Syväanalyysi Artemis Fowl

 Artemis Fowl kirjasarja on kasvukertomus. Kirjoja on yhteensä 8, jonka lisäksi se on poikinut spin-offina 3 kirjaa jotka liittyvät Artemis Fowlin kaksoisveljiin. Fowl kirjoja on myös käännetty onnistuneesti sarjakuvan muotoon, mutta vähemmän onnistuneesti elokuvan muotoon.

Ensimmäinen kirja esittelee meille kaikki keskeiset päähahmot Artemis Fowl kirjoissa. Kirjojen edetessä hahmojen rooli toki muuttuu. Ensimmäinen kirja on nimeltään Artemis Fowl, ja siinä Artemis kaappaa Holly Short nimisen keijun, joka aiheuttaa keijujen ja ihmisten maailman välisen uhkatilanteen. Keijut elävät rauhallista elämää maanalla, ja Hollyn kaappaus uhkaa paljastaa heidän olemassaolonsa, jota keijut ovat salaneet ihmisiltä vuosisatoja saadakseen olla rauhassa. Hollyn pelastaminen Artemiksen käsistä on siis välttämätöntä, jotta keijut voivat elää tutussa ja turvallisessa maailmassa rauhassa. Keijut yrittävät lukuisin keinoin saada Hollyn vapaaksi. Koska Artemis on kuitenkin lapsinero, hän onnistuu jokaisella kerralla päihittämään keijuja johtavan Julius Rootin aikeet. Lopulta, kuten kaikki kirjan lukeneet tietävät, Artemis onnistuu tavoitteessaan saada käsiinsä keijujen kulta, jota hän tavoittelee kirjan alkuasetelmista asti.

Rikollisnero Artemis on kuin pienikokoinen ja kylmä Moriarty, joka huolimatta inhimillisistä puolistaan on korkeimmillaankin tässä kohtaa rikollinen anti-sankari. Kirjojen edetessä Artemis kuitenkin kasvaa ihmisenä, ja oppii tekemään asioita epäitsekkäistäkin syistä. Ratkaiseva kirja tässä on ehdottomasti kirjasarjan toinen kirja, Tehtävä Pohjoisessa, jossa keijut joutuvat pyytämään Artemiin apua uutta uhkaa vastaan. Uhkan takana on Opal Koboi niminen keiju, joka osoittautuu kirjojen edetessä sekä Artemiksen arkiviholliseksi että myöskin älyllisesti vertaiseksi vastustajaksi. Vaikka Artemis alunperin auttaa keijuja, koska he tekevät sopimuksen, jotta keijut auttaisivat vuorostaan häntä vapauttamaan isänsä, Artemis tekee monia epäitsekkäitä ratkaisuja kirjan edetessä jotka ovat myös keijujen hyväksi. Kirjan lopussa Artemis saa Hollylta keskeltä ammutun kolikon, jonka on määrä muistuttaa Artemista hänen paremmasta puolestaan.

Kolmannessa kirjassa Ikuisuuskoodi Artemis kuitenkin mokaa, ja saattaa henkivartijansa Butlerin ja koko keijujen yhteisön taas vaaraan, kauppaamalla heidän teknologiaansa kattavaa laitetta vaaralliselle bisnesmiehelle, joka päätyy varastamaan teknologian. Artemis joutuu pyytämään keijujen apua, ja ilmenee, että hän ei ole vielä täten täysin kasvanut ihmisenä. Keijut suostuvat auttamaan, ehtonaan että Artemiksen muisti kaikista keijuihin littyvistä seikoista tyhjennetään, jotta hän ei enää vaarantaisi toimillaan keijujen yhteisöä. Keijujen kuitenkin poistaessa kaiken tiedon Artemiksen muistista, Holly esittää filosofisen kysymyksen Artemiksen kasvusta...mikäli hänen muististaan poistetaan kaikki tuo tieto, meneekö samalla Artemiin kasvukehitys tapahtumien aikana pois?

Kuten neljäs kirja, Opalin Kosto, osoittaa, niin Hollyn pohdinta osoittautuu oikeaksi. Artemis on muistinsa menetettyään palannut Butlerin kanssa rikollisille poluille, tietämättä lainkaan keijuista. Ratkaiseva käänne kuitenkin tapahtuu, kun toisen kirjan pahis Opal Koboi pakenee vankilastaan, ja suunnittelee kostoa. Hän onnistuu tappamaan Julius Rootin, ja Hollyn ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopulta Artemis Fowlin hakeminen avuksi. Monen toinen toistaan vaarallisen tilanteen myötä kuitenkin Hollylle selviää, että Artemis oli laittanut muistiärsykkeitä sisältävää keijuja koskevaa materiaalia toisessa kirjassa Hollylta saadun kolikon sisälle ja luovuttanut kolikon Mulch Diggumsille. Tämän avulla Artemiksen muisti saadaan palautettua ja Opal voitetaan jälleen kerran.

Viides kirja, Kadonnut Siirtokunta, on ehkä kirjasarjan heikoin, mutta sekin tarjoaa tärkeitä jyviä Artemiksen kasvun kannalta. Kirja itsessään alkaa jo sillä, että Artemis pyrkii tekemään keijujen hyväksi jotain epäitsekkäin perustein. Artemiksen tarkoituksena on noutaa demonien ikivanha siirtokunta takaisin keijuille, sillä se on ajautunut limboon, ja on alkanut näyttäytymään ihmisten maailmassa osittain, mikä uhkaa tietysti paljastaa keijut ihmisille. Yksi demoneista, nimeltään Numero 1, kärsii samaisessa siirtokunnassa fanaattisten elämäntapoihinsa tottuneiden muiden demonien vieroksuntaa. Kirjassa käsitellään itsensä hyväksymisen teemaa velhon ammatista haaveilevan Numero 1:sen kautta, sillä kirjan tarina kerrotaan vuoroin Artemiksen ja muiden maanasukkien näkökulmasta ja vuoroin Numero 1:sen näkökulmasta. Pahiksena kirjassa toimii tällä kertaa lapsinero tyttö, Minerva, jonka taustat ovat hyvin samanlaiset kuin Artemiksen. Artemis kohtaa siis kirjan aikana itsensä, vastustajana, ja onnistuu peittoamaan tämän. Minervan ja Artemiksen välillä vihjataan lopussa jopa romanssia.

Kuudes kirja, Aikaparadoksi, asettaa Artemiksen jälleen kiehtovaan tilanteeseen. Koska Arttemiksen äiti on taikaperäisistä syistä sairastunut, ja ainoa lääke on apinalajissa, jonka viimeisen elävän kappaleen Artemis myi hulluille fanaatikoille jotka tappoivat tämän, Artemis päätyy keijujen kanssa matkaamaan ajassa taaksepäin. Artemis joutuu kirjassa kirjaimellisesti kohtaamaan oman menneisyyden minänsä, jotta voi pelastaa äitinsä. Kuten näissä kirjoissa tavallisesti, kaikki ei ole täysin sitä miltä näyttää. Kirja esittelee kiehtovan asetelman, ja onkin kirjasarjan parhaimpia.

Seitsemäs kirja, Atlantis Kompleksi, vuorostaan käsittelee mielenterveys ja syyllisyys teemaa. Artemis on saanut taikaperäisen mielisairauden, nimeltään Atlantis kompleksi. Sairaus on nimetty Atlantiksen meranalaisen vankilan mukaan, sillä se esiintyy yleensä rikollisilla, näiden alkaessa potemaan syyllisyyttä ja katumaan tekojaan. Kirja on jälleen mestariteos edellisen tavoin, ja koko kirjasarjan ehdottomasti parhaimpia teoksia. Myös Atlantiksen vankila on keskeisessä roolissa kirjassa, sillä yksi Artemiksen vanha vastustaja edellisisistä kirjoista, palaa kostamaan vankilasta käsin.

Kahdeksas, ja viimeinen kirja Viimeinen vartija, vuorostaan päättää koko tarinan. Opal Koboi laatii jälleen suunnitelman, joka vaarantaa koko ihmisten ja keijujen maailman. Artemis ei selviä tällä kertaa laatimastaan suunnitelmasta ilman epäitsekästä itsensä uhrausta. Artemis on viimein saavuttanut rauhan, ja onnistunut parantamaan itsensä paremmaksi ja epäitsekkäämmäksi ihmiseksi. Kirjassa on monia viittauksia aiempiin kirjoihin. Lisäksi se päättyy hauskasti täsmälleen samoihin sanoihin, joista ensimmäinen kirja alkoi.

Artemis Fowl kirjoissa kiehtovinta on sen kypsän oloinen fantasian ja sci-fin sekainen maailma, jossa pystytään seuraavassa hetkessä kertomaan uskotavia ja tarkkoja, realistisia kuvauksia oikean maailman ilmiöistä, mutta heti seuraavassa hetkessä kerrotaankin jostain älyttömästä uudesta konseptista upealla tavalla. Jopa Mulch Diggumsin piereskelyyn perustuva järjetön anatomia onnistutaan selittämään uskottavasti.

Analysoidessa Artemiksen tarinaa, on kiinnitettävä huomiota hänen vastustajiinsa. Opal Koboi, Jon Spiro, Minerva Paradizo, Artemis Fowl ja Turnball Root edustavat kaikki jossain määrin pelikuvaa Artemiksesta itsestään. Opal on kuin Artemis keijujen maailmasta, Jon Spiro edustaa Artemiksen yhtä mahdollista tulevaisuutta, Minerva on kuin naispuolinen Artemis, Artemiksen menneisyyden minä edustaa hänen menneisyyttään ja Turnball Root vuorostaan edustaa vastakohtaa Artemiksen syyllisyyden tunteessa. Tietyllä tapaa Artemis kohtaa itsensä pahemman version jokaisessa kirjassa.

Kirjojen aikana Artemis siis kasvaa ylittämällä itsensä, saamalla ystäviä, oppimalla virheistään, menettämällä itsensä, identidioitumalla uudestaan, kohtaamlla itsensä, menettämällä järkensä, nöyrtymällä ja oppimalla tekemään uhrauksia. Näiden kaikkien opittujen asioiden avulla Artemis saavuttaa viimein rauhan ja tasapainon, ja löytää kaiken etsimänsä. Kuten Artemis Fowl: Salaiset kansiot oppaassa Butler kuvaa, Artemista kuvaa irlantilaisen U2 bändin kappale I still haven't found what i'm looking for. Tämä on selkeästi se matka jonka Artemis käy muuttuakseen.