Parhaimmat arvostelemani sarjakuvat

Pikku Nemo Höyhensaarilla II osa: 1907–1908

Minulla oli ennestään jo jonkinasteinen muistikuva lapsuusvuosiltani koskien Pikku Nemon seikkailuja.
Eli tämä retki oli minulle lukukokemuksena myös osin nostalginenkin.

Lyhyesti ja ytimekkäästi:
Kyseessä on Winsor Mccayn 1900-luvun alussa luomasta monille sarjakuvatekijöille kautta sukupolvien vaikutteitaan antaneesta surrealistisesta strippinä esitetystä sarjakuvasta, joka kertoi Nemo nimisestä pojasta, joka matkusteli mm. Höyhensaari nimisessä maailmassa ja valtakunnassa, jonne hän oli ”tuomittu” Kuningas Morpheuksen toimesta Prinsessa nimisen prinsessan leikkikaveriksi.

Matkan varrella kaksikko ehti kohdata kaksi muuta tärkeäksi hahmoksi muodostunutta erikoisuutta.
Näistä toinen oli lapsenkokoinen aikuinen sikariinsa kiintynyt Flip, joka kuvaa hyvin tuon ajan käsitystä lapsista muussa piirrostaiteessa:
Kuin pienikokoinen aikuinen.

Myöhemmin stripin edetessä Flip otti Karkkisaarelta mukaansa Imp nimisen keppostelevan kannibaalivillipojan.
Alkuaikoina Kuningas Morpheus esitettiin melko ilkeänä persoonana, joka myöhemmin muuttui lempeämmäksi, ja osoittautui lopulta vain yhdeksi Höyhensaaren omituisuudeksi. Flipin tehtävä sen sijaan oli aluksi olla kepposteleva ryökäle, jonka päässä ole ”Wake up!” (Herää!) tekstin sisältänyt hattu sai Nemon heräämään silloin kun Mccay ei keksinyt kiireisellä aikataulullaan karmeutta, johon herättää päähenkilönsä.

Nemon suomenkielinen toinen kokoelma on se kokoelma, jonka strippien aikana Mccayllä oli jo selvä käsitys, mitä hahmoillaan ja tapahtumapaikoillaan tehdä.
Siinä esitellään ensimmäistä kertaa Imp, ja tutustutaan enemmän Höyhensaarien maailmaan.

Koska painos on kuitenkin melko vanha (1991, eli n. 18 vuotta vanha), ovat muutenkin sotkuiset ja himmeät puhekuplien tekstit vaikealukuisia.
Puhumattakaan siitä, miten Mccay piirsi puhekuplansa tuolloin vielä käsin, koska olemassaolevaa parempaa teknologiaa ei ollut, eikä strippisarjakuvissa yleensä tekstaajaa erikseen ollut. Myös painovärit tuntuvat nykyään jähmeiltä. Mutta strippikokoelma tarjoaa kuitenkin monta hauskaa hetkeä niin lapsille, lapsenmielisille, aikuisille, vanhuksille, pienille aikuisille jotka ovat olevinaan lapsia ja kaikille huumorin ja sikarin ystäville. Tämän takia olisi siis sopivaa vihdoin ja viimein tehdä Nemon seikkailuista uusintapainos, etenkin kun suurinosa stripeistä on 2005 vuoden jälkeen ollut Mccayn kuoleman vuoksi ns. public domainia, eli vapaasti käytettävissä.

Blacksad 1.-Kissa varjoisilta kujilta

Kun jonkun teoksen takakannessa lukee ”Kriitikoiden ylistämä” tai ”Palkittu [Palkinnon nimi] palkinnolla”, hälyttää kenen tahansa ihmisen hälytyskellot. Tämmöisiä tapauksia löytyy niin elokuvien, musiikin kuin kirjojen keskuudesta. Mutta harva tietää, että näitä löytyy myös sarjakuvien joukosta. Blacksad kuuluu juuri näihin sarjakuviin.

Blacksad on espanjalaisten sarjakuvakäsikirjoittaja Juan Diaz Canalesin ja sarjakuvapiirtäjä Juanjo Guarnidon luoma sarjakuvahahmo. Päähenkilö John Blacksad on isokokoinen musta kissa, jonka seikkailut sijoittuvat 1940–1950-lukujen  New Yorkiin. Sotaveteraani Blacksad on ammatiltaan yksityisetsivä.

Blacksad ei ole lastensarjakuva, vaikka seikkailevien hahmojen kasvonpiirteet onkin lainattu eläinmaailmasta. Kaikki hahmot kävelevät kahdella jalalla, niillä on kädet, ne puhuvat ja niillä on ihmismäisiä motiiveja. Tosin joitain eläinmaailmaan liitettyjä stereotyyppisyyksiä on saatettu ottaa mukaan, esimerkiksi saksanpaimenkoira jämäkkänä poliisikonstaapelina tai lisko pahana kätyrinä.

Kuvitus Blacksadissa on huipputasoa. Se kaikessa pehmeydessään, Film-noiristisuudessaan ja herkullisuudessaan lumoaa, ja tempaisee lukijan välittömästi mukaansa. Tapa jolla Guarnido liioittelee hahmojen eleitä, ilmeitä ja liikkeitä painuu pysyvästi mieleen. Jokainen Blacksadin eläinhahmo on huolella valittu, ja Guarnido tosiaan hallitsee hahmojen anatomian, jopa poikkeuksellisen toimivasti.

Hahmoista kaikkein selkeiten jää mieleen Herra Zenuck joka edustaa sekä ihmisen että eläimen stereotypiaa, ja on erittäin hauska persoona, kuten kaikki kyseisen stereotypian edustajat yleensä tuppaavat olemaan. Kyseistä stereotypiaahan käsiteltiin jo Last Action Hero elokuvassa, joten seuraava matka toiminta- ja film-noir elokuvien stereotypioista kannattaa tehdä tuon kautta.

Dialogin mainioutta ei voi kylliksi tämän teoksen kohdalla korostaaa, siispä jätän sen väliin ja käsken kaikkia eläviä ihmisiä, jotka pitävät eläinhahmoja sisältäviä sarjakuvia epäuskottavina, tai jotka ovat kyllästyneet Aku Ankan surkeaan tasoon ja tyhjänpäiväisiin tarinoihin.

Ainoa asia, mikä tässä ensimmäisessä kovakantisessa kolmesta, jää häiritsemään, on se että baarinpitäjänä toimiva sika ei tunnistanut taikka tiennyt kyseisen keskustelussa esiin tulleen näyttelijän nimeä.

Toys Story: Mysterious stranger

Boom! Studios yhtiö on nyt siis ottanut vastuukseen tehdä Disney-sarjakuvaa. Yhtiö on alunperin tunnettu mitä erilaisimmista omituisuuksista, joilla on ollut vaihteleva menestys. Viimeaikaisempiin menestyksiin on kuulunut Irredeemable niminen supersankarilehti, ja Zombie Tales niminen sarjakuvanovelli.

Boom! Studios aloittaa Toys Story julkaisunsa varovasti, julkaisemalla 4 toisiinsa sitoutumatonta tarinaa eräänlaisena mini-sarjana. Ensimmäinen osa kuitenkin ylitti ainakin minun odotukseni.

Tarinassa Andyn kotiin saapuu muiden lelujen ihmeteltäväksi omituinen munanmuotoinen mötikkä. Kukaan leluista ei tiedä, mikä moinen mötikkä on. Osa leluista alkaa kauhistelemaan, että jospa moinen lelu olisikin uhka heidän asemalleen, aivan kuten ensimmäisessä Toys Story elokuvassa. Ennen kuin lopulta vihdoin ja viimein paljastuu, mikä moinen mötikkä on, ehditään viitata useampaan kertaan ensimmäiseen elokuvaan.

Tarina sijoittuu selkeästi ensimmäisen, ja toisen elokuvan väliin. Tämä tuntuu paikoin häiritsevältä, kun osa toisessa elokuvassa tutuksi tulleista hahmoista puuttuu. Käsikirjoitus on kuitenkin nokkela, ja vitsit ihan hauskoja. Loppuratkaisu yllättää kenet tahansa lukijan. Tai no…ellei ole ennustaja.

Kuvitus on kuitenkin armottoman tylsää, huonoa ja vispaavaa. Hahmot eivät tunnu puhuessaan edes katsovan toisiaan kohti, ja ovat muutenkin turhan kankean oloisia, aivan kuin olisivat pelkkiä pahviukkoja. Lisäksi hahmoista ei kuvituksessa välity samaa kuvaa kuin elokuvassa. Woody ei ole Tom Hanks ja Rex…ei ole Rex.

Pakko kuitenkin sanoa, että tämä oli minulle positiivinen yllätys. Minä kun en nykyisistä Disney-sarjakuvista, etenkään Aku Ankasta, Mikki Hiirestä tai elokuva sarjakuvista pidä.

Jeesus Christ: In the name of the gun

Jos oikein rehellisiä ollaan, minun ei tarvinnut nähdä kuin kansi, niin huomasin, että tämä on hauska…

Aloitetaanpa tarinasta, mikäli moinen on tarpeen. Tarinan päähenkilö on itse Jeesus. Jeesus on kyllästynyt uhraamaan itsensä toisten syntien tähden aina 100 vuoden välein, Jumalan vetäessä lonkkaa, vaivautumatta auttaa ihmisiä edes menneen Holocaustin aikana. Jeesus päättää toimia itse, ja käskee enkeleiden lähettää hänet aikaan, jolloin Holocausti sai alkunsa. Hän on juuri tähtäämässä itse Hitleriä, kun paljastuu, että joku muu on jo tekemässä tuota. Aikamatkailu ja action one-liner sotku voi alkaa…

Tarinan ehdotonta parhaimmistoa ovat sen jykevät ja hauskat one-linerit, kuten ”Blood of the lambs, motherfuckers!”

Kuvitus ajaa asiansa, mutta käsikirjoitus tässä on kantava voima. Useimmat parodiat, sattirit yms. kuolevat huonoihin vitseihin ja elokuvia tai muuta mainostavaan käsikirjoitukseen. Referenssiivinen parodia onkin aina ollut enemmän mieleeni, kuin Pastissit. Vaikka en kiistäkään omaamani Pastissi fetissiä.

Omista omituisuuksistani itse tähän tarinaan. Se on hauska, ja viihdyttävä. Näkeehän sen jo kannestakin! Jos olet ikinä halunut nähdä Jeesuksen taistelemassa natseja vastaan, matkustelemassa ajassa, tuhoamassa 7. trumpetin, laukomassa action-elokuvien hengessä one-linereita…on tämä oikea sarjakuva sinulle! Jos taas tiukka ja ilkeä fossiili, joka ei voi sietää uskonnollisia vitsejä, kannattaa unohtaa. Toisaalta, ehkä juuri uskovainen ihminen voi tämän teoksen lukea, niin, että ymmärtää sen vitsit. Otapa siis tiukka piposi pois päästäsi, ja ala lukemaan!

Mickey's craziest adventures / writer, Lewis Trondheim ; artist, Keramidas

Suosittelen tätä sarjakuvaa kaikille niille jotka ovat joskus kironneet sitä kun Aku Ankan klassikkotarinasta puuttuu sivuja tai on muuten repaleinen. Nimittäin tämä sarjakuva on juuri sellainen. Se on uusi sarjakuva, joka on ovelasti naamioitu vanhan kadoksissa ullakolla olevan sarjakuvan muotoon. Nostalginen sarjakuva, jossa vahva vetovoima.

Camelot 3000 : The deluxe edition / Mike W. Barr, Brian Bolland

Klassikko. Pitkästä aikaa teos jonka voi laittaa Watchmenin viereen kirjahyllyssä. Kuningas Arthur ritareineen päätyy tulevaisuuteen 3000 luvulle. Yhdistelee mainiosti sci-fiä ja fantasiaa. Historian ensimmäinen kaupallinen sarjakuvaromaani.

Armo / Emmi Valve

Todella upea, mestariteos! Pitäisi löytyä jokaisen sarjakuvaharrastajan hyllystä. Herättää enemmän ajatuksia mielenterveydestä kuin mikään teos vuosikausiin! Lisäksi se antaa autenttisen kuvan mielenterveysongelmista, mikä on harvinaista elokuvissa tai jopa sarjakuvissa. 

Janne Kukkosen Voro: Kolmen kuninkaan aarre

Mitä ihmettä?! Suomalaista fantasiasarjakuvaa?! Ja vielä hyvää semmoista?! Voron maailma on välittömästi koukuttava, ja sitä toivoo heti että tälle tulisi jatkoa joskus jossakin muodossa. Tarina ei suoranaisesti jää kesken, mutta avaa mahdollisuuden jatko-osalle. Päivtys: Vorosta tulikin sitten kaikkien aikojen paras suomalainen fantasia-trilogia.

Derf Backderfin My Friend Dahmer

Todella mahtava teos. On kiehtovaa ja surullista nähdä miten tavallinen mies matkaa pimeyteen ja kuinka hänestä tulee yksi historian tunnetuimmista sarjamurhaajista. Teos onnistuu vakvasta aiheestaan huolimatta olemaan sekä hauska, viihdyttävä, koskettava että myös ajatuksia herättävä. Luettuasi tämän, tai katsottuasi siitä tehdyn hienon elokuvan, et enää koskaan tarkastele sarjamurhaajia samoin kuin ennen. Tämän tarinan myötä heillä on sielu ja elämä eivätkä he ole vain juttuja lehdissä. He ovat ihmisiä koulussa, työssä...ihan missä vain. Ehkä olet joskus tavannut yhden heistä kun hän vielä oli viaton?

Warren Ellisin James Bond 007 Vargr

En ole aikoihin nähnyt yhtä täydellistä Bond tulkintaa! James Bond Vargr sarjakuva kannattaa poimia muustakin syystä kuin siksi että alkukohtaus sijoittuu Helsinkiin. Vielä sangen autenttiseen Helsinkiin...mutta siis siinä on ihan helkkarin mesevä dialogi. Paras Bond tulkinta sitten uudemman Casino Royale elokuvan. Tässä yhdistyy mukavasti sekä Roger Mooren hauskempi Bond, että Conneryn ja Craigin vakavampi Bond. Warren Ellis on helkkarin kova kirjoittaja, ja hän saisi vaikka paskasta väännettyä kultaa. Kannattaa ehdottomasti tsekata vaikka muuten jättäisi väliin. Tämä ei ole mikään halpa lisenssi-sarjakuva. Tässä on nähty vähän vaivaakin.

P. Craig Russellin The Graveyard Book vol. 1-2

Neil Gaimanin kirjaan perustuva sarjakuva, jossa jälleen hänen vakiopiirtäjänsä/käsikirjoittajansa ottaa haltuun sarjakuvakäännöksen. Tällä kertaa tosin kyse on hieman paremmasta teoksesta. Mistä sitten on kyse? No, siinä missä Rudyard Kiplingin Viidakkokirja kertoi tarinoita viidakosta, ja erityisesti Mowgli nimisestä susien kasvattamasta pojasta, kertoo Graveyard Book hautausmaalle sijoittuvia tarinoita ja erityisesti Nobody nimisestä haamujen kasvattamasta pojasta. Eli eräänlainen goottiversio Viidakkokirjasta. Vaikka tarinoissa onkin pääosassa Nobody, niin hän jää aika usein eräänlaisen tarkkailijan rooliin. Siispä jokainen luku tuntuu yksittäiseltä tarinalta. Tämä on oikeastaan hyvä ratkaisu, ja se tuo hieman mieleen Viidakkokirjan antologiamaisuuden. Osa tarinoista on silti melko turhia tai ainakin heikompia. Tämän olisi ihan hyvin voinut tiivistää yhteen osaan tai edes julkaista yksissä kansissa. Silti tämä on ehdottomasti sitä parempaa Gaiman sovitustyötä. Tämän myötä heräsi pieni houkutus lukea itse kirja, joka on vielä suomennettukin nimellä Hautausmaan poika.

Empress. Book one / writer Mark Millar ; penciler Stuart Immonen

Tämä oli ehkä kovinta Millaria pitkään aikaan. Hieno avaruussaaga sarjakuva, joka vetää vertoja jopa Star Trekille ja haastaa jopa Star Warsin. Joskus yksinkertaisuus kannattaa.

Kill or be killed. Volume one / writer: Ed Brubaker

Lainasin ja luin Kill or be killed sarjakuvat kaikki kokonaisuudessaan. Tästä on tekeillä elokuva. Luettuani nämä kaikki en voi olla vertaamatta sitä Death Noteen. Hyvin samankaltainen. Päähenkilö yrittää itsemurhaa, ja epäonnistuu koska demoni pelastaa hänet. Demoni vaatii päähenkilöä tappamaan kerran kuussa ihmisen korvaukseksi tästä. Yleensä en pidä Ed Brubakeristä, mutta tämä oli kyllä hyvä. En osannut aavistaa että hän osaa kirjoittaa myös fantasiaa.

Jeff Smithin Luupäät

Kaikkea sitä lukeekin kun vanhaksi tulee. Smithin Luupäät on minulla ollut pitkään semmoinen johon en koske pitkällä tikullakaan. Nyt sekin on tullut tehtyä. Kokemus ei ollut niin kauhea. Oikeastaan Smithin Luupää maailma on melko mielenkiintoinen. Olen lukenut vasta ekan osan, ja nyt siihen kuuluu jo ainakin lohikäärmeitä ja puhuvia eläimiä. Ilmapiiriltään Luupäät on hyvin samanlainen kuin Hakki-Hamsteri, mutta siinä on enemmän mysteeriä. Tai ainakin ekassa osassa. Mutta usein eka osa kertoo että uppoaako jokin ollenkaan vai ei. Jatkan lukemista ja palaan asiaan varmasti tokan osan tiimoilla.

Akira Himekawan The legend of Zelda: Majora's mask

Valitettavasti en saanut käsiini kaikkia Himekawan Zelda sarjakuvia. Mutta väittäisin silti tämän yhden perusteella, että jos ne jostain kohtuuhinnalla löydät, suosittelen ostamaan. Näistähän on olemassa paketti jossa on kaikki osat. Tämä on sarjakuvaa joka saa minut Zelda fanina itkemään hunajaa. Olen vielä siitä huono Zelda fani että en omista kaikkia pelejä, koska se vaatisi kaikkien Nintendo konsolien omistamista, mutta tämän paketin voimin voin silti toteuttaa tätä puolta itsessäni, ja se on mahtavaa.

Apinain Tarzan : Oparin aarteet / Edgar Rice Burroughs, Russ Manning 

Apinain Tarzan : kultainen leijona / Edgar Rice Burroughs, Russ Manning

Nämä Tarzan julkaisut Likeltä ovat kyllä rautaa. On hienoa että nämä tarinat saa nyt myös tyylikkäissä kokoelmissa. Vielä kun tyylikkäät kokoelmat olisi vielä tyylikkäämpiä kovakantisia joita on helpompi lukea.

Juho Juntusen Manala

Tämä on yksi kaikkien aikojen parhaimmista strippisarjakuvakokoelmista joita olen ikinä lukenut. Pesee kymmenkertaisesti Paholaisen morsiamen. Rautaa. Saatananpalvojatkin tykkää. Tämä kokoelma on heviä isolla h:lla.

Rick and Morty : lil' poopy superstar / written and drawn by Sarah Graley

Jos pidät Rick and Morty sarjasta. sinulla on syytä kysyä miksi helvetissä et lue Rick and Morty sarjakuvia?! Ne nimittäin ovat tämän perusteella vähintään yhtä kovia! Ei ehkä listan paras sarjakuva, mutta silti mainio. Päivitys: Muutkin Rick and Morty sarjakuvat ovat kovia. Etenkin se jossa menevät Helvettiin.