Parhaat DC TV-Sarjat
Lois & Clark, eli suomalaisittain ”Teräsmieheni” oli alusta asti erilainen näkökulma Teräsmiehen tarinaan. Se perustui John Byrnen Teräsmies sarjakuvien keskeisiin ideoihin, kuten ajatukseen että Teräsmies ei paljasta henkilöllisyyttään Lois Lanelle romanttisista syistä. Hänen mielestään Loisin tulisi oppia ensin rakastamaan Clark Kenttiä, joka olisi se niin sanottu oikea minä Teräsmiehelle, kun taas Teräsmies oli pelkkä roolihahmo.
Sarja seuraa muissakin asioissa melko uskollisesti Byrnen visioita, kuten esimerkiksi Lex Luthorin hahmo, joka on nyt korruptoitunut machiavellistinen bisnesmies, eikä niinkään nerokas hullu tiedemies. Ensimmäisellä tuotantokaudella Luthor onkin keskeinen konna joka orkestroi lähes kaikki tapahtuvat rikokset Metropolisissa. Myöhemmillä kausilla Luthor kaljuuntuu ja alkaa saavuttaa perinteisempää mutoaan.
Vaikka sarja ottaakin vaikutteita Byrneltä ja Post-Crisis Teräsmiehestä, on sarja edetessään myös toisinaan vahvasti silver age vaikutteinen monissa jaksoissa. Sarja noudattaa melko usein niinsanottua ”viikon hirviö” tarinalinjaa jaksoissa, lukuunottamatta muutamaa pääjuonta per kausi. Kiehtovinta sarjassa on, että siinä Lois ja Clark päätyvät lopulta naimisiin, millä oli iso vaikutus myös sarjakuviin, joissa sama tapahtui lähes samanaikaisesti. Tämä loi vaikutelman kehityksestä hahmojen suhteen.
Sarja oli Superman: The Animated Seriesin ohella ensikosketukseni Teräsmiehen hahmoon, ja siinä oli jo silloin syvyyttä, ja nykyään katsottuna siinä on sitä yhä edelleen enemmän kuin vaikkapa Adventures of Superman sarjassa. Toki on myönnettävä että nostalgia on hieman vaikuttanut siihen kuinka katson sarjaa. Jotkut puvustukselliset ja tehosteelliset ratkaisut tuntuvat jälkikäteen hieman vanhentuneelta.
On myös hieman häiritsevää miten vähän syvyyttä on kuitenkin onnistuttu saamaan hieman jopa blankolta tuntuvaan Teräsmieheen verrattuna Clark Kenttiin jonka pitäisi olla sarjassa vain sivuhahmona, Teräsmiehen ollessa etusijalla. Jaksoista mieleenpainuvimmat ovat muutenkin loppujen lopuksi ne joissa tuotantokauden pääjuoni etenee.
Erityisesti Luthor on jäänyt mieleen ehkä jopa kaikkien aikojen yhtenä parhaimmista tulkinnoista. Hänen jokainen esiintyminen on viihdyttävä sanan kaikissa merkityksissä.
Sarjaa tehtiin yhteensä 4 tuotantokautta eli 88 jaksoa.
Smallville oli täysin uusi tulkinta Teräsmiehen nuoruudesta. Ensimmäinen kausi keskittyi vahvasti kryptoniitista voimansa saaviin yhden kerran esiintyviin konniin, ja Clarkin matkaan kohti tietoisuutta omasta kryptonilaisesta alkuperästään. Ensimmäisen tuotantokauden jälkeen sarja alkoi kehittyä varsinaiseen muotoonsa ja yhden kerran esiintyvät konnat vähenivät pikkuhiljaa, ja keskiöön tuntui muutenkin nousevan Clarkin alkuperä ja Lex Luthorin kehitys pahamaineiseksi superkonnaksi jona sarjakuvan lukijat hänet tuntevat. Keskiössä oli myös Lex Luthorin isän Lionel Luthorin kehitystarina.
Jor-El:illä, Clarkin bioloogisella isällä, oli myös tärkeä rooli, sillä oli hieman epäselvää että millainen tämä oli eläessään. Byrnen kuvaama epäinhimillinen Krypton oli sarjassa vahvasti läsnä ja osa sarjan edetessä ratkeavaa arvoitusta. Neljännen tuotantokauden myötä sarja koki suurimman käänteensä, kun Yksinäisyyden linnake tuli mukaan osaksi sarjan maailmaa. Clark taistelee sarjan edetessä useita Teräsmiehen mytologiaan kuuluvia Teräsmiehen vastustajia, kuten Brainiac, Kenraali Zod, Aaverajan rikolliset, Bizarro, Doomsday ja Darkseid. Myös Terästyttö esiteltiin seitsemännellä tuotantokaudella ja Justice League:sta, Vihreästä Nuolesta ja Justice Society of Americasta tulee keskeinen osa myöhempää sarjaa.
Smallville tv-sarja oli paikoitellen hirveää sillisalaattia, mutta sillä on paljon hyviäkin oivalluksia. Erityisesti itseäni kiehtoi sen kristillinen tematiikka ja visuaalisuus. Se myös esitteli Teräsmies mytologiaan Chloe Sullivanin. Hahmo on esiintynyt jopa yhden kerran sarjakuvissa ja onnistui järjestelemään Hawkmanin historian luonnolliselle tolalle. Puhumattakaan siitä miten se onnistui tuomaan syvyyttä ja uskottavuutta Lex Luthorin sekä Jor-Elin hahmoon.
Sarja tarjosi myös lukuisia mieleenpainuvia hetkiä, kuten Clark Kentin voimien ilmestymiset yksi kerrallaan usein kommelluksiin johtaen mutta samalla tuoden jokaiselle voimalle yksilöllisen merkityksen. Sarja myös opetti että Teräsmies mythokseen kuuluu että kryptoniitteja on enemmän kuin vain se klassinen vihreä, ja niillä jokaisella on eri merkitys ja sarjassa niitä hyödynnettiin hyvin.
Alicia Bakerin tarina oli myös surullinen pidempi saaga, jonka merkitys avautui vain jos oli katsonut sarjaa alusta asti ja seurannut Clarkin ja hänen romanssiaan. Tai Lionel Luthorin vähintään yhtä traaginen kohtalo. Mieleenpainuvia olivat myös cameo-roolit, kuten Christopher Reevesin viimeinen roolisuoritus.
Sarjaa tehtiin 10 tuotantokautta eli 217 jaksoa.
Alan Mooren Swamp Thing sarjakuvissa ensiesiintymisen tehnyt John Constantine on demoneita jahtaava okkultismin mestari, joka kärsii menneisyydessään tekemistään synneistä. Hän yrittää suojella viattomia yliluonnollisilta uhilta jotka jatkuvasti vainoavat maailmaa johtuen nousevasta pimeydestä. Constantine kiertää ympäri maata taikakartan kanssa toivoen samalla vapautusta tekemistään synneistä.
Constantine tv-sarjassa John Constantine pukeutuu trenssitakkiin, jahtaa demoneita, polttaa tupakkaa ketjussa ja marmattaa surkeaa elämäänsä. Eli juuri niinkuin sarjakuvissa.
Sarja on yksinkertaisesti kaikin tavoin täydellinen, ja asiaa auttaa Matt Ryan joka on erityisen hyvä roolissaan John Constantinena. Hän on sekä kuin ilmetty Constantine, mutta ennen kaikkea hän on hauska. Matt Ryan jatkoi Constantinen roolissa myös Justice League Dark, Justice League Dark: Apokolips War ja Constantine: City of Demons animaatioelokuvissa. Lisäksi hahmo esiintyy saman näyttelijän esittämänä Legends of Tomorrow sarjassa jossa jatketaan hahmon suhteen siitä mihin hänen omassa sarjassaan jäätiin.
Sarjaa tehtiin vain 1 tuotantokausi eli 13 jaksoa.
Titans sarjan spin-off, joka ei kuitenkaan vaadi välttämättä kyseisen sarjan seuraamista, vaan toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena. Doom Patrolin pääosassa on omituinen joukkio supersankareita, jotka muodostavat tiimin. Jokainen hahmo on saanut voimansa tragedian kautta, ja yhteiskunta pelkää heitä hieman X-Menin tapaan. Tiimiä johtaa Chief niminen salaperäinen mies, joka on johtanut aiemminkin vastaavanlaista tiimiä samalla nimellä. Sarjaa on tehty toistaiseksi 3 tuotantokautta eli 34 jaksoa.
Geoff Johns on maininnut saaneensa inspiraationsa Stargirl sarjaan Spielbergin E.T. ja Zemeckissin Paluu Tulevaisuuteen elokuvista. Sarja alkaa kun Justice Society of America käy viimeisen taistonsa, useinpien heistä kuollessa taistelussa Injustice Societya vastaan. Vuosia myöhemmin Courtney Whitmore niminen teini-ikäinen tyttö muuttaa uuteen kaupunkiin, ja löytää kosmisen sauvan joka kuului JSA:n jäsenelle, Starmanille, ja vastoin isäpuolensa Pat Duganin määräyksiä, perustaa uuden JSA tiimin. Sarjaa on tehty 2 tuotantokautta ja kolmas on yhä meneillään. Yhteensä tällä hetkellä siis 31 jaksoa.
The Boys sijoittuu universumiin jossa supervoimaiset yksilöt, ovat sankareiden maineessa julkisesti kansan silmissä, ja työskentelevät Vought nimiselle järjestölle. Päällepäin sankarilliset supersankarit ovat ylimielisiä, itsekkäitä ja korruptoituneita. Sarja keskittyy kahteen joukkoon, Seven johon kuuluu Voughtin supersankarit, sekä The Boys, johon kuuluu vastarintaliike joka taistelee Voughtin Seven joukkiota vastaan. Sarjaa on tähän asti tehty 3 tuotantokautta eli 24 jaksoa.
Teräspojan omaa animaatiosarjaa tehtiin yhteensä 34 jaksoa eli 3 tuotantokautta, ja ne esitettiin The New Aventures of Supermanin yhteydessä. Tässä sarjassa teki myös tv debyyttinsä Teräspoika ja hänen ystävänsä, kuten Krypto. Itse henkilökohtaisesti tutustuin Teräspojan hahmoon tämän sarjan kautta vhs-muodossa todella nuorena poikana. Sarjan uudelleenkatsominen tarjosi minulle valtavan tuulahduksen nostalgiaa. Ehdottomasti suosittelen.
Super Friends sarjaa tehtiin jopa 9 tuotantokautta eli yhteensä 93 jaksoa. Sarja on yksi historian pisimpään jatkuneista DC sarjoista ja siitä on vastuussa Hanna-Barbera. Se on ehdottomasti yksi tärkeimmistä tehdyistä DC animaatiosarjoista. Se kuuluu jopa jossain määrin yleissivistykseen. Sarja saa inspiraationsa useista DC:n sarjakuvista, mutta erityisesti Justice League of Americasta.
Ruby-Spears yhtiön Teräsmies animaatiosarja poikkesi aiemmista siten, että se perustui tuoreimpiin Teräsmies ideoihin, kuten John Byrnen Teräsmieheen ja Richard Donnerin Teräsmies elokuviin. Sarjassa on jopa John Williamsin Teräsmies tunnuskappale. Sarjakuvakirjoittaja Marv Wolfman joka tuohon aikaan kirjoitti Teräsmies sarjakuvia, vastasi sarjan käsikirjoituksesta ja sarjakuvapiirtäjä Gil Kane vastasi visuaalisesta ilmeestä. Sarjan jaksot koostuivat aina yhdestä pidemmästä tarinasta ja yhdestä 4 minuutin komediallisemmasta tarinasta.
Lyhyemmät tarinat olivat nimellä Superman Family Album, ja sisälsivät Teräsmiehen lapsuuteen sijoittuvia tarinoita. Sarjaa tehtiin yhteensä 13 jaksoa. Erityisesti Superman Family Album pätkät olivat mieleeni, ja sarja olisi ansainnut enemmän.
Kun Bruce Timm, Paul Dini ja Mitch Brian alkoivat työstämään Batmanin uutta animaatiosarjaa, tuskin he itsekään aavistivat että heidän käsissään olisi pisimpään jatkunein Batman aiheinen animaatiosarja. Puhumattakaan siitä että he loisivat kokonaisen oman tulkintansa DC Universumista. Sarja voitti neljä Emmy palkintoa, ja sitä on kehuttu lukuisissa eri yhteyksissä...ja vielä ihan ansaitusti!
Sarja on monella tapaa täydellinen Batman sarja. Siinä on kompleksiivisia teemoja, film noiria, esteettistä synkkyyttä, taiteellisuutta ja lisäksi se on moderni, mutta samaan aikaan siinä on ripaus jotain vanhaa. Se ottaa vaikutteita niin Tim Burtonin Batman elokuvista, kuin myös Fleischer Studiosin Teräsmies animaatioiden pulp-hengestä.
Jopa sarjan musiikki on täydellinen paketti, sillä se yhdistää niin Danny Elfmanin Batman musiikin kuin 1940-luvun film noir elokuvien tyyliä, ja musiikista saa kiittää Shirley Walkeria, joka on ehdottomasti yksi historian parhaimmista supersankari tarinoiden säveltäjistä.
Vaikka sarjassa ei verellä mässäillä tai muutenkaan roiskita, niin sarja on ehdottomasti monessa mielessä kypsempi kuin aiemmat Batman animaatiosarjat. Vaikka koko sarjan aikana vain yhden kerralla joku saa osuman luodista, aseet ovat silti aidonoloisia ja usein myös tuntee sen vaaran mitä Batman käy läpi.
Sarja tunnetaan myös sen laajasta kirjosta vierailevia tähtiä, kuten esimerkiksi Mark Hamill (Star Wars, Luke Skywalkerin rooli) joka on Jokerin roolissa, John Glover (Gremlins 2 ja Smallville sarjan Lionel Luthor) joka on Arvuuttajan roolissa ja Ron Perlman (Hellboy) joka on Clayfacen roolissa.
Sarja myös esitteli Jokerin assistantin ja ns. tyttöystävän Harley Quinnin ensimmäistä kertaa ja myöhemmin hahmo alkoi esiintymään myös sarjakuvissa. Sarja antoi myös uutta elämää muille tuntemattomille Batmanin vihollisille kuten Clock King, Mr. Freeze ja Clayface.
Sarjaa tehtiin yhteensä 2 tuotantokautta, ja yhteensä kaiken kaikkiaan 85 jaksoa. Lisäksi sarjan pohjalta tehtiin 2 animaatioelokuvaa, Batman: The Mask of the Phantasm (1993) ja Batman & Mr. Freeze: Sub-zero. Sarjalle tehtiin myös 2 jatko-osaa, The New Batman Adventures ja Batman Beyond. Batman jatkoi myös seikkailujaan Justice League animaatiosarjassa. Kevin Conroy on jatkanut Batmanin ääniroolissa myös monissa itsenäisissä Batman animaatioelokuvissa.
Batman: The Animated Seriesin suosion myötä sama tekijätiimi päätti tarttua Teräsmiehen hahmoon tehdäkseen hahmosta oman tulkintansa. Lopputulos oli yhtä teemoiltaan kompleksiivista, ja animoinnin taso oli vähintään yhtä korkea ja sarjassa oli yhtä kypsä maku. Sarjassa näkyi jälleen niin vanhan kuin modernin ajan jälki, ja vaikutteita otettiin kaikilta Teräsmies sarjakuvien aikakausilta. John Byrnen Teräsmies modernisoinnista oli nyt kulunut 10 vuotta, ja sitä voitiin tarkastella objektiivisin silmin ja sekin näkyi sarjassa.
Ihan alunperin Bruce Timm halusi sarjan muistuttavan 1940-luvun Fleischer Studiosin Teräsmies animaatioita, ja sarjan hahmoista löytyy jopa luonnoksia jotka muistuttavat 1950-luvun pukeutumistyyliä josta jäi jopa pieniä jäänteitä sarjaan. Teräsmiehen oma kaupunki Metropolis on toteutettu merelliseen ”Ocean Liner Deco” tyyliin muistuttamaan siitä että lähellä on merta. Niinpä ei ole yllätys että Bibbo niminen kalastaja ja satamamaisema näkyy usein kuvassa. Koska Metropolis on kirkas ja valoisa, se on helppo erottaa synkästä ja pimeästä Gotham Citystä.
Sarjan Krypton esitellään heti aluksi ja se on kylmä ja arktinen, mutta toisaalla on ripaus autiomaita. Kaikesta huolimatta se on hyvin teknoloogisesti kehittynyt. Vaikutteita on selvästi otettu niin John Byrneltä kuin Richard Donnerilta. Jor-El on selvästi kuitenkin sankarillinen, eikä kylmän laskelmoiva, tai epäinhimillinen ja etäinen olento, kuten John Byrnen tulkinnassa tai erityisesti Smallville tv-sarjassa.
Lana Lang, Lois Lane, Jimmy Olsen, Kentit ja Perry White säilytetään lähes muuttumattomana sarjakuvaan nähden. Lois Lanessä on jopa hiukan modernia Byrnemäistä vivahdetta. Lana Lang on ainoa Kentin perheen ulkopuolinen joka tietää Teräsmiehen henkilöllisyyden, mikä on hieman hahmoa modernisoiva ratkaisu. Looginen ratkaisu siksi että Lana on tuntenut Clarkin lapsesta asti.
Teräsmiehen viholliset esitellään lähes kaikki. Lelumies on karmiva nukkenaamiota käyttävä tyyppi. Lex Luthor on lipevä machiavellistinen bisnesmies joka saa ulkomuotonsa Telly Savalasilta. Parasiitti on entinen hiirulainen josta kasvaa Parasiitiksi muututtuaan itsevarma ja vaarallinen. Metalloa on inhimillistetty juuri sen verran kuin pitää, mutta hahmo on silti hirviömäinen. Brainiac on maailmojen kerääjä ja tuhooja, mutta myös Kryptonin tuhon taustalla ollut taho.
Jax-Ur ja Mala toimittavat pahojen kryptonilaisten rikollisten virkaa Zodin, Ursan ja Norin korvikkeena. Bizarro on enemmäkseen identiteettikriisistä kärsivä Teräsmiehen klooni. Mr. Mxyzptlk taas muistuttaa hahmon golden age ajan sarjakuvavastinetta. Titano on Lois Lanen entinen lemmikkiapina. Darkseid ja kaikki muutkin Kirbyn Fourth World luomukset muistuttavat sarjakuvavastineitaan tiukasti. Samaa voi sanoa myös Maximasta.
Sarja esitteli myös Mercy Graves (Luthorin henkivartija), Prometheon, Livewire, Luminus, Volcana ja Unity nimiset uudet kokonaan sarjaa varten tehdyt Teräsmiehen viholliset, joista osa siirtyi myös sarjakuvien maailmaan. Lisäksi sarja loi yhteyden Lobon ja Teräsmiehen hahmon välille.
Batman The Animated Seriesin tapaan myös Teräsmiehen sarjassa oli vierailevia tähtiä. Näistä mainitsemisen arvoisia ovat Brad Garrett (Kaikki rakastavat Raymondia) Lobon ja Bibbon roolissa, Ron Perlman (Hellboy) Jax-Urin roolissa, kuuluisa koomikko Gilbert Gottfried Mr. Mxyzptlk:n roolissa, Malcolm Mcdowell (Kellopeli appelsiinin Alex) Metallon roolissa, Michael Dorn (Star Trek: The Next Generationin Worf) Kalibakin ja Steelin roolissa ja Melissa Joan Hart (Sabrina Teininoita) Saturn Girlin roolissa. Sarjassa vierailee myös Flash, Batman, Dr. Fate, Supergirl, Legion of Super Heroes, Kyle Rayner (Green Lantern) ja Aquaman.
Sarjaa tehtiin kolme tuotantokautta ja kaiken kaikkiaan yhteensä 54 jaksoa. Kuten Batman The Animated Seriesin kohdalla, myös Teräsmiehen sarjan musiikista vastasi Shirley Walker joka loi selvän eron sarjojen maailmojen välillä. Sarjan pohjalta tehtiin elokuva Superman: Brainiac Attacks (2006) jossa ei tosin ollut yhtään alkuperäisistä tekijöistä mukana, ja se onkin siksi melko rutiinilla tehty.
Batman: The Animated Seriesin suosio oli valtava, mutta jatko-osasta, The New Batman Adventuresista ei voinut sanoa samaa. Oli siis aika keksiä jotain uutta. Lopputuloksena syntyi Batman Beyond joka joissain maissa tunnetaan nimellä Batman of the Future. Tulevaisuuden Batman on Terry McGinnes jonka mentorina toimii vanhentunut Bruce Wayne itse. Sarja oli massiivisen suosittu.
Sarja kesti runsaat kolme tuotantokautta, ja kaiken kaikkiaan 52 jaksoa ja yhden elokuvan, Batman Beyond: Return of the Joker (2000) verran. Sarjan oli tarkoitus jatkua vielä neljännelle tuotantokaudelle, mutta se laitettiin jäihin Justice League animaatiosarjan vuoksi. Sarja jatkuu yhä sarjakuvan muodossa ja sarjan maailma on installoitu DC Universumiin yhdeksi mahdolliseksi tulevaisuudeksi.
Sarja sijoittuu niin Justice Leaguen, Static Shockin, Justice League Unlimitedin, Superman: The Animated Seriesin ja Batman: The Animated Seriesin (ja sen jatko-osan The New Batman Adventuresin) tulevaisuuteen ja siinä esiintyykin viitteitä sarjoihin. Sarjassa esiintyy paljon vakavia teemoja, kuten tunteita, ihmissuhteita, tuntemattoman pelkoa ja sci-fi ja cyberpunk teemoja kuten innovaation dilemmoja ja teknologian ja tieteen kehityksen vaikutusta yhteiskuntaan ja Bruce Waynen psykologiaan. Sarja oli huomattavasti aikansa lapsille suunnattuja sarjoja synkempi ja se oli ensimmäinen Batman versio jossa oli teini-ikäinen päähenkilö.
Sarjan musiikista vastasi pääasiassa sama tiimi joka työskenteli muidenkin Batman sarjojen parissa. Musiikki oli todella joukosta erottuvaa industrialistista ja cyberpunk henkistä, ja sarjan soundtrack on ehdottomasti tiimin parhaimpia aikaansaannoksia.
Static Shock perustuu Milestone Median supersankariin. Milestone Media on yhtiö jonka DC omistaa ja jonka ajatus oli alunperin tuoda tasa-arvoa afroamerikkalaisten sarjakuvatekijöiden asemassa ja se näkyy myös hieman animaatiosarjassa. Sarja kertoo Virgil Hawkins nimisestä afroamerikkalaisesta pojasta, josta tulee elektromagneettiset voimat omaava supersankari Static.
Sarja kesti yhteensä 4 tuotankautta ja kaiken kaikkiaan 52 puolentunnin pituista jaksoa. Sarjakuvan tekijät Dwayne Mcduffie ja Denys Cowan ovat olleet mukana sarjan teossa. Sarjassa käsitellään sarjakuvan tavoin sosiaalisia aiheita. Se on palkittu lukuisilla palkinnoilla kuten Emmy palkinnolla.
Vaikka sarja on melko uskollinen sarjakuvalle, joitakin muutoksia tehtiin johtuen ikäraja kysymyksistä. Esimerkiksi aseita näkyy harvemmin, Richie ei ole homoseksuaali, Virgil on nuorempi ja hänen voimansa ja pukunsa eroaa hieman. Lisäksi hänen äitinsä on kuollut sarjassa, vaikka sarjakuvassa tuo on elossa. Tämä ratkaisu tehtiin jotta saataisiin vahvempi isä ja poika suhde aikaiseksi. Edwin Alva taas on kokonaan toisesta, Hardware nimisestä saman yhtiön sarjakuvasta.
Sarjan musiikki erosi muistaa DC Animated Universe sarjoista sillä se koostui elektronisesta musiikista, R&B:stä ja hip hop musiikista. Sarjan suosion myötä myös sarjakuvien puolella elettiin vaatimaan jatkoa joka johti Static Shock! Rebirth of the cool mini-sarjaan.
Sarja myös toi Dwayne McDuffien animaatiosarjojen pariin, ja hän oli mukana Justice League, Teen Titans ja Justice League Unlimited sarjoissa.
Sama tiimi joka oli luonut Batman: The Animated Seriesin (ja sen jatko-osat) ja Superman: The Animated Seriesin tarttui seuraavaksi Justice Leaguen pariin. Justice League tiimi koostui Batmanistä, Teräsmiehestä, Wonder Womanista, Green Lanternista (John Stewart), Flashistä, Martian Manhunterista ja Hawkgirlistä. Batmanin ääniroolissa jatkoi Kevin Conroy, mutta muuten joukkio koostui pääasiassa uusista ääninäyttelijöistä. Teräsmiehen näyttelijä vaihtui George Newberniin. Flashin roolissa toimi myöhemmin Smallville sarjassa Lex Luthoria näytellyt Michael Rosenbaum.
Sarja noudatti hahmoissa vahvasti sarjakuvan syntytarinoita, Wonder Womanin ollessa poikkeus. Hänestä tehtiin eräänlainen rauhanlähettiläs amatsonien ja muun maailman välillä. Flash oli sarjassa hieman nuorekkaampi ja hänen luonteensa muistutti Plastic Manin komediallisempaa puolta.
Sarjassa esiintyi lukuisia tähtiä joista mainitsemisen arvoisia on muun muassa Robert Englund, Neil Patrick Harris, Alfred Molina, Phil Morris (Martian Manhunter Smallvillessä), John Rhys-Davies, Mitchell Ryan (Dark Shadows ja Dharma & Greg), Michael Jai White (Spawn: The Animated series) ja jopa Rob Zombie.
Sarjassa teki cameo-rooleja ja isompiakin rooleja useita Batman: The Animated Seriesin ja Superman: The Animated Seriesin hahmoja, mutta myös lukuisia uusia vihollisia esiteltiin. Näistä mainittakoon Glorious Godfrey, Morgaine Le Fey, Star Sapphire, Despero, Felix Faust, Doctor Destiny, Copperhead, Ocean Master, Giganta, Shade, Vandal Savage, Amazo, Cheeatah, Hades, Mongul ja Doomsday.
Sarjaa tehtiin 2 tuotantokautta ja kaiken kaikkiaan yhteensä 52 jaksoa. Sille tehtiin myös jatko-osa, Justice League Unlimited.
Teen Titans oli Glen Murakamin ja Sam Registerin anime-henkinen animaatiosarja. Alunperin sarjaa oli suunniteltu 4 tuotantokautta, mutta sarjan suosio oli niin valtava että se eteni 5:lle tuotantokaudelle. Sarjasta tuli hyvin nopeasti koko Cartoon Networkin historian suosituimpia sarjoja. Sarjan suosio perustui sen hahmoihin ja ovelasti komediaa ja draamaa yhdistävään tyyliin. Sarja oli myös kolmesti ehdokkaana Annie Awardseissa ja yhden kerran Motion Picture Sound Editors Awardseissa.
Sarja ottaa vahvasti vaikutteita Marv Wolfmanin ja George Perezin 1980-luvun Teen Titans sarjakuvista, ja siinä on jopa kaikki samat hahmot kuin noissa. Myös jotkut tarinat ja konseptit ovat samoja. Sarjan päätähdet ovat Robin, Starfire, Cyborg, Raven ja Beast Boy. Robin on johtaja, Starfire on äärimmilleen positiivinen ja utelias avaruudesta tullut prinsessa, Raven on synkkä ja angstinen, Beast Boy on joukon humoristi ja Cyborg tuo mustia vähemmistöjä käsittelevää vivahdeta, mutta hän on myös jossain määrin tiimin ainoa selväjärkinen ja tasapainoinen jäsen.
Tiimin tulkikohta on T:n muotoinen Titans Tower joka sijaitsee Jump Cityssä. Tiimin tehtävä on taistella rikollisuutta vastaan ja he kohtaavat usein monia henkilökohtaisia ongelmia, kuten ystävyyssuhteet ja erinäiset yksilölliset rajoitukset.
Ensimmäinen tuotantokausi keskittyy Slade hahmoon, joka yrittää tehdä Robinista oman oppilaansa. Toinen tuotantokausi on jo lähes suora adaptaatio The Judas Contract tarinasta, ja siinä esitellään uusi sankari Terra, joka liittyy tiimiin. Kolmas kausi on Cyborg keskeinen kausi sillä se keskittyy tämän vastustajaan, pahaan H.I.V.E. organisaatioon ja tämän johtajaan Brother Blood. Tämä johtaa uuden tiimin, Titans East syntyyn. Tiimiin kuuluu Aqualad, Speedy, Bumblebee ja Mas y Menos. Neljäs kausi keskittyy Raveniin, joka joutuu keskelle demoni-isänsä Trigonin suunnitelmaa orjuutta maapallo. Viides kausi keskittyy Beast Boyhin, kun tiimi ja monet muut sankarit yhdistävät voimansa voittaakseen Brotherhood of Evil järjestön.
Sarja teki erikoisen eron muihin DC sarjoihin, sarjakuviin ja elokuviin siinä että Teen Titansin tiimin hahmojen henkilöllisyyttä ei paljasteta tai käsitellä juuri ollenkaan. Suurimman osan ajasta Robin ei riisu naamiotaan. On siis vaikea sanoa varmasti että onko kyseessä Dick Graysonin, Tim Draken, Jason Toddin vai Damian Waynen Robin. Toisinaan kuitenkin vihjataan siihen suuntaan että se voisi olla Dick Grayson.
Batmaniä ja muita aikuisia supersankareita ei myöskään sarjassa esiinny, mutta niistä annetaan myös joitakin pieniä vihjeitä. Supersankarit ilman toista henkilöllisyyttä luo mukavan kontrastin ja tekijöiden ajatus olikin että lapset voisivat samaistua hahmoihin helpommin kun nimiä ei niin sanotusti ole. Lapsi voi itse olla se nimi. Myös ajatus aikuisten supersankareiden puuttumisesta on tarkoituksellista, sillä niin saadaan luota Robinille oma identiteetti joka ei ole sidoksissa Batmaniin.
Sarjan tunnuskappaleen on tehnyt Andy Stumer ja sen esittää japanilainen bändi Puffy AmiYumi ja siitä on tehty niin japaninkielinen kuin englanninkielinen versio.
Sarjaa tehtiin yhteensä 5 tuotantokautta, eli yhteensä kaiken kaikkiaan 65 jaksoa ja siihen päälle vielä yksi tv-elokuva Teen Titans: Trouble in Tokyo (2006) joka toimii myös sarjan finaalijaksona.
Batman: The Brave and the Bold perustuu The Brave and the Bold nimisen silver agen sarjakuvaan. Sarjan jokaisessa jaksossa Batman seikkailee eri DC Universumin hahmon kanssa. Sarjan jaksot ovat yksittäisiä, mutta sarjassa on myös jatkuvia juonikuvioita, kuten ekan kauden päävihollinen Equinox, tai toisen kauden päävihollinen Starro.
Sarja ottaa vaikutteita myös vanhoista DC tv-sarjoista, kuten 1960-luvun näytellystä Batman sarjasta, mikä tarkoittaa, että siinä on paljon camp-huumoria ja jopa ihan suoraakin huumoria.
Sarjasta tehtiin myös elokuva suoraan dvd:lle nimellä Scooby-Doo! & Batman: The Brave and the Bold jossa nimensä mukaisesti seikkaillaan Scooby-Doo sarjan hahmojen kanssa vanhan perinteen vuoksi. Myös Scooby-Doo:n viimeisimmät sarjat olivat camp-hengessä tehtyjä, joten tämä sopi mainiosti.
Vaikka sarjan henki ei ollut yhtä synkkä kuin aiemmat Batman sarjat, se käsitteli silti kuoleman aina kunnialla, mikä ei ollut tai ole kovin yleistä lapsille suunnatuissa sarjoissa.
Useimmat hahmot ovat tuntemattomampia DC hahmoja, ja niiden roolissa kuullaan useita tähtiä. En edes aio luetella niitä koska lista on toivottoman pitkä, mutta se koostuu myös aiempien DC sarjojen tähdistä.
Sarjaa tehtiin yhteensä 3 tuotantokautta eli yhteensä kaiken kaikkiaan 69 jaksoa. Sarja on ihan pakollinen katsottava. Klassikko. Paras Batman sarja sitten Batman: The Animated Seriesin.
Sarjaa alettiin työstämään vuonna 2009 kun Warner Brothersin luovien asioiden johtaja Sam Register halusi sarjan joka perustuisi Teen Titans ja Young Justice sarjakuvien yhdistelmästä muodostuvaan konseptiin. Sarja sai heti alkuun nimen Young Justice, koska se toimisi siinä merkityksessä mitä sarjalta haettiin. Greg Weisman, joka oli aiemmin työstänyt Spectacular Spider-Man sarjaa ja Batman: Under the Red Hood elokuvan ohjannut Brandon Vietti laitettiin tuottamaan sarjaa, sillä heidän tuotantonsa kiinnitti Registerin huomion. Peter Davidiin, joka kirjoitti valtaosan Young Justice sarjakuvista, otettiin yhteyttä sarjan kirjoittamisen vuoksi. Muita kirjoittajia olivat Greig Weisman, Kevin Hopps, Andrew Robinson, Nicole Dubuc, Jon Weisman ja Tom Pungsley. Sarjaa aloitettiin työstämään välittömästi kun Nightwing aiheinen sarja sai kirvestä ennen kuin sitä päästiin edes työstämään.
Lopputuloksena syntyi 1960-luvun Teen Titans sarjakuvien ja 1990-luvun Young Jusrtice sarjakuvien yhdistelmä, joka pyörii salaisuuksien ja valheiden teeman ympärillä. Sarjaa on työstetty jo 4 tuotantokautta eli 98 jaksoa.
Kommentit
Lähetä kommentti