Supernatural
Olen viimeaikoina, täysin salaa ystäväpiiriltäni, ruvennut katsomaan Supernatural sarjaa. Salaa, koska en ole halunnut keneltäkään spoilereita.
Tässä hieman koottuja ajatuksiani sarjasta.
Heti alkuun on sanottava, että sarjaan on todella helppo päästä kiinni. Se on hyvin koukuttava jopa. Itseäni häiritsi tosin ennen katsomista se, että olin jo katsonut Buffy sarjani, ja tämä tuntuisi pelkältä toisinnolta. Ajan myötä kuitenkin huomasin, että eroja sarjoissa on.
Suurin ero lienee että toisin kuin Buffyssa, Supernaturalissa käytetään niin sanottuja "oikeita örkkejä". Tarkoittaen, että jokainen sarjan örkki on peräisin mytologiasta. Toinen ratkaiseva ero on, että Supernaturalissa ei paljoa sarjakuvaviittauksia viljellä. Elokuva- ja rock-viittauksia kylläkin.
Ensimmäinen kausi
Suosikki hahmoni koko kaudelta oli Winchesterin veljesten isä. Aluksi mytisenä pidetty hahmo osoittautui ajan myötä yllättävänkin kiinnostavaksi. Hänen näyttelijällään on yllättävää karismaa mitä ei hirveästi tihku päähahmoina olevista veljeksistä. Fillerijaksoista en muista yhtäkään. Pääjuoni sen sijaan on jäänyt hyvin mieleen. Sarja ei tässä vaiheessa ollut vielä kunnolla käynnistynyt.
Toinen Kausi
Toinen kausi esitteli kuolemaa koskevan maailman heti ensimmäisessä jaksossa. Kuolemaa koskevat jaksot ovat sarjan parhaimpia. Sarjalla on selvästi lähes Sandmanin tyylinen tapa käsitellä kuolemaa. Jälleen pääjuoni on tässä vaiheessa sarjaa parempi kuin fillerit. Mutta fillereistäkin löytyy muutama helmi, kuten esimerkiksi "No Exit" ja "Children shouldn't play with dead things". Azazel on ehdottomasti sarjan paras pahis.
Kolmas Kausi
Kolmas kausi alkaa hyvin, vihdoinkin täysin uudella juonikuviolla, mutta pääjuoni onkin huonoimmasta päästä. Siispä tilaa jää hyville fillereille, vai? Tässä vaiheessa sarjaa nekään eivät ole kehittyneet, mutta jälleen pari ihan kivaa tulee vastaan, kuten pakollinen murmelipäivä jakso. Kauden päätösjakso on pienoinen pettymys. Uusi hahmo, Ruby, on vielä tässä vaiheessa kiinnostava.
Neljäs Kausi
Nyt sarja pääsee vauhtiin ja kunnolla! Sarjassa esitellään enkelit, ja kerrotaan hieman miten oikeastaan Helvetti ja kaikki toimii. Nämä ovat osuus mikä kiinnostaa eniten. Ruby alkaa tässä vaiheessa olla hahmona jo kulahtanut, mutta Samiä koskevat synkemmät juonikuviot ovat kiinnostavia. Kyse lienee ehkä koko sarjan parhaasta kaudesta. Päätösjakso ei ole tällä kertaa pettymys.
Viides Kausi
Sarja sen kuin paranee. Tällä kertaa jännitettä on mukana. Vastustaja ja tilanne tuntuu mahdottomalta, ja pistää oikeasti miettimään selvitäänkö tästä? Tässä kohtaa esitellään myös aiemmin mainitsemaani kuolemaan liittyvä uusi piirre, nimittäin Kuolema niminen uusi hahmo. Hänen näyttelijänsä on sarjan paras näyttelijä, ja hänen mukanaoloaan on mukava seurata.
Kuudes Kausi
Pääjuoni tuntuu todella hätäsesti kyhätyltä, mutta fillerijaksot ovat jälleen huippukamaa! Erityisen mieleenpainuva on jakso jossa Dean joutuu olemaan Kuolema yhden päivän ajan. Kauden päätösjakso on valtava pettymys ja pistää ihan huokailemaan. Onko siis seuraavalla kaudella pelkkää Castielia? Ei helvetti. Liika on liikaa.
Seitsemäs Kausi
Seitsemäs kausi on koko sarjan huonoin. Se alkaa hyvin. Esimerkiksi teema mielenterveysongelmien ja yliluonnollisen kohtaamisesta, mikä on totta, mikä ei -on hyvä, mutta tietenkin tähän palataan vasta kauden lopussa. Kaudesta tekee kuitenkin huonon sen parhis. Pahis ei vain jotenkin toimi. Kokoajan toivoo että kausi olisi ohi. Pakko tosin myöntää että kaudessa on hyviä yhteiskuntakritiikin sävyjä. Pahikset laittavat roskaruokaan ainetta joka tekee ihmisistä flegmaattisia ja siten helposti syötäviä. Todellinen pahis onkin mielenterveysongelmat, ihmisten flegmaattisuus ja laiskuus, roskaruoka ja niin edelleen. Lisäksi saastaiset pahikset kuolevat saippuaan. Hillitöntä.
Kahdeksas Kausi
Kausi alkaa todella huonosti. Koko alkutilanne josta draamaa ammennetaan on väkinäinen. Onneksi kuitenkin mukaan tulee kiinnostavia elementtejäkin. Kuten nyt vaikka jakso jossa käydään yliluonnollisen maailman huutokauppa. Viimeistään tässä vaiheessa sarjaa alkaa huomaamaan tietynlaisen kaavan. Nimittäin jokainen jakso joka alkaa niin että kirjaimellisesti veret lentää pitkin seiniä, on yleensä tylsä tai huono jakso. Kyse ei ole liiasta raakuudesta. Sarja on siinä suhteessa melko harmiton. Mutta efekti alkaa muodostua sekä kliseeksi että myöskin pahaksi merkiksi. Sarjan vahvuus ei ole tosiaankaan vakavat elementit, vaan päinvastoin hauskat ja omaperäiset elementit.
Yhdeksäs Kausi
Todella mielenkiintoinen aloitus tyritään taas. Tällä kertaa sillä että uudet hahmot vain tulevat ja menevät ja mitään kovin kiinnostavaa ei niiden kanssa tehdä. Muutama hyvä hauskempi jakso tulee toki vastaan. Mutta pääjuoni ei vain kiinnosta pätkääkään. Lisäksi kauden yllätyspahis on todella ärsyttävä tyyppi. Kausi vilahtaa muutenkin ohi silmien, eikä mitään erityisesti jää mieleen. Kauden päätösjakso lupaa taas ensi kaudelle jotain kiinnostavaa ja uutta, mutta kun siihen asti on päästy, alkaa sarja kadottaa hieman makuaan. Seitsemäs kausi alkaa tuntumaan paremmalta. Tämä kausi on nimittäin hyvin mitään sanomaton.
Kymmenes Kausi
Yhdeksännen kauden lopetus oli kyseisen kauden paras anti. No, tottakai sekin taas tyritään heti seuraavan kauden alussa. Tässä vaiheessa sarjaa alkaa huomata kuinka retroaktiivinen sarjan jatkumo oikeastaan on. Jatkumon illuusio alkaa pikkuhiljaa kadota. Lisäksi alkaa jo vähän kyllästymään siihen että joka kausi päättyy siihen että jompikumpi päähahmoista kuolee kauden lopussa ja sitten jollain taikajipolla seuraavalla kaudella ollaan taas elossa. Hauskoja jaksojakaan ei edes muista enää. Onko sarja tosiaan parhaat päivät jo nähnyt?
Tässä kohtaa sain kuulla sarjan loppuvan 15. kauteen. Pidin myös pitkän tauon. Lopulta päätin jatkaa...joskus. Kirjoitan varmasti tulevaisuudessa arviot lopuista kausista, mutta tähän asti jaksoin yhdesltä seisomalta.
Tässä hieman koottuja ajatuksiani sarjasta.
Heti alkuun on sanottava, että sarjaan on todella helppo päästä kiinni. Se on hyvin koukuttava jopa. Itseäni häiritsi tosin ennen katsomista se, että olin jo katsonut Buffy sarjani, ja tämä tuntuisi pelkältä toisinnolta. Ajan myötä kuitenkin huomasin, että eroja sarjoissa on.
Suurin ero lienee että toisin kuin Buffyssa, Supernaturalissa käytetään niin sanottuja "oikeita örkkejä". Tarkoittaen, että jokainen sarjan örkki on peräisin mytologiasta. Toinen ratkaiseva ero on, että Supernaturalissa ei paljoa sarjakuvaviittauksia viljellä. Elokuva- ja rock-viittauksia kylläkin.
Ensimmäinen kausi
Suosikki hahmoni koko kaudelta oli Winchesterin veljesten isä. Aluksi mytisenä pidetty hahmo osoittautui ajan myötä yllättävänkin kiinnostavaksi. Hänen näyttelijällään on yllättävää karismaa mitä ei hirveästi tihku päähahmoina olevista veljeksistä. Fillerijaksoista en muista yhtäkään. Pääjuoni sen sijaan on jäänyt hyvin mieleen. Sarja ei tässä vaiheessa ollut vielä kunnolla käynnistynyt.
Toinen Kausi
Toinen kausi esitteli kuolemaa koskevan maailman heti ensimmäisessä jaksossa. Kuolemaa koskevat jaksot ovat sarjan parhaimpia. Sarjalla on selvästi lähes Sandmanin tyylinen tapa käsitellä kuolemaa. Jälleen pääjuoni on tässä vaiheessa sarjaa parempi kuin fillerit. Mutta fillereistäkin löytyy muutama helmi, kuten esimerkiksi "No Exit" ja "Children shouldn't play with dead things". Azazel on ehdottomasti sarjan paras pahis.
Kolmas Kausi
Kolmas kausi alkaa hyvin, vihdoinkin täysin uudella juonikuviolla, mutta pääjuoni onkin huonoimmasta päästä. Siispä tilaa jää hyville fillereille, vai? Tässä vaiheessa sarjaa nekään eivät ole kehittyneet, mutta jälleen pari ihan kivaa tulee vastaan, kuten pakollinen murmelipäivä jakso. Kauden päätösjakso on pienoinen pettymys. Uusi hahmo, Ruby, on vielä tässä vaiheessa kiinnostava.
Neljäs Kausi
Nyt sarja pääsee vauhtiin ja kunnolla! Sarjassa esitellään enkelit, ja kerrotaan hieman miten oikeastaan Helvetti ja kaikki toimii. Nämä ovat osuus mikä kiinnostaa eniten. Ruby alkaa tässä vaiheessa olla hahmona jo kulahtanut, mutta Samiä koskevat synkemmät juonikuviot ovat kiinnostavia. Kyse lienee ehkä koko sarjan parhaasta kaudesta. Päätösjakso ei ole tällä kertaa pettymys.
Viides Kausi
Sarja sen kuin paranee. Tällä kertaa jännitettä on mukana. Vastustaja ja tilanne tuntuu mahdottomalta, ja pistää oikeasti miettimään selvitäänkö tästä? Tässä kohtaa esitellään myös aiemmin mainitsemaani kuolemaan liittyvä uusi piirre, nimittäin Kuolema niminen uusi hahmo. Hänen näyttelijänsä on sarjan paras näyttelijä, ja hänen mukanaoloaan on mukava seurata.
Kuudes Kausi
Pääjuoni tuntuu todella hätäsesti kyhätyltä, mutta fillerijaksot ovat jälleen huippukamaa! Erityisen mieleenpainuva on jakso jossa Dean joutuu olemaan Kuolema yhden päivän ajan. Kauden päätösjakso on valtava pettymys ja pistää ihan huokailemaan. Onko siis seuraavalla kaudella pelkkää Castielia? Ei helvetti. Liika on liikaa.
Seitsemäs Kausi
Seitsemäs kausi on koko sarjan huonoin. Se alkaa hyvin. Esimerkiksi teema mielenterveysongelmien ja yliluonnollisen kohtaamisesta, mikä on totta, mikä ei -on hyvä, mutta tietenkin tähän palataan vasta kauden lopussa. Kaudesta tekee kuitenkin huonon sen parhis. Pahis ei vain jotenkin toimi. Kokoajan toivoo että kausi olisi ohi. Pakko tosin myöntää että kaudessa on hyviä yhteiskuntakritiikin sävyjä. Pahikset laittavat roskaruokaan ainetta joka tekee ihmisistä flegmaattisia ja siten helposti syötäviä. Todellinen pahis onkin mielenterveysongelmat, ihmisten flegmaattisuus ja laiskuus, roskaruoka ja niin edelleen. Lisäksi saastaiset pahikset kuolevat saippuaan. Hillitöntä.
Kahdeksas Kausi
Kausi alkaa todella huonosti. Koko alkutilanne josta draamaa ammennetaan on väkinäinen. Onneksi kuitenkin mukaan tulee kiinnostavia elementtejäkin. Kuten nyt vaikka jakso jossa käydään yliluonnollisen maailman huutokauppa. Viimeistään tässä vaiheessa sarjaa alkaa huomaamaan tietynlaisen kaavan. Nimittäin jokainen jakso joka alkaa niin että kirjaimellisesti veret lentää pitkin seiniä, on yleensä tylsä tai huono jakso. Kyse ei ole liiasta raakuudesta. Sarja on siinä suhteessa melko harmiton. Mutta efekti alkaa muodostua sekä kliseeksi että myöskin pahaksi merkiksi. Sarjan vahvuus ei ole tosiaankaan vakavat elementit, vaan päinvastoin hauskat ja omaperäiset elementit.
Yhdeksäs Kausi
Todella mielenkiintoinen aloitus tyritään taas. Tällä kertaa sillä että uudet hahmot vain tulevat ja menevät ja mitään kovin kiinnostavaa ei niiden kanssa tehdä. Muutama hyvä hauskempi jakso tulee toki vastaan. Mutta pääjuoni ei vain kiinnosta pätkääkään. Lisäksi kauden yllätyspahis on todella ärsyttävä tyyppi. Kausi vilahtaa muutenkin ohi silmien, eikä mitään erityisesti jää mieleen. Kauden päätösjakso lupaa taas ensi kaudelle jotain kiinnostavaa ja uutta, mutta kun siihen asti on päästy, alkaa sarja kadottaa hieman makuaan. Seitsemäs kausi alkaa tuntumaan paremmalta. Tämä kausi on nimittäin hyvin mitään sanomaton.
Kymmenes Kausi
Yhdeksännen kauden lopetus oli kyseisen kauden paras anti. No, tottakai sekin taas tyritään heti seuraavan kauden alussa. Tässä vaiheessa sarjaa alkaa huomata kuinka retroaktiivinen sarjan jatkumo oikeastaan on. Jatkumon illuusio alkaa pikkuhiljaa kadota. Lisäksi alkaa jo vähän kyllästymään siihen että joka kausi päättyy siihen että jompikumpi päähahmoista kuolee kauden lopussa ja sitten jollain taikajipolla seuraavalla kaudella ollaan taas elossa. Hauskoja jaksojakaan ei edes muista enää. Onko sarja tosiaan parhaat päivät jo nähnyt?
Tässä kohtaa sain kuulla sarjan loppuvan 15. kauteen. Pidin myös pitkän tauon. Lopulta päätin jatkaa...joskus. Kirjoitan varmasti tulevaisuudessa arviot lopuista kausista, mutta tähän asti jaksoin yhdesltä seisomalta.
Kommentit
Lähetä kommentti