Parhaimmat arvostelemani elokuvat

Mary ja noidankukka / Studio Ponoc

Aivan upea elokuva! Tätä lisää ja paljon!

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Viime vuosien parhaimpia suomalaisia elokuvia. Itseasiassa parhaimpia niinsanottuja puskafarsseja koskaan. 

Maze runner : the death cure

En edes muista olenko kommentoinut aiempia trilogian elokuvia. Mutta ehdottomasti parhaimpia trilogioita viime vuosilta. Elokuvasarjan päätös tuntui hieman väkinäiseltä, mutta toisaalta ainakin Hollywoodissa tehdään välillä muutakin kuin Marvelia. 

Split / M. Night Shyamalan

Hämmentävä elokuva. Ohjaajalla on taipumus tehdä hyvin samanlaisia elokuvia, joissa jokaisessa on jokin lopputwisti. Tämä ei ole poikkeus. Lopetus on tympeä ja ennalta-arvattava. Mutta James Mcavoy tekee niin hyvän roolisuorituksen, että jo tuon takia elokuva on katsomisen arvoinen. Samoin Unbreakable. Samaa ei voi sanoa Glass elokuvasta, joka lähinnä toistaa näiden kolmen elokuvan pointteja, tuomatta mitään kiinnostavaa pöydälle. Lisäksi sen lopetuksen pitäisi olla elokuvien alku. 

Viimeinen keisari / directed by Bernardo Bertolucci

Aivan huikea ja massiivinen historiallinen eepos! Katsoin elokuvan alunperin kuullessani että Bertolucci kuoli. Miten ihmeessä tämmöinen elokuvahelmi ja spektaakkeli on jäänyt minulta väliin?

Kuningas jolla ei ollut sydäntä / ohjaus Päivi Hartzell ja Liisa Helminen

Yksi parhaista suomalaisista elokuvista joita olen koskaan nähnyt! Katsoin tämän aikoinaan lapsenakin, ja tuolloin jotkut kohtaukset pelottivat minua. Etenkin kohtaus jossa sydän poistetaan. Suomalaista fantasiaa! Upeaa!

Professor Marston and the Wonder Women

Tämä elokuva on ehkä ensimmäinen laatuaan. Se nimittäin kertoo amerikkalaisen sarjakuvasankarin, Wonder Womanin synnystä. Marston ei ole missään nimessä tavallinen mies. Hänen elämänsä on kuin suoraan supersankari sarjakuvasta. Hänellä on kaksi naista ympärillään, hän on älykäs ja suhteellisen luovakin. Kiinnostava aihee elokuvaksi? Kyllä! Mutta kuten tavallisesti tämmöisissä elokuvissa, juoni laahaa erityisesti ensimmäiset puoli tuntia ties missä, ja Wonder Womanin syntyä saa odottaa ja odottaa. Elokuva joka on ihan ok, mutta eniten kiinnostaa se että onko tulossa lisää elokuvia sarjakuvatekijöistä?

Tale of tales / a film by Matteo Garrone

Aivan uskomaton satuelokuva! Vaadin jatkoa!

Ritari Siniparta / Charles Chaplin

Unohdettu klassikko! Lopussa eeppinen sanoma, jossa on surullinen sävy.

Papillon / directed by Franklin J. Schaffner

Hyvä elokuva. Loppuvaiheessa muuttuu vähän turhaksi pitkittämiseksi, mutta tuokaan ei haittaa. Klassikko.

Päätalo / ohjaus Hannu Kahakorpi

Selkeästi paljon parempi elämänkertaelokuva. Huumori ja draama toimivat niin hyvin että tekisi melkein mieli alkaa lukea Päätalon tuotantoa. Onneksi vain melkein. Tosin uskon että Päätalo fanit saavat myös tästä paljon irti. Itse en näihin kuuluu. Yksi parhaimmista elämäkertaelokuvista.

Kiljusen herrasväki

Puskafarssien kruunamaton klassikko, mutta silti ehdottomasti kuuluu sekä yleissivistykseen että jokaiseen suomalaisen elokuvan kokoelmaan. Ehdottomasti parhaimpia suomalaisia elokuvia. Hauska ja omaperäinen ja viihdyttävä. Mestariteos.

Kymmenen riivinrautaa / ohjaus Ere Kokkonen

Huikean hauska vaikka simppeli suomalainen komedia. Lievästi puskafarssin piirteitä, mutta hyvin tehtynä. Johtunee ohjauksesta.

Ulvova mylläri / ohjaus Jaakko Pakkasvirta

Suomen Yksi lensi yli käenpesän! Paasilinnan teoksista toki merkittävimpiä, mutta myös Loirin parhaimpia roolisuorituksia.

Onnellinen mies / ohjaus Hannu Kahakorpi

Yllättävän hieno elokuva, joka tarjoaa pientä yhteiskuntakritiikkiä. Jälleen puskafarassin piirteitä, mutta nekään eivät haittaa. Paasilinna on nero. 

Arsène Lupin

Pahasti monien veijari elokuvien varjoon jäänyt upea teos!

Ready Player One

Tämä taas oli ehdotonta kultaa. Paras Spielberg leffa aikoihin. Elokuva on täynnä easter Eggsejä, joten sen katsomiseen menee varmasti monta kertaa jopa vaikka käyttäisikin pause nappulaa bongatakseen kaikki. Mutta on elokuvassa syvempiäkin ulottuvuuksia. Se heijastelee paljon omaa nykyistä yhteiskuntaamme. Virtuaalinen todellisuus näkyy elämässämme lähes päivittäin jo nyt ainakin puhelimiin kohdistuvan obsessiomme kautta. Lisäksi olemme jossain määrin obsessiivisia easter eggsien etsimiseen elokuvista, aivan kuten Oasissin luonut hahmo on. Lisäksi palvomme lähes kaikkia populaarikulttuurin tekijöitä. Puhumattakaan mahdollisesta yhteiskunnallisesta kritiikistä kohdistuen köyhien oloihin Amerikassa. Viittaan tietenkin elokuvassa näkyviin asuntovaunutorneihin. Näitä on lukuisia ja kukin voi katsoa elokuvan pohtien näitäkin, mutta myös pohtimatta. Tämä on juuri se mikä tekee hyvästä sci-fi elokuvasta hyvän. Tai ainakin yksi tekijöistä. Toki sekin on hyvä merkki, että jo puolen tunnin sisällä katsoja on koukussa tarinaan. Elokuvan huumori on myös erittäin omaperäistä. Elokuvan lopputaistelu on kuin suoraan Kingdom Heartsista tai muusta nörttien märästä unesta.

Early Man

Mikä ihmeen pakkomielle Hollywoodilla on nykyisin sijoittaa niin moni elokuva kivikaudelle tai muulle historian varhaiselle kaudelle? Early Man on käytännössä Year One tehtynä vaha-animaatiolla. Jack Blackin huonoimmasta päästä olevan elokuvan idean varastaminen on aina huono ajatus, ja aloitus elokuvalle. Onneksi tosin elokuva jo heti alkuun todistaa että kyse saattaa sittenkin olla paremmasta elokuvasta kuin tämä ennakkoasetelma antaa ymmärtää. Alun vaha-animaatio kohtaukset nimittäin tuovat elävästi mieleen alan mestarin, Willis H. O'Brien luomukset. Enkä edes pilaile. Yksi ainoa kohtaus teki tästä jo keskivertoa paremman elokuvan. Olin tästä niin täpinöissäni että hyvä että muistin katsoa elokuvan loppuun kun piti välittömästi laittaa se pauselle ja kuuluttaa asia koko naapurustolle. Jopa siitäkin huolimatta että he eivät tietäisi kuka on Willis H. O'Brien. No, nyt ainakin tietävät. Ai niin jo...se elokuva. Myös loput elokuvasta on ihan hauskaa katsottavaa. Nick Park on nero. Urheiluelokuvat eivät ole yleensä juttuni, mutta tein tässä vähän poikkeuksen ja pakotin itseni katsomaan loppuun.

Tomb Raider (2018)

Angelina Jolien Lara Croft oli muodollisesti pätevä, ja täytti suurinpiirtein kaikki odotukset hahmolta. Molemmat elokuvat olivat ihan ok tavaraa etenkin videopelielokuviksi. Silti elokuvilta jäi kaipaamaan vähän enemmän peli muuta henkeä. Kun Tomb Raider pelit sitten kirjoitettiin uusiksi, tuli sopiva tilaisuus kirjoittaa uusiksi elokuvat. Uusi Lara Croft ei ole vain muodollisesti pätevä. Hahmolla on kiinnostava tausta ja elokuvalla hieman enemmän sisältöä. Ensimmäiset puoli tuntia elokuvasta tosin antavat odottaa tätä sisältöä. Olisi ollut paljon mukavampaa katsojalle, jos Larasta olisi alkanut tulla Lara jo noin 5 minuutin kohdalla. Mutta eipä tietenkään. Nykyään elokuvia venytetään mahdottomiin saakka. Kun elokuvassa kuitenkin aletaan viimein pääsemään itse asiaan, matka muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi kuin Jolien Croft elokuvat.

Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus / ohjaus Taavi Vartia 

Jos unohdetaan todella kömpelö cgi, on tämä ehkä paras suomalainen seikkailuelokuva koko niiden lyhyeltä historialta. Ihmettelen miksi Röllistä ei tehdä massiivista trilogiaa ala Taru Sormusten Herrasta. Potentiaalia riittäisi! Tässäkin sitäpaitsi ollaan niinkin syvällisten kysymysten äärellä kuin elämäntarkoitus. Vapise Linnunradan käsikirja liftareille, vapise!

Kaameat pomot 1-2

Harvoin pääsee todistamaan komediaa, jonka molemmat osat on yhtä hyviä. Ehdottomasti hauskinta mitä olen katsonut hetkeen.

Love story / directed by Arthur Hiller

Klassikko joka ei missään nimessä ole tylsä. Rakkaustarinoiden THE elokuva. Todella ajatuksia herättävä, ja kaunis ja surullinen kertomus, joka on ollut selkeästi edellä aikaansa. Siksi kai osuvaa että sen nimikin on rakkaustarina, koska se voisi tapahtua millä ajalla ja melkein kenelle tahansa.

Vaarallinen suhde / directed by Adrian Lyne

Glen Closen pitäisi tehdä vain kauhua. Hän on nimittäin todella karmiva nainen tässä elokuvassa. Juuri Closen roolisuoritus pitää elokuvan katsojan otteessa ja tekee siitä karmivan kuolemattoman aliarvostetun mestariteoksen.

Prinsessa Kaguyan taru / ohjaus: Isao Takahata

Ghibli on paras. Sille ei vain voi mitään. Todella kauniisti animoitu elokuva, joka lumoaa välittömästi ja pitää otteessaan loppuun saakka. Kaunis satu.

Vuosi nuoruudestani

Tämä elokuva ansaitsee kaiken arvostuksensa minkä sille voi antaa. Tämä elokuva nimittäin on uusi Yksi lensi yli käenpesän. Väitän jopa sen olevan parempi jossain määrin. Älkääkä ymmärtäkö väärin: Pidän Milos Formanista. Nimesin hänet jopa listaani 50 kaikkien aikojen parhaimmista ohjaajistani. Ja Yksi lensi yli käenpesän on yksi hienoimmista elokuvista ikinä. Mutta sen loppu vaan on aika epärealistinen, ja elokuva on paljon kauempana mielenterveyshoidon realiteeteista kuin Vuosi nuoruudestani. Ei sillä...molemmat ovat elokuvia jotka jokaisen tulisi olla nähnyt.

Jadeskorpionin kirous

Tämä oli peräti jo kolmas Woody Allen elokuva josta pidin. Muut ovat Antz ja Magic in the moonlight. Ihan hauska komedia, mutta tuntui ehkä silti jonkun tv-sarjan yksittäiseltä jaksolta joka oli venytetty elokuvaksi. Ja pääparilla ei ollut hirveästi kemiaa. Kestää yhden katsomisen, eikä paljon jää mieleen. Suosittelen tämän lisäksi noita kahta edellä mainittua Woody Allen elokuvaa. Toisessa on sentään Emma Stone ja Colin Firth jotka muodostavat paljon uskottavamman parin.

Herra Peabody & Sherman (2014)

En ole mikään erityinen Dreamworks fani. Antz, Chicken run, Over the hedge, Flushed away, Megamind ja Captain Underpants olivat mieleeni, mutta muuten kaikki Shrekit ja Kung-Fu Pandat ja Madagascarit ovat minulle pakkopullaa. Olen katsonut ne, mutta vain koska on ollut pakko. Pidän enemmän Pixarin ja Disneyn jutuista. Ja Ghiblin. Oikeastaan kaikin puolin perinteinen animaatio uppoaa minulle paremmin. Mutta sitten tulee tämmöisiä elokuvia, joista ei voi olla pitämättä. En ole nimittäin myöskään Herra Peabody & Sherman fani, mutta tämän elokuvan myötä voisin ollakin. Mikäli jatkossakin ne tehdään näin hyvin.

Napoleon Dynamite

Tämä elokuva oli pieni mestariteos. Se on hauska, ja lisäksi siinä on pääosassa sarjakuvamainen  piirtäjä, mikä on melko harvinaista. Pääosanesittäjä Jon Heder on niin hillitön että jokainen hänen ilmeensä naurattaa. Ja tarpeen vaatiessa myös surettaa. Jon Heder on yksinkertaisesti nörttinaamojen kuningas. Myös muut näyttelijät ovat mahtavia. Jokaisessa kohtauksessa on semmoinen kaunis pysähtyneisyyden tunne jota edes Kaurismäki ei tavoita elokuvillaan. Tässä taas toinen esimerkki siitä minkälaisia elokuvia pitäisi tehdä enemmän.

Annie (2014)

Remake musikaalielokuva musikaalielokuvasta joka perustuu strippisarjakuvaan joka perustuu runoon? Okei. No joo. Oli tämä pieni positiivinen yllätys vaikkakin tarinahan on kliseisempi kuin puurokattila. Musiikkiosuudet ovat kammottavia. Ne siis varmasti vetoo niistä pitäviin. On yksinkertaisesti kiusallista katsoa kun ihmiset laulavat vielä tänäkin päivänä elokuvissa. Mutta kaikesta huolimatta suhteellisen harmiton lastenelokuva. Väittäisin jopa paremmasta päästä olevaksi kaikkeen siihen sylttyyn verrattuna mitä nykyään lapsille tarjotaan. En ole nähnyt alkuperäistä tai lukenut sarjakuvaa, mutta epäilen että tämä tuskin miellyttää niiden faneja.

Only lovers left alive

Tämä oli erittäin aidon tuntuinen vampyyrielokuva. Loppujen lopuksi siinä pariskunta tekee normaaleja asioita, ainoana erona että ovat vampyyrejä. Välillä päästetään suusta syvällisiä lausahduksia. Todella kaunis elokuva. Suosittelen katsomaan, mutta tosiaan sillä varauksella että elokuvassa ei varsinaisesti tapahdu mitään. Kun hyväksyy elokuvan sellaisena kuin se on, se on ehkä hiukan mieltäkin avartava kokemus. Ja onhan siinä sentään Tom Hiddleston ilman paitaa. Niin siis...niille jotka haluavat nähdä hänet ilman paitaa. Eräänlainen jos vampyyrit olisivat hipstereitä näkemys.

Ray

Minä en henkilökohtaisesti pidä useimmista mustista näyttelijöistä. Eddie Murphy vääntää naamaa liikaa, Samuel L. Jackson on liian meluisa ja Will Smith huitoo aina vähän sinnepäin. Kaikilta näiltä on toki poikkeuksena jokunen elokuva josta olen pitänyt. Mutta tämä on kuitenkin aika yleinen henki näissä näyttelijöissä. Mutta Jamie Foxx kuuluu siihen joukkoon joka tekee poikkeuksen osaavista mustista näyttelijöistä. Hän osaa muuntautua roolin mukaan, toisin kuin useimmat heistä. Tämä elokuva on hieno esimerkki siitä.

All Eyez on Me

Aivan loistava elokuva Tupac rap-artistista. Keskittyy hyvin miehen uraan, vaikka keskittyy myös hänen yksityiselämäänsäkin. Huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Apulanta elokuva Teit meistä kauniin tai Tom of Finland elokuva. Toisaalta, Tupacista on enemmän kerrottavaakin. Hänen kantaaottavat sanotukset ovat tässäkin isossa keskiössä. Jos jostain pitäisi elokuvaa kritisoida, niin siitä että se on aivan liian pitkä. Kaksi tuntisen elokuvan olisi hyvin voinut pyöristää puoleentoista tuntiin.