Hyvät Kirjoista tehdyt Sarjakuvat

Kirjoihin perustuvia sarjakuvia on tehty laidasta laitaan lähes jokaiseen makuun. Tässä artikkelissa esittelemme niistä kaikkein merkittävimmät näin alkajaiseksi.

Scifi:n ja fantasian ystäville sopii mainiosti Hope Larssonin versioima A Wrinkle in time sarjakuva, joka perustuu samannimiseen melko persoonalliseen kirjaan. Kirjassa ja sen adaptaatiossa siis Meg niminen tyttö kuulee isänsä katoamiseen liittyvästä tesseract nimisestä mystisestä laitteesta, joka johtaa hänet pidemmälle seikkailulle isänsä etsinnän perässä. Teos sopii lähes kaikenikäisille, aivan kuten myös Charles Dixonin Hobitti, Eric Shanowerin The Wonderful Wizard of OZ, P. Craig Russellin Coraline ja Penelope Bagieun The Witches. Hobitti seuraa melkoisen uskollisesti Tolkienin tuttua fantasiakirjaa, jossa Bilbo lähtee Gandalfin kanssa seikkailulle, jonka ansiosta hän lopulta löytää kuuluisan sormuksen. Väittäisin sarjakuvaversiota jopa huomattavasti elokuva-adaptaatiota Hobitista paremmaksi.

Shanowerin OZ kirjat ovat myös melkoisen uskollisia alkuteoksilleen, mutta elokuvasta pitäville ne ei välttämättä toki sovi. Teoksilla kun on toki lähtökohtaisesti merkittäviäkin eroja, kuten nyt vaikka laulujen ja tiiviimmän juonikokonaisuuden puute.

Russellin Coraline noudattaa Gaimanin lasten kauhu-fantasiaa melkoisen uskollisesti toki myöskin, vaikka ei pärjääkään adaptaationa elokuvan omaperäisyydelle. Se on silti melko kevyttä ja mukavaa luettavaa osin pirteän kuvituksensa vuoksi. Tarina kertoo pienestä Coraline tytöstä, joka löytää reitin niinsanottuun vaihtoehtoiseen todellisuuteen omasta, jossa useimmat asiat ovat karkeasti päälaellaan. Mutta kumpi todellisuus onkaan parempi?

The Witches sarjakuva ei vedä vertoja alkuperäiselle elokuvalle, mutta se pääsee kuitenkin erilaisuudellaan parempaan pisteeseen kuin Zemeckisin suhteellisen turha uusintaversio. Se on myös sympaattisempi kuvitukseltaan ja lähempänä alkuteoksen henkeä. Teos on lapsille eräänlainen opaskirja noitien luonteeseen, mutta muutoinkin hauska satu.

Myös aikuisimmille suunnattua kauhua, fantasiaa ja sci-fiä on käännetty kirjoista sarjakuvaksi. Näistä mainitsemisen arvoisia ovat F. Paul Wilsonin The Keep, Ryosuke Takeuchin All you need is kill, Damian Duffyn Kindred ja Dennis Caleron The Martian Chronicles.

Näistä The Keep on eräänlainen Indiana Jones henkinen kauhu-sarjakuva, joka on huomattavasti parempi kuin Michael Mannin samaiseen kirjaan perustuva elokuva. Teos kertoo pohjimmiltaan manipuloinnista, joka taåahtuu yllättävältä yliluonnolliselta taholta natsi-saksan aikaan. Synkkä tarina sopiikin juuri siksi vähän aikuisempaan makuun.

All you need is kill, on manga, joka perustuu kirjaan, josta on toki myös amerikkalainen elokuva-adaptaatio. Tom Cruisen tähdittämässä Edge of tomorrow elokuvassa ei ole missään nimessä mitään vikaa, mutta ei se kyllä pärjää vertailussa kypsemmälle manga-adaotaatiolle, jonka suhteellisen pienet erot saavat sen vaikuttamaan paremmin mietityltä. Tarina on siis perus murmelipäivä tarina, joka sijoittuu sotaan sci-fi örkkejä vastaan. Miten ihminen voikaan vaikuttaa sodan kulkuun yhden päivän aikana?

Kindred on synkempää sci-fiä synkemmästä aihekokonaisuudesta, joka asettaa perinteisen aikamatkailu genren uuteen valoon. Mitä jos tavallinen moderni tummaihoinen päätyiskin ajassa taaksepäin orjuuden aikakaudelle? Miten hänen perspektiivinsä maailmaan muuttuisi, ja arvostaisiko hän omaa modernia elämäänsä enemmän?

Martian Cronsles on mainio antologia Ray Bradburryn tarinoihin. Tarinoita tuntuu kaikkia yhdistävän melkolailla ainoastaan se että ne sijoittuvat Marsiin. Osa tarinoista tuntuu olevan satiirsia, kun taas osa perinteisempää sci-fiä.

MAD-lehden Spy vs. Spy sarjakuvista tunnettu Peter Kuper sitä vastoin on käsitellyt Kafkan Metamorphosis kirjaa samannimisessä sarjakuvassa, jossa mies muuttuu torakaksi ja jää hämmästelemään pienuuttaan elämänsä varrella. Surrealistinen teos avautuu varmasti paremmin aikuisemmalle lukijakunnalle.Surrealismia tarjoaa myös äärimmäisen filosofinen fantasian ja sci-fin maastossakin hiukan liikkuva Joann Sfarin tulkinta Pikku Prinssi nimisestä lapsille suunnatusta kirjasta, jota tosin arvostaa enemmän kyllä varttuneemmat lukijat kuin lapset itse.

Historiallista kirjallisuutta edustava Ari Folmanin näkemys Anne Frankin Päiväkirja teoksesta on myös varttuneemmille lukijoille sopiva, vaikka toisinaan tarjoaakin nuoruuteen liittyviä aina ajankohtaisia teemoja. Anne Frankin kypsä ote elämään on todella virkistävää ja kiinnostavaa luettavaa, ja saattaa Mausin ohella olla juurikin se silmien avvaaja.

Suurimmaksi osaksi kuitenkin aikuisemmille lukijoille on käännetty sarjakuvamuotoon suuria klassikkokirjoja, joiden sarjakuva-adaptaatioihin kuuluu Fred Fordhamin The Great Gatsby, Odyrin Animal Farm, Fred Fordhamin To Kill a Mockingbird, Hunt Emersonin Danten Inferno, Fido Nestin 1984, David Hinen The Man who Laughs ja Janne Torisevan Valas.

The Great Gatsby tarjoaa ehkä klassisimman tarinan odotuksista rikasta idoliaan kohtaan, Animal Farm taas on faabeliksi naamioitu tarina yhteiskunnan väärin kastettujen tasa-arvon sääntöjen tuomasta tuhosta. To Kill a Mockinbird on loppujen lopuksi tarina oikeudesta, tilanteessa, jossa odotukset asettavat tietyn ennakkoasetelman. Hunt Emersonin tulkinta Danten Infernosta on vuorostaan alkuteokseen nähden hyvinkin uskollinen ja informatiivinen, vaikka onkin huumorisarjakuvista pääosin tunnetun Hunt Emersonin teos.

1984 ei ehkä ole täysin omaan subjektiiviseen makuuni, mutta se on silti ihan mainio käännös Orwellin toisesta suuresta klassikosta, joista edellinen, eli Animal Farm tulikin mainituksi. Se on dystopia tarinoiden niinsanottu isä tai äiti, joka keskittyy tarkkoihin kieltoihin perustuvaan poliittiseen ilmapiiriin. Alkuteos on sarjakuvan ohella toki raskasta luettavaa, ja monille Animal Farm onkin ollut sitä helpompaa Orwellia.

The Man who Laughs teos perustuu kirjaan, josta on tehty mustavalkoajalla merkittävä mykkäelokuva, joka tosin on pääosin ellei jopa kokonaan kadonnut. Teos kuuluu jossain määrin yleissivistykseen kaikesta huolimatta, ja kertoo miehestä jonka kasvot ovat jääneet hirviömäiseen groteskiin virneeseen, jonka vuoksi häntä eriarvoistetaan ja kohdellaan kaltoin yhteiskunnassa. Teos lähes kaikissa muodoissaan toimi inspiraationa Jokerin hahmolle Batman sarjakuvissa. Siksikin tämä alkuteoksen käännös on hyvä keino lähestyä teosta.

Listamme ainoa suomalainen teos taas on Janne Torisevan Valas, joka on tarkkaan mietitty sarjakuvakäännös Moby Dick kirjasta. Tämä Kapteeni Ahabin pakkomielle valaaseen on kiehtova klassikko, jonka sarjakuvatulkinta kääntää jopa Will Eisneriäkin elävämmäksi.

Listan viimeinen teos on Renee Naultin The Handmaid's Tale joka perustuu mainioon dystopia genren kirjaan, jossa käsitellään kristillisen maailman voittoa, ja millainen vaikutus konservatiivisella ajattelulla on yhteiskuntaan. Naisen asema on tottakai luonnollisesti keskiössä. Vaikka kirjasta on tehty 5 tuotantokautta kattava tv-sarja, on sarjakuvaversio huomattavasti lyhyempi.