Viimeaikoina katsottua
Black Panther
Todella pitkästyttävä supersankarielokuva. Myös äärimmäisen korni. Kaikki mahdollisuudet omaperäiseen elokuvaan on heitetty hukkaan, ja Black Panther on hahmona todella tylsä. Edes mitään järin syvempää on hankala löytää elokuvasta. Tuntuu että se on tehty vain jotta mustat näyttelijät pääsisivät lomalle Afrikkaan. Maisemat ovat toki kauniita. Mutta ei Twilightin tasolle yltäviä. Ja Twilightissa ainoa miellyttävä puoli oli juurikin todella kauniit maisemat. Tämä on elokuva jonka olisi helposti voinut jättää väliin. En aio katsoa jatko-osaa. En ymmärrä miten kukaan saisi tästä elokuvasta mitään irti. Se ei ole edes tarpeeksi huono ollakseen hauska.
Batman: Gotham by Gaslight
Jo ensimmäisessä tekstissäni tulin arvostelleekseni kaikki siihen mennessä ilmestyneet DC:n animaatioelokuvat, joten jatketaan perinnettä...Gotham by Gaslight on hieno 1800-luvulle sijoittuva dekkari. Oikeastaan esimerkillinen Batman dekkari. Elokuvan pahis yllättää aivan varmasti kaikki. Tietysti jos elokuvasta jotain kritisoitavaa pitäisi löytää, niin ehdottomasti sen historiallinen onttous. Kiehtova yksityiskohta kuitenkin on, että Batman on ollut Sherlock Holmesin opissa. Sekin täytyy mainita, että jotakin tämmöistä olisin odottanut Nolanin Batman elokuvilta, kun niissä yritettiin hyödyntää Batmanin yksityisetsivä taustaa. Valitettavasti elokuva ei kestä katsomista kuin vain kerran. Siinä ei ole mitään järin mielenkiintoisia juonellisia tai muitakaan yksityiskohtia. Tämä vika painaa mielestäni tosin kaikkia dekkareita. Enkä sitäpaitsi kadu ollenkaan katsomista.
Suicide Squad: Hell to Pay
Jälleen yksi DC:n animaatioelokuvista. Ehdottomasti parempi kuin näytelty Suicide Squad elokuva. Omituista muutenkin miten animaatioelokuva on kypsempi kuin näytelty elokuva. Mukana vilahtaa runsaasti DC hahmoja, joten wikipedia on ihan paikallaan. Samoin Justice League: The Flashpoint Paradox animaatioelokuvaan perehtyminen. Lopussa on nimittäin käänne jossa viitataan suorasti tuohon. Verta ja väkivaltaa elokuvassa on paljon, joten heikkohermoisille suosittelenkin jättämään elokuvan katsomatta. En voi suositella heille näyteltyä versiotakaan, joten heidän on vain hankittava DC kiksinsä muualta.
Thor: Ragnarök
Viihdyttävä Marvel elokuva joka päihittää selkeästi sen jälkeen tulleen Black Pantherin. Thorin hahmoa muutettiin tässä elokuvassa melko paljon (SPOILERIVAROITUS!). Ja kaikki muutokset eivät olleet hyviä. Vasaran poistaminen Thorilta oli ehdottomasti väärin, ja virhe korjattiin jo seuraavassa elokuvassa. Avengers: Infinity Warissa. Vasara tekee Thorin hahmosta uniikin, ja on niin ylitsepääsemättömästi osa hahmoa, että siitä luopuminen oli alunperinkin huono idea. Muista muutoksista pidin, ja elokuvan musiikki oli myös rautaa. Semmoinen outo 80-luvun elokuvien twisti. Kaiken kaikkiaan väittäisin parhaimmaksi Thor elokuvaksi ja jopa Marvel elokuvaksi.
Rendel
Harvoin tulee vastaan suomalaista supersankarielokuvaa. Oikeastaan tämä on ensimmäinen. Jo alku tökkii ja pahasti, vaikka toisaalta poliittiset elementit kiinnostavatkin. Supersankarina Rendel on silti aika ontto ja hänellä ei ole mitään kiinnostavia superominaisuuksia tai kykyjä lukuunottamatta sitä että Rendel harvoin käyttää mitään aseita. Tämä on hyvin hämmentävä, mutta ehkä toimiva yksityiskohta. Musiikkivalinnat elokuvassa ovat todella hämmentävät. Oikeastaan yhtä hämmentävät kuin Levottomat elokuvassa, jossa soi seksikohtauksen taustalla Ultra Bra. Vähän häiritsee sekin että on otettu mallia amerikkalaisista supersankarielokuvista eikä lähdetty tekemään kokonaan omaa juttua. Jää vähän semmoinen kalkkunamainen vaikutelma. Missä on toki omat puolensa. Mitään järin uutta Rendel ei silti tarjoa eikä välttämättä kovin syvällistäkään ellei hakeamalla hae. Huumorin puuttuminen on myös yksi iso ongelma elokuvan kanssa. Toimintakohtauksiinkin olisi voinut panostaa vähän luovuutta. Mutta voittaa tämä silti Black Pantherin. Mystisyys vetää kyllä puoleensa. Sitäpaitsi loppua kohti elokuvaan tulee hieman eloa. Lopussa on pieni twisti koskien yhtä päähahmoa joka palauttaa mielenkiinnon. Ehkä jatko-osa on parempi?
Jumanji: Welcome to the Jungle
Alkuperäisen Jumanjin jatko-osa ei ole ehkä mikään mestariteos, mutta se on pieni positiivinen yllätys verrattuna useimpiin vastaaviin 10-30 vuotta myöhemmin tulleisiin jatko-osiin. Samaa klassikon arvoa se ei kyllä missään nimessä saavuta kuin alkuperäinen, varsinkin sen taitamattomien näyttelijöiden takia. Ei pidä ymmärtää väärin...näuyttelijät tekevät parhaansa...mutta heistä yksikään ei ole yhtä eloisa kuin Robin Williams. Mutta jonkinlaista luovuutta on käytetty pelissä, johon päähenkilöt joutuvat. Etenkin pelin säännöissä. Jumanjin jatko-osa tarjoaa ehkä yhden kerran verran jännitystä. Ihan vielä useampaan kertaan elokuvan sisältö ei riitä, mutta on ollut erityisen hyvä veto yrittää kääntää vanhaa ideaa uuteen suuntaan. Elokuvan pahis on muuten korniudessaan hillitön. Hänen näyttelijänsä ansaitsisi jonkin pokaalin suorituksestaan. Valitettavasti häntä ei nähdä elokuvassa paljonkaan. Se että elokuvan lopussa soi Gun's'n'Rosesin Welcome to the Jungle tuo pienen lisän elokuvaan. Kyseistä kappaletta nimittäin odottaa koko elokuvan ajan. Vähän jää tietysti vaivaamaan yksi asia jota ei elokuvassa kerrota: Miksi, ja kuka on kehittänyt pelin?
Ready Player One
Tämä taas oli ehdotonta kultaa. Paras Spielberg leffa aikoihin. Elokuva on täynnä easter Eggsejä, joten sen katsomiseen menee varmasti monta kertaa jopa vaikka käyttäisikin pause nappulaa bongatakseen kaikki. Mutta on elokuvassa syvempiäkin ulottuvuuksia. Se heijastelee paljon omaa nykyistä yhteiskuntaamme. Virtuaalinen todellisuus näkyy elämässämme lähes päivittäin jo nyt ainakin puhelimiin kohdistuvan obsessiomme kautta. Lisäksi olemme jossain määrin obsessiivisia easter eggsien etsimiseen elokuvista, aivan kuten Oasissin luonut hahmo on. Lisäksi palvomme lähes kaikkia populaarikulttuurin tekijöitä. Puhumattakaan mahdollisesta yhteiskunnallisesta kritiikistä kohdistuen köyhien oloihin Amerikassa. Viittaan tietenkin elokuvassa näkyviin asuntovaunutorneihin. Näitä on lukuisia ja kukin voi katsoa elokuvan pohtien näitäkin, mutta myös pohtimatta. Tämä on juuri se mikä tekee hyvästä sci-fi elokuvasta hyvän. Tai ainakin yksi tekijöistä. Toki sekin on hyvä merkki, että jo puolen tunnin sisällä katsoja on koukussa tarinaan. Elokuvan huumori on myös erittäin omaperäistä. Elokuvan lopputaistelu on kuin suoraan Kingdom Heartsista tai muusta nörttien märästä unesta.
Rampage
Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista videopelielokuvista koskaan. Se ei ole kyllä tosin ollenkaan paljon sanottu. Videopelielokuvilla kun on aika huono historia, eikä vähiten yhden kaikkien aikojen huonoimpien ohjaajien, Uwe Bollin, ansiosta. Mutta Uwe Boll ei ole onneksi tämän elokuvan kimpussa. Se ei tietenkään tee tästä mestariteosta. Elokuva on toki viihdyttävä. mutta kärsii hyvin vahvasti huonojen näyttelijöiden takia. Ja kuten Jumanjin jatko-osan kohdalla, taas kerran Dwayne Johnssonin vuoksi. Jo alkumetreillä Jonsson varmistaa että elokuvasta on hyvin vaikea tykätä. Toki se tarjoaa yhden kerran viihdeannoksensa, mutta sitä ei auta The Rock yhtään. Ohjaaja olisi voinut keskittyä kokonaan elokuvan oleellisimpaan seikkaan: Taisteleviin hirviöihin. On toki myös tärkeä muistaa, että videopelinä Rampage ei ole koskaan ollut kovin ihmeellinen. Harva oikeastaan edes muistaa koko peliä. Omasta kaveripiiristäni kukaan ei ollut kuullutkaan. Mistä sitten on kyse? Tämä tuskin tulee yllätyksenä, mutta, no...hirviöistä jotka mätkivät kaiken paskaksi mikään eteen osuu. Joissakin versioissa voi tietääkseni mätkiä toisiaankin. Saatan erehtyä. Ja jokseenkin tästä elokuvatulkinnassakin on kyse. Rampage elokuva, ja myös peli, onkin hyvällä tavalla tyhmä tuotos. Se on loistavaa kerran kestävää aivot narikkaan kamaa. Mutta väittäisin silti pelin kestävän yhtä kertaa pidempään. Onhan se sentään kuin GTA jättikokoisilla hirviöillä...
Batman: Ninja
Nimenä Batman: Ninja tuo mieleen ensimmäisenä sekä Nolanin Batmanin tai sitten vaihtoehtoisesti jonkun 90-luvun halpatuotanto toimintaelokuvan. Tiedättehän...American Ninja, 3 Ninjas...mitä näitä nyt on. Kummastakaan näistä ei kuitenkaan ole kyse. Batman: Ninja elokuva on anime-elokuva Batmanistä. Ja täytyy sanoa että se on supersankari elokuva pahimmasta päästä. Mikään ei tietenkään vedä vertoja semmoiselle taidonnäytteelle kuin Dracula: Sovereign of the Damned, joka on ehdoton klassikko supersankari animeissa. Mikä on sitten pielessä? Jokeri. Tämän elokuvan Jokeri kuulostaa aivan tavattoman kornilta ja vaivaannuttavalta. Tämä toki johtuu osin siitä että Jokeri ei ole mielestäni Batmanin parhaimpia pahiksia, vaan päinvastoin sekä huonoin, typerin ja kornein. Mutta siitäkin huolimatta Jokerin dialogi kuulostaa todella laiskalta ja lapselliselta. Jopa Mark Hamillin Jokeri kuulosti kypsemmältä. Tony Hale ei tunnu hallitsevan roolia yhtään ja käsikirjoittajat eivät osaa kirjoittaa hahmoa lainkaan. Toinen kritiikinaihe on tietysti se että Gorilla Grodd ei ole Batman pahis, ja tarina on muutenkin hieman överi ja kaukaahaettu. Robinin ääninäyttelijä on erittäin huonosti valittu. Ylipäätään koko elokuva tuntuu lapsen kirjoittamalta hölmöltä sadulta. Elokuvan animaatio on kuitenkin suorastaan upeaa. Jopa vaikka jotkut Batman hahmot näyttävät erilaiselta kuin pitäisi. Mutta tietenkin animaatio muuttuu yhtäkkiä huonommaksi kesken kaiken. Jos kyseessä olisi antologia, tämä olisi hyväksyttävää, mutta animaation vaihdos on tässä yhteydessä todella huono valinta. Onneksi animaatio palaa ennalleen. Kun 50 minuuttia elokuvasta on kulunut, on katsoja jo unohtanut että tämän piti olla Batman elokuva. Tässä kohtaa se nimittäin alkaa enemmän muistuttaa Transformers elokuvaa. En edes vitsaile. Rip Hunterilla ja pojilla tulee olemaan kova duuni jotta saavat historian takaisin raiteilleen. Olettaen tietysti että tämän elokuvan Batman universumissa on Rip Hunter. Elokuva on meluisampi kuin vappukarnevaali krapulassa ja siinä on ihan liikaa täysin turhia hahmoja joilla ei ole mitään virkaa elokuvassa. Ja heistä lähes yksikään ei käyttäydy luonteensa mukaisesti. Oho. Kato. Söpöjä apinoita. Kiva. Ja Jokerin juoni esittää tervejärkistä. Mitä hyötyä siitä on? Mitä järkeä?! Mitä helvettiä?! Tai antaa olla. Tässä kohtaa en edes välitä. Anime tai ei, paska on paskaa.
Professor Marston and the Wonder Women
Tämä elokuva on ehkä ensimmäinen laatuaan. Se nimittäin kertoo amerikkalaisen sarjakuvasankarin, Wonder Womanin synnystä. Marston ei ole missään nimessä tavallinen mies. Hänen elämänsä on kuin suoraan supersankari sarjakuvasta. Hänellä on kaksi naista ympärillään, hän on älykäs ja suhteellisen luovakin. Kiinnostava aihee elokuvaksi? Kyllä! Mutta kuten tavallisesti tämmöisissä elokuvissa, juoni laahaa erityisesti ensimmäiset puoli tuntia ties missä, ja Wonder Womanin syntyä saa odottaa ja odottaa.
Downsizing
Tämä oli todella outo elokuva, jopa siihen nähden että katson myös paljon indie-leffoja. Ennen kuin ryhdyin katsomaan tätä, sain monesta paikasta varoituksia että elokuva olisi huono. Mutta itseasiassa...se ei ole. Se on outo, mutta ei huono. Ei semmoista kamaa jota tulisi katsottua teatterissa, mutta ei myöskään mikään indie-leffa. Ainakin elokuva siitäkin huolimatta herättää ajatuksia. Mutta se ei ole kovin...elokuvallinen. Niin joo...juomapeli: Ota huikka joka kerta kun Matt Damonilla on olut kädessä.
Early Man
Mikä ihmeen pakkomielle Hollywoodilla on nykyisin sijoittaa niin moni elokuva kivikaudelle tai muulle historian varhaiselle kaudelle? Early Man on käytännössä Year One tehtynä vaha-animaatiolla. Jack Blackin huonoimmasta päästä olevan elokuvan idean varastaminen on aina huono ajatus, ja aloitus elokuvalle. Onneksi tosin elokuva jo heti alkuun todistaa että kyse saattaa sittenkin olla paremmasta elokuvasta kuin tämä ennakkoasetelma antaa ymmärtää. Alun vaha-animaatio kohtaukset nimittäin tuovat elävästi mieleen alan mestarin, Willis H. O'Brien luomukset. Enkä edes pilaile. Yksi ainoa kohtaus teki tästä jo keskivertoa paremman elokuvan. Olin tästä niin täpinöissäni että hyvä että muistin katsoa elokuvan loppuun kun piti välittömästi laittaa se pauselle ja kuuluttaa asia koko naapurustolle. Jopa siitäkin huolimatta että he eivät tietäisi kuka on Willis H. O'Brien. No, nyt ainakin tietävät. Ai niin jo...se elokuva. Myös loput elokuvasta on ihan hauskaa katsottavaa. Nick Park on nero. Urheiluelokuvat eivät ole yleensä juttuni, mutta tein tässä vähän poikkeuksen ja pakotin itseni katsomaan loppuun.
Tomb Raider (2018)
Angelina Jolien Lara Croft oli muodollisesti pätevä, ja täytti suurinpiirtein kaikki odotukset hahmolta. Molemmat elokuvat olivat ihan ok tavaraa etenkin videopelielokuviksi. Silti elokuvilta jäi kaipaamaan vähän enemmän peli muuta henkeä. Kun Tomb Raider pelit sitten kirjoitettiin uusiksi, tuli sopiva tilaisuus kirjoittaa uusiksi elokuvat. Uusi Lara Croft ei ole vain muodollisesti pätevä. Hahmolla on kiinnostava tausta ja elokuvalla hieman enemmän sisältöä. Ensimmäiset puoli tuntia elokuvasta tosin antavat odottaa tätä sisältöä. Olisi ollut paljon mukavampaa katsojalle, jos Larasta olisi alkanut tulla Lara jo noin 5 minuutin kohdalla. Mutta eipä tietenkään. Nykyään elokuvia venytetään mahdottomiin saakka. Kun elokuvassa kuitenkin aletaan viimein pääsemään itse asiaan, matka muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi kuin Jolien Croft elokuvat.
Todella pitkästyttävä supersankarielokuva. Myös äärimmäisen korni. Kaikki mahdollisuudet omaperäiseen elokuvaan on heitetty hukkaan, ja Black Panther on hahmona todella tylsä. Edes mitään järin syvempää on hankala löytää elokuvasta. Tuntuu että se on tehty vain jotta mustat näyttelijät pääsisivät lomalle Afrikkaan. Maisemat ovat toki kauniita. Mutta ei Twilightin tasolle yltäviä. Ja Twilightissa ainoa miellyttävä puoli oli juurikin todella kauniit maisemat. Tämä on elokuva jonka olisi helposti voinut jättää väliin. En aio katsoa jatko-osaa. En ymmärrä miten kukaan saisi tästä elokuvasta mitään irti. Se ei ole edes tarpeeksi huono ollakseen hauska.
Batman: Gotham by Gaslight
Jo ensimmäisessä tekstissäni tulin arvostelleekseni kaikki siihen mennessä ilmestyneet DC:n animaatioelokuvat, joten jatketaan perinnettä...Gotham by Gaslight on hieno 1800-luvulle sijoittuva dekkari. Oikeastaan esimerkillinen Batman dekkari. Elokuvan pahis yllättää aivan varmasti kaikki. Tietysti jos elokuvasta jotain kritisoitavaa pitäisi löytää, niin ehdottomasti sen historiallinen onttous. Kiehtova yksityiskohta kuitenkin on, että Batman on ollut Sherlock Holmesin opissa. Sekin täytyy mainita, että jotakin tämmöistä olisin odottanut Nolanin Batman elokuvilta, kun niissä yritettiin hyödyntää Batmanin yksityisetsivä taustaa. Valitettavasti elokuva ei kestä katsomista kuin vain kerran. Siinä ei ole mitään järin mielenkiintoisia juonellisia tai muitakaan yksityiskohtia. Tämä vika painaa mielestäni tosin kaikkia dekkareita. Enkä sitäpaitsi kadu ollenkaan katsomista.
Suicide Squad: Hell to Pay
Jälleen yksi DC:n animaatioelokuvista. Ehdottomasti parempi kuin näytelty Suicide Squad elokuva. Omituista muutenkin miten animaatioelokuva on kypsempi kuin näytelty elokuva. Mukana vilahtaa runsaasti DC hahmoja, joten wikipedia on ihan paikallaan. Samoin Justice League: The Flashpoint Paradox animaatioelokuvaan perehtyminen. Lopussa on nimittäin käänne jossa viitataan suorasti tuohon. Verta ja väkivaltaa elokuvassa on paljon, joten heikkohermoisille suosittelenkin jättämään elokuvan katsomatta. En voi suositella heille näyteltyä versiotakaan, joten heidän on vain hankittava DC kiksinsä muualta.
Thor: Ragnarök
Viihdyttävä Marvel elokuva joka päihittää selkeästi sen jälkeen tulleen Black Pantherin. Thorin hahmoa muutettiin tässä elokuvassa melko paljon (SPOILERIVAROITUS!). Ja kaikki muutokset eivät olleet hyviä. Vasaran poistaminen Thorilta oli ehdottomasti väärin, ja virhe korjattiin jo seuraavassa elokuvassa. Avengers: Infinity Warissa. Vasara tekee Thorin hahmosta uniikin, ja on niin ylitsepääsemättömästi osa hahmoa, että siitä luopuminen oli alunperinkin huono idea. Muista muutoksista pidin, ja elokuvan musiikki oli myös rautaa. Semmoinen outo 80-luvun elokuvien twisti. Kaiken kaikkiaan väittäisin parhaimmaksi Thor elokuvaksi ja jopa Marvel elokuvaksi.
Rendel
Harvoin tulee vastaan suomalaista supersankarielokuvaa. Oikeastaan tämä on ensimmäinen. Jo alku tökkii ja pahasti, vaikka toisaalta poliittiset elementit kiinnostavatkin. Supersankarina Rendel on silti aika ontto ja hänellä ei ole mitään kiinnostavia superominaisuuksia tai kykyjä lukuunottamatta sitä että Rendel harvoin käyttää mitään aseita. Tämä on hyvin hämmentävä, mutta ehkä toimiva yksityiskohta. Musiikkivalinnat elokuvassa ovat todella hämmentävät. Oikeastaan yhtä hämmentävät kuin Levottomat elokuvassa, jossa soi seksikohtauksen taustalla Ultra Bra. Vähän häiritsee sekin että on otettu mallia amerikkalaisista supersankarielokuvista eikä lähdetty tekemään kokonaan omaa juttua. Jää vähän semmoinen kalkkunamainen vaikutelma. Missä on toki omat puolensa. Mitään järin uutta Rendel ei silti tarjoa eikä välttämättä kovin syvällistäkään ellei hakeamalla hae. Huumorin puuttuminen on myös yksi iso ongelma elokuvan kanssa. Toimintakohtauksiinkin olisi voinut panostaa vähän luovuutta. Mutta voittaa tämä silti Black Pantherin. Mystisyys vetää kyllä puoleensa. Sitäpaitsi loppua kohti elokuvaan tulee hieman eloa. Lopussa on pieni twisti koskien yhtä päähahmoa joka palauttaa mielenkiinnon. Ehkä jatko-osa on parempi?
Jumanji: Welcome to the Jungle
Alkuperäisen Jumanjin jatko-osa ei ole ehkä mikään mestariteos, mutta se on pieni positiivinen yllätys verrattuna useimpiin vastaaviin 10-30 vuotta myöhemmin tulleisiin jatko-osiin. Samaa klassikon arvoa se ei kyllä missään nimessä saavuta kuin alkuperäinen, varsinkin sen taitamattomien näyttelijöiden takia. Ei pidä ymmärtää väärin...näuyttelijät tekevät parhaansa...mutta heistä yksikään ei ole yhtä eloisa kuin Robin Williams. Mutta jonkinlaista luovuutta on käytetty pelissä, johon päähenkilöt joutuvat. Etenkin pelin säännöissä. Jumanjin jatko-osa tarjoaa ehkä yhden kerran verran jännitystä. Ihan vielä useampaan kertaan elokuvan sisältö ei riitä, mutta on ollut erityisen hyvä veto yrittää kääntää vanhaa ideaa uuteen suuntaan. Elokuvan pahis on muuten korniudessaan hillitön. Hänen näyttelijänsä ansaitsisi jonkin pokaalin suorituksestaan. Valitettavasti häntä ei nähdä elokuvassa paljonkaan. Se että elokuvan lopussa soi Gun's'n'Rosesin Welcome to the Jungle tuo pienen lisän elokuvaan. Kyseistä kappaletta nimittäin odottaa koko elokuvan ajan. Vähän jää tietysti vaivaamaan yksi asia jota ei elokuvassa kerrota: Miksi, ja kuka on kehittänyt pelin?
Ready Player One
Tämä taas oli ehdotonta kultaa. Paras Spielberg leffa aikoihin. Elokuva on täynnä easter Eggsejä, joten sen katsomiseen menee varmasti monta kertaa jopa vaikka käyttäisikin pause nappulaa bongatakseen kaikki. Mutta on elokuvassa syvempiäkin ulottuvuuksia. Se heijastelee paljon omaa nykyistä yhteiskuntaamme. Virtuaalinen todellisuus näkyy elämässämme lähes päivittäin jo nyt ainakin puhelimiin kohdistuvan obsessiomme kautta. Lisäksi olemme jossain määrin obsessiivisia easter eggsien etsimiseen elokuvista, aivan kuten Oasissin luonut hahmo on. Lisäksi palvomme lähes kaikkia populaarikulttuurin tekijöitä. Puhumattakaan mahdollisesta yhteiskunnallisesta kritiikistä kohdistuen köyhien oloihin Amerikassa. Viittaan tietenkin elokuvassa näkyviin asuntovaunutorneihin. Näitä on lukuisia ja kukin voi katsoa elokuvan pohtien näitäkin, mutta myös pohtimatta. Tämä on juuri se mikä tekee hyvästä sci-fi elokuvasta hyvän. Tai ainakin yksi tekijöistä. Toki sekin on hyvä merkki, että jo puolen tunnin sisällä katsoja on koukussa tarinaan. Elokuvan huumori on myös erittäin omaperäistä. Elokuvan lopputaistelu on kuin suoraan Kingdom Heartsista tai muusta nörttien märästä unesta.
Rampage
Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista videopelielokuvista koskaan. Se ei ole kyllä tosin ollenkaan paljon sanottu. Videopelielokuvilla kun on aika huono historia, eikä vähiten yhden kaikkien aikojen huonoimpien ohjaajien, Uwe Bollin, ansiosta. Mutta Uwe Boll ei ole onneksi tämän elokuvan kimpussa. Se ei tietenkään tee tästä mestariteosta. Elokuva on toki viihdyttävä. mutta kärsii hyvin vahvasti huonojen näyttelijöiden takia. Ja kuten Jumanjin jatko-osan kohdalla, taas kerran Dwayne Johnssonin vuoksi. Jo alkumetreillä Jonsson varmistaa että elokuvasta on hyvin vaikea tykätä. Toki se tarjoaa yhden kerran viihdeannoksensa, mutta sitä ei auta The Rock yhtään. Ohjaaja olisi voinut keskittyä kokonaan elokuvan oleellisimpaan seikkaan: Taisteleviin hirviöihin. On toki myös tärkeä muistaa, että videopelinä Rampage ei ole koskaan ollut kovin ihmeellinen. Harva oikeastaan edes muistaa koko peliä. Omasta kaveripiiristäni kukaan ei ollut kuullutkaan. Mistä sitten on kyse? Tämä tuskin tulee yllätyksenä, mutta, no...hirviöistä jotka mätkivät kaiken paskaksi mikään eteen osuu. Joissakin versioissa voi tietääkseni mätkiä toisiaankin. Saatan erehtyä. Ja jokseenkin tästä elokuvatulkinnassakin on kyse. Rampage elokuva, ja myös peli, onkin hyvällä tavalla tyhmä tuotos. Se on loistavaa kerran kestävää aivot narikkaan kamaa. Mutta väittäisin silti pelin kestävän yhtä kertaa pidempään. Onhan se sentään kuin GTA jättikokoisilla hirviöillä...
Batman: Ninja
Nimenä Batman: Ninja tuo mieleen ensimmäisenä sekä Nolanin Batmanin tai sitten vaihtoehtoisesti jonkun 90-luvun halpatuotanto toimintaelokuvan. Tiedättehän...American Ninja, 3 Ninjas...mitä näitä nyt on. Kummastakaan näistä ei kuitenkaan ole kyse. Batman: Ninja elokuva on anime-elokuva Batmanistä. Ja täytyy sanoa että se on supersankari elokuva pahimmasta päästä. Mikään ei tietenkään vedä vertoja semmoiselle taidonnäytteelle kuin Dracula: Sovereign of the Damned, joka on ehdoton klassikko supersankari animeissa. Mikä on sitten pielessä? Jokeri. Tämän elokuvan Jokeri kuulostaa aivan tavattoman kornilta ja vaivaannuttavalta. Tämä toki johtuu osin siitä että Jokeri ei ole mielestäni Batmanin parhaimpia pahiksia, vaan päinvastoin sekä huonoin, typerin ja kornein. Mutta siitäkin huolimatta Jokerin dialogi kuulostaa todella laiskalta ja lapselliselta. Jopa Mark Hamillin Jokeri kuulosti kypsemmältä. Tony Hale ei tunnu hallitsevan roolia yhtään ja käsikirjoittajat eivät osaa kirjoittaa hahmoa lainkaan. Toinen kritiikinaihe on tietysti se että Gorilla Grodd ei ole Batman pahis, ja tarina on muutenkin hieman överi ja kaukaahaettu. Robinin ääninäyttelijä on erittäin huonosti valittu. Ylipäätään koko elokuva tuntuu lapsen kirjoittamalta hölmöltä sadulta. Elokuvan animaatio on kuitenkin suorastaan upeaa. Jopa vaikka jotkut Batman hahmot näyttävät erilaiselta kuin pitäisi. Mutta tietenkin animaatio muuttuu yhtäkkiä huonommaksi kesken kaiken. Jos kyseessä olisi antologia, tämä olisi hyväksyttävää, mutta animaation vaihdos on tässä yhteydessä todella huono valinta. Onneksi animaatio palaa ennalleen. Kun 50 minuuttia elokuvasta on kulunut, on katsoja jo unohtanut että tämän piti olla Batman elokuva. Tässä kohtaa se nimittäin alkaa enemmän muistuttaa Transformers elokuvaa. En edes vitsaile. Rip Hunterilla ja pojilla tulee olemaan kova duuni jotta saavat historian takaisin raiteilleen. Olettaen tietysti että tämän elokuvan Batman universumissa on Rip Hunter. Elokuva on meluisampi kuin vappukarnevaali krapulassa ja siinä on ihan liikaa täysin turhia hahmoja joilla ei ole mitään virkaa elokuvassa. Ja heistä lähes yksikään ei käyttäydy luonteensa mukaisesti. Oho. Kato. Söpöjä apinoita. Kiva. Ja Jokerin juoni esittää tervejärkistä. Mitä hyötyä siitä on? Mitä järkeä?! Mitä helvettiä?! Tai antaa olla. Tässä kohtaa en edes välitä. Anime tai ei, paska on paskaa.
Professor Marston and the Wonder Women
Tämä elokuva on ehkä ensimmäinen laatuaan. Se nimittäin kertoo amerikkalaisen sarjakuvasankarin, Wonder Womanin synnystä. Marston ei ole missään nimessä tavallinen mies. Hänen elämänsä on kuin suoraan supersankari sarjakuvasta. Hänellä on kaksi naista ympärillään, hän on älykäs ja suhteellisen luovakin. Kiinnostava aihee elokuvaksi? Kyllä! Mutta kuten tavallisesti tämmöisissä elokuvissa, juoni laahaa erityisesti ensimmäiset puoli tuntia ties missä, ja Wonder Womanin syntyä saa odottaa ja odottaa.
Downsizing
Tämä oli todella outo elokuva, jopa siihen nähden että katson myös paljon indie-leffoja. Ennen kuin ryhdyin katsomaan tätä, sain monesta paikasta varoituksia että elokuva olisi huono. Mutta itseasiassa...se ei ole. Se on outo, mutta ei huono. Ei semmoista kamaa jota tulisi katsottua teatterissa, mutta ei myöskään mikään indie-leffa. Ainakin elokuva siitäkin huolimatta herättää ajatuksia. Mutta se ei ole kovin...elokuvallinen. Niin joo...juomapeli: Ota huikka joka kerta kun Matt Damonilla on olut kädessä.
Early Man
Mikä ihmeen pakkomielle Hollywoodilla on nykyisin sijoittaa niin moni elokuva kivikaudelle tai muulle historian varhaiselle kaudelle? Early Man on käytännössä Year One tehtynä vaha-animaatiolla. Jack Blackin huonoimmasta päästä olevan elokuvan idean varastaminen on aina huono ajatus, ja aloitus elokuvalle. Onneksi tosin elokuva jo heti alkuun todistaa että kyse saattaa sittenkin olla paremmasta elokuvasta kuin tämä ennakkoasetelma antaa ymmärtää. Alun vaha-animaatio kohtaukset nimittäin tuovat elävästi mieleen alan mestarin, Willis H. O'Brien luomukset. Enkä edes pilaile. Yksi ainoa kohtaus teki tästä jo keskivertoa paremman elokuvan. Olin tästä niin täpinöissäni että hyvä että muistin katsoa elokuvan loppuun kun piti välittömästi laittaa se pauselle ja kuuluttaa asia koko naapurustolle. Jopa siitäkin huolimatta että he eivät tietäisi kuka on Willis H. O'Brien. No, nyt ainakin tietävät. Ai niin jo...se elokuva. Myös loput elokuvasta on ihan hauskaa katsottavaa. Nick Park on nero. Urheiluelokuvat eivät ole yleensä juttuni, mutta tein tässä vähän poikkeuksen ja pakotin itseni katsomaan loppuun.
Tomb Raider (2018)
Angelina Jolien Lara Croft oli muodollisesti pätevä, ja täytti suurinpiirtein kaikki odotukset hahmolta. Molemmat elokuvat olivat ihan ok tavaraa etenkin videopelielokuviksi. Silti elokuvilta jäi kaipaamaan vähän enemmän peli muuta henkeä. Kun Tomb Raider pelit sitten kirjoitettiin uusiksi, tuli sopiva tilaisuus kirjoittaa uusiksi elokuvat. Uusi Lara Croft ei ole vain muodollisesti pätevä. Hahmolla on kiinnostava tausta ja elokuvalla hieman enemmän sisältöä. Ensimmäiset puoli tuntia elokuvasta tosin antavat odottaa tätä sisältöä. Olisi ollut paljon mukavampaa katsojalle, jos Larasta olisi alkanut tulla Lara jo noin 5 minuutin kohdalla. Mutta eipä tietenkään. Nykyään elokuvia venytetään mahdottomiin saakka. Kun elokuvassa kuitenkin aletaan viimein pääsemään itse asiaan, matka muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi kuin Jolien Croft elokuvat.
Kommentit
Lähetä kommentti