Kaikkien aikojen oikeasti huonoimmat elokuvat

Waterworld (1995)

Kevin Costner jo itseessään tekee tästä elokuvasta huonon, hänen näyttelijän taitojen olemattomuudella, mutta se on myös tylsä elokuva. Mielikuvituksellinen idea heitetään kokonaan hukkaan. Kuin katsoisi miestä matkustamassa veden päällä. Dystopia elokuvien Tyttö Kellarissa. 

Independence Day (1996)

Hämmästelen jatkuvasti miten tämä äärimmäisen pitkästyttävä elokuva sai jatko-osan. Tässä tapauksessa ideakaan ei ole kovin omaperäinen, ja elokuva onnistuu jopa kopioidessakin tekemään turhan elokuvan. Ainoa mieleenpainuva kohtaus on kuuluisa Valkoiseen Taloon kohdistuva hyökkäys kohtaus, jossa Valkoinen talo niinsanotusti räjäytetään. Sopisi sekin paremmin Michael Mooren dokumenttielokuvaan. Elokuvaa katsoessa melkein toivoisi että studio jossa se on kuvattu räjäytettäisiin.

Godzilla (1998)

Alkuperäinen amerikkalainen Godzilla elokuva on unohtunut monilta, vaikka sen paras uniikki uusi idea taisi olla vauva-Godzillat, jotka tekivät elokuvasta edes vähän kiinnostavan. Godzilla oli myös toki vaikuttava näky kun sen ensikerran näki, mutta elokuvan dialogin typeryys ja laiskuus tekevät elokuvasta kulahtaneen ja helposti unohtuvan. Joskus on vain liikaa kaloja.

Tom and Jerry: The Movie

Tämä alkuperäinen ihan ensimmäinen Tom ja Jerry elokuva loistaa typeryydellään. On jo pelkästään typerää mystisyyden vuoksi laittaa Tom ja Jerry puhumaan, mutta se poistaa myös tehoa slapstickiltä. Slapstickiä nähdään tosin elokuvassa aivan liian harvoin, ja juonikin on kuin suoraan Disneyn karmeimmista lauantai-aamupiirretyistä tai jatko-osista. Elokuvaa ei voi syyttää siitä etteikö siinä tapahdu aivan käsittämättömästi asioita, mutta juuri se onkin vikana. Meluisa ja typerä elokuva joka ei kelpaa edes kalkkunaksi.

Heavy Metal 2000

Maailmanhistorian turhin ja huonoin jatko-osa tuotti ilmestyessään valtavan pettymyksen. Muutenkin hieman koomista että siinä on jäljitelty samantyyppistä nimeämistä kuin Fantasia-elokuvien sarjassa, jotka tosin ovat edes vähemmän pitkästyttäviä.

X-Men Origins: Wolverine

Hyvä esimerkki siitä, että miksi tekijöiden tulisi jättää mestariteokset, kuten tämän elokuvan takana olevat sarjakuvaromaanit rauhaan. Elokuva on täysin tarpeeton, mutta sen lisäksi vielä huono ja jopa pahimmillaan huonoa makua. Se myös menee suoraan kaikkien prequelien pahimpaan ansaan, eli kertoo oikeastaan sen tarinan jonka me jo tunnemme, paljon huonommin. Milloin nämä tekijät oppivat, että kaikkea ei tule paljastaa?

Staying Alive

Turhimpia jatko-osia koko jatko-osien historiassa. Hyvä esimerkki siitä, että jatko-osia ei tarvitse tehdä silloin kun ei ole minkäänlaista uutta tarinaa kerrottavana, joka toivoisi uusia ulottuvuuksia tai syvyyttä edellisen elokuvan hahmoihin. Vaikka edellisen elokuvan lopetus olikin typerä, edes se ei riitä jatko-osaan tekoon. Sylvester Stallone...häpeä!

Basic Instinct 2

Basic Instinct on siitä poikkeava elokuva, että se melkein ansaitsisikin hyvän jatko-osan. Valitettavasti tämä elokuva ei kaikessa tylsyydessään ja blankkoudessaan sitä ole. Elokuvasta ei yksinkertaisesti jää mitään järin merkittävää mieleen. Hyvä esimerkki myös siitä mitä ohjaajan vaihdos tekee alkuperäiselle visiolle jatko-osissa.

The Hills have eyes 2

Täysin turha jatko-osa, joka myöskään ei tuo mitään uutta elokuvasarjaan. Päähenkilötkin ovat vaihtuneet, joten mistään syvyydestäkään ei voi edes puhua. Toisaalta, on myönnettävä, että halvassa B-luokan kauhuelokuvassa näitä asioita edes odottaa.

Jonah Hex

Elokuva, jossa on hukattu kokonaan kaikki se potentiaalia, mitä sarjakuvahahmoon, johon se perustuu, kuuluu. Elokuva olisi kaivannut enemmän syvyyttä ja sympaattisia hahmoja ja omaperäisemmän tulkinnan hahmosta, puhumattakaan näyttelijöistä jotka edes yrittvät. Brolin toki yrittää jonkun verran, mutta ei tarpeeksi. Välillä jopa unohtaa katsovansa Jonah Hex elokuvaa. Kaikkien aikojen huonoin DC sarjakuviin perustuva filmatisointi.

Aliens vs. Predator 2

Sarjakuvista vaikutteita ottava elokuva, jossa otetaan huono idea lähes suoraan sarjakuvasta, ehostamatta sitä yhtään. Hyvä esimerkki siitä, kuinka sarjakuvaelokuvia ei pitäisi myöskään tehdä. Siinä ei ole mitään väärää että ottaa huonon idean, ja yrittää parantaa sitä, mutta tuolloin on tehtävä kovasti työtä jotta siitä saisi paremman. Se on tuolloin sitäpaitsi paljon helpompaa kuin tehdä hyvästä alkuteoksesta elokuva. Tämän elokuvan ongelma siis ei olekaan huono lähdemateriaali, vaan laiskuus. 

Poltergeist 2

Taas yksi täysin turha jatko-osa, joka kirjaimellisesti toistaa ensimmäisen elokuvan kikat, tekemättä mitään kiinnostavaa, uutta tai sen puoleen luovaa elokuvaa varten. Olen tosin kuullut että kolmas elokuva on vielä huonompi, koska siitä puuttuu yksi näyttelijöistä, mutta tuon sentään voi antaa anteeksi, koska näyttelijä oli tuolloin kuollut. Tätä tylsyys festaria sen sijaan ei voi antaa.

The Last Airbender

Kovasti haukuttu elokuva, jonka lähdemateriaalilla on vankka fanijoukko, johon en kuulu. Minusta alkuteos, kyseinen sarja on muovinen ja jähmeä, mutta on se kyllä ehdottomasti parempi kuin tämä mitäänsanomaton elokuva, joka toistaa kaikki mahdolliset Hollywood kliseet. Elokuvaa ilman olisi voinut pärjätä, eläten täysin tavanomaista elämää. Eli lottovoittaja elämää.

The Haunted Mansion

Kauhu-teemainen Disney elokuva. Lause jossa on kaikki jo valmiiksi pielessä. Sitten pääosaan laitetaan Eddie Murphy, eikä ohjaus ja käsikirjoituskaan pelasta. Varsinkin kun kyseessä myöhempi Eddie Murphy. Elokuvan ainoa olemassaolon syykin on, että Pirates of the Caribean elokuvat menestyivät. Tätä katsoessa huomaa että Disneyllä kävi Pirates of the Caribean elokuvien kanssa  tuuri.

From Hell

Mielikuvituksettomin, turhin ja huonoin sarjakuvafilmatisointi mitä on koskaan tehty. Hyvä esimerkki siitä, että miksi on tärkeää että alkuteosta kunnioitetaan edes sen verran, että otetaan siitä edes jokin elementti, joka sille on keskeinen. Muuten syntyy elokuvia joista jää ainoastaan mieleen se kun Johnny Depp on kylpyammeessa. Kohtauksen pointtikin taitaa olla vain lirkutella Depp faneille, jotka ovat kaikki homoemoja jotka eivät osaa ajatella myöskään luovasti. Suurin pettymys kaikista sarjakuvafilmatisoinneista.

Barb-Wire

Ensimmäiset noin 5 minuuttia, ja muutama kylpyammekohtaus ovat koko elokuvan kiinnostavin sisältö. Pamela Anderssonin sarjakuvaan perustuva elokuva, joka jostain ihmeen syystä ottaa kuulemma vaikutteensa Casablancasta. Elokuvan nimi pitäisi olla Kasablankkoa. Eikä sitäpaitsi niillä Pamelan alastonkohtauksillakaan ole merkitystä, kun ne löytää internetistä. En lähde nyt linkkaamaan, mutta etsivä löytää aarteen aina maailmalta. 

Liisa Ihmemaassa

Tim Burton on tehnyt hyviäkin ja kiinnostaviakin elokuvia, mutta tämä ei tosiaankaan kuulu niihin. Elokuvassa on selkeästi haluttu tehdä Taru Sormusten Herrasta tai Ihmemaa OZ, mutta koska noihin ei ole ollut oikeuksia tai muutoin mahdollisuutta, on valittu Liisa Ihmemaaassa kirjat. Tai ainakin lopputaistelu viittaa siihen. Liisa Ihmemaassa elokuvassa lopputaistelu. Tuosta lauseesta pitäisi jo tajuta että mikä elokuvassa on vikana. Sen ainoa hyvä puoli on siinä käytössä olleet Liisa kirjojen kuvitukset, jotka ovat parasta koko elokuvassa. Eikä elokuvan alkukaan vaikuta huonolta. Tuntuukin kuin elokuvaa varten olisi tehty kaksi käsikirjoitusta, ja ne on viime hetkellä yhdistetty aikataulu syistä. Typerä elokuva joka ei kelpaa edes kalkunaksi, eikä jatko-osakaan ole sen parempi. Mutta ainakin se on lähempänä Liisa kirjojen perustaa.

Fantastic Four (2015)

Elokuva jossa on tehty aivan liikaa taiteellisia kompromisseja, ja laitettu ihan väärä tekijä ohjaamaan. Ohjaaja on kyllä hyvä, mutta hän on enemmän independent elokuvaohjaaja, joka teki yhden kaikkien aikojen parhaimman supersankari-kameran-heilutus-elokuvan, nimeltään Cronicle. Genrenkään ei luulisi olevan siis ongelma, vaan studion typeryys, ja se että elokuva ei tuottanut mitään luovaa tyydytystä ohjaajalleen, mikä on yleistä tämmöisissä sarjakuvafilmatisoinneissa.

The Smurfs

Voin hyvin yhtyä Harrison Fordin tätä elokuvaa kokemaansa vihaan. Tekisi mieli itsenikin kuristaa yksi Suursmurffi hengiltä. Aluksi kun tv-ruudun täyttää eri väriset sienet, ja tarkastettuani promillemittarilla että päihteiden määrä on nolla, valmistaudun elokuvaan, joka vie minut paikkoihin jonne Kirk ja Spockkaan eivät menisi. Seuraavaksi ruudun täyttää sinivalkoiset isänmaalliset ystävämme ja siitä hetkestä meno ei hiljene hetkeksikään. Ihan totta. Se ei HILJENE hetkeksikään. Koko elokuvan, 1.30h, aikana ei ole yhtäkään täysin äänetöntä kohtaa tai kohtaa jossa ei tapahtuisi jotain. Tuntuu kuin katsoisi sirkusta 24h putkeen.

Elokuvan suurin ongelma on, että se ei edes ole tarpeeksi huono. Ennen kuin puoli tuntia on kulunut, on kyllästynyt sanaan “smurffi” eikä halua kuulla sitä enää ikinä. Aluksi kuitenkin elokuva jaksaa huvittaa ADHD:maisessa ilmapiirissään. Tarina etenee liian nopeasti eikä mihinkään asiaan tartuta kunnolla. Ja kuten jo viittasin, elokuva on aivan liian meluisa. Elokuvassa on lisäksi KIRJAIMELLISESTI VESSAhuumoria. Ihan totta. Elokuvassa vitsaillaan peräti kaksi kertaa vessasta. Sitäpaitsi, minä en väitä tuntevani Smurffeja hyvin, vaikka olenkin Strumffini lukenut, mutta eivät minun tuntemani smurffit sido puolustuskyvytöntä, vaikkakin itseään isompaa henkilöä, ellei tämä ole käynyt heidän kimppuun. Tuskin silloinkaan. Minä olen aina ajatellut smurffeja lähinnä vilpittöminä, ehkä hiukan pirullisina (Esim. Jekkusmurffi), mutta kuitenkin semmoisina jotka eivät vahingoita kärpästäkään.

Minua myös jäi hämäämään, että miten voi olla skottismurffi, jos smurffien omassa maailmassa ei ole Skotlantia? Ja miksi Gargamel edes jahtaa smurffeja? Tämä on varmaan selitetty tv-sarjassa tai sarjakuvissa, mutta koska tämä on ensimmäinen Smurffi elokuva, olisi kohtuullista selittää asia. Eihän siihen menisi kuin about yksi repliikki. No, jokatapauksessa. Kun 40 minuuttia elokuvasta on kulunut, elokuva itsekin tunnustaa oman tunnarinsa olevan ärsyttävä. Mutta silti elokuva toistaa sitä kokoajan. Huokaus. Ja sanaa stargaser hoetaan kokoajan. Se on elokuvan ainoa scifi sana, ja sitä jankataan ja jankataan. Yksi kerta riittää, kiitos. Lisäksi elokuvassa nähdään kiusallinen ja inhottava ja ahdistava smurffiversio Aerosmithin “Walk this way” kappaleesta.

Elokuva rippaa varmaan kymmentä eri elokuvaa ja siinä on lähes yhtä monta popkulttuuri viitausta. Joista yksikään ei ole hauska. “I kissed the smurf and i liked it”. Yh. Joo. Tosi hauskaa. Elokuva myös rikkoo 2 kertoo neljättä seinää. Ensi kerralla kun Googletetaan sana smurffi. Toisella kerralla smurffit löytävät kirjakaupasta Strumfit sarjakuvan, josta saavat tiedon kuinka päästä takaisin kotimaailmaansa. Ei toimi. Lisäksi leffa ei hyödynnä yhdenkään smurffin persoonaa/kykyjä/juttua vitseissä tai juonessa. Paitsi Kömpelösmurffin, mutta siihen pystyy tyhminkin käsikirjoittaja.

2012 (2009)

Oiva esimerkki laiskuudesta millä tahansa mittapuulla. Sama ohjaaja teki jo toisen, Day After Tomorrow nimisen maailmanloppuun sijoittuvan katastrooffielokuvan, jossa oli täsmälleen sama loppu. Ainoa uusi elementti elokuvassa oikeastaan on, on tuo eliitin Nooan arkki elementti, jota ei kovin syvällisesti käsitellä, mutta se tuo uskottavuutta elokuvan maailmalle. Kokonaisuudessaan silti elokuvasta puuttuu kaikki se mikä teki edeltäjästään kiinnostavan. Eikä elokuva ole edes kestänyt aikaa kovin hyvin. Ei 2012 tullut maailmanloppua. Tosin tämän elokuvan katsottua toivoisi että olisi tullut.