100. Populaarikuriositeetti siirtyy Youtubeen!!

Kuten otsikosta voi päätellä, tämä blogi siirtyy Youtubeen. Sen kunniaksi otetaan vielä kerran ensimmäinen ikinä kirjoittamani blogimerkintä...olkaa hyvät. Kyseessä Paholaisen morsian sarjakuvan arvostelu. Mielipide sarjakuvaan ei ole muuttunut. Se on yhä kauheinta paskaa ikinä. Alla tarkemmin että miksi.



 Paholaisen Morsian


Soundi lehteen sarjakuvia piirtäneen Juho Juntusen valokuvia käyttävä sarjakuva herätti ilmestyessään hämmästelyä mediassa. Eikä vähiten siksi että siinä käytetään kuvia suomalaisista julkkiksista. Juho Juntunen on paremmin tunnettu piirtäjänä, ja hän on myös parempi siinä. Ja hänen olisi pitänyt viedä kameransa paikalliseen Cash-Storeen heti saatuaan sen, eikä edes kuvitella luovansa sen avulla sarjakuvia. Tai edes tätä yhtä sarjakuvaa. Selitän nyt miksi olen tätä mieltä.

Ensinnäkin. Käydäänpä teoksen juoni läpi. Paholaisen morsian kertoo pärinäpoika Taiston ja suhinasussu Päivikin romanssista. Lempi roihahtaa, kun Tuska MC -moottoripyöräkerholainen Taisto pelastaa strippari Päivikin raiskaajien kynsistä. Pulisonkiposkinen bikeri saa kuitenkin huomata, että rakkauden baana on kotimaista moottoriväylää kivikkoisempi paahtaa, sillä itse Saatana palvojineen on saman vosun perässä. Taisto ja Päivikki joutuvat veriseen ja visvaiseen seikkailuun, jossa mukana on zombeja, sekopäisiä hihhulimotoristeja ja muita outoja ilmestyksiä.

Koska kyseessä on valokuvattu sarjakuva, käytän valokuvissa esiintyvistä henkilöistä nimitystä näyttelijät. No, nyt kun tuo on selvä, tehdäänpä vielä selväksi että näyttelijät ovat huonoja. He saattavat näytellä jossakin muussa jutussa hyvin, mutta tässä ne ovat huonoja. Eikä heiltä vaadita kuin että he poseeraisivat tai pikemminkin ilmeilisivät kameralle kuvattaessa. Ilmeistä puheenollen, mielestani Jussi Lampi ylinäyttelee ja vääntelee liikaa naamaa hänen kohtauksissaan. Toinen pahin ylinäyttelijä on Reetta Weidich. Hannu Soini taas tuntuu muuten vaan aivan pöljältä, ja valtaa aivan liikaa tilaa itselleen alusta. Muita huonoja näyttelijävalibntoja ovat uhrin roolissa oleva Emilia, äidin roolissa oleva Ninja ja Mari.

Listaa voisi jatkaa varmasti loputtomiin, mutta ainoastaan nuo erottuvat joukosta ja pistävät silmään pahasti. Ainoa todella edukseen erottuva on Taiston roolia näyttelevä Pasi Kuosa, josta irtoaa hupia joka kohtauksessa. A-P Rakkolainen on myös kaikessa omituisuudessaan hauska. Tuomari Nurmion ja Jouni Hynysen roolivalinnat ovat täysosuma. Hanoi Rocks fanina minua miellyttää tietyllä tapaa Miken ja Andyn osallistuminen.

Taustalla olevat lavasteet ovat sopivan spontaanisti ja hyvin rakennettuja. Mutta puvustus on etenkin alussa karmean epäsuhtaista ja sen eteen olisi voinut nähdä vähän enemmän vaivaa. Alkukohtauksen rajaukset, kuvaukset, niiden sopiminen asetteluun ja ruutukuljetukset ovat hätiköityjä. Verellä täytetyt kohtaukset näyttävät sekavilta ja hölmöiltä. Kirjasta saa vaikutelman että tarinaa on kirjoitettu sitä mukaa kuin kuvia on otettu. Lukujakauksen puuttuminen inhottaa, ja päiväkirjat ovat ärsyttäviä (mikä lienee tarkoitus) ja turhia.

Kaiken sotkun keskeltä löytyy ristiriitaisia ajatuksia (nauraako vai itkeäkö) herättävä viittaus Grease elokuvasta tutun ”You’re the one that i want” kappaleen suomalaisen version musiikkivideoon. Asiallista olisi ollut liittää kappale soundtrackiin. Kyllä, tälläkin sarjakuvalla on soundtrack. Se ei ole aivan The Crowlle tehdyn Fear and Bullets soundtrackin veroinen, mutta on hyvin jäsennetty ja aseteltu kohtauksiin. Se tosin olisi voinut olla parempi kokonaan omana, yhden artistin tai bändin tekemä, kuten oli Fear and Bullets.

Kokonaisuudessaan tämä sarjakuva on helposti tuomittavissa juntiksi ja typeräksi teokseksi, mutta ehkä tämän on tarkoituskin olla huono. Ehkä tämän on tarkoituskin olla typerä. Ehkä tämä on sisäpiiri vitsi jota minä en ymmärrä, ja joka on minusta vastenmielisin teos mitä olen tällä sivulla arvostellu, mutta jollekin toiselle se on kultaakin arvokkaampaa. Mutta minusta se on kuitenkin ruma ja oksettava ja kuten nuoriso sanoisi, vammainen.

Käsikirjoitus: 5,0

Kuvitus: 4,0

Viihdyttävyys: 6,0

Kokonaisuus: 5,0

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top 30 Kaikkien Aikojen Parasta Elokuvaa

Synkkääkin synkempi Mikki Hiiri efekti

Tarzanin historia