Supersankari-sarjakuvan 9 vuosikymmentä
Useille ihmisille olen huomannut, että on täydellisen mahdotonta hahmottaa supersankari genren kehityskulkua ja historiaa. Usein jaot golden age, silver age ja bronze age eivät sano yhtään mitään. Ja minusta muutenkin supersankari genreä pitää tarkastella vuosikymmen kerrallaan. Se helpottaa mielestäni paljon. Tämä aikajana auttaa hieman hahmottamaan supersankari genren historiaa.
1930-luku: Supersankari sarjakuvan synty
Supersankarit syntyivät pulp-kirjallisuutta, mytologiaa ja klassista kirjallisuutta jäljitellen 30-luvulla. On toki kiistanalaista, että milloin supersankari genre on saanut alkunsa. Tai pikemminkin että mistä hahmosta. Joidenkin mielestä eka supersankari oli Zorro, joidenkin mielestä taas The Spirit tai Superman. Mutta 1930-luvulla syntyi supersankari sarjakuva, jonka myötä supersankarit establishmentoitui omaksi käsitteekseen ja siten omaksi genrekseen. Tätä vuosikymmentä voi siis aika turvallisesti pitää supersankareiden alkuna.
1940-luku: Supersankarit sotapropagandan välineenä
Toisen Maailmansodan koittaessa supersankarit eivät voineet enää taistella gangstereita ja amerikkalaisia vihollisia vastaan, vaan soveliaampia vihollisia olivat mm. natsit ja Hitler. Tämä aikakausi on tärkeää muistaa supersankari genren historiasta, sillä sen vaikutus näkyy yhä usein myös supersankari sarjakuvien fiktiivisessä historiassa. Mainittakoot vaikka esimerkiksi Marvel Saga.
1950-luku: Comics Code ja supersankareiden epäsuosio
50-luvulla todella näytti siltä että supersankari sarjakuvalla ei ollut tulevaisuutta. Comics Code laadittiin pelastaakseen sarjakuvien lopettaminen, jota Fredric Wertham näytti ajavan kirjallaan Seduction of the Innocent. Muutenkin supersankarit liitettiin sotaan, eikä niillä tuntunut olevan käyttöä 50-luvun yhteiskunnassa.
1960-luku: Marvel age of superheroes
Kun DC julkaisi Justice Leaguen ensimmäisiä numeroita, ja sen suosio näytti valtavalta, myös Marvelilla herättiin, ja Stan Lee alkoi luomaan omia supersankareitaan. Tästä syntyi DC:n ja Marvelin vielä nykyäänkin jatkuva kilpailu.
1970-luku: Yhteiskuntakriittisyys, kauhu, vähemmistöt ja pieni hipaus feminismiä
70-luvulla Stan Lee ei ollut varma kestääkö supersankareiden suosio loputtomiin, ja Marvelilla alettiin luomaan ja tuottamaan kauhusarjakuvaa. Kyseinen sarjakuva tosin synnytti vahingossa aivan uuden supersankari genren alalajin, kauhusupersankarit. Nämä supersankarit muistuttivat vanhoja kauhuelokuvia joista Stan Leekin oli saanut inspiraationsa. Ilmiö jatkui vielä 80-luvulle. Myös mustia supersankareita alkoi ilmestyä enemmän näihin aikoihin, ja ajanjaksoon kuului myös pieni naispuolisten supersankareiden kuume, jossa etsittiin feminismiä supersankareiden maailmasta. Yhteiskuntakriittisyys oli viimein sallittua, kun Comics Code ns. murtui. Supersankareiden maailmassa elettiin jänniä aikoja...
1980-luku: Crossovereita ja inhimillisiä supersankareita
Watchmenin ja The Dark Knight Returnsin myötä supersankari genre koki järisyttävän muutoksen, jossa supersankareista alettiin kaivamaan ja kaipaamaan inhimillisiä puolia. Tämän vaikutus näkyy vielä tänäkin päivänä esimerkiksi Mark Millarin The Ultimates sarjakuvassa. Crossoverit olivat hiljalleen hiipineet supersankari sarjakuviin, ja teokset kuten Crisis on Infinite Earths ja Salatut Sodat paisuttivat tätä buumia. Supersankari genre ei ikinä tulisi olemaan samanlainen kuin ennen. Vai tulisiko?
1990-luku: Synkät supersankarit ja Imagen synty
Ghost Riderin uusi tuleminen, The Punisherin uusi tuleminen...90-luku oli todella synkkää aikaa. Siinä missä musiikkimaailmassa ja televisiossa nähtiin pelkkää iloista elämää, oli supersankareiden synkkyys hyvää vastapainoa sille. Veret lensivät ja supersankareita kuoli. 90-luvun loppupuolella ei ihan tiedetty mitä haettiin, ja kieltämättä meni vähän plärinäksi, mutta pääosin tämä aika hahmotetaan synkkien supersankareiden aikana jolloin Watchmenistä ja TDKR:stä oli opittu...no, jotain. Tämä oli myös aika jolloin Image syntyi kolmanneksi kilpailijaksi DC:lle ja Marvelille lähes tyhjästä. DC:n ja Marvelin käytännöt eivät miellyttäneet sarjakuvataiteilijoita, ja niin he päättivät perustaa oman yhtön, Image Comicsin. Jotka muuten myös julkaisivat lähinnä synkkää supersankari sarjakuvaa.
2000-luku: Nostalgiaa ja kritiikkiä
90-luvun synkät supersankarit eivät selvinneet ilman kritiikkiä. Erityisesti kirjoittajat inhosivat tätä synkkyyttä joka oli iskenyt supersankari sarjakuviin. Onneksi kustantajat olivat samaa mieltä. Erityisesti DC:llä ja Marvelilla tehtiin uudistuksia joissa supersankari sarjakuvaa pyrittiin tekemään iloisemmaksi. Erityisesti tämä toteuttiin nostalgian avulla, kun lukijoita muistutettiin vanhoista tarinoista. Civil War ja Infinite Crisis olivat hyviä kritiikkejä siitä kuinka supersankari sarjakuvien, ja niitä tuottavien yhtiöiden oli muututtava.
2010-luku: Taiteilija keskeisin aikakausi
Pitkin 2000-lukua kritiikin aiheena ei ollut pelkkä supersankari sarjakuvien synykkyys, vaan myös se miten nämä yhtiöt kohtelivat kirjoittajiaan. Tämä sama kritiikki oli jo alkanut 90-luvulla, kun Image Comics syntyi. Yhtiöt päättivät viimein tehdä asialle jotain, ja esimerkiksi DC:n The New 52 ja Marvelin Marvel Now antoivat taiteilijoille vapaammat kädet supersankareiden suhteen. 2010-lukua, vaikka se ei olekaan tätä kirjoittaessa vielä päättynyt, voidaankin pitää luovuuden aikakautena, jolloin oltiin avoimia uusille ideoille. Se että onko se sitten hyvä juttu, on kysymys erikseen...taiteilijan vapaus ei aina ole hyvä juttu.
1930-luku: Supersankari sarjakuvan synty
Supersankarit syntyivät pulp-kirjallisuutta, mytologiaa ja klassista kirjallisuutta jäljitellen 30-luvulla. On toki kiistanalaista, että milloin supersankari genre on saanut alkunsa. Tai pikemminkin että mistä hahmosta. Joidenkin mielestä eka supersankari oli Zorro, joidenkin mielestä taas The Spirit tai Superman. Mutta 1930-luvulla syntyi supersankari sarjakuva, jonka myötä supersankarit establishmentoitui omaksi käsitteekseen ja siten omaksi genrekseen. Tätä vuosikymmentä voi siis aika turvallisesti pitää supersankareiden alkuna.
1940-luku: Supersankarit sotapropagandan välineenä
Toisen Maailmansodan koittaessa supersankarit eivät voineet enää taistella gangstereita ja amerikkalaisia vihollisia vastaan, vaan soveliaampia vihollisia olivat mm. natsit ja Hitler. Tämä aikakausi on tärkeää muistaa supersankari genren historiasta, sillä sen vaikutus näkyy yhä usein myös supersankari sarjakuvien fiktiivisessä historiassa. Mainittakoot vaikka esimerkiksi Marvel Saga.
1950-luku: Comics Code ja supersankareiden epäsuosio
50-luvulla todella näytti siltä että supersankari sarjakuvalla ei ollut tulevaisuutta. Comics Code laadittiin pelastaakseen sarjakuvien lopettaminen, jota Fredric Wertham näytti ajavan kirjallaan Seduction of the Innocent. Muutenkin supersankarit liitettiin sotaan, eikä niillä tuntunut olevan käyttöä 50-luvun yhteiskunnassa.
1960-luku: Marvel age of superheroes
Kun DC julkaisi Justice Leaguen ensimmäisiä numeroita, ja sen suosio näytti valtavalta, myös Marvelilla herättiin, ja Stan Lee alkoi luomaan omia supersankareitaan. Tästä syntyi DC:n ja Marvelin vielä nykyäänkin jatkuva kilpailu.
1970-luku: Yhteiskuntakriittisyys, kauhu, vähemmistöt ja pieni hipaus feminismiä
70-luvulla Stan Lee ei ollut varma kestääkö supersankareiden suosio loputtomiin, ja Marvelilla alettiin luomaan ja tuottamaan kauhusarjakuvaa. Kyseinen sarjakuva tosin synnytti vahingossa aivan uuden supersankari genren alalajin, kauhusupersankarit. Nämä supersankarit muistuttivat vanhoja kauhuelokuvia joista Stan Leekin oli saanut inspiraationsa. Ilmiö jatkui vielä 80-luvulle. Myös mustia supersankareita alkoi ilmestyä enemmän näihin aikoihin, ja ajanjaksoon kuului myös pieni naispuolisten supersankareiden kuume, jossa etsittiin feminismiä supersankareiden maailmasta. Yhteiskuntakriittisyys oli viimein sallittua, kun Comics Code ns. murtui. Supersankareiden maailmassa elettiin jänniä aikoja...
1980-luku: Crossovereita ja inhimillisiä supersankareita
Watchmenin ja The Dark Knight Returnsin myötä supersankari genre koki järisyttävän muutoksen, jossa supersankareista alettiin kaivamaan ja kaipaamaan inhimillisiä puolia. Tämän vaikutus näkyy vielä tänäkin päivänä esimerkiksi Mark Millarin The Ultimates sarjakuvassa. Crossoverit olivat hiljalleen hiipineet supersankari sarjakuviin, ja teokset kuten Crisis on Infinite Earths ja Salatut Sodat paisuttivat tätä buumia. Supersankari genre ei ikinä tulisi olemaan samanlainen kuin ennen. Vai tulisiko?
1990-luku: Synkät supersankarit ja Imagen synty
Ghost Riderin uusi tuleminen, The Punisherin uusi tuleminen...90-luku oli todella synkkää aikaa. Siinä missä musiikkimaailmassa ja televisiossa nähtiin pelkkää iloista elämää, oli supersankareiden synkkyys hyvää vastapainoa sille. Veret lensivät ja supersankareita kuoli. 90-luvun loppupuolella ei ihan tiedetty mitä haettiin, ja kieltämättä meni vähän plärinäksi, mutta pääosin tämä aika hahmotetaan synkkien supersankareiden aikana jolloin Watchmenistä ja TDKR:stä oli opittu...no, jotain. Tämä oli myös aika jolloin Image syntyi kolmanneksi kilpailijaksi DC:lle ja Marvelille lähes tyhjästä. DC:n ja Marvelin käytännöt eivät miellyttäneet sarjakuvataiteilijoita, ja niin he päättivät perustaa oman yhtön, Image Comicsin. Jotka muuten myös julkaisivat lähinnä synkkää supersankari sarjakuvaa.
2000-luku: Nostalgiaa ja kritiikkiä
90-luvun synkät supersankarit eivät selvinneet ilman kritiikkiä. Erityisesti kirjoittajat inhosivat tätä synkkyyttä joka oli iskenyt supersankari sarjakuviin. Onneksi kustantajat olivat samaa mieltä. Erityisesti DC:llä ja Marvelilla tehtiin uudistuksia joissa supersankari sarjakuvaa pyrittiin tekemään iloisemmaksi. Erityisesti tämä toteuttiin nostalgian avulla, kun lukijoita muistutettiin vanhoista tarinoista. Civil War ja Infinite Crisis olivat hyviä kritiikkejä siitä kuinka supersankari sarjakuvien, ja niitä tuottavien yhtiöiden oli muututtava.
2010-luku: Taiteilija keskeisin aikakausi
Pitkin 2000-lukua kritiikin aiheena ei ollut pelkkä supersankari sarjakuvien synykkyys, vaan myös se miten nämä yhtiöt kohtelivat kirjoittajiaan. Tämä sama kritiikki oli jo alkanut 90-luvulla, kun Image Comics syntyi. Yhtiöt päättivät viimein tehdä asialle jotain, ja esimerkiksi DC:n The New 52 ja Marvelin Marvel Now antoivat taiteilijoille vapaammat kädet supersankareiden suhteen. 2010-lukua, vaikka se ei olekaan tätä kirjoittaessa vielä päättynyt, voidaankin pitää luovuuden aikakautena, jolloin oltiin avoimia uusille ideoille. Se että onko se sitten hyvä juttu, on kysymys erikseen...taiteilijan vapaus ei aina ole hyvä juttu.
Kommentit
Lähetä kommentti