DC:n ja Marvelin parhaimmat crossover eventit

Secret Wars

Marvelin ensimmäinen varsinainen crossover eventti on yhä myös yksi parhaista. Toimii vieläkin yksittäisenä tarinana. Ehkä juuri sen simppeli idea tekee siitä niin hienon. Todella eeppinen tarina jonka huippukohtia ovat mm. kohtaus jossa sankarit ovat yksinomaan Hulkin varassa selviytyäkseen. 

Inferno

Pääasiassa X-Men- ja mutanttilehdet yhdistävä Inferno teki lähtemättömän vaikutuksen minuun. Ei varmaankaan ole mahdollista tehdä Marvel kauhusarjakuvaa joka ei olisi hyvä. Varma todiste siitä että X-Men ja kauhu kuuluvat yhteen. 


Acts of Vengeance

Acts of Vengeance on jo ideatasolla loistava crossover eventti. Siinä siis kaikki merkittävimmät Marvel supersankareiden arkkiviholliset ottavat toistensa paikan ja taistelevat yllätyksen voimin supersankareita vastaan. Kokonaisuuden merkittävimpiä hetkiä on kun Hämähäkkimies saa hetkeksi uudet voimat joilla hän voittaa kenet tahansa. Yksinkertainen idea on usein paras, ja siksi tämä toimii.
The Infinity Saga

On vaikea kuvitella Infinity Sagan osia erikseen. Infinity Gauntlet, Infinity War ja Infinity Crusade ovat Jim Starlinin parhaimpia töitä, ja hän todella ymmärtää kosmisten Marvel tarinoiden päälle. Trilogian aikana selviää niin Thanosin koko psykologia, supersankareiden uskonnolliset vakaamukset kuin myös he joutuvat kohtaamaan itsensä iljettävän groteskin versionsa. 

Maximum Carnage

Päälle päin katsottua Maxinum Carnage on ehkä hölmön oloinen tarina, mutta siinä oikeastaan yhdistyy hyvin synkkä pahis ja silver agen henki. Carnagen kylvätessä verilöylyään ympäri New Yorkia ainoa keino pelastua on ase joka ampuu positiivisia aaltoja. Tarinan voi tulkita ehkä jossain määrin jopa kritiikkinä Hämähäkkimies sarjakuvien synkkyydelle ja se onnistuu siinäkin melko hyvin. 


DC vs. Marvel

Jos olet ikinä miettinyt kumpi voittaisi, Hämähäkkimies vai Batman, niin tämä on juuri oikea sarjakuva sinulle. Tarina on jopa yllättävän rakentava siihen nähden että kyseessä on pelkkä kahden yhtiön mainoksena toimiva sarjakuva. Se vastaa useimpiin versus kysymyksiin tyydyttävästi. 

House of M

Avengers Dissasembled olisi ansainnut paikkansa tällä listalla johtuen sen trillerimäisestä ilmapiiristä, mutta House of M ansaitsee sen vielä enemmän. Purppuranoita on siis seonnut, ja tarina jatkaa siitä mihin Dissasembled jäi, toki ottaen huomioon että on kulunut hetki sen tapahtumista. Tarinan aikana selviää mistä kukin supersankari haaveilee. 


Civil War

Poliittisempi lähestymistapa on yksi tapa kirjoittaa crossover eventti. Samalla teos lähestyy supersankareille keskeistä aihetta, heidän naamioitaan. Miksi niitä pidetään? Mitä seuraamuksia niiden poistamisella voisi olla? Onko heillä oikeus niihin? Erinomainen ja monitasoinen tarina, ehdottomasti. 

Messiah Complex

House of M:än hengellinen jatko-osa. Mutantit ovat ajautuneet House of M:n loppuratkaisun vuoksi sukupuuttoon, ja pieni toivonkipinä säteilee jostakin, sillä uusi mutantti on syntynyt. Kaikki haluavat sen käsiinsä, ja tämä johtaa kilpajuoksuun. Viihdyttävä kokonaisuus, jonka päätös luo tietä uusille tarinoille. 

Shadowland

Joskus supersankaruus voi mennä pahasti överiksi. Niin överiksi kuin vaikkapa Daredevililla joka rakennuttaa itselleen linnakkeen keskelle New Yorkia ja ninja-armeijansa kera vahtii ettei kukaan tee pienintäkään rikettä. Kuin suoraan Orwellin painajaisista. Tarinan asetelma on toki simppeli, mutta se on oikeastaan hieman aliarvostettu päätös Ed Brubakerin ja Andy Digglen Daredevil juoksulle.

Age of Ultron

Age of Ultronissa on käytännössä kaikkea mitä kuuluu olla hyvässä crossover eventissä. Se alkaa dystopialla, ja muuttuu pian aikamatkailu tarinaksi. Loppuhuipennus on myös spektaakkelimainen. Samalla annetaan hieman selitystä sille miten aikamatkailu Marvel Universumissa toimii. Teos on muutenkin kuin suoraan vanhoista Marvel tarinoista. 

Crisis on Infinite Earths

Supersankari avaruusoopperoista kaikkein eeppisin. Kun sen ensimmäistä kertaa lukee, todella tuntee kuinka DC Universumi vapisee muutoksen kourissa. Vaikka tarina on päällisin puolin melko simppeli, se viedään eeppisiin mittoihin käyttämällä kaikki DC Universumin hahmot. Lisäksi se on DC historian paras aloituspiste uudelle lukijalle. 

Legends

Jälleen yksi simppelimpi tarina. Justice Leaguen syntyä käsittelevä crossover. Byrnen DC crossovereista se kaikkein parhain. Myös jollain tasolla hyvä aloituspiste uudelle lukijalle heti Crisis on Infinite Earthsin jälkeen. Myös joitakin pieniä syvempiä teemoja mukana, vaikka kyse on loppujen lopuksi aika klassisesta supersankari tarinasta. 

Identity Crisis

Siinä missä Marvel pohti syvempiä kysymyksiä Civil Warin yhteydessä, DC pohti niitä tässä tarinassa. Tarinassa pohditaan mikä on se tekijä joka tekee sankarista sankarin, kuink pitkälle on sopivaa mennä sankarien kuvan säilyttämiseksi ja kuka kukin oikeastaan on naamionsa takana. Tarinassa ei ole kovin montaa yhteistä nimittäjää, vaan se on ehkä hieman antologiamaisempi, mikä on juuri se syy miksi se loppupeleissä toimii. 
Infinite Crisis

Crisis on Infinite Earthsin jatko-osa on oikeastaan jossain määrin pidempi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa, sillä tuota edelsi 52 esiosaa. Tarina on silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Siinä pohditaan sekä sitä että kuinka pitkälle kuuluu nostalgiassaan mennä ja onko supersankari sarjakuva tosiaan liian synkkää? Yllättävän syvällinen jatko-osa. Esiosat eivät ole pakollisia, mutta saattavat tuoda nostatusta tarinan yllätysmomenttia varten. 

Final Crisis

Crisis on Infinite Earths päättyi siihen kun Darkseid lupasi että jonakin päivänä hän palaa, ja tällä kertaa hän ei ole sankareiden ystävä. Darkseid ehti palata jo ainakin Legends sarjakuvassa ja on esiintynyt muutenkin tuon jälkeen, mutta itse miellän tämän sarjakuvan hänen paluukseen koska siinä hän lunastaa lupauksen suurimmalla ryminällä. Darkseid tekee tarinassa kaikista kaltaisiaan ja lopussa näyttäisi siltä että hän oikeastaan tavallaan voittaa. 

Blackest Night

Supersankari kuolema on ilmiönä sikäli ollut jo pitkään naurunalainen, että se ei kestä kovin pitkään, vaan sankarit aika monesti palaavat henkiin. Tässä tarinassa tuota teemaa tuodaan esille uudella tavalla, sillä pahiksena onkin kaveri jolla on voimakas pakkomielteinen pelon-sekainen rakkaussuhde kuolemaan, ja se luonnollisesti asettaa hyviä kysymyksiä aiheesta. Lisäksi mukana on hänen rakkaussuhteensa äärimmäiset ilmentymät, kuoleman jumala ja zombieieta. Suorastaan goottilainen tarina on ehdottoman omaperäinen. 

Flashpoint

Flashin aikamatka johtaa dystopiaan josta hän ei selviydy muuta kuin ottamalla uudestaan vastaan  salaman joka antoi hänelle hänen voimansa. Salama ilmeisesti iskee sittenkin kahdesti samaan paikkaan. Tarina esitteli uuden hahmon, uuden Batmanin joka riittää jo itsessään hyväksi syyksi tehdä tästä ihan kelpo tarina. Mutta toisaalta sen omalaatuinen yksinkertaisuus riittää siihen myös.

Forever Evil

Geoff Johnsin Justice League juoksun päättävä crossover on mainio esimerkki siitä kuinka pahuuden voimat oikeastaan vaikuttavat DC Universumiin. Ironista on että suurimman hädän hetkellä sankareiden henki ja tulevaisuus on heidän vihollistensa varassa. 

Infinity Wars

Jos jostain syystä tuntui että Infinity Saga ei hyödyntänyt Ikuisuuksien rautahanskaa ja ikuisuuskiviä tarpeeksi, tässä tarina joka hyödyntää ideaa ja vie sen äärimmäisyyteen. Uusia hahmoja syntyy ja jopa kokonainen uusi maailma. Loistavasti ymmärretty mikä Jim Starlinin alkuperäisessä trilogiassa oli niin upeaa.