DC:n ja Marvelin huonoimmat crossover eventit

Clone Saga

Kloonisaagan suurin ongelma on että se ylipäätään on olemassa. Ainoa syy sen olemassaoloon on yritys modernisoida ja toistaa tarinaa joka alunperinkin oli vain keskinkertainen. Alkuperäisessä toki esiteltiin The Punisher ensimmäistä kertaa, mutta siinä oikeastaan kaikki. Shakaali oli jo alkuperäisessä Kloonisaagassa melko keskinkertainen pahis. Ehkä jopa hieman väkisin väännetty. Jatko-osa venyttää muka modernilla kerronnalla tarinaa 2 vuotta kestäväksi hässäkäksi missä ei ole mitään punaista lankaa.

Heroes Reborn

Marvelin epätoivoinen yritys paikkalla jatkumoa vaikka tuolla ei loppupeleissä ole paljoa merkitystä. Supersankarit eivät tarvitse päivitystä ja heidän syntytarinoissaan ei ole mitään vikaa. Kaikkea ei tarvitse päivittää vain koska jokin sota ei ole hirveän ajankohtainen. Supersankarit elävät omassa universumissa, omassa maailmassa. Mitään selityksiä tähän ei tarvitse. Ja jos todella vaivaa se että jokin hahmo vaikuttaa liian vanhalta ikäisekseen, niin suosittelen silloin vaikka pistämään hänet etsimään nuoruuden lähdettä.

World War Hulk

Planet Hulkissa sankarit kyllästyivät Hulkiin ja lähettivät hänet avaruuteen jossa hän päätyy planeetalle jossa hänestä tulee gladiaattori ja hän hakkaa tiensä aina hallintoon asti. Vaikka Planet Hulk olikin mainio tarina, niin sen jatko oli todella paha pettymys. Tarinassa olisi voinut olla potentiaalia, mutta se vaan jotenkin ei ole tarpeeksi massiivinen. Ehkä sitten elokuvaversiossa?

Secret Invasion

Skrullit ovat jo pitkään olleet Marvelin vitsi. Pahiksina niitä on hankala ottaa vakavasti. Secret Invasionissä oli hyvä yritys, mutta valitettavasti kokonaisuus jäi laimeaksi, johtuen siitä että tarinan teemoja ei osattu hyödyntää täydellä volyymilla. Tarina pyrkii vähän samaan kuin jo klassikoksi muodostunut Invasion of the Body Snatchers elokuva. Skrullit ovat muodonmuuttajia, ja ovat asettuneet kaikkialle sankareiden joukkoon. Tässä olisi ollut loistava asetelma sankareiden vainoharhaisuuden nostattamiseksi, mutta sitä ei osata hyödyntää. Sarjakuvan lopputwisti on toki ihan mainio, mutta sekin povaa vain uutta crossover eventtiä eikä loppu ole ainoa asia mikä tarinassa pitää olla kunnossa. Jotenkin tämä vain tuntuu hukatulta mahdollisuudelta. 

Utopia

X-Menit ja muut mutantit ovat pysyneet muun Marvel maailman ulkopuolella jo vuosikausia ellei jopa vuosikymmeniä. He ovat osa Marvel Universumia, mutta sopivan etäisiä. Dark Reign crossover eventti oli menossa samaan aikaan kun Matt Fractionin X-Men juoksu oli meneillään. Olen ikuisesti katkera siitä että Fractionin loistava X-Men juoksu sotkettiin liittämällä siihen pakollinen yhteys kyseiseen crossover eventtiin. Tarinan loppuratkaisu on ihan miellyttävä, ja toki tässä otetaan enemmän irti sen aspekteista kuin vaikkapa Secret Invasionissä tai World War Hulkissa, mutta tarina on ihan totta pelkkää pitkästyttävää tappelua siitä kuka saa tehdä ja mitä ja missä. Dark Reignin yhteydessä tehtiin parempiakin tarinoita (Esimerkiksi Fractionin Invincible Iron Man juoksu), mutta tämä ei ole yksi niistä.

Fear Itself

Fraction ja crossover eventit eivät tosiaan sovi yhteen. Tämän oli tarkoitus olla se päätös joka päättää niin Fractionin Iron Man kuin myös X-Men juoksut. Mutta koska Marvelin johto mitä ilmeisemmin on täysin hukassa siitä mikä on hyvää sarjakuvaa, lopputulos oli hyvin kummallinen sotku. Sarjakuvan parhaita hetkiä on kun Iron Man ottaa brenkkua symbolisena eleenä ja rukoilee vihoissaan olevaa Odinia armahtamaan ihmiset ja hänet ja liittymään hänen kanssaan sotaan jumalaa vastaan joka komentaa natsi-robotti-armeijaa. En voi uskoa että kirjoitin tuon...Tarina on muuten melko tylsä. En epäile etteikö alkuperäiset ideat olisi varmasti olleet parempia. 

Spider-Island

Humberto Ramosin kuvitus on jo itsessään riittävän hyvä syy, mutta koko kokonaisuus on aivan älyttömän överi, ja typerä. Kaksi Hämähäkkimiehen historian surkeinta pahista yhdistävät voimansa tehdäkseen kaikista New Yorkin asukkaista Hämähäkkimiehiä luteiden avulla. Ei, en pystyisi keksimään mitään näin typerää itse. Tässä tarinassa ei ole edes mitään mahdollisuuksia joita heitettäisiin hukkaan. Tämä on vain typerä idea alunperinkin. Ja loppukin on kuin suoraan jostain Digimonin jaksosta. Pahis kehittyy mega-whatsoever levelille ja yrittää tappaa kaikki.
Spider-verse

Morlunin perhe yrittää syödä kaikki ikinä olemassa olevat Hämähäkkimiehen versiot ympäri universumia. Tarina siis olisi voinut olla hyvä ilman että Morlunin perhe maiskuttelee ja puhuu ruuasta todella typerällä tavalla. Koko dialogi on vain aivan luonnoton. Lopetin tarinan kesken koska se on tuon lisäksi aivan toivottoman tylsä, ja lisäksi sen merkitys Hämähäkkimies jatkumolle on aivan yhdentekevä. 

Avengers vs. X-Men

Aivan mielettömän pitkä ja loputtoman tuntuinen turpasauna jossa on selkeästi väärinymmärretty kaikki mitä X-Menissä on hienoa. Lisäksi jälleen kerran Fractionin hienot juonikuviot saavat tylysti kyytiä. On myös toki tietysti aivan saakelin hienoa että Kykloopin kaltainen paskahousu on kerrankin vähääkään kiinnostava hahmo, niin hänen kaikki kiinnostavat ratkaisunsa heitetään romukoppaan tekemällä hänestä pahis. Plus koko House of M:stä lähtenyt mutanttien sukupuutto juonikuviokin kuitataan jollain hemmetin simsalabim tempulla. Ja mikä pirun idea on hankkiutua eroon feeniksistä?

Ultimatum

Jotta listalla säilyisi oikeus ja kohtuus ja tasapuolisuus, niin mainitaan myös yksi Marvelin Ultimate linjan sarjakuvien crossover eventti. Koko tarina on vain alusta loppuun typerä. Magneto riehuu ja rellestää tavoitteenaan hukuttaa kaikki ihmiset, koska mutantit ovat niin paljon parempia. Hyvänä esimerkkinä vaikka samassa tarinassa esiintyvä kannibaali Blob. Kamala päätös Ultimate universumille, joka ei edes päättynyt tähän vaan tarinat jatkuivat yhä edelleen.  

The Death of Superman

Sarjakuva jossa huonointa ei ole vain sen nimi, vaan se että se myös tuotti ensimmäisen ison pettymyksen. Tarina tuntui jatkuvan loputtomiin eikä siinä ollut mitään punaista lankaa tai edes syytä olemassaloon. Se esittelee tylsimmän Teräsmies pahiksen koko sen historian aikana ja lisäksi saagan lopussa ollaan melkein samassa pisteessä kuin sen alussakin. Uusi Teräspoika on ainoa hyvä asia mitä koko saagasta jäi käteen. 

Knightfall

Aivan samat ongelmat kuin The Death of Superman tarinassakin. Esittelee väkisin väännetyn uuden Batman pahiksen, joka katkoo Batmanin selän. Sitten tilalle tulee uusi Batman jolla lähtee hommat hanskasta. Toki tarina on jossain määrin luovempi kuin mainittu Teräsmies tarina, mutta tarina jatkuu ihan totta loputtomiin, ja lopuksi ollaan taas aloituspisteessä.

Amazons Attack!

DC:n amatsonien konflikti on minusta aina ollut ihan kiinnostavaa materiaalia tarinalle, mutta ikävä kyllä tämä crossover ei ole ollenkaan sille eduksi, etenkään kun sen loppuratkaisu on suoraan kytköksissä meneillään olleen Final Crisisin huonon esiosan kanssa. Tarina on typerä ja tahattoman sovinistinen, vaikka sen sanoma varmastikin on alunperin ollut jotain päinvastaista. Teräsmies on silti vain mies. 

Throne of Atlantis

Siinä missä DC:n amatsonit ovat kiinnostavien konflikteineen, ovat sitä vastoin DC:n atlantislaiset sekä tylsiä että epäkiinnostavia että kliseisiä. Olen aina tykännyt enemmän Namorista kuin Aquamanistä, koska Namor on mielestäni uskottavampi ja monitasoisempi. Plus Vesimiehen puku on vain todella typerä. Kun sitten DC päättää noin tuhannetta kertaa toistaa atlantislaisten konfliktin pintaeläviin, tekee mieleni heittää sarjakuvalla seinää tai kivilintua. 

The New 52: Futures End

Ajatus Batman Beyondin maailmaan sijoittuvasta crossover eventistä on aikuisten oikeasti nerokas ja kiinnostava, ja jopa loistava tapa yhdistää joitakin lankoja jotka tuovat DC Universumin ja Batman Beyondin tulevaisuuden lähemmäs toisiaan. Mutta pettymys oli jälleen suuri, kun tämä tarina ilmestyi. Kokonaisuudessa ei tunnu olevan mitään pointtia ja vain hyvin vähän kytköksiä Batman Beyondiin. Oikeastaan en ole ihan varma onko sillä kytköstä mihinkään muuhunkaan tarinalliseen ympräistöön. Olisi ollut paljon parempi jos tarina olisi ammentanut materiaalinsa meille tutusta Batman Beyondin tulevaisuudesta eikä sössinyt sitä jollain ihan ihmeellisellä groteskilla muotokuvalla itsestään.

Doomsday Clock

Jo pelkkä ideakin Watchmenin jatko-osasta tai sen yhdistämisestä DC Universumiin on tuhoontuomittu ja typerä idea. Vaikka tarinassa onkin hetkensä, niin suurimmaksi osaksi se on aivotonta roskaa. Sen ainoa sanoma tuntuu olevan, että Teräsmies on aivan mielettömän siisti tyyppi. Tarvitseeko tähän sanomaan todella 12 numeroa sarjakuvaa? Ja onko ihan totta pakko vensklata edestakaisin sitä DC:n jatkumoa? Mikä hemmetti teitä siellä DC:llä vaivaa?!

Civil War 2

Jatko-osa jolla ei paljon mitään tekemistä alkuperäisen sarjakuvan kanssa, ja lisäksi se ottaa vaikutteensa Minority Report elokuvasta, joka käsitteli saman teeman jo huomattavasti paremmin. Lisäksi en vain voi sietää Captain Marvel hahmoa, joka käyttäytyy kuin fanaattinen idiootti koko tarinan ajan. Jos kyse olisi jostain toisesta kirjoittajasta, se voisi olla ehkä tarkoituksellista, mutta Bendis ei vain ihan totta osaa tehdä syvempiin teemoihin keskittyviä sarjakuvia. Hänen lahjakkuutensa on jossain muualla. Koko loppu on lisäksi aivan älyttömän typerä ja jopa jossain määrin epäreilu. Lisäksi Captain Marvel ei tunnu oppivan lopussa yhtikäs mitään.

The War of the Realms

Vaikka tarinassa esitelläänkin uusia ihan kiinnostavia konsepteja, siinä heitetään niistä valtaosa suoraan romukoppaan ja koko sarjakuvan kiinnostavin ajatus on muutenkin Tuomari ampumassa haltioita. Suurimmaksi osaksi ajasta vain räiskitään ja mäiskitään, eikä mitään syvempää saada irti oikein mistään. Tämä ei ole listan huonoin crossover, mutta ei se kyllä omaa mitään päästäkseen parhaimpien joukkoon. Koko tarina unohtuu varmasti hyvin nopeasti. Keskinkertaisuus on usein pahempaa kuin huonous, koska huonous saattaa edes jopa heken huvittaa.

Heroes in Crisis

Supersankareilla on oma terapiatalo ja robotti sitä varten jotta he voivat levätä. Tämä on koko tarinan avain, ja mihin tarina perustuu, mutta valitettavasti se ei onnistu siitäkään huolimatta olemaan viihdyttävä tarina tai sen puoleen kovin syvällinen. Ongelma on että vaikka siinä on täysi potentiaali olla se tarina joka kertoo sankareista jotain uutta ja kiinnostavaa, se ei sitä tee. Tarinaa mainostetaan ajatuksia herättävänä, mutta se ikäänkuin pakenee aina kun on pienikin mahdollisuus tämmöisiin ajatuksiin. Lisäksi en pidä siitä miten tarinassa käy sen keskushenkilölle. Sankarit jotka kääntyvät "pimeyden puolelle" tai mokaavat tuolla tavoin, eivät ole minun juttuni. Muutenkin on eriasia tappaa joukko ihmisiä vahingossa kuin vaikka olla muuten vain heikko persoona joka tekee virheitä. Tämä on ikävää koska olisin halunnut pitää tästä tarinasta. Se on listan tarinoista potentiaalisella tasolla paras. Valitettavasti se ei saavuta sitä potentiaalia.

Secret Empire

Typerästä ideasta lähtenyt tarina joka ei edes ole sitä mitä sen pitäisi olla. Tarina on niin pitkästyttävästi toteutettu että itselläni loppui kiinnostus tarinaan jo jossain toisen numeron kohdalla. Alku on sikäli lupaava, että kerrankin Apocalypse ei rellestä itsevaltiaana vaihtoehtouniversumissa vaan natsit. Mutta sitten alkaa hirvittävä klisevyöry ja tarina alkaa tuntua sekä ärsyttävältä että tylsältä. Tarvitseeko Hydra muutenkaan kahta crossover eventtiä?