Syväanalyysi: Harry Potter

Typerimmät ratkaisut koko elokuvasarjassa oli palkata Chris Columbus ja Dan Yantes elokuvien ohjaajiksi. Columbus, joka on mainio elokuvatekijä muunmuassa Gremlinsin takana, ei tosiaankaan näytä parhaita kykyjään kahdessa elokuvassaan, koska leikkaus ja käsikirjoitus sotkevat jatkuvasti hänen luomansa muuten siedettävän kokonaisuuden.Elokuvia vaivaa myös Columbuksen ohjauksesn aikana se että ne muistuttavat liikaa Yksin Kotona elokuvia. Jopa Harry Potterin saamaa villapaita on samanlainen kuin Yksin Kotona elokuvan Kevinillä Tai ainakin siltä vaikuttaa.

Dan Yantes taas onnistuu tekemään omista elokuvistaan todella yksiulotteisia, tylsiä ja blankkoja. Vasta kuudennessa elokuvassa, Puoliverinen Prinssi, hän onnistuu jotenkin tallentamaan kyseisen kirjan synkkyydestä ja ilmapiiristä. Tuo onkin elokuvasarjan toiseksi paras elokuva.

Myönnettäkööt että viimeisessä elokuvassa tehdään Potterin ja Voldemortin välisestä lopputaistelu kamppailusta huomattavasti sekä toiminnallisempi että muutoinkin parempi, hauskempi ja kiinnostavampi ja elävämpi kuin jopa kirjoissa. Tämä on asia josta Yantes ansaitsee hieman krediittiä.

Kaikki oivaltava Harry Potter elokuvissa esiintyy kolmannessa elokuvassa, Azkabanin vanki, jonka on ohjannut Alfonso Guaron, joka on liian taitava ohjaaja näiden käsikirjoitusten ohjaajaksi, ja lopetti Potter elokuvien tekemisen yhteen elokuvaan. Tuo yksi elokuva on kuitenkin paljon värikylläisempi jopa tummuudessaan, kuin yksikään aiempi tai myöhempi elokuva. Jotenkin Guaron onnistuu myös välttämään ongelmat koskien leikkausta ja käsikirjoitustakin. Elokuva tuntuu elävältä, ja ennen kaikkea...no...elokuvalta.

Näyttelijät elokuvissa ovat joko huonoja tai jäävät tyhjänpäälle ja niitä koskevat valinnatkin ovat usein melko typeriä. Lukuunottamatta tietysti Helena Bonham Carterin laittamista Bellatrix Lestrangen rooliin, jossa hän osoittaa että vanhasta iästään ja historiastaan huolimatta hän kykenee näyttelemään yhä nuorekasta, villiä ja jopa oikeasti uhkaavaa pahista. Oikeastaan olisin katsonut ennemmin elokuvan jossa Bellatrix olisi ollut pääpahiksena Voldemortin sijaan.

Vanhemmat näyttelijät ovat toki kautta elokuvasarjan hyviä, mutta joko he eivät saa tarpeeksi ruutuaikaa pääasiassa typerien leikkausten takia, tai blankkojen käsikirjoituksellisten ratkaisujen vuoksi tai sitten heidän roolinsa pitkin elokuvasarjaa on muuten vain mitättömämpi kuin kirjoissa..

Emma Watsoninkin saama arvostus näyttelijänä on mielestäni turhaa suhteessa hänen lähes olemattomiin kykyihinsä. Monissa muissa elokuvissaan kuten Noah hän tuntuu vain olevan läsnä, mutta ei näyttelevän, eikä Potter elokuvissa tilanne ole paljoa parempi. Muutenkin hän on jäänyt liikaa tämän yhden roolin vangiksi, ja jonkun ohjaajan pitäisi revitellä hänen mahdollisia piileviä kykyjään kokonaan erilaisissa elokuvissa. Hän on pääosa kolmikosta toki kuitenkin potentiaalisin.

Daniel Radcliffe Potterin näyttelijänä tai oikeastaan melkein missä tahansa hänen roolissaan on yksinkertaisesti kauheaa katsottavaa. Tosin hän sentään kehittyy elokuviensa myöten jonkun verran, ja en missään nimessä malta odottaa että näen hänen The Weird elokuvansa.

Varsinainen nuorten näyttelijöiden helmi Potter elokuvissa on minusta Evanna Lynch joka ei täytä kaikkia piirteitä kirjasarjan Luna Lovegoodin hahmosta, mutta hän vangitsee hahmon keskeisimmän olemuksen valkokankaalle huomattavasti paremmin kuin useimmat muut lapsinäyttelijät omansa. Ja hänellä on kuitenkin se kaikkein haastavin rooli. Hän esittää yhtä kirjasarjan oudoimmista hahmoista.

Toinen häiritsevä seikka lapsinäyttelijöissä on, että useimmat heidän näyttelemänsä hahmot ovat elokuvissa täysin turhaa vailla minkäänlaista persoonaa tai roolia, lähinnä merkityksessä "tämä on tämä ja tämä taas tämä". Usein he vain seisovat statisteina taustalla, varmistaakseen sekä näyttelijän palkkionsa ja sen, että Tylypahkassa on muitakin hahmoja kuin päähenkilö kolmikko. Kirjasarjankin suurimpia ongelmia oli että siinä on aivan liikaa täysin turhia hahmoja, mutta elokuvaversiossa tämä haittaa huomattavasti enemmän, koska kaikille ei ole edes käyttöä.

Harry Potter elokuvat onnistuvat olemaan sekä huonoja kirjoihin perustuvia elokuvia, huonoja saagan osia, huono yhtenäinen saaga kokonaisuudesssaan, huonoiten kirjoitettu yhtenäinen saaga, huonoiten näytelty yhtenäinen saaga, huonoiten näyteltyjä yksittäisiä elokuvia, huonoiten leikattuja elokuvia, huonoiten tehostettua, epäomaperäisimmin taiteellisien ratkaisujen suhteen ideoituja...

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, ja tulen silti tulokseen, jonka voin tiivistää sanomalla että Harry Potter elokuvat ovat huonointa mitä elokuva-alalla on koskaan tehty. Yksinkertaisesti kaikkien aikojen huonoin elokuva-saaga.

Jopa Twilight saaga, joka perustuu huomattavasti huonompaan ja mielikuvituksettomampaan ja yksinkertaisempaan ja huonommin kirjoitettuun kirjasarjaan, on elokuvasaagana onnistuneempi.

Ja se on aika paljon elokuvilta joiden käsikirjoitus on täynnä elokuvahistorian suurimpia idioottimaisuuksia, tylsimpiä hahmoja, laiskimpia juonellisia ratkaisuja, huonointa näyttelemistä ja kauttaaltaan muutenkin toivottominta asetelmaa.

Jos kuitenkin olet eri mieltä, niin sinulla on myös vaihtoehtona katsoa Cinema Therapy nimisen Youtube kanavan Harry Potter vs. Bullies video, jossa analsoidaan Harry Potter elokuvien yhtä syvempää elementtiä, eli kiusaamista. Kyseinen teema on kristillisren teemojen ohella aika keskeinen teema Harry Potter elokuvissa. Jos taas ne kiinnostavat, suosittelen lukemaan jälleen kerran Velhon usskontunnustus nimisen mainion kirjan. Kirja analysoi kristillisten teemojen esiintymistä Hollywood elokuvissa.