller?!?! Voi luoja. Muistan kun hän sentään ohjasi huippuelokuvan Sähköputkimies joka mullisti käsitykseni satiirista. Tämä pökäle? Se mullistaa käsitykseni karmeasta elokuvasta. Huonointa mitä olen katsonut sitten Giglin. Tosin sekin on taideteos verrattuna tähän. Ben Stiller yrittää aivan väkisin olla hauska, eikä edes sovi rooliinsa. Aaaaaaaaaarggggghh!!!!
Napoleon Dynamite
Tämä elokuva oli pieni mestariteos. Se on hauska, ja lisäksi siinä on pääosassa sarjakuvamainen piirtäjä, mikä on melko harvinaista. Pääosanesittäjä Jon Heder on niin hillitön että jokainen hänen ilmeensä naurattaa. Ja tarpeen vaatiessa myös surettaa. Jon Heder on yksinkertaisesti nörttinaamojen kuningas. Myös muut näyttelijät ovat mahtavia. Jokaisessa kohtauksessa on semmoinen kaunis pysähtyneisyyden tunne jota edes Kaurismäki ei tavoita elokuvillaan. Tässä taas toinen esimerkki siitä minkälaisia elokuvia pitäisi tehdä enemmän.
Annie (2014)
Remake musikaalielokuva musikaalielokuvasta joka perustuu strippisarjakuvaan joka perustuu runoon? Okei. No joo. Oli tämä pieni positiivinen yllätys vaikkakin tarinahan on kliseisempi kuin puurokattila. Musiikkiosuudet ovat kammottavia. Ne siis varmasti vetoo niistä pitäviin. On yksinkertaisesti kiusallista katsoa kun ihmiset laulavat vielä tänäkin päivänä elokuvissa. Mutta kaikesta huolimatta suhteellisen harmiton lastenelokuva. Väittäisin jopa paremmasta päästä olevaksi kaikkeen siihen sylttyyn verrattuna mitä nykyään lapsille tarjotaan. En ole nähnyt alkuperäistä tai lukenut sarjakuvaa, mutta epäilen että tämä tuskin miellyttää niiden faneja.
Only lovers left alive
Tämä oli erittäin aidon tuntuinen vampyyrielokuva. Loppujen lopuksi siinä pariskunta tekee normaaleja asioita, ainoana erona että ovat vampyyrejä. Välillä päästetään suusta syvällisiä lausahduksia. Todella kaunis elokuva. Suosittelen katsomaan, mutta tosiaan sillä varauksella että elokuvassa ei varsinaisesti tapahdu mitään. Kun hyväksyy elokuvan sellaisena kuin se on, se on ehkä hiukan mieltäkin avartava kokemus. Ja onhan siinä sentään Tom Hiddleston ilman paitaa. Niin siis...niille jotka haluavat nähdä hänet ilman paitaa. Eräänlainen jos vampyyrit olisivat hipstereitä näkemys.
Ray
Minä en henkilökohtaisesti pidä useimmista mustista näyttelijöistä. Eddie Murphy vääntää naamaa liikaa, Samuel L. Jackson on liian meluisa ja Will Smith huitoo aina vähän sinnepäin. Kaikilta näiltä on toki poikkeuksena jokunen elokuva josta olen pitänyt. Mutta tämä on kuitenkin aika yleinen henki näissä näyttelijöissä. Mutta Jamie Foxx kuuluu siihen joukkoon joka tekee poikkeuksen osaavista mustista näyttelijöistä. Hän osaa muuntautua roolin mukaan, toisin kuin useimmat heistä. Tämä elokuva on hieno esimerkki siitä.
All Eyez on Me
Aivan loistava elokuva Tupac rap-artistista. Keskittyy hyvin miehen uraan, vaikka keskittyy myös hänen yksityiselämäänsäkin. Huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Apulanta elokuva Teit meistä kauniin tai Tom of Finland elokuva. Toisaalta, Tupacista on enemmän kerrottavaakin. Hänen kantaaottavat sanotukset ovat tässäkin isossa keskiössä. Jos jostain pitäisi elokuvaa kritisoida, niin siitä että se on aivan liian pitkä. Kaksi tuntisen elokuvan olisi hyvin voinut pyöristää puoleentoista tuntiin.
Kommentit
Lähetä kommentti